Tv tason uusi ilme: Dc fix

Nyt olisi taas vuorossa esittelyä näistä minun tuunausprojekteistani. Tällä kertaa käsittelyn kohteeksi joutui meidän viisi vuotta vanha IKEA:n tv taso. Taso on ollut minulle aina oikea puunauskohde, koska se on korkeakiiltoinen. Olin aina hirveän tarkka, että siihen ei saa yhtäkään naarmua ilmestyä ja pölyt piti pyyhkiä pois.

Korkeakiiltoinen taso alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään, koska siinä näkyi pöly niin hyvin ja tuntui että jokaisesta pölyrätistäkin tuli siihen naarmuja. Annoin sitten vain olla ja nakkasin tason päälle pöytäliinan, enkä välittänyt vaikka naarmuja tulikin helposti. 

Tv taso Kemin kodissamme. En muistanut ottaa siitä tuoreempaa kuvaa ennen kalvon laittamista.

Muutimme Kemistä Ouluun ja matkalla tason päällä oli jokin tavara päässyt liikkumaan ja pöydän pintaan oli tullut paljon aivan hirveitä naarmuja. Silloin päätin, että nyt ostetaan taso, puinen ja ilman kiiltoa.

Onneksi selailin nettiä ja törmäsin jossakin Dc Fix -kalvoon, jolla voi mm. huonekaluja päällystää. Ostinkin kalvot heti Oulun Bauhausista, mutta projekti jäi kuitenkin tekemättä. Puolisen vuotta kalvojen ostamisesta, eräänä iltana yhdeksän aikoihin hoksasin, että nythän me aletaan laittamaan pöytään uusi pinta.

Tason päälle valittiin musta puukuvioitu dc fix-kalvo 

Tason päädyt ja sivut ovat valkoisella puukuvioidulla dc fix-kalvolla päällystetty

Dc Fix on kuin kontaktimuovi ja siihen tulee asentaessa helposti ilmakuplia. Kalvon asennuksessa kannattaa olla kaveri auttamassa. Ensin raotetaan kalvon alta suojapaperia sen verran pois, että saadaan hyvä alku ja kiinnitetään se aloituskohtaan. Sitten toinen alkaa pikkuhiljaa päästämään kalvoa lisää ja toinen esimerkiksi ikkunalastaa, jossa on mikrokuituliina päällä, käyttäen "työntelee" kalvon paikalleen. Näin meillä ei tullut ilmakuplia ollenkaan. Kuitenkin jos kuplia ilmaantuu, voi kalvon nostaa irti ja yrittää asentaa uudelleen paremmin. 

Nurkat taiteltiin siististi ja mattoveitsellä leikattiin ylimääräiset pois. Nurkat ja kulmaukset kävin vielä läpi föönillä kuumaa puhaltaen, jotta kalvo jaksaa pysyä paremmin kiinni. Muuten kalvoa ei tarvitse lämmittää. Kalvo lähtee myös hyvin pois, eikä jätä liimapintaa huonekaluun. Kalvo on vedenkestävä, luonnollisestikin, helppo pitää puhtaana, mutta kovin korkeaa kuumuutta se ei kestä. Onhan se muovia. 

Kalvo oli aika helppo asentaa, kun homman juoneen pääsi kiinni ja oli toinen auttamassa. Kalvoa saa 45 cm levyisenä ja 92 cm levyisenä ainakin. Puukuviointia ja muita kuoseja on paljon erilaisia myös. Dc fix-kalvoa saa monista rautakaupoista ja netissä ainakin Etola myy näitä kalvoja. 

Tv taso dc fix pinnoituksella

Olen ollut nyt todella tyytyväinen meidän "uuteen" tv tasoon. Päästiin niinkin halvalla kuin kalvoihin meni vajaa parikymppiä rahaa. Tykkäsin kovasti meidän tv tason mallista, joten sen vuoksi oli parempi pinnoittaa se uudelleen. Hugo on vielä pitkään sellaisessa iässä, että huonekaluihin tulee kolhuja, joten tämä oli siltäkin osin järkevä ratkaisu.

Oletteko te kokeilleet dc fix-kalvoa ja mihin?

Pehmeät ja herkulliset - maailman helpoimmat sämpylät!

No nyt tuli luvattua paljon, mutta totta se on! Tein tuossa pikaisesti sunnuntain ratoksi sämpylöitä. En tykkää ollenkaan pyöritellä sämpylöitä, joten se homma oli oikaistava jollakin konstilla. Seuraavaksi kerron, miten saat pehmeät ja maukkaat sämpylät, aivan liian helposti. Tällä ohjeella et varmasti pysty epäonnistumaan!

 -5 dl vettä
-50 g hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
-1 rkl siirappia (tai sokeria)
-0,5 rkl suolaa
-50 g voita tai 0,5 dl öljyä
-3 dl vehnäjauhoja
-3 dl sämpyläjauhoja
-2 dl kaurahiutaleita
-2 dl auringonkukansiemeniä (1 dl taikinaan, 1 dl pinnalle)

1. Lämmitä vesi mikrossa kädenlämpöiseksi ja sekoita puuhaarukalla joukkoon hiiva. 
2. Lisää vesi-hiiva-seokseen siirappi ja suola. 
3. Lisäile jauhoja ja kaurahiutaleita ja sekoittele hyvin puuhaarukalla. 
4. Sekoita joukkoon auringonkukansiemeniä.
5. Lisää taikinaan voi, ennen kuin lisäät loput jauhoista.
6. Kädet taikinaan ja alusta hyvin. Taikinan on tarkoitus jäädä pehmeäksi, jotta lusikoiminen onnistuu helposti.
7. Kohota kaksinkertaiseksi puolen tunnin ajan liinan alla lämpimässä.
8. Lusikoi ruokalusikalla (mahdollisesti toista ruokalusikkaa apuna käyttäen) nököjä pellille.
9. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä. (tulee ihanan paahteinen maku, kun käväsevät uunissa)
10. Laita sämpylät 225 asteiseen uuniin 12 minuutiksi.
11. Ihmettele, kun ne vain paisuvat suuriksi mutta muista ottaakin ne pois uunista!

