Suurin niistä on äidinrakkaus

Äidinrakkaus, tuo valtavan voimakas ja ihmeellinen tunne on saanut minussa täysin vallan! Hugon ollessa vielä massussani, koin jo suurta rakkautta häntä kohtaan. Silittelin massua, juttelin sille, hoivasin, paijasin ja suojelin. Odotin hirveän paljon hetkeä, jolloin Hugo syntyy. Minulla oli oikeasti kauhean kova ikävä lastani, jota en ollut vielä koskaan nähnytkään! Olin niin suuressa rakkauden huumassa, että pillahtelin tunteiden keskellä onnelliseen itkuun.

Hugon syntyessä, kun kätilö näytti minulle että poika tuli, pillahdin aivan täysin itkuun! Itku ei ottanut loppuakseen, olin niin tavattoman onnellinen. Hugo näytti niin pieneltä, surkealta ja avuttomalta. Pikkuinen oli tullut suureen ja kylmään maailmaan, pois turvallisesta, pienestä ja lämpimästä massusta. Minulle tuli heti valtavan suuri tarve suojella vauvaani, lämmittää sitä ja antaa hänelle pian maitoa. 

Ensitapaaminen

Sairaalassa oikeastaan vain tuijottelin vauvaa, hoidin häntä, syötin ja nukutin hänet paitani alle. Hugo alkoi heti itkemään, kun laskin hänet sänkyyn. Otin pojan takaisin viereeni ja siinä me köllöttelimme vauvan kanssa vierekkäin sairaalan sängyllä. En uskaltanut nukkua ollenkaan, etten vain kierähtäisi pienen päälle. Katselin vain poikaani kyynel silmässä, ihmetellen kuinka ihanaa ja täydellistä olimme saaneet aikaan. 

Imetyksen harjoittelua molemmilla

Kotiin päästessämme sama meno jatkui. Hoidin koko ajan Hugoa ja olin hänen hoidostaan hyvin tarkka. Halusin, että poikamme ei jäisi mistään paitsi ja että hänellä olisi kaikki hyvin. Huolehdin vähän liiankin hyvin, sillä muutaman kerran H ihan suuttui minulle kun kyttäsin vieressä että osaahan hän varmasti vaihtaa vaipan ja syöttää pojan. Myöhemmin kyllä opin luottamaan ja jätin hössötyksen pois. Tai luotin minä silloinkin, kyllä minä tiesin että H osaa ja pärjää, onhan hän Hugon isä ja tietää aivan yhtä hyvin kuin minäkin, mikä on lapsellemme parasta. En vain mahtanut itselleni ja hössötykselleni mitään. 

Viikon ikäinen vauva ja äiti

Luulin jo silloista kiintymystä ja rakkautta poikaani kohtaan suurimmaksi mahdolliseksi, mutta olin väärässä. Tunne vain päivä päivältä voimistuu, kun lapsen kanssa on, häntä hoitaa, hoivaa ja huolehtii. Lasta oppii tuntemaan ja se alkaa koko ajan tuntua enemmän omalta ja no, tutulta! 

Annan mitä vain Hugon vuoksi. Jaksan valvoa, jätän kotityöt tai omat hommani kesken pienemmästäkin äännähdyksestä tai mieluummin vain leikin Hugon seurana. Syötän Hugon rauhallisesti ja aikaa käyttäen, jotta poika saisi syödä mukavassa, kiireettömässä tunnelmassa. Vaikka päivällä Hugo suurimmaksi osaksi syökin maitonsa pullosta, niin olen halunnut tehdä hetket hyvinkin läheisiksi aivan kuin rintaruokintahetketkin. Pidän vauvaa paljon sylissä, leikin hänen kanssaan, pelleilen ja nauratan häntä. Vaihdan vaipan säännöllisesti ja pesen pienen pyllyn ja kädet useamman kerran päivässä, jotta hänellä olisi varmasti mukava olla. Minun on aivan pakko joka päivä harjata Hugon hiukset, koska muuten minulle tulee tunne etten ole tarpeeksi hyvin hoitanut vauvaani. Lisäksi minun on pakko vaihtaa hänen vaippa illalla, jos siihen tulee heti pissa, kun olen uuden vaihtanut. Haluan, että Hugo menee nukkumaan ihan kuivalla vaipalla. Nämä eivät siis ole mitään stressin aiheuttajia minulle, vaan haluan oikeasti tehdä näin ja ne tulevat niin luonnostaan! Haluan, että Hugolla on ihanaa olla kanssamme.

