Yllätyksiä ultrassa, Raskausviikko 24 ja Uusi Vuosi!

Oikein tapahtumarikasta ja onnellista Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille! Meidän tämän Uuden vuoden juhlinnan kohokohtana taisi olla eilinen kontrolliultra. Aamu alkoi oikein vakuuttavasti; heräsin ajoissa, meikkasin nopeasti ja lähtöön ei liittynyt minkäänlaista stressiä. (niin kuin yleensä ;) ) H oli tyytyväinen, kun olin kerrankin nopea ja ehdin vielä tekemään puuronkin ajan kanssa. H lähti vähän etukäteen ulos rappaamaan auton ikkunoita ja käynnistelemään autoa. Hän tulikin vähän ajan kuluttua takaisin kotiin ja kertoi, ettei auto lähde käyntiin. Minulla meinasi verenpaine hiukan nousta korviin saakka, kun ajattelin että nyt emme pääse koko ultraan tai pitäisi maksaa hirveät rahat taksiin. Meillä on ollut autossa webasto rikki, mutta on se ennen lauhoilla ilmoilla lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Auto viedäänkin heti pyhien jälkeen korjautukselle. H soitteli äkkiä siskolleen ja onneksi H:n sisko oli juuri kotiutunut yövuorostaan. Hän sitten avuliaasti nakkasi meidät sairaalalle. 

Hipun kasvojen sivuprofiilikuva, käsi ylhäällä

Pyysimme myös H:n siskoa ultraan, mikäli hän haluaisi mukaan tulla ja olihan hän siitä kovin otettu. Ultrassa tarkistettiin, että sikiö vastaa viikkojaan ja vastasihan se joka osalta (rv. 24). Vauva oli taas kehittynyt mahdottoman paljon, taas näkyi selvemmin kaikki Hipun piirteet ja liikkeet. Oli jännää, kun samaan aikaan näin Hipun heiluttelevan käsiään ja jalkojaan ja tunsin myös itse liikkeet. Se oli minusta jotenkin niin hellyyttävä hetki, kun vauvan liikkeet sekä näkyivät että tuntuivat. Hippu oli taas tavanomaisen vilkas ja touhukas. Kysyttiin sukupuolesta, että josko siitä jo saisi paremmin selvän. Viimeksi meille lupailtiin tyttöä, mutta kappas vain, tämä toinen lääkäri sanoi että pojaltahan vauva näyttää. Tuli jotenkin vähän yllärinä meille, vaikka tyttölupaus ei ollutkaan vahva. Meillä on jotenkin koko ajan ollut vahva tyttöolo ja joskus aikoinaan meille molemmille ollaan povattu kolmea tyttöä. Jotenkin sitä on aina tullut heitettyä sitä tyttövitsiä, niin poikauutiset kuullosti hassulta. Edelleenkään lääkäri ei uskaltanut ihan varmaksi lupailla, mutta eiköhän tuo nyt viimeistään synnytyksen jälkeen ole selvää ;) Ihanaa, että Hippu voi hyvin ja saamme jännäillä loppuun asti kumpi sieltä tulee. Jotakin äksöniä tähän muuten niin helppoon ja "yksinkertaiseen" raskauteen. Lääkäri vielä tarkisti kohdun suun tilanteen ja kohdunkaulan mitan. Kaikki oli kunnossa. Sikiön painoarvioksi saatiin 630g. Seuraava ultra meillä onkin sitten lähempänä synnytystä; synnytystapa-arviointi 10.4.2014. Tälläkin kertaa lääkäri muisti ylistää kuinka hienossa iässä olen päättänyt lapsen tehdä ja kuinka hyvät edellytykset minulla on synnytyksessä. Lääkäri on vähän hassu mies, hänen kanssaan tulee heitettyä kaiken näköistä läppää. H:n kanssa he vitsailivat, että jos vauva ei miellytä niin ainahan sen voi vaihtaa. Jos ei olisi tietynlaista huumoria, niin saattaisi joku vähän ihmetellä moisia kommentteja :D Laitoin Hipusta viime ultrassa otetun kuvan, sillä eilen otettu kuva oli aika epäselvä. Kuvassa sikiön kasvot sivuprofiilista ja käsi ylhäällä hieman koukussa.

