Rakkausoireita

Otsikoinnissa ei ole tullut virhettä, eikös ne raskausoireet ole rakkausoireita? Vaikka tuntemukset tulevatkin sisällä kasvavasta pienestä rakkaudesta, niin ei ne oireet aina niin kivoilta tunnu. Raskausoireistahan nykyään ei saa puhua ollenkaan negatiivissävytteisesti, ettei joku ole heti kommentoimassa, kuinka valitetaan turhaan, kun jotku eivät lasta saa välttämättä koskaan ja ottaisivat nämä oireet mielellään vastaan. Minä en ajatellut valittaa, koska mieluummin oirehdin raskaudesta kuin jostain muusta syystä.

Ensimmäiset raskausoireeni tulivat jo joskus loppu kesästä - alku syksystä. Päälimmäisin oire oli jatkuva voimakas väsymys. En jaksanut tehdä yhtään mitään, hyvä että jaksoin ajatella asioita, joita pitäisi olla jo tekemässä. Olisin vain halunnut nukkua ja olla omissa oloissani. Päänsärky oli myös jossakin vaiheessa kovaa. Minulla on taustalla aijoittain oirehtiva migreeni, jonka olen viime vuosina pystynyt pitämään hyvin kurissa. Päänsärky myös aiheutti väsymystä ja uupumusta. 

Kuuluisaa aamupahoinvointia minulla ei ole ollut. Pahoinvointi oli ajoittaista, joskus oli huono olo koko päivän, toisinaan olin oikein hyvinvoiva. Oksetusta aiheutti lähinnä vaikeammin nieltävät ruuat ja joidenkin ruokien tuoksu. Lähinnä rasvaisen ruuan tuoksu sai minut voimaan pahoin. Kuitenkin minun kohdallani pahoinvointi on ollut erittäin pientä ja oksennusreissutkin jäivät ihan muutamaan kertaan.
Jossakin vaiheessa heräsin muutamana yönä viiltävään alavatsakipuun, joka tuntui siltä kuin miekkoja olisi isketty alavatsan läpi. Kivut saivat minut kiemurtelemaan sängyssä ja miehen pitikin hieroa selkääni, että oloni helpottuisi. "Kohtaukset" menivät vajaassa minuutissa ohi. Näitä kipuja ei olekaan sen koommin enää tullutkaan.

Muita raskausoireita en tunnista tai en muista minulla olleeni. Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, niin viime kesä oli aika tapahtumarikas, joka aiheutti meille kovasti stressiä. Kovan stressin alla olen aina voinut huonosti, oksennellut ja ollut kipuherkkä. Luulin näiden kaikkien johtuvan stressistä. Alavatsakipuilut kuvittelin olevan joko ovulaatiokipuja tai kuukautisten alkamisesta aiheutuvia, minulla kun on aina ollut voimakkaat kuukautiset. Pari viime kertaa kuukautiseni olivat kuitenkin erittäin niukat, mutta kuvittelin senkin johtuvan vain stressistä, joka olisi saanut hormoonitoimintani sekaisin. Lopulta kuukautiset jäivät kokonaan pois ja siitähän se raskausepäilys saikin vasta alkunsa.

Miten sitten en aikaisemmin ajatellutkaan olevani raskaana, vaikka oireeni olivat näin selvät? Ilman tuota stressin syyttelyä olisin jo tiennyt raskaudestani pari kuukautta sitten. Kuitenkaan en osannut epäillä raskautta, koska olin syönyt koko ajan ehkäisypillereitä ja kuukautisetkin tulivat ihan säännöllisesti. Olen aina ollut ehkäisypillereiden otossa aivan neuroottisen tarkka. Aina olen ottanut samaan aikaan pillerin, olen ajoittanut päivärytmin niin. No, eihän tämä ole ensimmäinen kerta kun pillerit pettää, eihän ne ole satavarmat. Sitä vain aina luottaa sokeasti lääketieteeseen. Ehkäisypillereistä minulla olisikin paljon sanottavaa, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan.

Kerron myöhemmin jossakin postauksessa meidän vaihderikkaasta vuodesta ja yleensäkin itsestäni ja historiastani. Teitä varmaankin voisi kiinnostaa kuka täällä oikein tällaisia juttuja kirjoittelee? Pysykäähän kuulolla, niin pääsette hyppäämään meidän matkaamme kohti laskettua aikaa! :)