Ennen raskautta luulin, että on ällöttävää jos vauva puklaa, pissaa tai kakkaa päälleni. Eihän se ole yhtään ällöttävää, se on vain hassua! Se kuuluu asiaan, eikä sitä yhtään ajattele. Hugo on kuolannut litratolkulla päälleni, ihan kasvoillenikin. Se on puklannut syliini, käsilleni, kaulalleni ja kasvoilleni. Se on jopa pissannut naamalleni. Tästä vain saimme vitsin aihetta; Hugo vähän kusi äippää linssiin. Kakatkin on moneen otteeseen saanut syliini, mutta eipä tuo ole koskaan haitannut. Joskus haju on kyllä vähän yllättänyt äidin nenän, mutta ei muuten ole häirinnyt. Minulle on ihan normaalia pyyhkiä Hugon puklut tai kuolat hihaani tai paidan helmaan, jos käsissäni ei juuri silloin ollut paperia, harsoa tai muuta millä olisin ne saanut pyyhittyä. 

Ylpeä äiti ja ihana Hugo

Tunnen niin suurta rakkautta tuota pientä miestä kohtaan, että sitä ei vain voi sanoin kuvailla. Se tunne saa iloiseksi, onnelliseksi, ylpeäksi... Mutta joskus myös huolestuneeksi tai surulliseksi. Surua ja murhetta aivan varmasti lasten kanssa on, koska vähä väliä pitää olla jostakin asiasta huolissaan. Saatan yömyöhään löytää itseni googlettelemasta, että onhan Hugolla olevat näpyt rinnassa varmasti hikinäppyjä tai miksi vauvallamme on joskus nenä tukossa öisin. Välillä havahtuu, että huolestuu ihan hölmöistäkin asioista, jotka ovat oikeasti aivan pieniä ja kuuluvat normaaliin elämään. 

Katsoessani nukkuvaa Hugoa, tulen niin onnelliseksi että herkistyn. Poika on niin ihana, pieni ja avuton. Tulen todella hyvälle tuulelle heti aamulla, kun Hugo minut nähdessään läväyttää leveän hymyn ja kiljaisee. Väsy kaikkoaa heti, kun pieni näyttää kuinka onnellinen on kun äiti on vieressä. On ihanaa, kun Hugo painaa päänsä rintakehääni vasten ja ähisee siinä vauvan äänellä. Kaikista ihaninta on kuitenkin nähdä Hugo rinnallani imemässä maitoa. Sitä suloisempaa näkyä ei olekaan, kun poika niin nauttii läheisyydestä ja lämmöstä. On aivan upeaa, kun voi tuottaa omalle lapselle niin paljon hyvää oloa ja tietysti massun täytettä. 

Lapsen saatuani, olen tullut todella herkäksi. Pyörittelen paljon menneisyyttäni ja omaa lapsuuttani mielessä. En ikinä haluaisi Hugon kokevan mitään samanlaista ikävää ja haluan pitää siitä todella huolen! Lisäksi en pysty enää katsomaan mitään surullisia tai kauheita juttuja, jotka liittyvät lapsiin. En pysty lukemaan blogeja sairautta vastaan kamppailevista lapsista, enkä varsinkaan lukemaan juttuja tai katsomaan ohjelmia joissa lapsia kohdellaan huonosti, pahoinpidellään tai hyväksikäytetään. Monesti mietinkin, kuinka avuttomia nuo pienet ovatkin. Niille pystyy tekemään ihan mitä vain, jos ihminen on päästään sekaisin eikä pieni lapsi pysty itseään puolustamaan, kärsii vain aikuisten julmuudesta. En pysty ajattelemaan tällaista hetkeäkään. Peilaan kaikki aina Hugoon ja minulle tulee aivan valtavan surullinen mieli. Pakko nytkin lopettaa näistä asioista kirjoittaminen, kun tuntuu niin pahalta.