Vauvamasu Rv. 24

Meille tuli eilen myös täyteen raskausviikko 24! Hurjan pitkällä ollaan jo, mihin tämä aika oikein katoaa? Tätä menoa en huomaakkaan ja olenkin jo synnyttämässä. Vauva painaa tällä hetkellä 630g ja on pitkä noin 29cm. Sikiön liikkeet tuntuvat entistä kovemmin ja niitä on alkanut tuntua yhtä aikaa ihan ympäri vatsaa. Esimerkiksi käsillä Hippu huitoo oikeaa kylkeä ja potkii vasenta kylkeä. Potkut myös ulottuvat jo hyvinkin ylös, lähes kylkiluihin. Niissä on jo valtavasti voimaa, kuinkahan paljon nämä potkut tästä vielä kovenevat? H:sta on upeaa tuntea potkut niin hyvin ja hän haluaakin usein laittaa käden masuni päälle. Hippu tykittää myös todella pitkiä sarjoja yhteen kohtaan. Eilenkin oikeaan kylkeen potki lähes kymmenkunta kertaa aivan putkeen. Oli kyllä hurja tunne. Minulla olo on edelleen hyvä. Jaksan tehdä asioita niin kuin ennenkin, mutta vähän hitaammalla temmolla. Öisin pohjelihas kramppailee oikeassa jalassa edelleen ja välillä olo on vähän tukala, kun ei meinaa löytää hyvää asentoa. Selkä vaivaa edelleen, mutta sehän ei varsinaisesti tästä raskaudesta johdu mutta tuskin tämä ainakaan auttaa asiaan. Onneksi kuitenkin voin kaikin puolin näin hyvin ja mielentila on korkealla :)




Ultran jälkeen kävästiin vielä kaupassa hakemassa Uuden vuoden herkkuja, mutta perunasalaatti oli loppunut! Päätimmekin syödä nakkeja ja perunasalaattia sitten myöhemmin, kunhan sitä salaattia tulee kauppoihin lisää. Ostimme tortilla-aineksia ja herkuttelimme niillä kuten edellisinäkin Uuden vuoden aattoina. Lisäksi meillä oli herkkuna edellisenä iltana (yönä) jääkaappiin valmiiksi hyytymään tehty, herkullinen suklaajuustokakku. Ensimmäinen kerta, kun tein juustokakkua. Onnistui ihan hyvin, oli oikein makeaa ja kuohkeaa. Lisäksi paistelin vielä pikkuisia karjalanpiirakoita ja teimme munavoin. Oli tarkoituksena saada syötyä loputkin kinkku-pekoni piirakkapalaset pakastimesta, mutta me oltiin illalla jo näiden herkkujen jälkeen niin ähkyssä ettei millään jaksettu. Onneksi nämä juhlinnat loppuvat nyt hetkeksi, niin loppuu tämä herkuttelu ;) Olenkin alkanut kaivata vähän jotakin kevyempää ruokaa. 

Uuden vuoden herkkuja

Kuuden aikoihin alkoi täällä ensimmäiset raketit paukkua. Jännitin vähän etukäteen, kuinka Aada reagoisi kun paukkua kuuluu ihan takapihalta. Edellisinä vuosina sen on hieman pelännyt raketteja. Ilmeisesti niissä on niin erilainen ääni ja se valon välähdys, että se pelottaa. Haulikolla kyllä saa paukuttaa sen korvan juuressa, eikä se välitä ollenkaan. Onneksi Aada ei pelännyt ollenkaan raketteja, se köllötteli tyytyväisenä masu täynnä omalla pedillään. 

Oli ihanaa katsella raketteja, kun naapurit ampuivat niitä takapihalla. Ei tarvinnut olla omia raketteja ollenkaan, kun niin paljon saimme iloa muiden pommeista. Eipähän tarvinnut itse olla ulkona pakkasessa ilman hanskoja niiden kanssa tuhertamassa. Saatiin mukavasti kotisohvalla vain löhöillä ja nauttia Uuden vuoden iloista. 