Sitten vain nautiskelemaan. Meillä koko perhe tykkäsi kovasti ja huomenna saakin tehdä saman satsin uudelleen. Sämpylöitä tällä ohjeella tuli 1,5 pellillistä. Toisinaan laitan sämpylätaikinaan vähemmän vehnäjauhoja ja tilalle 1dl kolmen viljan leseseosta. Antaa mukavasti lisää kuitua sämpylään! 


Joko kokeilit? Tykkäsitkö?

1 vuotissynttärilahjat

Vielä palataan ajassa taakse päin, sillä minulla on jäänyt esittelemättä teille Hugon 1 vuotis syntymäpäivälahjat. Lahjat olivat yksivuotiaalle sopivia ja monet leluista ovat jollain tapaa kehittäviä. Pojalle lelut ovat olleet kovin mieleisiä ja niillä on leikitty paljon!

Meiltä Hugo sai Fisher pricen maatilaan kuuluvan lampi-sikolätti -lisäosan sekä hattupäisen pojan ja pupun. Aitauksesta olisi tullut muuten isompi, mutta Aada on mennyt puremaan kaksi aidankappaletta rikki.

Brion mäyräkoira -vetolelu sekä hakka, jonka merkkiä en muista. Itse lelussa ei lukenut merkkiä, mutta paketissa muistaakseni oli jokin. Molemmat ovat olleet kovassa käytössä.

Yksi kirjoista puuttuu kuvista. Puppe- kirja jäi mummolaan ja se onkin ollut pojalle tosi mieleinen. Lisäksi hän sai muumikirjan ja pienemmän, pehmeäkantisen Esikoulussa- kirjan.

Muumipalapeli. Tästä ollaan innostuttu ihan viime aikoina ja pikkumyyn sekä haisulin Hugo osaa jo laittaa paikalleen ilman apua.

Ihana itsetehty muumipeikko -pehmolelu. Tämä on ollut enimmäkseen koristekäytössä, mutta on Hugo jonkin verran tätä paijannut ja kannellut.

Pintoy -merkkinen keinuhevonen. Tässä oli alkuun sellainen turvakaari, joka tuli lapsen sivuille sekä taakse. Se on otettu vasta pois, kun poika pysyy kyydissä hyvin. Tällä kiikataan kovasti, välillä uneen saakka!

Pikkuisia kylpyankkoja ja jalkapallo. Kylvyssä ja saunakiulussa ankat saavat kyytiä ja kuukausi sitten opittiin potkaisemaan jalkapalloa!

Vaatteita koossa 92. 

Lisäksi Hugo sai lahjaksi rahaa, joilla ollaan hankittu muutamia juttuja joista tiesimme Hugon pitävän.

 Hape muotopalikkakilppari. Palikat löytävät jo oikean paikan, mistä tipahtavat kilven sisään. Palikoita on myös kiva laittaa suuhun ja kävellä sitten ympäri kotia kuola valuen.

Autoleikit kiinnostava kovasti, joten Brion punainen kilpa-auto on viime päivinä pärissyt ahkerasti. Brion Klovnista tehdään myös jos jonkinlaisia variaatioita.

Pikkuset- merkiltä seeprahuppari koossa 92.

Ehdottomia Hugon lemppareita näistä leluista ovat olleet Brion klovni sekä auto, nuppipalapeli ja kirjat. Muillakin on leikitty paljon, mutta nuo ovat sellaisia leluja joilla Hugo haluaa leikkiä päivittäin moneen otteeseen. Kirjojakin jaksetaan selata ja niistä höpötetään paljon, vaikka ne ovat jo moneen otteeseen katsottu läpi. Lisäksi meiltä löytyy mega blokseja sekä Legon Duplopalikoita ja ne ovat oikein kestosuosikkeja! Hugo tykkää rakennella ja etenkin kaataa ja purkaa isin ja äitin rakentamat talot ja tornit ;) Lahjaksi palikoita ei tullut, kun niitä on tällä hetkellä tarpeeksi muutenkin :)

Mitkä lelut ovat teidän perheen yksivuotiaiden suosikkeja?

Viikko mökillä

Nyt on lomareissu mökille tehty ja siellähän vierähtikin mukavasti tasan viikko. Ollaan me nyt ainakin oltu ja rentouduttu, niin jaksaa taas arkea ;) Seuraavaksi tuleekin kuvapläjäys viikostamme. Osa kuvista on otettu kännykän kameralla, joten pahoittelut laadusta.

Mökillä me...

...Heräsimme aamulla varhain auringonpaisteeseen

...Ihmettelimme yläkerran rappusilla maailman menoa

...Kuuntelimme musiikkia asianmukaisista vermeistä

...Löysimme läntin hiekkaa ja leikimme hiekkaleikkejä

...Herkuttelimme lätyillä

...Jännäsimme ukkosta

  ...Leikimme isin vanhoilla leluilla omien lelujen lisäksi

...Ihastelimme mummun kukkasia

...Kalastelimme

...Ammuttiin pilkkaa ilmakiväärillä

...Saunoimme pitkään pehmeissä löylyissä

 ...ja kurkimme ja huutelimme saunan ikkunasta

Mökillä on kyllä mukava viettää aikaa, etenkin kun myös Hugo tykkää olla maaseudun rauhassa, luonnon helmassa. Hugosta oli niin jännittävää istua veneessä ja miettiä, tuleeko sitä kalaa. Kalasta puhuttiinkin sitten joka päivä.  Tietysti pojasta oli mukava nähdä taas mummia ja ukkia. Seuraavan kerran mökille mennään jo parin viikon päästä, kun marjakausi alkaa. Sitten syksyllä taas päästään metsälle ja silloin vietetään varmasti paljon aikaa Ranualla mökillä.


Miten / missä sinä tykkäät viettää lomasi?