Äidinrakkaus on saanut minut valtavan ylpeäksi omasta pojastani. Jokainen pienikin juttu, minkä hän oppii, on minulle todella suurta. Ylpeänä kerron kaikille, kun meidän poika osaa tarttua lelusta tai vaikka kääntyä massulleen. Olen niin ylpeä Hugosta, kun hän leikkii tyytyväisenä ja onnellisena pitkiäkin aikoja itsekseen ja on niin rohkea. Äidinrakkaus on saanut minut häpeilemättömäksi. Juttelen Hugolle kaikenlaista joutavaa julkisilla paikoilla ja laulan hänelle laulua kassajonossa, jotta hän rauhottuisi. Julki-imetys on minulle aivan luonnollinen asia ja minun ei tulisi mieleenkään häpeillä sitä. 

Äidinrakkaus on myös ikävää ja kaipuuta. Ensiksi tosiaan kaipasin Hugoa, kun hän oli vielä massussani. Sairaalassa hoitaja hoiti Hugoa pari tuntia yksi yö, jotta saisin nukkua. No, tunnin sain nukuttua ja sitten aloinkin jo odottelemaan, että milloin pieni mieheni tuotaisiin rinnalleni. Hugon nukkuessa päiväunia, alan jo tunnin kuluttua ikävöimään hänen seuraansa ja odottelen että vauva heräisi. Hugoa on myös joku muu (muu kuin H) hoitanut korkeintaan puoli tuntia ja sinä aikana minulle tuli aivan hirveä ikävä poikaani. Olenkin miettinyt, että milloinkohan raaskin antaa Hugon hoitoon vaikka mummolleen muutamaksi tunniksi. Yöhoitoon on varmasti vielä pitkä matka! Kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö uskaltaisi tai luottaisi. En vain vielä ole kokenut tarpeelliseksi viedä poikaa hoitoon ja tulisihan minulle aivan hirveä ikävä häntä! Onneksi kuitenkin osaan kaikesta huolehtimisesta ja hössöttämisestä huolimatta antaa muidenkin kuin H:n hoitaa ihan itsenäisesti Hugoa. Luotan ihan täysillä, että esimerkiksi  pojan isovanhemmat haluavat Hugolle vain parasta ja hoitavat häntä huolella. 

Äidinrakkaus on joistakin asioista luopumista ja joidenkin asioiden menettämistä. Sen vain tekee erittäin mielellään, kun toisella puolella on oma ihana rakas lapsi. Mikään ei tunnu uhrautumiselta tai luonnottomalta, vaan kaikki käy kuin itsestään. Lapsen saadessa ei osaa olla enää itsekäs, sillä tilalle tulee tunne että olet jollekin korvaamaton ja rakkain.

Äidinrakkaus on valtava määrä sylitystä, haleja, läheisyyttä, suukottelua, naurua, iloa, hoivaa, huolenpitoa, lohduttamista ja onnea. Se on suuren suurta rakkautta pientä ihmistä kohtaan. En voisi kuvitellakaan osaavani enää elää ilman tätä tunnetta!

Onnellinen pieni perhe

Vauvanvaatekriisi - Löytyykö enää sopivan kokoisia kaapista?

No ei nyt sentään ihan kaikki vauvanvaatteet ole meillä vielä liian pieniä, mutta kriisi on kuitenkin. Helteitä on riittänyt ja pojalla ei ole pariin viikkon ollut suurimmaksi osaksi kuin vaippa päällä, muuten pieni hikoilee aivan älyttömästi. Helteiden aikana vaatteita on mennyt aivan hirveä määrä pieneksi. Tiesin, että vaatelaatikossa on päivittämistä; muutamia pieniä pois ja toisesta kaapista siirrän sitten isompia tilalle. Otin sitten eilen tuumasta toimeen ja yllätyin pieneksi käyneiden vaatteiden määrästä!

