Yllätyksiä ultrassa, Raskausviikko 24 ja Uusi Vuosi!

Oikein tapahtumarikasta ja onnellista Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille! Meidän tämän Uuden vuoden juhlinnan kohokohtana taisi olla eilinen kontrolliultra. Aamu alkoi oikein vakuuttavasti; heräsin ajoissa, meikkasin nopeasti ja lähtöön ei liittynyt minkäänlaista stressiä. (niin kuin yleensä ;) ) H oli tyytyväinen, kun olin kerrankin nopea ja ehdin vielä tekemään puuronkin ajan kanssa. H lähti vähän etukäteen ulos rappaamaan auton ikkunoita ja käynnistelemään autoa. Hän tulikin vähän ajan kuluttua takaisin kotiin ja kertoi, ettei auto lähde käyntiin. Minulla meinasi verenpaine hiukan nousta korviin saakka, kun ajattelin että nyt emme pääse koko ultraan tai pitäisi maksaa hirveät rahat taksiin. Meillä on ollut autossa webasto rikki, mutta on se ennen lauhoilla ilmoilla lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Auto viedäänkin heti pyhien jälkeen korjautukselle. H soitteli äkkiä siskolleen ja onneksi H:n sisko oli juuri kotiutunut yövuorostaan. Hän sitten avuliaasti nakkasi meidät sairaalalle. 

Hipun kasvojen sivuprofiilikuva, käsi ylhäällä

Pyysimme myös H:n siskoa ultraan, mikäli hän haluaisi mukaan tulla ja olihan hän siitä kovin otettu. Ultrassa tarkistettiin, että sikiö vastaa viikkojaan ja vastasihan se joka osalta (rv. 24). Vauva oli taas kehittynyt mahdottoman paljon, taas näkyi selvemmin kaikki Hipun piirteet ja liikkeet. Oli jännää, kun samaan aikaan näin Hipun heiluttelevan käsiään ja jalkojaan ja tunsin myös itse liikkeet. Se oli minusta jotenkin niin hellyyttävä hetki, kun vauvan liikkeet sekä näkyivät että tuntuivat. Hippu oli taas tavanomaisen vilkas ja touhukas. Kysyttiin sukupuolesta, että josko siitä jo saisi paremmin selvän. Viimeksi meille lupailtiin tyttöä, mutta kappas vain, tämä toinen lääkäri sanoi että pojaltahan vauva näyttää. Tuli jotenkin vähän yllärinä meille, vaikka tyttölupaus ei ollutkaan vahva. Meillä on jotenkin koko ajan ollut vahva tyttöolo ja joskus aikoinaan meille molemmille ollaan povattu kolmea tyttöä. Jotenkin sitä on aina tullut heitettyä sitä tyttövitsiä, niin poikauutiset kuullosti hassulta. Edelleenkään lääkäri ei uskaltanut ihan varmaksi lupailla, mutta eiköhän tuo nyt viimeistään synnytyksen jälkeen ole selvää ;) Ihanaa, että Hippu voi hyvin ja saamme jännäillä loppuun asti kumpi sieltä tulee. Jotakin äksöniä tähän muuten niin helppoon ja "yksinkertaiseen" raskauteen. Lääkäri vielä tarkisti kohdun suun tilanteen ja kohdunkaulan mitan. Kaikki oli kunnossa. Sikiön painoarvioksi saatiin 630g. Seuraava ultra meillä onkin sitten lähempänä synnytystä; synnytystapa-arviointi 10.4.2014. Tälläkin kertaa lääkäri muisti ylistää kuinka hienossa iässä olen päättänyt lapsen tehdä ja kuinka hyvät edellytykset minulla on synnytyksessä. Lääkäri on vähän hassu mies, hänen kanssaan tulee heitettyä kaiken näköistä läppää. H:n kanssa he vitsailivat, että jos vauva ei miellytä niin ainahan sen voi vaihtaa. Jos ei olisi tietynlaista huumoria, niin saattaisi joku vähän ihmetellä moisia kommentteja :D Laitoin Hipusta viime ultrassa otetun kuvan, sillä eilen otettu kuva oli aika epäselvä. Kuvassa sikiön kasvot sivuprofiilista ja käsi ylhäällä hieman koukussa.

