Unikoulua ja maitoaltistusta

Hugo on aina ollut aika huono nukkumaan. Hän nukkuu kyllä pitkään, mutta heräilee vähä väliä. Poika ei ole myöskään osannut nukahtaa itsekseen, joten iltaisin on nukuttamissessiot venähtäneet pitkiksi ja öisin jokaiseen pieneen heräämiseen on tarvittu uudelleen nukuttaja. Päiväunetkin ovat aina olleet tosi lyhyet ja Hugo on pitkin päivää ollut väsynyt ja hieroskellut silmiään.

Aloimme olla H:n kanssa jo niin väsyneitä, kohta 10 kk jatkuneesta pätkissä nukkumisesta, että päätimme alkaa tehdä asialle jotakin. Hugo on kyllä satunnaisesti nukkunut pitempiäkin öitä, mutta pääosin yöt ovat olleet hyvin rikkonaisia. 

Otimme unikoulumuodoksi tuoliunikoulun. Eli istumme siis Hugon pinnasängyn vieressä tuolilla ja odottelemme, että poika nukahtaa. Pieneen kätinään ei reagoida, mutta jos itku yltyy hysteeriseksi, sitten tassutellaan. Silloinkaan ei nosteta poikaa pois sängystä.

Unikoulu meillä lähti sujumaan yllättävän hyvin. Päätimme, että iltarutiinimme ovat; puuron syönti, hammaspesu, iltapesu, vaipanvaihto, iltamaito, jonka jälkeen poika lasketaan pinnasänkyyn ja peitellään. Sitten luetaan iltasatu. Hyvin poika on ensimmäisestä unikouluillasta saakka kuunnellut iltasatua.

Iltasadun jälkeen laitetaan loputkin valot pois ja toivotetaan hyvät yöt ja käydään vähän paijaamassa. Sitten vain istuskellaan pinnasängyn vieressä. Ekana iltana ei kitisty ollenkaan. Vähän aikaa poika källäili pinnasängyn laitaa vasten, kunnes meni massulleen ja nukahti. Odotin noin 5 min. ja vaihdoin vähän Hugon asentoa paremmaksi ja laitoin peiton paremmin. Hugo nukahti 20 minuutissa sadun jälkeen.

Seuraavana iltana sadun jälkeen vähän kätistiin, mutta ei kunnolla itketty. Nukahtamiseen meni 15 minuuttia. Siitä seuraavat illat ovat menneet samalla kaavalla, mutta nukahtaminen on tapahtunut 10 minuutissa. 

Yöt ovat unikoulun myötä rauhoittuneet. Kuulen Hugon ääntelevän pari kertaa yössä, mutta se on hyvin vaimeaa ja nukahtaa itsekseen pian. Päiväuniinkin unikoulu on auttanut positiivisesti. Hugo nukahtaa päikkäreille itsekseen, toiset kestää 2h ja toiset 1h. Olemme saaneet nauttia 8-10h yhtäjaksoisista yöunista, kunnes tuli päivä kun meidän piti mennä maitoaltistukseen...

23.1 Meille oli varattu aika maitoaltistukseen julkiselle puolelle. Menimme aamulla puoli yhdeksältä lääkärin vastaanotolle. Lääkäri vähän kyseli kaikenlaista ja tutki korvat, suun, keuhkot ja ihon. Siitä sitten siirryimme terveydenhoitajan huoneeseen, joka teki altistuksen.

Altistus tehtiin jugurtilla ja sitä syötiin pikku purkillinen (150ml). Jugurttia annettiin ensin ihan vähän ja puolen tunnin välein annosta nostettiin. Jugurtin syömiseen meni pari tuntia. Sen jälkeen olimme sairaalassa vielä tunnin, että oireet nähdään kunnolla.

Jo pienestä annoksesta Hugolla helahti posket ihottumalle. Tästä kuitenkin terveydenhoitaja sanoi, että normaali reaktio, ehkä voisi olla vain atooppinen ihottuma. Sitten hän löi meille käteen artikkelin, jossa joku professori kertoi kuinka allergioita ei ole edes olemassa vaan kaikki yliherkkyysreaktiot voi siedättämällä poistaa. Sitten terveydenhoitaja alkoi kertoilemaan, kuinka Hugonkin "muka maitoallergian" voi alkaa siedättämään pois, kun oireet eivät ole hengenvaaralliset. Tässä vaiheessa alkoi vähän jo ärsyttämään.