Hugon pieneksi käyneitä vaatteita

Olenhan minä jo aikaisemmin joutunut muutaman bodyn ja housuja nakkaamaan laatikkoon, kun ovat pieneksi käyneet, mutta siis reilun kahden viikon aikana nämä kaikki ovat menneet pieneksi! Paitsi tuo yksi vaalea villapuku meni jo aikoja sitten pieneksi, mutta löytyi vielä Hugon vaatelipastosta. Aivan valtava määrä minun mielestä pienessä ajassa. Bodyt ovat suurimmaksi osaksi käyneet liian lyhyiksi ja kiristävät. Osassa bodyista hartiat ottavat kiinni. Potkuhousut ahdistavat myös hartiasta, kun ovat käyneet lyhyiksi. Joitakin vyötäröstä ja lahkeista isoja puolipotkuhousuja on pitänyt laittaa pois sen takia, kun housujen "sukkaosa" on liian pieni meidän ison ukkelin isoon jalkaan! Potkupukujakin on muutama kappale mennyt pieneksi. Noiden vaatteiden lisäksi vaaleansininen pupuvanupuku sekä vaaleanpunainen vanupuku, jossa oli myös pupun kuvia, meni pieneksi.

En ole ostanut Hugolle kuin muutamia vaatteita kirpputoreilta ja yhden muumibodyn kaupasta, kaikki muut olemme saaneet lahjaksi. Voin vain mielessäni pyöritellä summia, joita meillä olisi uponnut noihin, nyt jo pieneksi jääneisiin vaatteisiin, jos olisimme ne kaikki itse ostaneet ja vieläpä uutena. Vauvanvaatteet ovat kyllä yllättävän kalliita! Itse en kyllä henkilökohtaisesti oikein ymmärrä pikkuvauvoille ostettavan kalliita merkkivaatteita, jotka käyvät todella pian pieniksi. Hugon ollessa isompi poika, ostan varmasti hänelle jotakin merkkivaatteita mutta vauva-ajan kyllä koen hyväksi edullisemmat vaatteet ja kirpputorit. Kirppareilta saa ihan uusiakin vaatteita parin euron hintaan. Vaatteissa on monesti vielä hintalaputkin paikallaan :) Mutta jokainen tietysti tyylillään! Onhan ne merkkivaatteet vain kauniita ja olen minä niitä itsekin kuolannut. Sitten on vain pitänyt ottaa järki käteen, enhän minä niitä vauvanvaatteita itselleni osta vaan pojalleni. Suosin kestäviä ja mukavan tuntuisia vaatteita ja miellellään vaaleita, jotta ne voi pestä kuumassa pesuohjelmassa pyykkikoneessa.

Jälkikäteen voin sanoa, että pieniä 44-50cm vaatteita ei kyllä kannata hirveitä määriä hamstrata etukäteen. Sitten jos vauva syntyy kovin pienenä, niin voihan sitä jälkikäteen parit vaatteet käydä ostamassa, samalla kun käväsee vaikkapa ruokakaupassa. Itse huolehdin hirveästi etukäteen Hugon vaatemäärästä, että onko meillä tarpeeksi kaikkea. Minusta tuntui, että meillä oli hirveän vähän sisävaatteita ja välipukuja oli paljon! Äitini antoikin meille noita pikkuisia vaatteita melko satsin ja minähän olin tyytyväinen. Meillä oli siis suuri todennäköisyys, että poika syntyy ennenaikaisena joten mietin kovastikin noita keskosvaatteita. Kuitenkin meillä oli todella paljon vähemmän vauvanvaatteita kuin monilla muilla!