Vauvamasu Rv. 24

Meille tuli eilen myös täyteen raskausviikko 24! Hurjan pitkällä ollaan jo, mihin tämä aika oikein katoaa? Tätä menoa en huomaakkaan ja olenkin jo synnyttämässä. Vauva painaa tällä hetkellä 630g ja on pitkä noin 29cm. Sikiön liikkeet tuntuvat entistä kovemmin ja niitä on alkanut tuntua yhtä aikaa ihan ympäri vatsaa. Esimerkiksi käsillä Hippu huitoo oikeaa kylkeä ja potkii vasenta kylkeä. Potkut myös ulottuvat jo hyvinkin ylös, lähes kylkiluihin. Niissä on jo valtavasti voimaa, kuinkahan paljon nämä potkut tästä vielä kovenevat? H:sta on upeaa tuntea potkut niin hyvin ja hän haluaakin usein laittaa käden masuni päälle. Hippu tykittää myös todella pitkiä sarjoja yhteen kohtaan. Eilenkin oikeaan kylkeen potki lähes kymmenkunta kertaa aivan putkeen. Oli kyllä hurja tunne. Minulla olo on edelleen hyvä. Jaksan tehdä asioita niin kuin ennenkin, mutta vähän hitaammalla temmolla. Öisin pohjelihas kramppailee oikeassa jalassa edelleen ja välillä olo on vähän tukala, kun ei meinaa löytää hyvää asentoa. Selkä vaivaa edelleen, mutta sehän ei varsinaisesti tästä raskaudesta johdu mutta tuskin tämä ainakaan auttaa asiaan. Onneksi kuitenkin voin kaikin puolin näin hyvin ja mielentila on korkealla :)




Ultran jälkeen kävästiin vielä kaupassa hakemassa Uuden vuoden herkkuja, mutta perunasalaatti oli loppunut! Päätimmekin syödä nakkeja ja perunasalaattia sitten myöhemmin, kunhan sitä salaattia tulee kauppoihin lisää. Ostimme tortilla-aineksia ja herkuttelimme niillä kuten edellisinäkin Uuden vuoden aattoina. Lisäksi meillä oli herkkuna edellisenä iltana (yönä) jääkaappiin valmiiksi hyytymään tehty, herkullinen suklaajuustokakku. Ensimmäinen kerta, kun tein juustokakkua. Onnistui ihan hyvin, oli oikein makeaa ja kuohkeaa. Lisäksi paistelin vielä pikkuisia karjalanpiirakoita ja teimme munavoin. Oli tarkoituksena saada syötyä loputkin kinkku-pekoni piirakkapalaset pakastimesta, mutta me oltiin illalla jo näiden herkkujen jälkeen niin ähkyssä ettei millään jaksettu. Onneksi nämä juhlinnat loppuvat nyt hetkeksi, niin loppuu tämä herkuttelu ;) Olenkin alkanut kaivata vähän jotakin kevyempää ruokaa. 

Uuden vuoden herkkuja

Kuuden aikoihin alkoi täällä ensimmäiset raketit paukkua. Jännitin vähän etukäteen, kuinka Aada reagoisi kun paukkua kuuluu ihan takapihalta. Edellisinä vuosina sen on hieman pelännyt raketteja. Ilmeisesti niissä on niin erilainen ääni ja se valon välähdys, että se pelottaa. Haulikolla kyllä saa paukuttaa sen korvan juuressa, eikä se välitä ollenkaan. Onneksi Aada ei pelännyt ollenkaan raketteja, se köllötteli tyytyväisenä masu täynnä omalla pedillään. 

Oli ihanaa katsella raketteja, kun naapurit ampuivat niitä takapihalla. Ei tarvinnut olla omia raketteja ollenkaan, kun niin paljon saimme iloa muiden pommeista. Eipähän tarvinnut itse olla ulkona pakkasessa ilman hanskoja niiden kanssa tuhertamassa. Saatiin mukavasti kotisohvalla vain löhöillä ja nauttia Uuden vuoden iloista. 

Lähdimme ennen puolta yötä vielä ulos kävelemään ja käyttämään Aadaa samalla iltapissalla. Kävelimme läheiselle sillalle, josta normaalisti näkee hyvin kaupungin raketit. Kello löi 00:00 eikä kaupungin suunnalta näkynyt yhtään rakettia kunnolla, kun oli niin sumuista. Sen sijaan lähistöllä jokin miesporukka ampui todella isoja ja näyttäviä raketteja ja ihailimme niitä. Toivotimme H:n kanssa ihanaa ja onnellisempaa Uutta vuotta toisillemme. Aada meni vähän hämilleen, kun joka suunnalla paukkui ja olikin todella valppaana. Edelleenkään sitä ei pelottanut, oli vain todella kiinnostunut niistä. Kävelimme hiljakseen kotia kohti käsi kädessä mukavasta ilmasta nauttien. 