Lähdimme ennen puolta yötä vielä ulos kävelemään ja käyttämään Aadaa samalla iltapissalla. Kävelimme läheiselle sillalle, josta normaalisti näkee hyvin kaupungin raketit. Kello löi 00:00 eikä kaupungin suunnalta näkynyt yhtään rakettia kunnolla, kun oli niin sumuista. Sen sijaan lähistöllä jokin miesporukka ampui todella isoja ja näyttäviä raketteja ja ihailimme niitä. Toivotimme H:n kanssa ihanaa ja onnellisempaa Uutta vuotta toisillemme. Aada meni vähän hämilleen, kun joka suunnalla paukkui ja olikin todella valppaana. Edelleenkään sitä ei pelottanut, oli vain todella kiinnostunut niistä. Kävelimme hiljakseen kotia kohti käsi kädessä mukavasta ilmasta nauttien. 

Kotiin tultuamme aloimme valaamaan tinoja. Ensin H valoi omansa, josta tuli aivan kotkan tai linnun näköinen. Lintu tarkoittaa onnea ja matkustusta. Kotka lupaa onnekasta asuinpaikan muutosta. Sopisi meille oikein hyvin, jos vaikka tänä vuonna löytäisimme paikan johon kokisimme kuuluvamme. Tai jos tämä nykyinen asuinpaikka toisi jotakin upeaa ja onnellista meille. 

H:n kotka / lintu ja minun keihäs ja laiva

Sitten oli minun tinan vuoro. Minulle tinasta muodostui laivan muotoinen häkkyrä ja ohut pitkä sauva / keihäs. Keihäs kehottaa pitämään puoleni, joku yrittää uhata minua tai perhettäni. Lisäksi se meinaa suojelevaa asetta uhalle. Laiva tarkoittaa matkustusta ja onnea. Laivan perässä oli selkeä pallon muoto. Pyöreät muodot tinassa tarkoittavat runsautta ja kehottavat huolehtimaan sisäisestä lapsesta ja terveydestä.

Valoimme vielä ystävämme puolesta tinan H:n kanssa yhdessä. Siitä tulikin aivan huikea. Tina näyttää aivan lohikäärmeeltä. Lohikäärme lupaa suurta, yhtäkkistä muutosta. Hänelle tuli myös pienempi möykky, jota katsoimme ensin joksikin tulipalloksi. Sitten huomasimmekin sen muistuttavan sikaa. Sika lupaa onnea taikka epäonnea.

Ystävän tinat; Lohikäärme ja sika

Olihan minun vielä lopuksi pakko valaa Hipulle oma tina. H:n kanssa valoimme senkin yhdessä. Hipulle tuli tällainen kaunis lehden muotoinen tina. Siinä on vähän rosoisuutta, joka tarkoittaa rahaa. Tinassa on upea muoto, sitä kun katselee valossa niin siinä on kaunis pinta. Emme kuitenkaan löytäneet tämän näköiselle tinalle mitään selitystä. 

Hipun kaunis tina

Mitä teille tulee mieleen Hipun tinasta? Mitä se voisi tarkoittaa?

Me emme itse mitenkään usko tällaiseen "yliluonnolliseen", mutta meistä on vain hauska leikitellä tällaisella. Tinojen tulkitseminen yhdessä tuumin on hauskaa puuhaa ja siinä vierähtikin pitkälle yöhön. Sänkyyn kömmimme massut täynnä joskus kolmen jälkeen yöllä. Hipulla alkoikin samantien taas hirveä jumppaaminen ja sainkin hetken valvoa Hippusen seurassa, kunnes se rauhottui. Uuden vuoden lupauksia emme tehneet, niinkuin emme ole tehneet edellisinäkään vuosina. Toteutamme pikku hiljaa vuoden mittaan joitakin toiveitamme, mutta mitään emme ala lupailemaan ;)