Hugo syntyi kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa, 47 senttisenä, hoikkana poikana. 44cm bodyt menivät kuitenkin pari viikkoa, mutta niitä oli todella hankala pukea, toisin kuin 50 senttisiä. Olin itse vielä niin kömpelö pukemaan vauvaa, joten oli paljon helpompaa pukea hänet hieman väljempiin vaatteisiin. 50 senttiset vaatteet menivät meillä noin kuukauden. Housut kävivät nopeammin lyhyiksi, mutta bodyt menivät pitempään.

Kaikista pisimpään olemme käyttäneet vaatekokoa 56. Niitä puimme pojalle päälle jo, kun hän oli ihan vastasyntynyt. Olihan ne vähän isohkoja, mutta eivät kuitenkaan hankalan isoja, mielestäni ihan hyviä. Pian kuitenkin Hugo sai massaa luidensa ympärille ja kasvoi pituutta, jolloin 56 senttiset olivat oikein hyviä. Hm:ltä ostetut 56 senttiset menivät todella pian ahtaiksi, mutta Tutan ja Cirafin 56 senttiset menivät vielä pojan täyttäessä kolme kuukautta.

Hugon ollessa parin kuukauden ikäinen, siirryimme käyttämään joiltakin merkeiltä kokoa 62cm. Näitä olivat mm. Hm:n vaatteet, Seppälän sekä Lindexin vaatteet. Tutan ja Cirafin vaatteet olivat vielä aivan liian suuria. Kolmen kuukauden ikäisenä nämän Hm:n ja muiden merkkien 62cm vaatteet olivat jo pieniä, toisin kuin Tutan ja Cirafin vaatteet olivat sopivia. Ehkä hieman löysähköjä, mutta helppo pukea ja vauvalle mukavan väljähköt. 

Helteiden aikana meillä on siis menneet pieniksi jo nämä Tutan ja Cirafinkin 62 senttiset vaatteet ja on aika siirtyä kokoon 68cm.  Muutama 62 senttinen tuolta vielä käytöstä löytyy, mutta aikalailla ollaan jo 68 senttisiä käytetty. Tässä tulee meillä se ongelma. Poika on siis pitkä, joten nämä 68 senttiset ovat pituuden puolesta ihan hyviä mutta ovat melko säkkimäisiä. Meidän siis varmaan pitäisi ostaa nyt niitä Hm:n, Lindexin ja Seppälän 68cm vaatteita, jotta pojalla olisi juuri sopivat vaatteet. No, me taidetaan kuitenki jättää ne ostamatta vaikka haluaisinkin, koska Hugo tuntuu kasvavan nyt niin vauhdilla että pian nuo 68cm vaatteet ovat varmaankin jo ihan sopivan kokoisia. 

Vauvanvaatteita meillä siis loppujen lopuksi on kuitenkin ihan liikaa...Tai siis oli. Jälkikäteen ajateltuna emme olisi tarvinneet kuin muutaman kokonaisuuden 50 senttisiä, eniten 56 senttisiä ja 62 senttisiä taas muutama. Pyykkikone kuitenkin pesee meillä vähintään joka kolmas päivä, eikä poika ole ollut kova sotkemaan vaatteitaan. Aina on Hugolla ollut puhtaat vaatteet päällä, eikä koskaan ole tuntunut että vaatteita ei olisi. Suurin osa vaatteista on edelleen todella hyväkuntoisia, kun en vain ehtinyt niitä käyttämään. Tietyt vaatteet muodostuivat lemppareiksi ja helpoimmiksi käyttää, joten paljon jäi hyviä vaatteita hyvin vähälle käytölle. Se jotenkin harmittaa, vaikka niihin ei ole omaa rahaa mennytkään. Olen aina ollut sellainen, että vaatteet pitää käyttää kunnolla loppuun ja harkiten ostaa uusia. 