Kotiin tultuamme aloimme valaamaan tinoja. Ensin H valoi omansa, josta tuli aivan kotkan tai linnun näköinen. Lintu tarkoittaa onnea ja matkustusta. Kotka lupaa onnekasta asuinpaikan muutosta. Sopisi meille oikein hyvin, jos vaikka tänä vuonna löytäisimme paikan johon kokisimme kuuluvamme. Tai jos tämä nykyinen asuinpaikka toisi jotakin upeaa ja onnellista meille. 

H:n kotka / lintu ja minun keihäs ja laiva

Sitten oli minun tinan vuoro. Minulle tinasta muodostui laivan muotoinen häkkyrä ja ohut pitkä sauva / keihäs. Keihäs kehottaa pitämään puoleni, joku yrittää uhata minua tai perhettäni. Lisäksi se meinaa suojelevaa asetta uhalle. Laiva tarkoittaa matkustusta ja onnea. Laivan perässä oli selkeä pallon muoto. Pyöreät muodot tinassa tarkoittavat runsautta ja kehottavat huolehtimaan sisäisestä lapsesta ja terveydestä.

Valoimme vielä ystävämme puolesta tinan H:n kanssa yhdessä. Siitä tulikin aivan huikea. Tina näyttää aivan lohikäärmeeltä. Lohikäärme lupaa suurta, yhtäkkistä muutosta. Hänelle tuli myös pienempi möykky, jota katsoimme ensin joksikin tulipalloksi. Sitten huomasimmekin sen muistuttavan sikaa. Sika lupaa onnea taikka epäonnea.

Ystävän tinat; Lohikäärme ja sika

Olihan minun vielä lopuksi pakko valaa Hipulle oma tina. H:n kanssa valoimme senkin yhdessä. Hipulle tuli tällainen kaunis lehden muotoinen tina. Siinä on vähän rosoisuutta, joka tarkoittaa rahaa. Tinassa on upea muoto, sitä kun katselee valossa niin siinä on kaunis pinta. Emme kuitenkaan löytäneet tämän näköiselle tinalle mitään selitystä. 

Hipun kaunis tina

Mitä teille tulee mieleen Hipun tinasta? Mitä se voisi tarkoittaa?

Me emme itse mitenkään usko tällaiseen "yliluonnolliseen", mutta meistä on vain hauska leikitellä tällaisella. Tinojen tulkitseminen yhdessä tuumin on hauskaa puuhaa ja siinä vierähtikin pitkälle yöhön. Sänkyyn kömmimme massut täynnä joskus kolmen jälkeen yöllä. Hipulla alkoikin samantien taas hirveä jumppaaminen ja sainkin hetken valvoa Hippusen seurassa, kunnes se rauhottui. Uuden vuoden lupauksia emme tehneet, niinkuin emme ole tehneet edellisinäkään vuosina. Toteutamme pikku hiljaa vuoden mittaan joitakin toiveitamme, mutta mitään emme ala lupailemaan ;)

Ensimmäinen ultraäänitutkimus

Profiilikuva meidän pienestä Hipusta

Jännittävä ja mielenkiintoinen päivä takana. Viime yönä ei tullut oikein unikaan, kun tämä päivä oli niin kovasti mielessä. Ajatuksissa pyöri kaikkea sekalaista; onko siellä edes ketään? Onko vauvalla kaikki hyvin? Mitä jos jotakin poikkeavaa löytyy? Entä jos en heidän mielestä ole jotenkin sopiva äidiksi tai jos minua kohdellaan siellä huonosti ja pitävät minua nuorena tytönhupakkona. 

Heräsin aamulla hyvissä ajoin valmistautumaan, että ollaan varmasti ajoissa. Meillä oli aika naisten poliklinikalle klo. 12.30 ja olimme siellä puoli tuntia ajoissa, jotta ehdimme varmasti löytää paikka. Minä ainakin onnistun aina hienosti eksymään sairaaloissa. :) Kävin ilmoittautumassa ja annoin esitietolomakkeeni vastaanottoon. Sitten menimme mieheni kanssa odottelemaan vuoroamme. Siellä olikin yhtäaikaa useampi pariskunta odottelemassa vuoroaan, joten meidätkin otettiin vastaan paljon myöhemmin kuin aikamme oli. Mielelläni kuitenkin jonotin vuoroani, kun tiesin mitä kohta näemme. 