Terveydenhoitaja halusi tietää, millaisia oireita Hugolla on tullut maidosta ja kertoilin ihottuman, voimakkaan refluksin, ripulin, kovat vatsakivut ja todella itkuiset ja levottomat yöt. Hän vain tokaisi "mutta sehän kuulostaa hyvälle, ettei ole ollut hengenahdistusta." Siitä hän sitten päätti, että altistusta jatketaan vielä kotona mahdollisimman isolla annoksella, minkä poika vain kestää ja siinä tapauksessa vain lopetetaan jos henkeä alkaa ahdistamaan.

Altistuksen jälkeen Hugolla olikin kasvot ihottumalla, mutta se ei riittänyt edes lääkärille koska ihottumaa pitäisi olla koko vartalossa. Myös hän oli sitä mieltä, että altistetaan vain niin isolla määrällä, ettei se ala vaikuttaa hengitykseen. Menimme kotiin ja huomasimme illalla että pojalle oli tullut myös alaraajoihin ihottumaa. Ihottuma kuitenkin onneksi helpotti hyvällä rasvaamisella.

Aloimme altistamaan Hugoa kotona jugurtilla siten, että annoimme hänelle aamuisin kaksi teelusikallista jugurttia. Yöt alkoivat mennä levottomiksi. Enää ei nukahdettu noin vain sänkyyn, itkettiin kovasti ja oli ilmavaivoja. Nukkumispaikaksi kävi vain joten kuten isin ja äidin sänky ja siinäkin piti vähä väliä taputella pepulle. Refluksioireet palasivat myös takaisin pitkän tauon jälkeen ja Hugo veti itsensä aivan mutkalle. Ihottumaa ei enää tullut mutta suolisto alkoi reagoimaan voimakkaasti.

Maanantaina terveydenhoitaja soitti ja kyseli kuulumiset. Kerroin miten meillä on mennyt ja hän sanoi taas "hyvä, ettei henkeä ahdista, jatkakaa altistusta vielä viikon verran, soittelen sitten taas." Maanantai iltana Hugon ääni alkoi mennä todella käheäksi. Otin pojan viereeni nukkumaan ja seurailin häntä koko yön. Tiistaina ääni oli edelleen käheä, eikä Hugo oikein halunnut jutella. 

Ohjeeksi olimme saaneet, että jos maidosta tulee hengitystieinfektio, niin annosta ei nosteta vaan annetaan se määrä mitä on aikaisemminkin annettu. En antanut kuitenkaan tiistai-aamuna Hugolle kuin yhden lusikallisen jugurttia. 

Tiistaina aamulla Hugolla tuli ihan hirveä ripuli, jota oli valehtelematta niskatukassa saakka. Illalla poika oli itkuinen ja hän halusi olla paljon sylissä. Ääni alkoi palautua normaaliksi, mutta masu vaivasi kovasti ja annoin hänelle maitohappobakteereja. Vielä tiistai iltana Hugolla tuli samanlainen ripuli ja taas koko poika oli yltä päältä kakassa. Alkoi jo ärsyttämään koko altistaminen. Onneksi lämpimän kylvyn ja iltapuuron jälkeen Hugo rauhottui nukkumaan, mutta yö oli levoton.

Keskiviikkona en antanut taaskaan kuin yhden teelusikallisen jugurttia ja vatsa alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan. Keskiviikkopäivä oli taas hiukan normaalia itkuisempi ja illalla oli vaikea päästä uneen, samoten yö oli levoton. Kuitenkaan ei ihan hirveitä oireita ollut. Onneksi koko tämän altistuksen ajan päivät ovat menneet suht' hyvin ja Hugo on ollut ihan iloinen (vaikkakin hiukan itkuisempi kuin normaalisti) ja leikkisä, etenkin nyt kun maitomäärää on pienennetty paljon!