Eniten kuitenkin harmittaa, kun meiltä löytyi niin paljon 50cm sekä 56 senttisiä välipukuja, kuten fleecejä, villapukuja ja vanupukuja. Syksyksi meillä ei ole yhtään paksumpaa pukua Hugolle, koska seuraava koko on muistaakseni 74cm ja se on aivan liian iso! Jotakin vanupukua täytyy siis lähteä hankkimaan. Noista pieneksi menneistä välipuvuista jäi muutama ihan kokonaan käyttämättä ja se harmittaa kovasti. No, joku muu pikkuinen saa niistä hyvät vaatteet vielä itselleen! :) 

Tietysti riippuu ihan vuodenajasta milloin vauva syntyy, mutta meidän maaliskuun lopun vauvalle riitti yksi villapuku, sekä yksi vanupuku. Lisäksi meillä oli kuukauden verran toppahaalari käytössä, joka vielä hyvällä tuurilla menee ensi syksynäkin. Yhtä fleecepukua käytimme kesäkuun alussa, kun oli muutaman päivän kylmä ilma. Mutta hyvin vähällä pärjättiin!

Loppujen lopuksi tuntuu, ettemme oikeasti tarvisi kuin ihan muutaman vaatteen joita sitten käyttäisimme oikein kunnolla. Kotiin on hyvä olla ns. rönttökamppeet, joita kulutetaan oikein olan takaa. Kaupungille ja kyläreissuille on sitten hyvä olla parit siistimmät kokonaisuudet :) 

Onhan tietysti vauvoja, jotka puklailee paljon tai joillakin ei vain tahdo vaippa pitää ja silloin on hyvä olla useammat vaatteet käytettävissä. Itse kuitenkin voin kaiken kaikkiaan sanoa odottavalle äidille, joka pohtii vauvanvaatehankintoja: välipuku ja / tai haalari 56-62cm, Bodyja ja housuja pari-kolme kokonaisuutta 50cm (tarvittaessa), viitisen kokonaisuutta 56cm ja 62cm vaatteita myös muutamat. Etukäteen ei kannata hirveää määrää vaatteita hamstrata, sillä käytössä sitten kyllä huomaa että minkälaisia vaatteita on mukava pukea ja pitää vauvallaan ja kuinka nopeasti se vauva kasvaa vaatekoosta ulos! Vauvan synnyttyä on sitten helppo täydentää pienen vaatekaappia :)

Meillä suurimmassa käytössä ovat olleet bodyt ja housut, joissa on jalkaterät eli puolipotkuhousut. Sukat ovat melko hankala saada pysymään vauvan jalassa, mutta Hm:n sukat ovat meillä pysyneeet hyvin! Lisäksi potkupukuja ollaan jonkin verran käytetty. Paidat ja potkuhousut ovat meillä jääneet melkeinpä käyttämättä. Minusta potkuhousuja on hirveän hankala pukea vauvalle tai sitten olen vain kömpelö. Muutenkin ne alkavat hyvin nopeasti painamaan Hugoa hartioista, kun housut jäävät lyhyiksi. Pikkuhousuja ollaan myös käytetty jonkin verran nyt kesällä, vaipan päällä, kun ei muuta vaatetta ole voinut kuumuuden takia päälle pukea.

Hugon ollessa ihan pikkuinen, hänellä oli ulkona yllään sisävaatteiden lisäksi villapuku ja paksu toppahaalari. Lisäksi poika oli vaunuissa makuupussin sisällä. Tietysti jalkoissa oli sukat ja villasukat tai töppöset ja käsissä ohuet tumput ja villalapaset. Siitä sitten pikkuhiljaa aloimme ilmojen lämmetessä vähentämään kerroksia ja jossakin vaiheessa villapuku vaihettiin vanupukuun. Villapuku alkoi olla liian kuuma, mutta vanupuku sopiva. Vanupuvun jälkeen käyttöön tuli ohut fleecepuku, joka hengitti mukavasti eikä ollut lainkaan kuuma. Kesällä sitten vaunutellaan joko sisävaatteissa, pelkässä bodyssa tai nyt sitten kuumilla ilmoilla ihan vain vaippasillaan. Auringolta on kuitenkin tärkeää suojata lapsi, joten vaunuihin kannattaa saada varjoa ja vauvan ulkoillessa vanhemman sylissä, on hyvä olla päässä vaikka lierihattu joka suojaa myös silmiä. Onhan vauvoille aurinkolasejakin, ne ovat meillä vielä hankkimatta!