Sitten kuulimmekin sukunimeni ja minulla nousi heti hurja jännitys pintaan. Meitä vastassa oli nuorehko mukavan oloinen lääkäri ja hoitaja. Ensin minulta kyseltiin vähän kysymyksiä raskauteen ja sen tuntemuksiin liittyen sekä perustietoja ja sairauksia. Sitten minulle tehtiin normaali gynekologinen tutkimus, tarkastettiin myös kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanne. Kohdunsuu oli kiinni ja kohdunkaula täysmittainen. 

Minulle oli tarkoitus tehdä ultraäänitutkimus alakautta, mutta lääkärin tunnustellessa vatsaani hän meinasi, että raskaus on jo selvästi niin pitkällä että ultrataan päältä. Hän ultrasi sikiön nopeasti, otti mitat pääpiirteittäin ja sai viikoiksi 20+2! Olimme aivan hämillään, 20 viikkoa, sehän on jo puolivälissä!! Ei ihmekään, että potkut ovat tuntuneet jo hyvin. Vilkaisin nopeasti mieheeni päin, joka hymyili kuultuaan vauvan viikot. Lääkäri päätti, kun raskaus on jo näin pitkällä, että tehdään samalla rakenneultrakin. Ultraäänilaite, jolla rakenneultra tehtäsiin, oli toisessa huoneessa joten meidän täytyi palata takaisin odotusaulaan odottamaan vuoroamme. 

Menimme mieheni kanssa käytävään ja hän kertoi että hänellä on heikko olo. Hän istahti alas ja oli aivan hiestä märkä. Miehelläni on kova sairaalakammo ennestään ja nyt sitten jännittävä hetki yhdistettynä todella jumissa oleviin hartioihin, ei hänellä oikein kunnolla veri kiertänyt ja tuli siten heikko olo. Mieheni meni vessaan ja laski ranteisiinsa kylmää vettä ja pesi kasvonsa kylmällä vedellä. Sitten kävimme juomassa kanttiinissa mehut ja syömässä pullat. Miehenkin olo helpottui. Hänellä on lapsuudesta asti ollut erittäin paha sairaalakammo ja nyt sitten kaikki sairaalan hajut ja välineet toivat hänelle tuon tunteen. Ja meinasi hän, että saattoi olla niin jännittynytkin koko tilanteesta. 

Onko täällä muita sairaalakammoisia? Minkälaisia oireita se on teille aiheuttanut?

Odottelimme vuoroamme reilun tunnin, kunnes pääsimme toiseen ultraushuoneeseen. Siellä meitä odottikin neljä lääkäriä. Heillä oli aivan upouusi ultraäänilaite, joten yksi lääkäri opasti muita käyttämään sitä. Sitten aloitettiinkin tutkimus vatsani päältä. Uudella laitteella vauva näkyi erittäin hyvin. Oli todella mielenkiintoista katsella ihanaa pientä sikiötä, joka liikkui hurjasti vatsassani, imi peukaloaan, hikotteli ja sitkutteli jaloillaan. Pääsimme näkemään vauvamme upeista kuvakulmista, kun lääkärit testailivat laitteen 3D ominaisuutta. Kovasti he puhuivat toisilleen lääkärikieltä ja me mieheni kanssa kuuntelimme kiinnostuneena. Kysyin tässä välissä mieheltäni; "onko heikko olo?", eikä kuulemma ollut. 

Sitten vaihtui lääkäreillä harjoitteluvuoro ja aloitettiin varsinainen rakenneultraus. Vauva tutkittiin erittäin perusteellisesti ja pikkutarkasti päästä varpaisiin. Katsottiin aivot läpi, rinnan ja vatsan seutu, suolisto, luut... Ihan kaikki. Kaikesta mahdollisesta otettiin raportit ja joka ikinen paikka tutkittiin läpikotaisin. Yksi lääkäreistä tulkkasi meille, mistä tutkimusta tekevä lääkäri milläkin hetkellä puhui. Vauvasta ei löytynyt mitään poikkeavaa, kaikki vastasivat rakenteellisesti raskausviikkoa 20. Muutamasta asiasta lääkäri sanoi, että " erinomaisen hyvät / todella kehittyneet viikkoihin nähden". Meille jäi vain epäselväksi, että mitä nämä olivat, koska hän puhui niistä lääkärikielellä. Lapsivettäkin oli hyvin ja vauva oli todella liikkuvaa ja reipasta sorttia. 