Raskausviikko 21 ja ostostelua

Rv. 21

Viikot menevät kuin siivillä, meille tuli eilen täyteen 21 raskausviikkoa. Hippu liikkuu todella paljon ja potkuissa alkaa olla jo melkoisesti voimaa. Tällä viikolla sikiö on noin 400g painava ja pituutta on kertynyt noin 26 senttimetriä. Näillä viikoilla sikiö tekee hengitysharjoituksia; vetää lapsivettä keuhkoihinsa ja hengittää sen ulos. Selvä päivärytmi on kehittynyt Hipulle. Aamulla, kun heräilen, pitää potkia ja jymytä kovasti. Päivällä se on melko rauhallinen, etenkin kun pysyn liikkeessä. Alkaessani syömään, alkaa Hippu muistutella taas olemassa olostaan. Kuitenkin iltaisin sillä on parhaimmat bileet, kun olen alkamassa nukkumaan. Ollaankin H:n kanssa vitsailtu, että siellä se siivoaa yksiötään, kun liikkeitä tuntuu oikealla ja yhtäkkiä taas vasemmalla. Onhan se mukava, kun vauva on aktiivinen. 

Minulla on vatsa pyöristynyt taas hiukan enemmän, mutta mielestäni se on vielä melko pienehkö. Niin ovat myös monet muutkin sanoneet. Ei kyllä haittaa ollenkaan, että tässä vaiheessa onkin vielä pikkuinen, eiköhän sitä isoa masua ehdi vielä katsella ja onhan se aivan erilailla tiellä. 

Omassa olossani en ole paljoa muutosta huomannut, mutta olen nyt ollut ehkä hieman normaalia väsyneempi. Lisäksi hengästyn todella nopeasti lenkillä, vaikkakin ollaan joka päivä käyty pariin otteeseen lenkkeilemässä. On varmaan tuota painoa ehtinyt jo tulla jonkin verran. Eilen kävimme tekemässä pitkä shoppailureissu kaupunkiin ja kun olimme päivän lopuksi ruokakaupassa, alkoi viiltävä pistos tuntua navan oikealla puolella. Samaan aikaan hengästytti kovasti. Olo helpottui jonkun ajan päästä ja teimme ostoksemme loppuun ja lähdimme kotiin. Kotona taas syönnin jälkeen tuli samallainen viiltävä ja pistävä kipu, mutta tällä kertaa vasemmalle puolelle. Jotenkin tuntui, että joku olisi repinyt vatsaani kivun puolelle. Lisäksi tunne oli sellainen kuin vatsanahkat olisivat revenneet. Näihin tunteisiin joka kerta liittyi hengästyneisyyttä. 

Säikähdin uutta tilannetta kovastikin ja soittelin äidilleni, että mikä tämä mahtaisi olla. Äiti epäili niiden olevan joko kohdun kasvusta johtuvia kipuja, kun lihakset ja kudokset joutuvat koville tai sitten pitkästä shoppailureissusta johtuvia supistuksia. Lepäilin sitten loppuillan ja yritin ottaa rauhallisesti. Välillä noustessa tuntui vihlovaa kipua aivan alavatsassa, aivan kuin kuukautiskipuja. Lopulta kivut lähtivät kokonaan pois ja muutaman kerran tunsin vielä ylempien vatsalihasten kohdalla jännittyneisyyttä, olisivatkohan olleet kivuttomia supistuksia? Näistä täytyy kysellä huomenna enemmän neuvolan tädiltä, kun meillä on varattu aika sinne ja mennään H:n kanssa selvittelemään sukujemme perinnöllisiä sairauksia. Tänään ei ole enää noita kipuja tuntunut, mutta pitää nyt yrittää ottaa rauhallisemmin. 

Onko muilla ollut tällaisia kipuja näillä viikoilla?

Vielä siitä eilisestä shoppailukierroksesta.. Minulla oli tarkoitus eilen päivitellä tänne blogiin kuulumisia, mutta H. huomasi aamulla, että tänään lähdetään käymään kaupungilla. Kävimme Tiimarista ostamassa koreja eteiseen lapasille ja pipoille sekä nättejä lasipurkkeja. Tiimarissa oli kaikki -50%, joten pitihän sieltä nyt jotakin kivaa löytää. Olihan siellä aika masentunut meininki myyjillä, kun heidän toimintansa loppuu nyt kokonaan.

Ostoksia Tiimarista sekä Tokmannilta; koreja, purnukoita, käsipyyhkeitä...