Tänään torstaina annoin taas sen yhden teelusikallisen ja seurailen nyt tässä, mihin tilanne kehittyy. Saa nähdä mitä maanantaina terveydenhoitaja sanoo, kun kerron Hugon oireista. Mietityttää vain, kun lääkärikin puhui että he kirjoittavat erikoiskorvikkeeseen reseptin sitten, jos maito aiheuttaa hengityksen ahtautumista. Eihän se nyt noin voi mennä! Eihän me voida alkaa juottamaan Hugolle tavallista korviketta, kun hän on aivan ripulilla, vatsa kipeänä, refluksin kourissa, nukkuu huonosti ja itkeskelee. Annankin jugurttia enää ihan vähän vain tavan vuoksi ja jos reseptiä ei ensi viikolla ala tippumaan niin sitten mennään yksityiselle. Tai sitten vain ostan tuota erikoiskorviketta ilman sitä reseptiä, kun kyllähän nyt tyhmäkin näkee ettei poika maitoa kestä. Joka tapauksessa olen ajatellut, että annan päivittäin Hugolle jotakin maitotuotetta hyvin vähän, sen mitä hän kestää, että elimistö pikkuhiljaa siihen tottuisi.

Hohoi kaikki maitoallergisten lasten vanhemmat, minkälaisten oireiden perusteella te saitte reseptin erikoiskorvikkeeseen? Kuulostaako tämä meidän homma jotenkin oudolle teidän mielestänne vai meneekö se oikeasti näin?

Katsaus vuoteen 2014

Blogi on ollut päivittäin mielessäni ja kova halu on ollut kirjoittelemaan teille tänne. Tällä hetkellä vain on aikaa niin kovin rajallisesti sekä jaksaminen ei meinaa riittää enää blogin kirjoitteluun. Meillä on taas tapahtumassa vaikka mitä jännää, joista kertoilen teillekin heti kunhan asiat varmistuvat!  Nyt kuitenkin vielä palataan hetkeksi vuoteen 2014. Kulunut vuosi oli meille varmastikin meidän elämämme tapahtumarikkain. Siihen liittyi odotusta, jännitystä, väsymystä, huolta, onnea ja etenkin rakkautta!

Vuosi 2014 meillä alkoi ultralla, jossa tarkistettiin vastaako sikiö viikkojaan. Silloin meille paljastui vauvan sukupuolikin. Meille oltiin lupailtu alkuun tyttöä, mutta ihan selvältä pojalta hän näytti tässä ultrassa, sekä meidän että lääkärin mielestä.:) Massua kasvateltiin onnellisena, hyvinvoivana ja tunnusteltiin ihania potkuja. Innostuin taas hirveästi meikeistä ja kokeilinkin monia uusia juttuja. Meikkailin päivällä aikani kuluksi, välillä jos minkälaista meikkiä. Loppukuusta meille saapuivat odotetut vauvanvaunut. Vauvan tulo alkoi koko ajan konkretisoitumaan!

Tehtävänimike masun kasvattaja. Koko kuukausi meni raskaushuuruissa ja innostuin pesemään, viikkaamaan ja järjestelemään vauvan vaatteita. Loppukuusta alkoivat tulla mukaan voimakas väsymys ja jatkuvat supistukset, joista osa oli melko kivuliaitakin. Helmikuun lopulla jouduin sairaalaan pariksi päiväksi lepäämään ja minulle annettiin tuolloin supistuksia estävää sekä vauvalle annettiin keuhkoja vahvistavaa lääkettä. 

Maaliskuun alusta meni pari viikkoa ihan vain sängyn pohjalla. Joka ikinen liike supisteli ja vatsa tuntui koko ajan niin tiukalta ja kovalta, tuntui että räjähdän! Parin viikon lepäilyn jälkeen sain luvan nousta sängystä ylös ja alkaa elämään taas niin kuin normaalisti. Oli ihanaa tehdä ihan perus kotihommia, päästä taas ulos lenkille ja nähdä vähän muutakin kuin makuuhuoneen seiniä. Supistukset vähenivät huomattavasti ja olo oli oikein hyvinvoiva. Tuolloin aloin yhtäkkiä laittamaan hirveästi kotiamme ja leipomaan sekä temään ruokaa pakkaseen.