Itse tutkimus kesti noin puoli tuntia, mutta minua ultrattiin tunnin verran, kun lääkärit harjoittelivat laitteen käyttöä. Sitten mieheni kysyikin vielä, että "näkyykö onko tyttö vai poika?". Lääkäri katsoi vauvan pepun seudun ja varovaisesti lupaili tyttöä. Kikkeliä tai kiveksiä ei näkynyt, mutta toisaalta ne eivät välttämättä vielä näykään selvästi. Toinen lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että tyttö siellä olisi. Kieltämättä meilläkin on koko ajan ollut tyttöolo. Sukupuolella ei kuitenkaan ole meille mitään väliä, ihan mielenkiinnosta vain kyseltiin. Kaikista tärkeintä on, että Hippu-vauva voi hyvin ja minullakin on kaikki hyvin. 

Sitten meille tulostettiin ultrakuvia sikiöstä ja minua aluksi tutkinut lääkäri selosti vielä tutkimuksen tulokset niin, että mekin ymmärsimme. Lääkäri halusi vielä varata meille ajan ultraan, jossa tarkistetaan vielä että vauva vastaa viikkoja ja sitten katsellaan vielä tarkemmin sukupuolta. Seuraava ultra on 31.12.2013. 

Meillä jäi todella mukava fiilis päivästä; lääkärit olivat mukavia ja ottivat meidät hyvin huomioon, he tekivät perusteellista ja hyvää työtä sekä kertoivat meille tarkasti mitä mikäkin tarkoittaa. Tunnelma oli rento ja miehenikin unohti sairaalakammonsa, kun päästiin kunnolla näkemään vauvamme. Koekaniinina oli mukava olla, kun saimme oikein tarkan tutkimuksen ja sitä vielä oli useampi lääkäri tulkitsemassa. Olihan se muutenkin aivan ihana ja upea tunne nähdä meidän pikkuinen vauva siellä masussa potkimassa ja nukkumassa. Niin suloisesti se piti käsiään poskensa alla, kun köllötteli siellä. Laitteet ovat kyllä kehittyneet aivan huippuhyviksi, oli uskomatonta nähdä vauva niin selvästi ja kaikki sen piirteet yksityiskohtaisesti. Ultraäänitutkimus toi meille entistä todellisemmaksi sen, että me todellakin odotamme vauvaa!


Edelleenkin ihmetystä on aiheuttanut se, että olemme jo noinkin pitkällä. En olisi ollenkaan osannut arvata. Itse veikkasin, että jossakin rv. 16 tienoilla ollaan menossa. Olen kyllä kaikinpuolin päässyt helpolla tämän raskauden kanssa; alkuraskauden oireet olivat niin minimaaliset, etten osannut epäillä olevani raskaana ja tälläkin hetkellä olo on oikein hyvä. Oikeastaan vasta silloin, kun kuukautiseni jäivät kokonaan pois ja vauvan liikkeet alkoivat tuntua, tulivat ensimmäiset raskauden "oireet". Ei tosiaan ole sitten ihmekään, että olen jo tuntenut sikiön liikkeet niin selvästi, kun olemme jo puolessa välissä. 

Ultraäänikuva sikiön kasvoista

Lopuksi vielä muutamia tietoja;

Raskausviikko: 20+2
Laskettu aika: 22.4.2014
Sikiön paino: 350g
Pituus: n. 25cm

Mitkä fiilikset sinulla oli ensimmäisen ultraäänitutkimuksen jälkeen? 

Sikiön ensimmäiset liikkeet

Olen jo muutaman päivän ajan tuntenut pieniä kopsahduksia ja tökkäisyjä vatsassani. Ne ovat olleet vain pieniä hipaisuja, melkeinpä vain aavistuksia jostakin, ehkä jopa kuvitelmia? Ensimmäiset tällaiset tuntemukset laitoin sekaisen vatsan ja ilmavaivojen piikkiin, koska kuplinta oli hyvin saman tyylistä. 