Kävelimme Arnoldsin ohi ja minulla alkoi ihan hirveästi tehdä mieli sitä Creme pomada -sydänmunkkia ja pitihän sen H:n sitten lähtiä minun seuraksi sinne. H. vieläpä tarjosi minulle tämän kierroksen herrasmiehenä. Onhan ne aika huokean hintaisia; kaksi munkkia ja mehu 8.30e. Ei me kyllä käydä Arnoldsissa kuin kerran-pari vuodessa, joten oli se kyllä sen arvoista. Pitäis joskus kokeilla, että osaisiko itse tehdä saman tyylisiä.  Mutta oli mukava syödä pitkästä aikaa jonkun muun tekemiä kuin omia :)

My Soda -hiilihapotuslaite ja irtopohjavuoka

Sitten jatkettiin Tokmannille. Minulla oli pitkä lista mitä kaikkea pientä sieltä pitäisi kotiin katsella, mutta puoliakaan ei löytynyt. Verhoja, kylppärimattoja yms. täytyy tilata netistä Joulun jälkeen. Minulla on tullut hirveä pesänrakennusvietti, joten koti pitää saada pian näyttämään viihtyisältä ja meidän tyyliseltä. Mukaan kuitenkin tarttui Hippu-vauvan kuvalle kehykset, pyykkikori, siivoustarvikkeita, peltipurkkeja, kaksi lasipurkkia kynttilöineen ja käsipyyhkeitä. Ostoksista varmaankin on helppo päätellä minun lempivärit; vaaleanpunainen (oikeastaan kaikki punaisen ja lilan sävyt), valkoinen, harmaa ja musta. Keittiöön piti saada vielä vähän täydennystä, joten ostettiin vihdoinkin hiilihapotuslaite, jotta limsan juonti jäisi vähän vähemmälle. Meillä on omatekoista mustikkamehua, joten ajateltiin kokeilla hapottaa sitä. Lisäksi ostin irtopohjavuoan, että saan tehdä juustokakkuja. Jouluksi minulla onkin tarkoitus tehdä joku suklainen versio. 

Kehykset ultraäänikuvalle

Kävin myös apteekista hakemassa itseäni ja vauvaa ajatellen vähän vitamiineja. Ostin Multitabsin raskaus plus- tabletteja, joissa on kaikki mahdolliset vitamiinit ja hivenaineet joita odottava äiti sekä sikiö tarvitsevat. Näitä pitää ottaa yksi pilleri päivässä. Ostin myös raskaana oleville suunnattuja omega 3 kalaöljytabletteja, jotka ovat sikiön kehitykselle erittäin tärkeitä. Lisäksi ostin Bio oil- ihonhoitoöljyä, joka ennalta ehkäisee raskausarpia, auttaa arpia parantumaan, parantaa ihon sävyä ja tekee ihosta ihanan kosteutetun ja joustavan. En tiedä auttavatko raskausarpiin, mutta olen käyttänyt tätä öljyä jo paljon ennen raskautta ja edellinen purkki olikin jo ihan lopussa. Itse olen tykännyt tästä kovasti ja auttaa ainakin ruhjeiden paranemisessa, joita minulle helposti tuleekin. Ja tosiaankin tasoittaa ihon sävyä! Tuotetta voi käyttää kevyesti myös kasvoille. Alkuun öljystä saattaa tulla ihan pieniä näppyjä ihoon, minulle tuli ainakin jalkoihin jonkun verran, mutta ovat jo hyvää vauhtia häipymässä pois. 