Vauvavuoden muistelua

Nyt, kun päästiin vauhtiin näissä vauvajutuissa, niin päätin vielä hetkeksi palata muistelemaan kulunutta vauvavuotta ja kertomaan sen ajan fiiliksistä. Hugon kuulumispostaus nosti vahvasti taas tunteita pintaan menneestä.

Raskausaika oli todella helppo; en ollut koskaan juurikaan mistään kipeä ja raskausoireet olivat muutenkin todella vähäiset. Masun koko oli melko pieni, eikä se juurikaan häirinnyt normaaleissa arkitoimissa. Jaksoin käydä lenkilläkin hyvin loppuun saakka. Raskausajasta pystyin nauttimaan täysillä ja siitä on ihanat muistot.

Hugo syntyi keväällä 2014 kuukauden etuajassa, neljä tuntia kestävän helpon synnytyksen jälkeen. Mietin, että kun olen saanut kokea niin helpon raskausajan ja helpon synnytyksen, että tuleekohan meille rankka vauvavuosi. No, tulihan se. Rankka, mutta ihana ja ainutlaatuinen tietysti.

Sairaalassa olo oli minulle suhteellisen helppoa aikaa. Tietysti kaipasin kotiin, imetykseen painostamista oli jonkin verran häiritsevästi, mutta muuten oli ihan mukavaa. Olin aika epävarma ensin vauvan kanssa, mutta sitten kun eräs mukava kätilö näytti vauvanhoidon tarkemmin läpi ja opasti imetyksen kanssa, varmistuin koko ajan ja luotin enemmän itseeni.

Ensimmäinen kuukausi kotosalla meillä meni vain ihastellessa vauvaa, tissillä roikkuessa ja nukkuessa. Kaikki sujui aika helposti, vaikkakin olin joissakin asioissa vähän epävarma. Epävarmuutta aiheutti ehkä eniten se, kun mietin, saako vauva tarpeeksi ruokaa. Imetin todella monta tuntia päivässä, mutta kun en yhtään tiennyt paljonko vauva milloinkin on syönyt. Asiaa hieman hankaloitti se, kun Hugo aina nukahti rinnalle. Hän ei kauaa ehtinyt maitoa imemään, kunnes oli jo unessa. Tässä vaiheessa pumppasinkin jonkin verran ja annoin maitoa lisäksi tuttipullosta.

Alkuun oli myös hankala rentoutua, kun joku muu kuin minä hoidin vauvaa. Enimmäkseen se joku muu oli H ja muutaman kerran suututinkin hänet, kun aloin neuvomaan sohvalta käsin tai varmistamaan, että hän on tehnyt kaiken "oikein". Kun H loukkaantui käytöksestäni, tajusin että minun pitää vain luottaa häneen ja rauhoittua. Tottakai isä osaa hoitaa vauvaa aivan kuten minäkin.

Parin viikon jälkeen Hugo meni todella itkuiseksi. Hän vain itki ja itki. Mikään ei ollut hyvin, kovasti oli ilmavaivoja ja nukkuminen oli hyvin katkonaista. Poikaa piti kantaa oikeastaan koko ajan ympäri asuntoa, että hän rauhottuisi ja saisi vähän levähdettyä. D- vitamiinit vaihdettiin ja se auttoi vähän, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.

Neuvolassa ei oikein mitään neuvoa osattu antaa ja olin jo hätääntyä asian suhteen. Monet illat ja aamuyöt itkeskeltiin vauvan kanssa yhdessä, kun vauvalla oli huono olla ja minusta tuntui etten osaa hoitaa lastani. Eräänä aamuna sitten seurasin enemmän Hugoa ja huomasin, että poika nieleskelee jatkuvasti, irvistelee ja silloin hän alkoi puklauttelemaankin todella runsaasti. Tajusin, että poikaahan närästää.

Ostimme apteekista Gaviscon- nimistä närästyslääkettä ja annoimme sitä pojalle. Sehän auttoi heti! Lisäksi aloimme sakeuttamaan osan maidosta maidonsakeuttajalla. Poika oli kuin eri vauva, hän oli iloisempi aivan silmin nähden. Hän nukkuikin paljon paremmin ja sain itsekin vihdoin levähtää.

Kesäaika meni nopeasti, kun reissasimme aika paljon. Kesällä vietimme myös häitämme ja Hugon ristiäisiä. Hugo oppi koko ajan uutta ja äitiys oli ihanaa. Meillä nukuttiinkin jo melko yhtenäisiä yöunia, mutta toki poika söi pari kertaa yössä. Kesällä nukuin pojan kanssa sängyssämme ja H nukkui toisessa huoneessa. H heräsi aina, kun aloin imettää Hugoa yöllä, eikä hän saanut sen jälkeen enää unta. Näillä nukkumisjärjestelyillä meillä meni hyvin ja jaksettiin molemmat paremmin. Yösyötöt menivät huomaamattomasti, kun nukuimme Hugon kanssa perhepedissä ja aamuisin sain itse nukkua pitkään, kun H hyvin levänneenä tuli hakemaan Hugon alakertaan aamutoimille. 

Kesällä reissatessa nukuttiin paljon sukulaisten luona. Tuolloin tuli muutamia hetkiä, kun epäröin äitiydessäni. Sukulaisilla oli monesti tapana vähän liikaa "neuvoa" tai puuttua lastenhoitoon, sanoa aika kärkkäästi mielipiteensä tai kyseenalaistaa tapojamme. Silloin mietin todella paljon, teenkö kaiken varmasti "oikein", vaikka eihän sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa olekaan. Oisin vain tajunnut sen silloin. Stressasin sitä aivan turhaan, pahoitin mieleni, suutuin sukulaisiin. Ärsytti hirveästi, kun jollakin oli johonkin aina sanottavansa. Tästä pääsin yli, kun juttelin H:n kanssa ja hän palautti minut järkiini. Me tehdään varmasti kaikki Hugon parhaaksi, niin hyvin kuin vain osataan ja pojalla on kaikki hyvin.

