Kahdestaan

H lähti eilen kuusi päivää kestävälle työreissulle Joensuuhun. Me vietetään Hugon kanssa siis koko viikko kahdestaan. Harkitsin jo, että lähtisimme pojan ja Aadan kanssa Rovaniemelle äitini luokse mutta sitten tuli muutama kysymys eteen joten päätimme jäädä kotiin. Inhoan olla yksin. Tai enhän minä yksin ole, onhan minulla Hugo täällä mutta kyllä te varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Heipat tuntuivat taas niin raskailta sanoa, aina pitää kyynel tirauttaa. Kerran olimme erossa kuukauden, kun H kävi Kajaanissa työreissulla ja se vasta olikin raskasta aikaa, ikävä oli aivan tajuttoman suuri. Tästä kerrasta on tosin jo yli neljä vuotta aikaa. H kyllä lupasi nyt, että ei tämän reissuviikon jälkeen tarvitse käydä tänä vuonna enää kuin pari kertaa muualla viikon töissä. 

Hugo oli ihan reippaana, kun isi sanoi heipat. Joskus Hugo meinaa alkaa itkeä, kun huomaa että isi lähtee. Lähdimme siinä samalla lenkille, niin ehkä sen vuoksi pojalla ei niin harmittanut. Illalla poika oli kotona aivan kuin ei mitään. Oli leikkisä ja nauravainen. Ainoastaan yöunille meno harmitti normaalia enemmän.

Hugon sänky siirrettiin meidän huoneeseemme, minun viereeni, nyt viikoksi jotta äidillä Hugolla olisi turvallinen olo. Päiväunet me ollaankin nukuttu käsikädessä samassa sängyssä, saman peiton alla kynhöttäen. On se vain paljon mukavampaa nukkua kahdestaan, sillä kyllähän nukkuessakin seuraa kaipaa! Minä ainakin suorastaan pelkään öisin nukkua yksin, olen aina pelännyt. Ehkäpä pääsisin tämän viikon aikana eroon tuosta pelosta.

Tänään päivällä Hugo oli hiukan itkuisempi ja joka ikinen rasahdus, joka tuli ulko-ovelta päin, kiinnitti pojan huomion. Hän konttasi ilosta hihkuen ovelle, pysähtyi, odotti...odotti... ja laittoi lopuksi leuan rintaan pettyneenä, kun ei isi tullutkaan kotiin. Niinpä päätin, että poikkeamme lenkin jälkeen Citymarketissa ostamassa pojalle Mega Bloks - ensipalikat. 

Mega Bloks First builders- ensipalikat

Palikat ovatkin olleet ihan huippu juttu! Hugo kiljui innoissaan, kun nosteli niitä pussukasta lattialle. Kovasti alettiin heti rakentamaan äidin kanssa, aivan niin kovasti että ihan hengästyi! Vielä ei aivan rakentaminen suju, mutta on muutama palikka osunut jo kohdalleen. Lisäksi palikoita on kiva hakata yhteen, tutkia ja maistella. Ihan mahtava ostos! 

Nämä pari päivää ovat kuitenkin menneet aika nopeasti, kun ollaan Hugon kanssa touhuiltu paljon. Ikävä iskeekin illalla, varsinkin sen jälkeen kun ollaan H:n kanssa juteltu puhelimessa päivän kuulumiset. Illalla on niin tylsää syödä yksin, olla tietokoneella ja tehdä iltatoimet. Kurkkuakin oikein kuivaa ja kuristaa, kun ei voi puhua kenenkään kanssa. Siksipä olenkin yhtenään soitellut äidilleni, joka on todella kova puhumaan. Kuitenkin tuntuu niin yksinäiselle. 

On tässä kuitenkin hyviäkin puolia. Tämä viikko tuntuu tavallaan kuin lomalta. Minun ei tarvitse niin usein imuroida (kun on yksi sotkija vähemmän ;) ), ruokaa ei tarvitse tehdä kuin itselleni, koska Hugo saa pääasiassa ruokansa pakkasesta, saan valita mitä ohjelmaa katson televisiosta, saan olla tietokoneella rauhassa, voin tehdä omia hömpötysjuttuja ja läträtä naamaani jos mitä naamiota ihan niin kauan kuin haluan. Olen myös mestari kuluttamaan aikaani haaveiluun. Siihen voi helpostikin vierähtää koko ilta, kun poika on mennyt nukkumaan. Mutta silti, kyllä se on paljon paljon kivempaa kun mies on kotona.