Apteekin jälkeen oltiin ajelemassa ruokakauppaa kohti ja huomasimme matkalla ison kirpputorin. Täällä päin kirpputorit ovat melko viihtyisiä ja siistejä paikkoja, ihan sellaisen oikean liikkeen näköisiä. Me ei olla koskaan varsinaisesti oltu mitään kirpputoreilla kierteleviä ihmisiä, mutta tämän kirppiskokemuksen jälkeen saatamme käydäkin niissä useammin. Kiertelimme pöytiä ihan ajan kanssa ja vauvallekin olisi löytynyt jo vaikka mitä; vaatteita, pinnasänky, tarvikkeita... Mutta mitään ei vielä uskallettu ostaa. Minun äidilläni on paljon aivan uusia ja käyttämättömiä vauvanvaatteita ja tarvikkeita muutaman vuoden takaa, joten täytyy tarkistaa ne ensin ja suunnitella sitten mitä tarvitsemme. Kuitenkin pinnasänkyä, vaunuja sekä turvakaukaloa olemme jo katselleet. Vaunut ja turvakaukalon tilaammekin lähipäivinä, kunhan vielä saamme viimeisen varmistuksen, että merkki johon olemme mieltyneet, on varmasti hyvä ja meille sopiva. Vauvan vaatteista ja tarvikkeista tuleekin sitten heti useampi postaus, kunhan saan käytyä äidin luota ne hakemassa. Vaunut esittelen myös teille heti kun kotiutuvat. 

Multitabs Raskaus plus, Multitabs Omega 3, Bio oil ja Nivean tehonaamiot

 Kirpputorin jälkeen kävimme vielä ruokakaupassa ja ostin itselleni Nivean syväpuhdistavia (Nivea active purifying mask) ja tehokosteuttavia (Nivea refreshing moisture mask) tehonaamioita. Olen käyttänyt kyseisiä tuotteta jo pitkänkin ajan ja kokenut ne erittäin hyväksi herkälle sekaiholleni. Syväpuhdistava naamio puhdistaa tehokkaasti, mutta hellävaraisesti ihohuokoset ja tasoittaa ihon sävyä. Aivan huipputuote mustapäille! Tehokosteuttava naamio tekee ihosta ihanan pehmeän ja kosteutetun. Aivan ehdottomia ovat olleet hankalalle ja aralle talvi-iholleni. 

Joulukortteja

Illalla vielä kirjoittelin muutamalle sukulaiselle ja ystävälle joulukortit. Minulla on aina ollut tapana askarrella itse joulukortit, mutta askartelutarvikkeet jäivät entiseen kotiimme ja saan ne vasta keväällä sieltä, kun sinne menevä tie on lumesta tukossa. Katselin eilen kaupoista askartelutarvikkeita, mutta kaikki jouluiset olivat ehtineet jo loppua joten tänä vuonna täytyi tyytyä kaupan kortteihin. Vähän kyllä oudoksutti, mutta meneehän se yksi joulu näinkin. Korttien askartelu on vain ollut joka Joulun perinne ja viimeistään silloin olen saanut oikein kunnon joulufiiliksen päälle. No, ensi vuonna sitten taas.

Loppuilta menikin rauhallisissa merkeissä, kun yritin levätä mahdollisimman paljon, jottei niitä mahakipuja tulisi enää. Suihkussa huomasin, että jalkanikin olivat aivan turvonneet. Oli ilmeisesti liian raskas shoppailureissu. Tänään kuitenkin kaikki nuo oireet ovat olleet poissa ja olo muutenkin taas normaali. Huomenna mennään sitten sinne neuvolaan H:n kanssa ja palaan kirjoittelemaan neuvolakuulumiset tänne seuraavaksi!

Ensimmäinen ultraäänitutkimus

Profiilikuva meidän pienestä Hipusta

Jännittävä ja mielenkiintoinen päivä takana. Viime yönä ei tullut oikein unikaan, kun tämä päivä oli niin kovasti mielessä. Ajatuksissa pyöri kaikkea sekalaista; onko siellä edes ketään? Onko vauvalla kaikki hyvin? Mitä jos jotakin poikkeavaa löytyy? Entä jos en heidän mielestä ole jotenkin sopiva äidiksi tai jos minua kohdellaan siellä huonosti ja pitävät minua nuorena tytönhupakkona. 

Heräsin aamulla hyvissä ajoin valmistautumaan, että ollaan varmasti ajoissa. Meillä oli aika naisten poliklinikalle klo. 12.30 ja olimme siellä puoli tuntia ajoissa, jotta ehdimme varmasti löytää paikka. Minä ainakin onnistun aina hienosti eksymään sairaaloissa. :) Kävin ilmoittautumassa ja annoin esitietolomakkeeni vastaanottoon. Sitten menimme mieheni kanssa odottelemaan vuoroamme. Siellä olikin yhtäaikaa useampi pariskunta odottelemassa vuoroaan, joten meidätkin otettiin vastaan paljon myöhemmin kuin aikamme oli. Mielelläni kuitenkin jonotin vuoroani, kun tiesin mitä kohta näemme. 