Toissailtana makoilin sängyssä ja olin jo aivan unen rajamailla, mies nukkuikin jo. Yhtäkkiä vatsassa tuntui aivan valtava potku pari senttiä navan alapuolella. Ihan kuin joku olisi yrittänyt työntyä suoraan vatsastani läpi. Säikähdin ihan hirveästi, niin yhtäkkiä ja voimalla se monotus sieltä tuli. Huudahdin "Hui *kirosana*", ja mies oli saada sydänkohtauksen. Tästä ei voinut enää olla epäilystä, että mikä siellä möyrii. Seuraava potku oli tasan samaan kohtaan ja vielä kovemmalla voimalla. Tunsin kuinka vauva oikein liu'utti jalkaansa tai jotakin muuta ruumiinosaansa. Potkuja tuli vielä muutamia kovia ja säpsähdin joka kerralla, se oli todella outo tunne. Harvemmin minua kukaan on sisäpuolelta vatsaan tökkinyt... Ehkä olenkin nyt muutakin kuin vain pahat vatsanpurut ja vilkkaan mielikuvituksen omaava, hormoonien höperöittämä mamma. 

Sitten mieskin halusi kokeilla ja laittoi hellästi kätensä vatsani päälle. Odottelimme hiljaa, milloin Hippu potkaisisi, kunnes mies tunsi pikkuriikkisen liikkeen navan yläpuolella. Kunnon monotusta mies ei käteensä saanut. Kohta potkut loppuivatkin, pikkuinen taisi alkaa yöunille iltajumpan jälkeen.

Minä en saanutkaan heti unta, vaan valvoin melkein kolmeen asti odotellen potkuja. Aamuyöstä sain unen päästä kiinni, mutta ilmeisesti nukuin koko yön melko huonosti. Mieheni kertoikin aamulla, että olin vähä väliä säpsähdellyt ja kysellyt "mitä tapahtui?". Itse en muista mitään, mutta olen aina ollut kova uneksimaan; puhumaan, laulamaan ja kävelemään unissani. 

Potkuja on nyt tullut säännöllisesti ja ne eivät ole enää pieniä hapuiluja vaan osa on todella kovia monotuksia keskitettynä yhteen kohtaan. Navasta pari senttiä sivulle tai alaspäin ovat sikiön lempparipaikkoja, niihin se jystää monta monituista potkua. Eilen ruokaa laittaessa vauva potki vaikka kuinka kauan ja eilen illala taas nukkumaan mentäessä tuli muutama kovempi isku. Tälläkin hetkellä, kun kirjoittelen tätä, muistuttelee vauva vähäväliä itsestään potkimalla navan oikealle puolelle. Tuossa navan oikealla puolella se onkin viihtynyt niin kauan kuin muistan. Aamulla vatsa onkin ihan toispuoleinen, kun vauva köllöttelee oikealla puolella. Toivottavasti näihin monotuksiin tottuisi pian, ettei miehen tarvisi koko ajan säikkyä, että mitä oikein kiljahtelen. :) 

Onko muilla tottuminen sikiön liikkeisiin vaatinut totuttelua?  

Täällä sitä nyt odottellaan vielä entistä enemmän torstain ensimmäistä ultraäänitutkimusta. Alkaa jo jännittää, että moniko viikkoinen vauva siellä masussa asustaa, kun jo noin kovasti potkii ja liikkuu. Tämä ultra tuo meille vain entistä todellisemmaksi vauvan tulon ja ehkä jopa saamme jo tietää sukupuolen?  

Millä raskausviikolla sinä tunsit ensimmäistä kertaa sikiön liikkeet?

Sitten vielä toinen hämmennystä ja ihmetystä aiheuttanut asia on Aada. Meidän pieni beaglemme on alkanut ihan hölmöksi. Se kulkee mukanani joka paikkaan, vahtii jokaista tekemistäni ja jos mies vähänkin korottaa ääntään minun seurassani (vaikka ei olisi yhtään negatiiviseen sävyyn), juoksee Aada hirveällä vauhdilla mieheni luo ja tassuillaan raapii sitä ja pyytää keskittämään huomion häneen. Sitten Aada tulee minun vierelleni ja oikein painaa päätään minua vasten. Muutenkin Aadan käytös on viime päivinä ollut ennen näkemätöntä. Ilmeisesti koirakin voi vaistota raskauden? Onhan tuo meidän Aada itsekin kuuden lapsen äiti, joten eiköhän se nämä asiat tiedä ;)

Raskausmaha, Rv. 20

Seuraavan kerran tuleekin sitten kirjoitusta ensimmäisestä ultrasta. Sitten saadaan tänne blogiinkin vähän hahmotettua tätä kokonaistilaa, kun tiedämme millä raskausviikolla tarkalleen olen. Vieressä kuva tämän aamuisesta raskausvatsastani. Laitan kuvatekstiin meneillään olevan raskausviikon, kunhan saamme sen torstaina tietoon.

Monennellako raskausviikolla luulisit minun olevan?