Hugosta on muuten tullut ihan mahtavaa seuraa. Pojan kanssa on tosi kivaa leikkiä, jutella, hassutella, tanssia, lukea kirjaa... Lisäksi Hugo vastaa ihanasti äidin hellyyspuuskiin; suukottelee, halailee pitkään ja kiehnää kyljessä kiinni. Meillä on ihan huippuhauskaa pojan kanssa sekoilla omiamme täällä päivät pitkät :) Mutta silti...tule perjantai pian!

Tervetuloa meille: Hugon huone

Ajattelin vihdoinkin esitellä teille tämän meidän pienen kotimme. Edellisen kodin esittelin kerralla kokonaan videolla, mutta tällä kertaa ajattelin kuvata teille vain Hugon huoneen, keittiö/olohuoneen sekä meidän makuuhuoneemme. Jokaisesta tulee oma postauksensa ja näitä kotipostauksia tipahtelee sitten aina silloin, kun ehdin sopivasti sellaisen tekemään.

Hugo on nukkunut omassa huoneessa 6kk ikäisestä saakka. Syy, miksi siirsimme pojan oman huoneeseen, on että hän heräsi jokaiseen meidän pieneenkin liikkeeseen sängyssä ja peittojen kahinaan. Hugo on nukkunut omassa huoneessaan alusta asti hyvin, paljon paremmin kuin meidän kanssamme ja poika jää sinne oikein mielellään nukkumaan, omaan rauhaan. 

Hugon huoneen värimaailma on turkoosi / sininen, harmaa ja valkoinen. Kuvioina pääasiassa tähdet, mutta mukaan mahtuu myös raitaa ja palloa. Pojan huoneesta puuttuu vielä muutamia juttuja, joita olen sinne ajatellut. Huonetta olen laittanut pikkuhiljaa, tarkoin suunnitellen ja rakkaudella toteuttaen. 

Hugon huone toimii tällä hetkellä lähinnä vain Hugon nukkumishuoneena sekä vaipanvaihdot ja vaatteiden vaihdot hoidetaan siellä. Lelut löytyvät olohuoneesta, jossa Hugo leikkii mieluummin. Hugon huoneessa on puulaatikollinen satukirjoja, joita luetaan iltaisin ja muutamia leluja, jotka vaihdetaan taas tilalle kun tällä hetkellä leikissä olevat alkavat kyllästyttää.

Pojan huoneen matto on ostettu Sotkasta ja verhot lastenhuone.fi- verkkokaupasta.

Hugon huoneesta löytyy vanha hylly, joka oli minun lapsuuden kodissani isoveljien huoneessa. Hyllyn päällä on kuva Hugosta 3kk ikäisenä, boys room- kyltti, kummilta saatu Ainu- pupu ja peltiauto, jonka hankin Hugolle raskausaikana. Boys room- kyltti on Amanda B- verkkokaupasta.

Amanda B- verkkokaupasta olen ostanut Hugolle myös kaksi puulaatikkoa, nämä maksoivat vain parikymppiä niin olivathan ne pakko kotiuttaa! 

Hyllyssä pidän pojan vaippoja tuollaisissa rottinkikoreissa. Minusta on kätevää ottaa vaipat korista, entä sitten kaivella niitä vaippapaketista. Ja näyttäähän tuo ihan nätiltä :) Lisäksi hyllystä löytyy pari minun vanhaa pehmolelua sekä kaksi tähtisalkkua. Salkut ovat ostettu Lekmer- verkkokaupasta.

Hugon pinnasänky on ostettu IKEA:sta. Pinnasänky oli edullinen, mutta on osoittautunut käytössä oikein hyväksi. Hugo on järsinyt kovasti hampaillaan pinnasängyn laitoja, mutta ei ainakaan vielä ole niihin saanut yhtään jälkeä tehtyä. Pinnasängyn tilkkupeitto on ostettu Huuto.netistä uutena eräältä tilkkupeittojen tekijältä. Tähtihuopa on HM:ltä. 