Kesän jälkeen Hugo muuttui taas itkuiseksi ja yöunet menivät huonoiksi. Refluksivaivaa ei enää ollut, tai se ei ainakaan ollut näkyvää. Mutta jos otimme närästyslääkkeen ja maidonsakeuttajan pois, alkoi poika heti oireilla. Muiden oireiden lisäksi Hugolle alkoi tulla ihottumaa poskiin, taipeisiin ja peppuun. Ajattelimme ensin, että nämä ovat oireita kun olimme hiljattain aloittaneet kiinteät ruuat. Kiinteät ruuat kyllä maistuivat pojalle hyvin ja pitivät hyvin nälän. Joku oli nyt vain huonosti.

Oli hirveän hankala erottaa, että mikä sen oireilun aiheutti mutta sitten tajusimme, kun annoimme Hugolle  yhden ruokailun jälkeen korvikemaitoa. Korviketta joiduimme antamaan äidinmaidon lisäksi, koska maidontuloni ei aivan riittänyt Hugolle. Maitohan ne oireet aivan selvästi aiheuttivat. Heti, kun Hugo oli maitonsa juonut, alkoi tulla kovasti ihottumaa joka puolelle. Kasvot aivan helahtivat punaisiksi. Äidinmaidosta tätä reaktiota ei tullut, mutta suolistoperäistä oiretta tuli äidinmaidostakin.

Neuvolassa tätä ei otettu oikein tosissaan, mikä aiheutti hirveästi meille ahdistusta ja epätietoutta. Päätimme sitten vain kokeilla yhden lääkärin rohkaisemana äidinmaidon lisäksi soijapohjaista korviketta. Hugo muuttui päivässä! Hän oli niin iloinen, jokelteli paljon enemmän ja nukkui hyviä yöunia. Suolistokin alkoi taas pikkuhiljaa toimimaan. Olin niin ylpeä itsestäni, kun olin luottanut äidinvaistooni ja vienyt asian loppuun. Tiesin, että tämä ei ole aivan normaalia vaikka neuvolassa sanoivatkin muuta. 

Imetys loppui pikkuhiljaa, kun maidontuloni hiipui tämän kovan Hugon voinnista stressaamisen takia. Hugo oli 6kk, kun imetys loppui. Imetyksen loppuminen tuntui haikealta ja olin hieman surullinen asiasta. Tykkäsin niin kovasti imettää, se oli oikeasti rentouttavaa. Tuli niin hyvä mieli, kun pystyin imettämään ja Hugo nautti siitä niin kovasti. Kaipaan vieläkin suuresti sitä, kun Hugo rinnalla ollessaan katsoi minua koko ajan silmiin, maiskutteli niin tyytyväisenä ja välillä väläytti leveän hymyn. No, mikään ei kuitenkaan auttanut ja maidontulo vain hiipui. Hugo ei tuntunut kuitenkaan enää kaipaavaan rintaa, joten kaikki oli siinä mielessä hyvin.

Aloimme puhua neuvolassa enemmän Hugon maitoallergiasta ja pääsimme verikokeisiin, joissa tutkittiin onko Hugolla maitoallergiaa. Muitakin allergioita tutkittiin ja Hugolta otettiinkin muistaakseni seitsemän pulloa verta. Verenotto tuntui minusta niin kauhealle, kun toinen sairaanhoitaja piti hirveällä voimalla Hugoa paikalla ja toinen pisti. Hugo itki aivan kauheasti ja oli aivan väsynyt sen jälkeen. Hän vain roikotti päätään ja nyyhkytti sylissäni. Tuolloin meinasi itseänikin itkettää. Vaikka verinäyte ei nyt mikään  kauhea toimenpide oikeasti ole, näin tuosta asiasta useampana yönä painajaisia.

Verikokeista ei oikein selvinnyt mitään, niin kuin lääkäri oli etukäteen varoitellutkin. Lääkärin mukaan kuulemma harvoin allergiat näkyvät verikokeissa näin pienellä lapsella. En ymmärrä, miksi ne silti piti ottaa. Jatkoimme kuitenkin arkea aivan kuin ennenkin ja kaikki sujui hyvin, kun pojalle ei annettu lehmänmaitoa.

Hugo oli oppinut nukkumaan hyvin omassa huoneessa ja elämä hymyili. Me saimme nukuttua hyvin ja lapsiperheenarki tuntui meidän jutulta. H sai töitä ja me vietimme pojan kanssa päivät kahdestaan kotosalla ja käytiin me paljon lenkilläkin. Jännitin alkuun hirveästi, kuinka jaksaisin ja pärjäisin lapsen kanssa kahdestaan päivät kotona, mutta hyvinhän meillä meni. Kaikki vain lutviutui paikoilleen.

Hugon ollessa 11 kuukautta pääsimme vihdoin maitoaltistukseen. Hirveän kauan meni, että pääsimme niihin, mutta onneksi Hugolle oli koko ajan saatavana reseptivapaata maidotonta korviketta, niin ei joutunut poika kärsimään oireista. Maitoaltistuksen kulusta olenkin kertonut täällä aikaisemmin, mutta hiukan vielä palaan sen tuomiin tunteisiin. Lääkäri, joka maitoaltistusta seurasi oli todella tympeä. Hän vain koko ajan vähätteli, hän oli sitä mieltä että mitään allergioita ei oikeasti edes ole. Kaikki vain siedätetään pois. Hän epäili meidän sanomisiaan ja kyseenalaisti koko ajan. 

Tuolloin olin jo itsevarma äitinä ja uskalsin ihan oikeasti haastaa lääkärin. Meinasin jo sanoa hiukan pahasti, kun lääkäri vain tivasi asioita mutta onnistuin pitämään itseni rauhallisena. Kaiken huippu oli, kun pojalle tuli jo pieniä hengitystieoireita maitoaltistuksesta ja kakkakin meni hiukan veriseksi ja lääkäri vain edelleen väitti, ettei pojalla ole maitoallergiaa. Lopulta sain lääkärin tajuamaan, että maitoallergiaa se on ja asia raukesi siten.