Äitini tuli puolen kuun maissa meille kyläilemään ja toi vauvalle ison kasan ihania villavaatteita. Kävimme äitini ja H:n kanssa Ikeassa ja ulkona syömässä. Ikeasta ostimmekin vauvalle kaikkia ihania juttuja. Äitini kanssa kasaillessani pinnasänkyä, alkoi supistamaan voimakkaasti ja tuli voimakkaita sukkapuikkovihlaisuja. Ne menivät kuitenkin pian ohitse. Viikon päästä vatsa tipahtikin selvästi alas ja neuvolassa todettiin vauvan olevan kiinnittynyt. Maaliskuun viimeinen päivä, aivan yllättäen, alkoi synnytys. Illalla syntyi täydellinen pieni poikavauvamme, helpon ja nopean synnytyksen jälkeen.

Sairaalassa vietimme vauvan kanssa viisi päivää. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotosalla olivat täynnä ihmetystä. Pientä hippusta tuli ihailtua ja ihmeteltyä pitkin päivää. Minun piti aloittaa maidon pumppaaminen, kun vauva aina nukahti rinnalle eikä jaksanut imeä niin että olisi saanut vatsansa täyteen. Imetyksen oheella vauva siis sai maitoa pullosta. Loppukuusta jätimme pumppaamista vähemmälle, kun vauva voimistui ja jaksoi imeä pitempään.

Huhtikuussa vietimme myös ihanan aurinkoisen pääsiäisen meillä kotona Kemissä. Vieraaksemme saapuivat äitini sekä veljeni. Siitä viikon päästä lähdimme Ranualle H:n vanhempien luo, maatilalle jossa mekin aikoinaan asuimme. Siellä Aada sai juosta vapaana ja me saimme nauttia ihanasta maaseudun rauhasta.

Ensimmäinen äitienpäiväni vietettin kotosalla syöden kakkua ja nautiskellen olostamme pienen perheemme kesken. H osti minulle äitienpäivälahjaksi Tove 100v- muumimukin. 

Toukokuu oli väsynyt kuukausi, siksi kuviakin löytyy siltä ajalta melko vähän. Vauva alkoi kärsiä voimakkaasta refluksista, mutta onneksi saimme siihen loppukuusta jo kovasti apua! Pian vauva alkoikin nukkua hiukan paremmin. Kuitenkin päiväunet olivat todella lyhyet ja niitä suostuttiin nukkumaan vain heijaavassa sylissä, sitterissä tai vaunuissa. Vähän vajaa kahden kuukauden ikäisenä vauva väläytti meille ihanan pienen hymynsä ensi kertaa!

Kesäkuu olikin meille juhlakuukausi. Pääosin kesäkuu meni ulkoillessa pitkiä vaunulenkkejä ja illalla katsellessa jalkapallon mm-kisoja. Tuolloin vauvakin kiinnostui kovasti telkkarista ja poikaa saikin olla koko ajan kääntämässä pois television ääreltä. Kesäkuussa vaaleat hiukseni muuttuivat nopealla päätöksellä punaiseksi ja tunsin heti oloni paljon virkeämmäksi. 

18.6 menimme H:n kanssa naimisiin maistraatissa ja perheemme sai käyttöönsä uuden sukunimen. Loppukuusta vietimme poikamme ristiäisiä kotonamme kymmenen hengen porukalla ja vauva sai nimekseen Hugo Julius! Ristiäispäivä oli todella aurinkoinen, ehkä jopa liiankin kuuma. Kolme kuukautta täytettyään Hugo sai ensimmäiset pistettävät rokotteet.

Hellettä hellettä hellettä! Sen ainakin muistan heinäkuusta, että se oli niiiiin hikistä aikaa! Sisällä ei voinut oikein olla, ulkonakaan ei ollut hyvä olla. Hugo itki kuumuutta, halusi syliin, halusi pois sylistä kun oli liian kuuma. Hyh, ei ole yhtään ikävä niitä helteitä. Oli kuitenkin Heinäkuussa paljon kivaakin. Kävimme koko perhe iltasella ilman viilentyessä kävelylenkeillä satamassa. Heinäkuussa tehtiin myös kaikenlaisia herkkuruokia kotosalla, jotka olisivat paljon rasvaisempia jos ne ostaisi kaupasta valmiina. Teimme reissun Rovaniemelle vanhempieni luokse, jossa Hugo pääsi uimaan ja saunomaan ensimmäistä kertaa! Minä taas kruisailin isäni kanssa hänen moottoripyörällään. Samaisella reissulla kävimme myös Kemijärvellä maakuntamatkailemassa päivän mutkin. 