Turkoosi pinnatuoli on peräisin minun lapsuuden kodistani. Se oli aikaisemmin todella huonossa, oranssin punaisessa, maalissa joten hioin ja maalasin sen pojan huoneeseen sopivaksi. Tähtityyny on Tokmannilta. 

Viirinauhastakin löytyy samoja kuvioita kuin koko huoneesta. Tällainen on soma ja lapsekas sisustuselementti lastenhuoneeseen. Viirinauha on saatu lahjaksi. Tähtilamppu on tilattu Lekmer- verkkokaupasta ja tähtilyhty ostettu Bauhausista.

Pinnasängyn päältä löytyy vielä HM:ltä ostettu kankainen seinäpussukka. Sieltä löytyy erilaiset hoitovoiteet, vanupuikkoja, vanulappuja, kosteuspyyhepaketti, hiusharja, kynsisakset... Kaikkea pientä vauvan hoitoon liittyvää. Tämä on mielestäni ollut kätevä, ainakin parempi kuin korit joissa aikaisemmin säilytimme pojan pikkujuttuja. 

Tällainen on meidän pikku-Hugon huone! :)

Mitäs piditte? Tykkäättekö te sisustaa lastenhuonetta/ huoneita? :)

Meidän Joulu

Tänään juhlistetaan illalla Uutta Vuotta 2015, mutta ennen sitä palataan vielä hetkeksi joulutunnelmiin niin voi sitten hyvillä mielin jättää vuoden 2014 taakseen.

Joulun vietimme Rovaniemellä, minun isäni sekä äitini luona. He ovat eronneet jo hyvän aikaa sitten, mutta asuvat kuitenkin aika lähellä toisiaan joten molempien luona on helppo käydä. Olimme reissussa tiistaista perjantaihin.

Joulumme koostui suurelta osin herkuttelusta, rentoutumisesta, Hugon kanssa leikkimisestä sekä saunomisesta. Tietysti illalla oli meno päällä, kun availimme Hugon kanssa hänen lahjojaan ja hössötimme niiden parissa. Laitanpas teille kunnon kuvapläjäyksen Joulusta, jos ne kertoisivat vähän enemmän.

Aamulla nukuttiin pitkään, peitto korvilla.

Perinteisesti aamuisella syötiin riisipuuroa ja rusinasoppaa. Kaipailin vähän sekametelisoppaa, mutta tällä kertaa oli rusinoista tehtyä.

Lumiukkoa olen katsonut joka Joulu pienestä tyttösestä lähtien, joten tätä ei voi jättää välistä!

Joulupukin kuumalinjaa ja leikkimistä äitin vanhoilla leluilla.

Kuusen koristelua. Hugo sai ihan oman koristeen kuuseen, lasisen sydämen, jonka Hugo saa joka Joulu ripustaa itse kuuseen kun vietämme Joulun Rovaniemellä.

Kuusen koristelun jälkeen kävimme saunassa.

Sitten siirryttiin mummulaan suoraan valmiiseen Joulupöytään. Tänä Jouluna sainkin syödä graavilohta ja kyllähän sitä upposikin!

Mummun tekemiä jouluherkkuja.

Hugon kummit (veljeni puolisonsa kanssa) tulivat mummulaan ja Hugo pääsi avaamaan heiltä saamansa lahjan.

Mummulan seinältä bongattua.

Kinkun sulattelutreenit.

Sitten hoidettiin sievästi mummun kissaa, Launoa.

Mummun pikkukissat, Lalli ja Launo.

Sitten takaisin papan luo odottelemaan Joulupukkia

Pukkia vähän piti jännittää.

Koko perhe tonttuilufiiliksissä.

"Vaauuuutsi, mikä tää on?"

Illalla, Hugon mentyä nukkumaan, rentouduimme, jöimme glögiä ja söimme piparia. Jostain isäni sitten kaivoi esille valkkaripullon ja herkuttelimme vielä erillaisilla juustoilla.

Joulupäivänä hassuteltiin mummun kanssa...

...Ja leikittiin uusilla leluilla.