Hugo on nyt alkanut pikkuhiljaa sietämään paremmin maitoa, mutta edelleen juodaan kauramaitoa. Meillä menee todella hyvin ja kaikki on tasapainossa sen suhteen. Arki ollaan saatu mukavaksi ja sujuvaksi. Eniten vauvavuodessa rasitti meitä juurikin tuo maitoallergia ja sen kanssa venkslaaminen. Olisimme tarvinneet paljon tukea neuvolasta ja läheisiltämme. Niitä vain ei saatu. Meillä ei juurikaan ole tukiverkostoa, joka auttaisi, joten olimme silloin aivan yksin. Me vain opimme luottamaan itseemme ja opimme pärjäämään ilman apua. 

Joinakin hetkinä vauvavuotena olin todella väsynyt ja tunsin itseni jo masentuneeksi. Olin niin epätoivoinen välillä, kun edellä mainittujen asioiden takia oli raskasta. Onneksi H on aina ollut tukenani ja nämä olivat vain hetkittäisiä tunteita. 

Vauvavuotena tunsin suurta ylpeyttä ja onnellisuutta. Olin niin ylpeä, kun Hugo oppi jotakin uutta ja kehittyi. Olin ylpeä itsestäni, osaamisestani ja jaksamisestani. Olin todella ylpeä miehestäni, josta kuoriutui mahtava, huolehtiva isä.  Olin niin onnellinen kaikesta mitä minulle on suotu.

Vauvavuotena opin arvostamaan entistä enemmän puolisoani. H:n tuki ja turva oli todella tärkeää, jotta jaksoin hankalimpina aikoina. Hän auttoi aina, oli aina lähellä, kuunteli, ymmärsi ja neuvoi. Hän otti vastuulleen osan kotitöistä ja vauvan hoidosta. Me oltiin oikeasti tasavertaiset vanhemmat ja meille muodostui samanlaiset tavat hoitaa ja kasvattaa lasta.

Jos pitäisi ynnätä vauvavuosi yhteen, sanoisin sen olevan opettavainen, ainutlaatuinen ja täynnä rakkautta ja välittämistä. En ehkä ihan heti jaksaisi lähteä toteuttamaan uusintakierrosta, mutta kaikesta huolimatta ajattelen aikaa positiivisesti ja se kyllä kasvatti meitä ja itsetuntoamme suuresti.

Nykyään elämä on niin tasaista ja arki on sujuvaa ja aika helppoakin. Saamme nukuttua hyvin ja olemme jo päässeet vanhemmuudessa toiselle asteelle. Nykyään tosin välillä tasaista arkea hetkauttaa pojan tulevat hampaat ja alkava, aika ärhäkkä uhma ;) Mutta nämä ovat pikkujuttuja menneiden rinnalla, enkä enää stressaa vanhemmuudesta, epäile osaamistani äitinä tai pahoita mieltäni muiden sanomisista. 

Harmittavan monet eroavat vauvavuoden aikana ja tavallaan ymmärrän sen kyllä. Vauvavuosi on parisuhdetta kuormittava ja suhteessa pitää olla kaikki kunnossa, jotta se kestää tämän ajan. On toki "helppojakin" tapauksia, mutta yleensä vauvojen kanssa saa valvoa ja joillekin voi olla hankalaa laittaa omat asiat toiselle sijalla ja huolehtia pienestä lapsesta. Enää ei voi vaan keskittyä itseensä ja omiin tarpeisiin. Pitää tehdä kompromisseja ja suunnitella asioita uudelleen. Me päätettiin alusta saakka, että meidän täytyy pysyä yhdessä koska rakastamme toisiamme ja tarvitsemme toisiamme. Me selvittiin, me pysyttiin yhdessä ja jatketaan matkaa yhdessä, entistä vahvempina ja rakastuneimpina. Parasta tässä on, kun saamme tehdä yhdessä ihanan lapsuuden meidän rakkaalle pojallemme.

Hugon kuulumiset

Lupasin teille ennen tauolle jäämistä tulla jossakin vaiheessa kertomaan Hugon kuulumisia ja julkaisemaan 1 vuotiskuvat. Kuvat ovat otettu ihan meillä kotosalla omalla kameralla.

Niin se vain vauvavuosikin hurahti meillä ohitse aivan huomaamatta. Tai, no olihan vauvavuosi ajoittain todella raskas, mutta ihanaa ja antoisaa aikaa se oli. Haikeudella jätimme sen taakse, mutta innolla odotamme kaikkea tulevaa. Poika on kehittynyt aivan hurjasti viime kuulumisista ja on jo niin isoa poikaa ;)

Kiipeily oli vuoden ikäisenä ihan huippu juttu. Meillä kiivettiin ihan joka paikkaan: sohvalle, ruokapöydälle, sängylle, sohvapöydälle, wc pöntölle... Kerran Hugo tipahti ruokapöydältä, mutta ei kuitenkaan alkanut juurikaan siitä itkemään. Sen jälkeen kiipeily muuttui huomattavasti rauhallisemmaksi.

Hugo oppi kävelemään ollessaan 1v 1kk. Taaperokärryllä oltiin kävelty jo reilut pari kuukautta ja siihen turvauduttiin välillä jopa vähän liikaa. Yhtenä päivänä sitten päätettiin vain laittaa taaperokärry piiloon, niin heti poika uskaltautui kävelemään itsekseen. Nopeasti kävelystä tuli varmempaa ja nykyään meillä juosta tömistelläänkin jo kovaa vauhtia! Kyllä saa iskä ja äiti juosta pikkuviikarin perässä ihan todella.

Aadaa tykätään myös kovasti ajattaa ja Aada näyttää tykkäävän leikkiä Hugon kanssa hippaa. Muutenkin nämä kaksi ovat edelleen aivan erottamaton pari. Aadaa hoidetaan, sen kanssa leikitään ja tuodaan jos mitä lelua nenän eteen. Aadalle annetaan omasta ruuasta maistiaisia ja sille syötetään kapuroita yksitellen. Aadan viereen voi köllähtää välillä sen pedille lepäilemään ja samalla halaillaan ja paijataan. Meidän komentaessa Aadaa, komentaa Hugokin kovaäänisesti koiraa. Hugo osaakin huutaa "Aadaaa, tuleeee!".