Elokuussa meillä alkoi unihommat Hugon kanssa pikkuhiljaa helpottamaan. Hugo nukkui noin pari viikkoa täysiä yöunia ja me vanhemmat olimmekin virtaa täynnä. Elokuussa teimme viikon mittaisen reissun Ranualle minun mummoni luokse. Siellä vain oleskelimme ja nautimme olostamme. Saunoimme paljon rantasaunassa, kävimme uimassa, lenkkeilimme hiekkateitä pitkin ja hyysäsimme mummolan ihania lehmiä. Mummolasta siirryimmekin H:n vanhempien luo ja siellä olimme vielä pari yötä. Tutuista metsistä poimimme syksyn ensimmäiset mustikat, joita saimmekin nelisenkymmentä litraa. Olisihan tuota enemmänkin saatu. mutta tarvetta ei ollut.

Syyskussa alkoivat taas yöheräämiset parin tunnin välein sekä päiväunet menivät rikkonaisiksi. Syykuun alku meni aivan sumussa ja olin hiukan masentunutkin. Mikään ei tuntunut onnistuvan, olin itkuinen, väsynyt ja hermostuin helposti. Väsymystä piti sitten helpottaa herkkuruuilla. Loppukuusta aloimme kokeilla lääkärin suosituksesta soijamaitoa, joka helpottikin ihan heti! Poika muuttui ihan toiseksi vauvaksi, oli iloinen ja nukkui paljon paremmin. Kuitenkin hän heräsi 1-2 kertaa yössä, mutta se ei haitannut minua yhtään. Pääsin todella nauttimaan vauva-arjesta. Syyskuussa alkoi myös jäniksen metsästys ja me lähdimme koko porukka metsästysreissulle viikoksi Ranualle. Siellä teimme myös herkullista pihlajanmarjahyytelöä.

Kuun vaihteessa muutimme viikonlopun aikana Kemistä Ouluun. Aloin pikkuhiljaa laittaa uutta kotiamme ja olin niin onnellinen maiseman vaihdosta. Hugo siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, kun heräsi jokaiseen kääntymiseemme yöllä. Siirtyminen omaan huoneeseen sujui hyvin. Hugo nukkui 7-10h yössä heräämättä ja me olimme virtaa täynnä. Päivät olivat niin helppoja, kun Hugo oli iloinen ja hyvinvoiva. 

Lokakuun lopulla sairastuimme koko perhe sitkeään flunssaan, joka oli Hugolle ensimmäinen. Se olikin raskas viikko, kun kaikki olimme todella kipeitä ja väsyneitä. Flunssan myötä yöunet menivät taas rikkonaisiksi. Lokakuussa satoi maahan ensilumi.

Marraskuussa vietimme H:n ensimmäistä isänpäivää, joka oli oikein ihana ja onnistunut päivä. 7 kk ikäinen Hugo oppi istumaan horjahtamatta mihinkään suuntaan ja siitä lähtien lattialla köllöttely onkin ollut tylsää puuhaa. Pari viikkoa oli kulunut edellisestä flunssasta, joten olihan se aikakin saada uusi flunssa meidän kotiimme. Olimme taas koko perhe petipotilaina viikon verran. Loppukuusta H lähti koulutukseen Kokkolaan ja äitini tuli meille minun ja Hugon seuraksi viikoksi. Viikon aikana sisustimme äitini kanssa kotiamme, maalasimme pinnatuoleja, shoppailimme ja herkuttelimme. Viikon koulutuksen jälkeen H aloitti työt ja minä jäin Hugon kanssa kahdestaan kotiin. Marraskuussa innostuin kokeilemaan kaikkea uutta, mm. itsetehtyä maapähkinävoita sekä kotitekoista mysliä.