Sitten kuulimmekin sukunimeni ja minulla nousi heti hurja jännitys pintaan. Meitä vastassa oli nuorehko mukavan oloinen lääkäri ja hoitaja. Ensin minulta kyseltiin vähän kysymyksiä raskauteen ja sen tuntemuksiin liittyen sekä perustietoja ja sairauksia. Sitten minulle tehtiin normaali gynekologinen tutkimus, tarkastettiin myös kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanne. Kohdunsuu oli kiinni ja kohdunkaula täysmittainen. 

Minulle oli tarkoitus tehdä ultraäänitutkimus alakautta, mutta lääkärin tunnustellessa vatsaani hän meinasi, että raskaus on jo selvästi niin pitkällä että ultrataan päältä. Hän ultrasi sikiön nopeasti, otti mitat pääpiirteittäin ja sai viikoiksi 20+2! Olimme aivan hämillään, 20 viikkoa, sehän on jo puolivälissä!! Ei ihmekään, että potkut ovat tuntuneet jo hyvin. Vilkaisin nopeasti mieheeni päin, joka hymyili kuultuaan vauvan viikot. Lääkäri päätti, kun raskaus on jo näin pitkällä, että tehdään samalla rakenneultrakin. Ultraäänilaite, jolla rakenneultra tehtäsiin, oli toisessa huoneessa joten meidän täytyi palata takaisin odotusaulaan odottamaan vuoroamme. 

Menimme mieheni kanssa käytävään ja hän kertoi että hänellä on heikko olo. Hän istahti alas ja oli aivan hiestä märkä. Miehelläni on kova sairaalakammo ennestään ja nyt sitten jännittävä hetki yhdistettynä todella jumissa oleviin hartioihin, ei hänellä oikein kunnolla veri kiertänyt ja tuli siten heikko olo. Mieheni meni vessaan ja laski ranteisiinsa kylmää vettä ja pesi kasvonsa kylmällä vedellä. Sitten kävimme juomassa kanttiinissa mehut ja syömässä pullat. Miehenkin olo helpottui. Hänellä on lapsuudesta asti ollut erittäin paha sairaalakammo ja nyt sitten kaikki sairaalan hajut ja välineet toivat hänelle tuon tunteen. Ja meinasi hän, että saattoi olla niin jännittynytkin koko tilanteesta. 

Onko täällä muita sairaalakammoisia? Minkälaisia oireita se on teille aiheuttanut?

Odottelimme vuoroamme reilun tunnin, kunnes pääsimme toiseen ultraushuoneeseen. Siellä meitä odottikin neljä lääkäriä. Heillä oli aivan upouusi ultraäänilaite, joten yksi lääkäri opasti muita käyttämään sitä. Sitten aloitettiinkin tutkimus vatsani päältä. Uudella laitteella vauva näkyi erittäin hyvin. Oli todella mielenkiintoista katsella ihanaa pientä sikiötä, joka liikkui hurjasti vatsassani, imi peukaloaan, hikotteli ja sitkutteli jaloillaan. Pääsimme näkemään vauvamme upeista kuvakulmista, kun lääkärit testailivat laitteen 3D ominaisuutta. Kovasti he puhuivat toisilleen lääkärikieltä ja me mieheni kanssa kuuntelimme kiinnostuneena. Kysyin tässä välissä mieheltäni; "onko heikko olo?", eikä kuulemma ollut. 