Vielä poika intoutui leipomaan pipareitakin.

Lopuksi vielä Hugon lahjoja:

BRIO:n kirahvi- vetolelu, kummeilta saatu.

HAPE Taaperon menopeli, mummulta saatu

Pari bodya, neuletakki, farkut ja jarrusukkia, mummulta saatu.

PLASTO Taaperokärry, papalta saatu.

MUUMI potta sekä koroke, papalta saatu.

AINU-PUPU, kummilta saatu (IHANA! Tällaista olenkin toivonut Hugolle lahjaksi hänen syntymästään asti)

 FICHER PRICE MAATILA sekä MAATILAN MONET SALAISUUDET- kirja, isiltä ja äitiltä saatu.

Sinne se kauan odotettu Joulu taas mennä hujahti. Oli kyllä ihana Joulu, aivan odotusten mukainen, ellei parempikin. Hugon ensimmäisestä Joulusta jäi paljon ihania muistoja sekä todella paljon kuvia ja videoita! Tässä teillekin nähtäväksi yksi video, kun iskä ja Hugo rallittelee Hugon taaperokärryllä Jouluaattoiltana! Tämä osottautuikin hauskaksi puuhaksi, Hugo olisi istunut tuossa kärryssä vaikka seuraavaan päivään. Jos kukaan ei jaksanut Hugoa tuossa työnnellä, alkoi hirveä itku ja vaatiminen :)

Vauva ilman tuttia

Meidän pikku ukkeli ei syö tuttia, ei ole juurikaan ikinä syönyt! Olen ostanut useammalta eri merkiltä tutteja ja kokeillut, mutta Hugo ei vain tykkää. Joskus on kyllä ollut sellaisia hankalia tilanteita, että on tullut ajatelleeksi "Voi kumpa pojalle kelpaisi tutti". Se olisi niin helppo. Mutta toisaalta, eipähän tarvitse olla laittamassa uudelleen sitä tuttia yöllä suuhun, kun se tippuu eikä varsinkaan myöhemmin olla häntä vierottamassa siitä. Tässä ainoat kuvat, kun Hugo on ollut tutti suussa. Yhdellä kädellä on laskettavissa kerrat, kun pojalla on ollut tutti suussa!

Kylvyn jälkeen

Hugo 3 viikkoa neuvolassa

Kaikki aina kyselevät Hugon itkiessä, että "Eikö se syö tuttia ollenkaan?", "Eikö sillä ole tuttia?" tai "Miksi ette anna sille tuttia?". He jotka ovat jo kysyneet tämän kysymyksen ja saaneet siihen vastauksen "Ei Hugolle kelpaa tutti, yritetty on", kysyvät joskus myöhemmin "No jokos se on ruvennut syömään tuttia?". Näihin kysymyksiin saa olla vastaamassa jatkuvasti. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että eivät kaikki vauvat tuttia syö. Sitten aletaankin epäilemään, että ollaanko me edes yritetty. Ollaan me yritetty, mutta kun ei pakottaakkaan voi. Sitä paitsi, kyllä me keksitään keinoja rauhoittaa poikamme ja tehdä hänen olo mukavaksi ja turvalliseksi.

Mitä keinoja sitten on rauhoittaa vauva, muuta kuin se tutti? Eräs tuttavani työnsi tolkuttoman kauan vauvalleen tuttia suuhun, vaikka pieni itki nälkäänsä. Eli tissiä tai tuttipulloa, sillä kokeilla helpottaako pienen olo. Tietysti tarkistaa myös muut jutut, että ei esimerkiksi ole kakkaa vaipassa, sylin kaipuuta tai vaikkapa röyhtäyksen tarvetta. 

Hugo itkee melko vähän, mutta kun hän itkee niin sitten todella itketään. Pitkään, kovaa ja kiihtyneesti. Hugo useimmiten itkee väsymystään tällälailla raivoisasti. Nälkää hän ilmaisee vain nurisemalla ja pienesti kitisemällä. Hugo on aina ollut vähän huono nukahtamaan, joten olemme saaneet kovasti tehdä työtä sen eteen. 