H oli päivät töissä ja me ulkoilimme Hugon ja Aadan kanssa paljon. Kävimme keinumassa ja leikkimässä ulkosalla, josta poika nautti kovasti. Päivät menivät nopeasti ja meillä meni hyvin kotosalla. Hugo teki jos mitä pikkupiruutta ja minä juoksin pää kolmantena jalkana pikku termiitin perässä. Aadan pedistä löysinkin pojan harva se päivä! Minä loihdin H:lle kaikenlaisia herkkuruokia, joten hänellä oli mukava tulla pitkän työpäivän jälkeen suoraan ruokapöytään. 

Joulukuussa pieni mies sai myös ikioman syöttötuolinsa ja siinä viihdyttiinkin alusta asti hyvin. Kahdeksan kuukauden iässä pojalle putkahtelikin ensimmäisiä hampaita ja niitä alettiinkin heti alusta alkaen pesemään aamuin illoin. 

Sitten tulikin se kauan odotettu Jouluaatto, Hugon ensimmäinen Joulu! Vietimme Joulun Rovaniemellä minun vanhempieni luona. Joulu oli ihana, tunnelmallinen ja me saimme rentoutua oikein kunnolla. Hugo oli ollut kilttinä lahjamäärän perusteella ja me H:n kanssa ei niin kilttejä. Uutta vuotta vietimme kotosalla perheen kesken syöden hyvin, katsellen raketteja sekä valoimme tinoja. Hugo katseli ikkunasta raketteja suu ammollaan ja höpisi jotakin omiaan. Hugon tinasta tuli ihan linnun näköinen. Lintu on suuren onnen merkki ja se tarkoittaa myös matkustamista.

Sellainen oli meidän vuotemme 2014! Saa nähdä mitä vuosi 2015 tuo tullessaan!

Hugo 9kk

Reilu viikko sitten meidän ei enää niin pieni vauvamme täytti 9kk! Hugo on ollut siis jo kuukauden pidemmän aikaa massuni ulkopuolella, entä sen sisällä. Me vietetään pojan kanssa arkipäivät kahdestaan kotosalla ja aika menee mukavasti yhdessä touhuillen. Hugosta on jo niin paljon seuraa. Koko ajan vain päivistä tulee helpompia ja antoisampia, kun Hugon kanssa pystyy jo niin hyvin touhuilemaan. Päivä päivältä olen koko ajan onnellisempi ja kiitollisempi, että meillä on ihana poika. Voin vain sanoa, että rakastan tuota pientä niin paljon että vietän toisinaan pitkiäkin aikoja häntä vain katsellen silmät täynnä onnen kyyneleitä.

Yhdeksän kuukauden ikäinen Hugo on todella temperamenttinen! Hugo osaa komentaa, käskyttää, loukkaantua ja suuttua. Enemmän hän kuitenkin osaa nauraa kovaa, iloita paljon, hassutella, naurattaa ja osoittaa rakkauttaan. Voisin sanoa, että Hugo on aika voimakasluontoinen persoona, ehkä vähän ailahtelevainenkin. Hän osoittaa jokaisen mielentilansa todella vahvasti, mikä ei kyllä ole minusta yhtään huono asia. Olen aina tarkalleen kartalla, millainen mielentila pojalla tällä hetkellä on ja minun on helppo täyttää hänen tarpeitaan. Minusta Hugo on kuitenkin "helppo" lapsi. Vaikka hän on voimakastahtoinen ja hyvin suuritarpeinen, en koe häntä "hankalaksi" tai niin kuin jotkut sanovat näitä helppoja lapsia kilteiksi. Ei kai nämä osaa edes olla ilkeitä? Ehkä Hugon kanssa on niin helppo olla, kun itsekin olen vahvalla temperamentilla varustettu. 