Puhuminenkin on kehittynyt kovasti. Hugo on todella kova puhumaan omaa kieltään. Meillä kalkatetaan ja papatetaan ihan taukoamatta ja naureskellaan omille jutuille. Sanoja, joita Hugo osaa: Äiti (Äittä, äiti, ätä), Isi (Issssshgä, iti), Aada (Aada, Aata, Taada), Kato, Kello, Kukka, Kala, Kakka, Rekka (Kekka), Rakas (Rakaa), Tässä (tättä). Kahden sanan lauseita Hugo osaa myös: "Äiti kato", "Hyvää yötä", "Mie haluan". Lisäksi Hugo opettelee kovasti sanomaan "ole hyvä".

Hugo ymmärtää meidän puhettamme todella hyvin. Hän osaa mennä itse vessaan pöntönkannen päälle istumaan, kun sanon "mennään pesemään hampaat". Hän menee pinnasängyn viereen, kun sanon "lähdetään nukkumaan / päiväunille". Hän yrittää kiivetä syöttötuoliin, kun sanon "Hugo syömään." Hän menee seisomaan siihen kohtaan keittiössä, mistä xylitolipastillit löytyvät, kun sanon "mennään hakemaan pastilli". Hän osaa antaa monia leluja ja esineitä, joita pyydämme. Hän myös tunnistaa joitakin värejä. Hugo tuo aina äitille tuttipullonsa tiskattavaksi, kun on saanut juotua sen tyhjäksi.

Lisäksi Hugo osaa pyytää maitoa / vettä, osoittamalla tiskikaappia josta tuttipullo löytyy. Jos vaippa on liian pissainen, hän taputtelee tai puristelee vaippaansa. Yhtenä aamuna pojalla oli ollut kakkahätä, niin hän oli mennyt hakkaamaan vessan ovea että pääsisi potalle.

Pottaharjoittelut meillä ollaan aloitettu jo pari kuukautta sitten. Monta pissaa ollaan jo pottaan saatu ja jopa pari kakkaakin. Pari viikkoa sitten Hugo todella innostui pottailusta ja nykyään potalla istutaan aina, kun joku toinen on vessassa ja sinne mennään omin päinkin. Nyt pitäisi ihan kunnolla alkaa harjoittelemaan pottailua, kun poika on osoittanut olevansa hommasta kiinnostunut.

Sitten on vielä liuta muita juttuja mitä Hugo osaa. Hän osaa laittaa tv:n päälle, yrittää avata avaimella oven ja osaa avata / laittaa lukkoon auton oven. Hugo haluaisi pestä itse hampaana, puhdistaa korvansa, pestä hiukset ja harjata ne, pukea ja tehdä oikeastaan kaiken itse. Itsenäistä ruokailuakin ollaan jo kovasti harjoiteltu. Hugo tykkää lusikoida itse ruokansa, mutta edelleen äiti auttaa ja syöttää kaverina.

Hugo on edelleen kova osoittamaan hellyyttä. Hän haluaa vähä väliä käydä sylissä pikaisesti ja tykkää halailla. Hän on kova suukottamaan oikein märkiä suukkoja, mikä on tietysti vain ihanaa. Joskus poika saattaa yöllä herätä ja haluaa vain antaa suukon pinnojen välistä ja pistää samantien takaisin nukkumaan. Hugo haluaa hoivata meitä. Hän haluaa harjata meidän hiuksemme, pestä kasvomme suihkussa ja silitellä meitä.

On Hugo myös todella temperamenttinen. Hän on mielestämme tunteellinen poika ja osoittaa tunteensa voimakkaasti. Me ollaan H:n kanssa myös aika tunteellisia ihmisiä. Hugo osaa näyttää selvästi mitä hän haluaa, mutta osaa myös olla kovin kiitollinen saamastaan. Hän osaa jakaa lelunsa sekä jos haluaa jotakin, antaa ensin kädessään olevan ja sitten vasta pyytää jotain mitä haluaa. Kieltämistä kylläkin saa harrastaa aika usein, kun poika tykkää mennä paikkoihin mihin ei saa ja tehdä kaikkea pientä tihutyötä. Aika hyvin Hugo tottelee, mutta joskus niitäkin pitää uhmata oikein kunnolla.

Meillä ollaan oltu koko aika terveinä. Hugo on elämänsä aikana sairastellut kahteen otteeseen muutaman päivän lievän flunssan, muuta ei ole ollut. 1 vuotisneuvolassa poika sai yhdistelmärokotteen, MPR- rokotteen sekä pneumokokkirokotteen. Hugo oli hyvin loukkaantunut rokotteista. Laastareiden katsominenkin tuntui itkettävän. Onneksi kotiin päästyämme poika unohti koko asian. Rokotteista ei noussut lämpöä eikä tullut mitään muutakaan oiretta.

1 vuotisneuvolassa pojalla oli kaikki kunnossa. Painoa oli 11kg 40 grammaa, pituutta 78cm ja päänympärys oli 46,8cm. Pituuskasvusta neuvolantäti meinasi, että on hiukan kiihtynyt ja sitä seurataan. Kahdessa kuukaudessa Hugolle oli tullut pituutta kolme senttiä. Nyt tuntuu, että Hugolle on kolmessa kuukaudessa tullut taas ihan hirveästi pituutta. Pääasiassa meillä käytetään 92cm vaatteita. Hugo kehittyy normaalisti, on ikäistensä tasolla. Neuvolakorttiin kirjoitettiin seuraavaa:

"Suloinen vauva. Kasvaa hyvin. Iho siisti, 8 hammasta. Kävelee tukea vasten. Tavuja sanoo. Kauramaitoa juo, muuten normaali ravitsemus."