Kaikista paras lohdutuskeino tähän väsyitkuun on vain kantaa Hugoa sylissä, rinnan lähellä ympäri kotia. Siihen poika rauhoittuu monesti helposti. Kantoreppuunkin Hugo nukahtaa todella nopeasti! Nyt kuitenkin on ollut kuumia ilmoja ja Hugo on ollut aika itkuinen ja kiukkuinen, kun sylissä vain tulee kuumempi joten olemme keinuttaneet hänet uneen sitterissä. Hugo nukkuu mielellään sitterissä päiväunet ja unet venähtävät joskus pitkiksikin, kun jos uni meinaa katketa, voi muutaman kerran sitteriä hyssyttää. Monet ovat katsoneet ihmeissään, kun olemme hyssyttäneet Hugoa sitterissä. He ovat sanoneet, että "Ei noin kovasti saa, sillehän tulee paha olo". Jos Hugoa keinuttaa sitterissä hennosti, ei sillä ole mitään tehoa. Kun sitteriä keinuttaa kovemmin, näkee oikein kuinka Hugo nauttii ja hän nukahtaakin alta aikayksikön. Hugo on aina tykännyt kovemmista vauhdeista. Vaunujakin pitää joskus heilutella edes takaisin aika hurjaa vauhtia. 

Hugo viihtyi jo ihan pienenä sitterissä

Hugon nukahtaessa sitteriin, nostamme hänet yleensä puolen tunnin unien jälkeen pinnasänkyyn nukkumaan. Olemme huomanneet, että kun poika on nukkunut puolisen tuntia, on hän sen verran sikeässä unessa ettei herää kun nostetaan sänkyyn. On kuitenkin monia kertoja, kun hän nukkuu päiväunensa kokonaan sitterissä. Päiväunien ollessa katkonaiset, on parempi antaa pojan nukkua sitterissä. Yöunille käydessä ei kuitenkaan tarvita sitterin keinutusta, niille nukahdetaan jo viimeisessä vaipanvaihdossa. Sitteri on muutenkin ollut todella isossa käytössä meillä. Hugo viihtyy siinä ihan vain katsellen meitä tai Aadaa. Siinä on myös kiva heilutella leluja tai isin kanssa ottaa päivällä kunnon vauhdit ja nauraa ja kiljua riemusta.

Muutama viikko sitten huomasin, että yöunilla Hugo oli aina vetänyt peiton tai pupurievun lähelleen, melkein kasvoihin kiinni. Olen sitten antanut pojalle nykyään joko pupurievun viereen tai harson, kun hän alkaa tekemään unta. Hugo rauhoittuu nypläämään harsoa ja vetää sen lähelle kasvojaan. Monesti ei tarvitse edes sitteriä keinutella, kun vain antaa rievun vauvalle unikaveriksi. Olen huomannut, että sekä päivä -että yöunet ovat pidentyneet rievun antamisen myötä. Ilmeisesti vauva kokee olonsa turvalliseksi ja saa läheisyyttä rievusta. Olen myös pitänyt riepua itseni lähellä, jotta siinä olisi äidin tuoksua. 

Pupuriepu unikaverina

Ehkä olisi helpompaa jos se tutti kelpaisi, mutta olemme onneksi keksineet hyviä lohdutuskeinoja muutenkin. Eräs kätilö sanoi minulle sairaalassa aika jyrkästi, että tutti on huonon vanhemmuuden merkki. Pitäisi kuulemma olla sen verran kekseliäisyyttä lohduttaa vauvaansa sekä kuulemma monet vauvan tarpeet jäävät täyttämättä, kun vain laitetaan tuttia suuhun. Itse olen kyllä eri mieltä. Onhan toki myös ihmisiä, jotka työntävät sitä tuttia vauvalle joka hätään mutta vauvalla on kyllä luontainen imemisen tarve ja se oikeasti lohduttaa vauvaa. Minusta on ihan oikea homma antaa vauvalle tutti, jos hän vain sen kelpuuttaa. Kaikki keinot ovat kyllä sallittuja, kunhan pienellä on vain hyvä olla!

Harso ja sitteri, varma apu nukahtamiseen!

Kelpuuttavatko teidän vauvanne tuttia? Mitä muita toimivia lohdutuskeinoja olette keksineet?