Hugo on vasta oppinut tuon käskyttämisen. Poika katsoo minua vahvalla katseellaan, kun valmistan hänelle ruokaa, huutaa tasaisella äänellä ja hakkaa kämmenillään pöytään. Tämä ei ole mitenkään rasittavaa, lähinnä hassua. Hugo osaa myös vahvasti osoittaa mieltään, jos joku ei mene niin kuin hän oli ajatellut. Kiukutella osataan, kun telkkaria ei saa kaataa tai peiliä nuoleskella. Lisäksi mennään tekemään salaa pikkupiruutta ja oikein tahallaan mennään niihin paikkoihin mitkä ovat varmasti kiellettyjä. Joku joskus sanoi, että tämän ikäiset eivät vielä osaa olla suunnitelmallisia. Ja pah! Ainakin meidän Hugo osaa ja niin olen kuullut moniltakin samanikäisten lasten vanhemmilta.

Hugo on oppinut viimeisen kuukauden aikana pudistelemaan päätään. Jos Hugoa kieltää tai sanoo muuten vain "eijeijei" niin poika alkaa pudistelemaan päätään. Pään pudistelu on Hugosta myös hauskaa, kun ollaan syömässä. Äitillä ei meinaa vain oikein lusikka silloin osua pojan suuhun. Päätä pudistellaan myös unta tehdessä ja joskus unen häiriintyessä. Lisäksi meillä nykyään myös vilkutetaan.

Viime aikoina Hugo on alkanut menemään jatkuvasti karhukävelyasentoon. Meillä myös kontataan pieniä matkoja varovasti sekä kävellään tukea vasten. Nykyään noustaan myös seinää vasten seisomaan. 

Hugo jokeltelee nykyään vieläkin enemmän. Uusia tavuja tulee koko ajan. Pari viikkoa sitten Hugo hoki koko ajan "kakka" ja vieläpä oikein kirkkaalla äänellä. Kaupassakin kajahti "kakka" komeasti ilmoille. Samoihin aikoihin parina päivänä Hugo sanoi selvästi myös "äiti", kunnes muuttui sitten vanhaan "ääti"- muotoon, Puhelimeenkin ollaan opittu juttelemaan ja sinne puhua papatetaankin niin, ettei toiselle anneta edes suunvuoroa. 

Hampaita meille on myös tullut lisää. Hugolla on nyt kaksi alahammasta ja kaksi ylähammasta. Ylähampaat ovat siis vasen ykkönen sekä vasen kulmahammas. Oikea ykkönen kuultaa jo vahvasti läpi. Alhaalla sitten ovat molemmat ykköset puhjenneet. Kaikki Hugon hampaat ovat puhjenneet kuukauden sisällä.

Öisin meillä nukutaan 20:30-7:00 ja herätään 1-2 kertaa. Hugo ei ole enää aikoihin syönyt yöllä, mutta on kovin herkkäuninen ja häntä pitää välillä käydä joko taputtelemassa pepulle tai sylittelemässä. Olihan meillä jo yhteen väliin niinkin, että Hugo nukkui yönsä heräämättä, mutta hampaita tehdessä yöt pikkuisen muuttuivat. Olen kuitenkin tähän tilanteeseen tyytyväinen.

Pituudesta ja painosta ei ole mitään tarkkaa tietoa tällä hetkellä, koska seuraava neuvola meillä on vasta vuoden ikäisenä. Poika kuitenkin syö, kasvaa ja kehittyy silmin nähden hyvin ja ruoka-annokset tosiaan kasvavat koko ajan. Ruokavalioon on tullut hiljattain mukaan myös lohi ja possu. Lisäksi Hugo syö myös vähän leipää. Puurojakin ollaan syöty erillaisia, kaura -sekä 4-viljanpuuron lisäksi mukaan ovat tulleet tattari -ja riisipuuro, Lisäksi ruokavalioon kuuluvat nämä tutut ainekset; bataatti, porkkana, kesäkurpitsa, peruna, palsternakka sekä kana. Mausteita ei olla vielä muita kokeiltu kuin tilliä.

Hugo 9kk

...On todella nauravainen, kovaääninen ja temperamenttinen

...Tykkää kiljua ja murista

...Juttelee paljon, myös puhelimeen

...Kävelee tukea vasten sekä harjoittelee konttaamista

...Vilkuttaa ja pudistelee päätään

...Sanoo "äiti" ja "kakka" selvästi

...Omistaa neljä hammasta, kaksi ylhäällä, kaksi alhaalla

...Käyttää vaatekokoa 74/80

...Vaippoina Lidl Toujours 4 tai Libero 5