Hugon ravinnosta vielä sen verran, että hän syö samaa mitä mekin ja kaikki maistuu hyvällä ruokahalulla. Poika saa päivässä neljä lämmintä ruokaa (2x puuro ja 2x jokin lämmin kotiruoka). Lisäksi hän syö leipää, jugurttia, marjoja, hedelmiä, kasviksia (tomaatti on ykkösherkku) jne. Maitoa Hugo sietää nykyään aika hyvin. Ruuanvalmistukseen voi normaaleja kermoja käyttää, pottumuussin voi tehdä tavalliseen maitoon. Jugurtit ja juustot menee ihan normaalisti. Ainoastaan juomana ei vielä käytetä lehmänmaitoa. Kauramaito juodaan nokkamukista ja iltaisin tuttipullosta, vettä Hugo tykkää juoda itse lasista.

Hugo 1 vuotta 3 kuukautta...

...Omistaa 8 hammasta ja tällä hetkellä alhaalle on puhkeamassa kaksi uutta hammasta
...Käyttää 86-92 cm vaatteita
...Vaipat libero 6
...Harjoittelee pottailua
...Kova puhumaan, osaa myös paljon sanoja ja ymmärtää puhetta hyvin.
...Kävelee, juoksee, kiipeilee
...On omatoiminen ja haluaa tehdä kaikki itse
...Todella temperamenttinen ja määrätietoinen, iloinen, reipas, rohkea, huomaavainen ja auttavainen
...Haluaa osoittaa hellyyttä suukottelemalla, halailemalla ja hoitamalla
...Haluaa auttaa kotitöissä: siivoaa, imuroi ja tyhjentää astianpesukoneen kaverina
...Matkii paljon vanhempia: tekee kaikki samallalailla kuin mekin
...Kova pelleilemään: tekonauraa, irvistelee, murisee ja ärisee, pukee muiden kenkiä ja hattuja esittelee asujaan muille
...Tykkää saunoa, autoilla ja veneillä
...Lempparileluja ovat Brion klovni, autot (puiset), Legot sekä kirjat
...Nukkuu omassa huoneessaan 10-12h yöunet sekä noin 2h päiväunet. Toisinaan herää kerran yössä hetkeksi, mutta nukahtaa yleensä itsekseen.

Ihanan helppo ja herkullinen suklaakakku

Täällä sitä nautiskellaan mökillä joenrannalla kauniista kesäillasta. Poika on mennyt jo nukkumaan, joten ajattelin tulla teille pikaisesti vinkkaamaan aivan älyttömän herkullisesta suklaakakusta. Tämän kakun herkullisuuden salaisuus on paahteinen maku ja pehmeä, mutakakkumainen sisus. VAROITUS: Tämä kakku vie todella kielen mennessään!

Pohja:
n. 300g Digestive-keksejä murustettuna
100g voita sulatettuna
60 g tummaa suklaata sulatettuna

Täyte:
180 g suklaata
180g voita
4 munaa
2 dl muscovadosokeria tai tavallista sokeria (muscovado tekee hiukan paahteisemman maun)
2 dl kuohukermaa kevyesti vaahdotettuna

Päälle:
1,5dl vaniljakastiketta vaahdotettuna (kermavaahtokin sopii hyvin!)
suklaalastuja

1. Murenna keksit monitoimikoneessa tai esimerkiksi kaulimen avulla hienoksi. Sulata voi ja suklaa ja sekoita ne keksimuruihin. Seuraavaksi painele keksimurutaikina irtopohjavuokaan, myös vuoan reunoille. Pohja kannattaa laittaa tässä välissä jääkaappiin jähmettymään. 

2. Sitten tehdään täyte. Sulata täytteen suklaa ja voi. Vaahdota munia ja lisää sokeri munavaahtoon. Vaahdota munat ja sokeri oikein kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, ota irtopohjavuoka pois jääkaapista ja kaada täyte pohjan päälle.

3. Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia. Paistoaika vaihtelee hiukan uunin mukaan, joten kannattaa tarkkailla sitä! Kakkua ei kannata paistaa liikaa, jotta sisus jää hiukan tahmeaksi. Kakku on parhaimmillaan tarjottavaksi, kun se on ehtinyt hyytyä muutaman tunnin tai jopa vuorokauden jääkaapissa.

4. Ennen tarjoilua vaahdota vaniljakastike ja levitä se huolettomasti kakun päälle. Koristeluun voi käyttää suklaalastuja, joita voit raastaa levystä raastimella. 

5. Muista nautiskella rauhassa tästä suklaaherkusta!

Joko olet kokeillut tätä ohjetta? Miltä maistui?

Ruokailuryhmän uusi ilme: Osmo Color puuvaha

Jotkut blogin lukijat saattavat ehkä muistaa, että olen joskus puhunut teille maalaavani meidän vanhan pirttikaluston. Ajatus on kytenyt mielessä jo viitisen vuotta, mutta aina jostakin syystä projekti on vain siirtynyt myöhäsemmälle. Nyt sitten alkoi uuteen kotiin muuttaessamme tosissaan ärsyttämään, kun tämä pirttikalusto ei sopinut ollenkaan meidän muuhun sisustukseen.

Ruokailuryhmä on jo erittäin vanha, mäntyinen ja alkuperäinen tehdaslakka oli jo aivan kulunut. Pöydän pinnassa oli paljon koloja ja penkkien pinnat olivat täynnä farkuista tulleita naarmuja. Hankimme lakan poistoa sekä ruokailuryhmän pintojen siistimistä varten tasohiomakoneen. Hiomakone on Techpower- merkkinen ja se on ostettu Tokmannilta noin kymmenen euron hintaan.

Hionta tulee tehdä aina puunsyiden myötäisesti! Ensin aloitimme hiomaan hiomapaperilla, jonka karkeus oli 60. Pöytä oli kauttaaltaan lakattu, joten joka ikinen kohta täytyi hioa läpi. Hiomakoneella päästiin hyvin huomaan joka ikinen ahtaampikin kulma. Tämä karkeus poisti hyvin lakan ja hioi samalla kaluston pinnat tasaisemmaksi. 

Reipas apumies!