Sitten vaihtui lääkäreillä harjoitteluvuoro ja aloitettiin varsinainen rakenneultraus. Vauva tutkittiin erittäin perusteellisesti ja pikkutarkasti päästä varpaisiin. Katsottiin aivot läpi, rinnan ja vatsan seutu, suolisto, luut... Ihan kaikki. Kaikesta mahdollisesta otettiin raportit ja joka ikinen paikka tutkittiin läpikotaisin. Yksi lääkäreistä tulkkasi meille, mistä tutkimusta tekevä lääkäri milläkin hetkellä puhui. Vauvasta ei löytynyt mitään poikkeavaa, kaikki vastasivat rakenteellisesti raskausviikkoa 20. Muutamasta asiasta lääkäri sanoi, että " erinomaisen hyvät / todella kehittyneet viikkoihin nähden". Meille jäi vain epäselväksi, että mitä nämä olivat, koska hän puhui niistä lääkärikielellä. Lapsivettäkin oli hyvin ja vauva oli todella liikkuvaa ja reipasta sorttia. 

Itse tutkimus kesti noin puoli tuntia, mutta minua ultrattiin tunnin verran, kun lääkärit harjoittelivat laitteen käyttöä. Sitten mieheni kysyikin vielä, että "näkyykö onko tyttö vai poika?". Lääkäri katsoi vauvan pepun seudun ja varovaisesti lupaili tyttöä. Kikkeliä tai kiveksiä ei näkynyt, mutta toisaalta ne eivät välttämättä vielä näykään selvästi. Toinen lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että tyttö siellä olisi. Kieltämättä meilläkin on koko ajan ollut tyttöolo. Sukupuolella ei kuitenkaan ole meille mitään väliä, ihan mielenkiinnosta vain kyseltiin. Kaikista tärkeintä on, että Hippu-vauva voi hyvin ja minullakin on kaikki hyvin. 

Sitten meille tulostettiin ultrakuvia sikiöstä ja minua aluksi tutkinut lääkäri selosti vielä tutkimuksen tulokset niin, että mekin ymmärsimme. Lääkäri halusi vielä varata meille ajan ultraan, jossa tarkistetaan vielä että vauva vastaa viikkoja ja sitten katsellaan vielä tarkemmin sukupuolta. Seuraava ultra on 31.12.2013. 

Meillä jäi todella mukava fiilis päivästä; lääkärit olivat mukavia ja ottivat meidät hyvin huomioon, he tekivät perusteellista ja hyvää työtä sekä kertoivat meille tarkasti mitä mikäkin tarkoittaa. Tunnelma oli rento ja miehenikin unohti sairaalakammonsa, kun päästiin kunnolla näkemään vauvamme. Koekaniinina oli mukava olla, kun saimme oikein tarkan tutkimuksen ja sitä vielä oli useampi lääkäri tulkitsemassa. Olihan se muutenkin aivan ihana ja upea tunne nähdä meidän pikkuinen vauva siellä masussa potkimassa ja nukkumassa. Niin suloisesti se piti käsiään poskensa alla, kun köllötteli siellä. Laitteet ovat kyllä kehittyneet aivan huippuhyviksi, oli uskomatonta nähdä vauva niin selvästi ja kaikki sen piirteet yksityiskohtaisesti. Ultraäänitutkimus toi meille entistä todellisemmaksi sen, että me todellakin odotamme vauvaa!


Edelleenkin ihmetystä on aiheuttanut se, että olemme jo noinkin pitkällä. En olisi ollenkaan osannut arvata. Itse veikkasin, että jossakin rv. 16 tienoilla ollaan menossa. Olen kyllä kaikinpuolin päässyt helpolla tämän raskauden kanssa; alkuraskauden oireet olivat niin minimaaliset, etten osannut epäillä olevani raskaana ja tälläkin hetkellä olo on oikein hyvä. Oikeastaan vasta silloin, kun kuukautiseni jäivät kokonaan pois ja vauvan liikkeet alkoivat tuntua, tulivat ensimmäiset raskauden "oireet". Ei tosiaan ole sitten ihmekään, että olen jo tuntenut sikiön liikkeet niin selvästi, kun olemme jo puolessa välissä. 

Ultraäänikuva sikiön kasvoista

Lopuksi vielä muutamia tietoja;

Raskausviikko: 20+2
Laskettu aika: 22.4.2014
Sikiön paino: 350g
Pituus: n. 25cm

Mitkä fiilikset sinulla oli ensimmäisen ultraäänitutkimuksen jälkeen?