Seuraavaksi siirryttiin hienompaan hiomapaperiin. Mentiin suoriltaan hiomakarkeudella 240. Tämä oli oikein sopiva, ei tarvittu ollenkaan välimuotoja hiomakarkeudessa. 240 karkeus hioi pöydän pinnan oikein sileäksi ja kaikki karkeat kohdat hävisivät. Myös pienet naarmut, joita karkeampi hiomapaperi teki, poistui tällä hienommalla hiomapaperilla.

Hionnan jälkeen pyyhin pöydän useampaan kertaan kuivalla mikrokuituliinalla. Hiominen oli mielestäni kova homma, vaikka meillä oli apuna suht' ärhäkkä hiomakone. Työhön meni aikaa reilu kuusi tuntia ja kädet olivat aivan väsyneet ja koko kroppa tärisi työstämisen jälkeen. 

Tuolit hiomisen jälkeen

Pöytä hiomisen jälkeen

Alusta asti oli selvää, että haluan ruokailuryhmän valkoiseksi. En halunnut maalata pöytää "tukkoon" tavallisella valkoisella maalilla, vaan halusin että puunsyyt kuultaisivat hiukan läpi. Mietin ensin valkolakkaa, mutta hetkisen selailtuani nettiä, löytyi sopiva vaihtoehto käsittelyaineeksi.


Osmo Color puuvaha  

"Kasviöljyihin ja luonnonvahoihin perustuva Puuvaha on sisäkäyttöön tarkoitettu puun pintakäsittelyaine, joka ei sisällä eliömyrkkyjä eikä säilöntäaineita.  Puuvahattu pinta on hengittävä, miellyttävän tuntuinen ja kestävä. Oikein käsitelty pinta hylkii vettä ja kestää hyvin myös värjääviä aineita, kuten mehua, kolajuomia, kahvia, teetä, maitoa, olutta ja viiniä."

Kuulostaa hyvälle! Osmo Colorin puuvahaa löytyi paikallisesta S raudasta. Sävyksi valitsimme 3188 lumi. Tämä vaha on hiukan kiiltävää, mutta saatavilla on myös samanlainen sävy täysin mattaisena. Hintaa 0,75l purkille tuli noin 40e. Tämä riittää 16m2 käsittelyyn. Puuvaha säilyy käyttökelpoisena useamman vuoden, mikäli se säilötään hyvin ja tiiviisti. 

Kaveriksi ostin vielä tavallisen siveltimen sekä vaahtomuovisiveltimen. Käsittelyn voi tehdä vaikka vain toisella näistä siveltimistä, mutta itse koin helpoksi levittää ensin puuvahaa isoimmille alueille siveltimellä, jonka jälkeen pyyhkäsin pinnan tasaiseksi vaahtomuovisiveltimellä, joka otti myös ylimääräisen vahan pois. 

Ensin maalasin poikkisyin ja sen jälkeen heti perään, vahan ollessa vielä märkää, levitin vahan puunsyiden myötäisesti. Näin pienemmällä määrällä puuvahaa saat peittävämmän ja kestävämmän lopputuloksen! Kannattaa vahata ohuet kerrokset!

Pöytä ensimmäisen käsittelyn jälkeen

Maalauksen jälkeen annoimme kuivata ruokailuryhmän vuorokauden verran. Seuraavana iltana oli taas sama urakka edessä, tosin tällä kertaa hieman helpompi kun pohjamaalia kalustosta jo löytyi. Käsittelimme siis ihan samaan tyyliin toisen kerroksen.

Maalausjärjestyksestä sen verran, että kippasimme kaluston ensin nurin ja maalasimme jalat, pöydän ja penkkien pohjat. Pohjaan jätin laitoihin sen verran maalaamatta, että saimme käännettyä kaluston oikein päin. Sen jälkeen maalasimme sivut ja pääliosan. Käsittely tehtiin sisällä, keittiössämme ja suojana käytimme jätesäkkejä joiden toisen sivun ja pohjan leikkasin auki, jotta sain niistä isommat suojat. 

Sisätiloissa maalaaminen ei ollut ollenkaan ongelma. Päinvastoin, sillä ulkosalla olisi ollut niin paljon itikoita että niitä olisi sitten löytynyt vahan alta. Hiukan vaha tuoksahti, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Vaha oli helposti levittyvää, eikä se juurikaan valunut eikä liiemmin roiskunut. Vahaa kului vain reilu puoli purkillista! Käsittelyyn meillä meni aikaa molempina kertoina reilu pari tuntia. Ehkä ei menisi näin kauaa, mutta me piipersimme aika tarkasti ;) 

Kevyt loppuhionta vesihiomapaperilla 

Käsittelyn jälkeen annoimme pöydän taas kuivua vuorokauden verran. Kaluston pinta jäi hieman karheaksi, sillä usein vahakäsittely nostaa puunsyyt ylös ja tekee ikäänkuin pientä tikkua puun pintaan. Pinnan sain sileäksi hiomalla sen vielä erittäin kevyesti vesihiomapaperilla, karkeus 600. Pinta hiottiin siis todella kevyesti ja puunsyiden mukaisesti. Tämä oli nopea homma, eikä vienyt ollenkaan pöydästä pois vahan tuomaa kaunista kiiltoa!

Projektia oli kyllä kivaa tehdä, vaikka sen aloittaminen venyikin näin pitkälle. Olen aina tykännyt tehdä vanhasta uutta ja tällaiset tuunausprojektit ovat kyllä mieltä piristäviä. Pöytä on nyt meidän silmään oikein miellyttävä. Hionnalla ja käsittelyllä saimme lopputuloksesta tasaisen ja pöytä sai aivan uuden elämän. Uskomattoman kaunis kiilto tulee Osmo Colorin puuvahalla ja puunsyyt kuultavat kauniisti läpi. Sitä ei aivan kuvat tuo esiin, mutta se, kuinka vahvasti haluaa puunsyiden näkyvän, riippuu ihan siitä kuinka paljon vahaa käyttää käsittelyyn. Osmo Colorilla siis saa monenlaista lopputulosta aikaan!

Tykkäätkö sinä tehdä itse ja tuunata sisustusesineitä tai huonekaluja?