Vaikka täällä taas kuumeisesti pohditaan Hugon seuraavia vaatteita, niin ei meillä sentään ole vielä ihan kaikki vaatteet loppuneet. Varastohuoneen kaapista siirsin pari pinkkaa, vielä isohkoja vaatteita Hugon lipaston laatikkoon. Mutta eivät nuokaan vaatteet enää kauaa mene, kohta pitää taas olla tekemässä inventaariota! Välillä kyllä meinaa haikeus iskeä, kun katsoo pieniä bodyja, joihin Hugo vielä vähän aikaa sitten mahtui ja nyt ne pitää pakata pahvilaatikkoon. Olen muuten viikannut Hugon vaatteet kokojärjestykseen, sekä niin että bodyjen ja housujen pinkat menevät värijärjestyksessä. Eli kuten kuvasta huomaa; keltainen body pinkan päälimmäisenä, keltaiset housut pinkan päälimmäisenä. Harmaa viidakoneläimet- kuosinen body pinkan päälimmäisenä ja harmaat, bodyyn sopivat housut, toisen housupinkan päälimmäisenä. Kätevää, H:llakin on helppo löytää Hugolle sopivat vaatteet! ;)

Minkälaisia vaatteita teillä tykätään käyttää? Entä miltä merkiltä?

MUISTAKAAHAN JOKAINEN LUKIJA KÄYDÄ OSALLISTUMASSA BLOGINI MUUMIMUKI- ARVONTAAN TAI SYDÄNKAULAKORUN ARVONTAAN! LUKEKAAHAN SÄÄNNÖT HUOLELLA!  Linkki arvontaan!

LASKETTU AIKA- BLOGIN ARVONTA!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Nyt olisi aika pykästä pystyyn Laskettu aika- blogin ensimmäinen arvonta! Blogia on tullut kirjoiteltua kahdeksan kuukautta ja olen saanut mukavan määrän rekisteröityneitä sekä anonyymejä lukijoita. Halusin, että jokaisella lukijallani olisi mahdollisuus osallistua arvontaan, joten arvon kaksi palkintoa; toinen on julkisille lukijoille ja toinen anonyymeille. Palkinnoksi valitsin juttuja, joita minullakin on.

ARVONTA JULKISILLE LUKIJOILLENI

SÄÄNNÖT: 

                       

*Yhden arvan saat olemalla blogini lukija tai liittymällä blogini lukijaksi ja jättämällä kommentin tähän postaukseen, joka sisältää postausehdotuksen blogiini, sekä toimivan sähköpostiosoitteesi!

 *Tuplaa voittomahdollisuutesi! Toisen arvan saat, kun linkität arvonnan blogiisi mainitsemalla postauksessasi arvonnan ja laittamalla suoran linkin siihen! 

MAINITSE KOMMENTISSASI OSALLISTUTKO YHDELLÄ VAI KAHDELLA ARVALLA ARVONTAAN!

PALKINTO:

ARABIAN KRUUNULEIMALLA VARUSTETTU PIKKY MYY- MUUMIMUKI! (1kpl)

ARVONTA ANONYYMEILLE LUKIJOILLENI

SÄÄNNÖT: 

                     

 *Osallistut arvontaan jätämällä kommentin tähän postaukseen, joka sisältää postausehdotuksen blogiini, sekä toimivan sähköpostiosoitteesi! Anonyymilukijan täytyy myös keksiä itselleen jokin nimimerkki, jolla jättää kommentin! (Näin pystyn anonyyminkin voittajan ilmoittamaan nimellä blogissani)

PALKINTO:

KAUNIS SYDÄNKAULAKORU TYYLIKKÄÄLLÄ TOGGLE LUKOLLA (1kpl)

Arvonta-aika molemmissa arvonnoissa on 10.8.2014 klo. 22:00 saakka. Voittajan ilmoitan blogissani sekä otan häneen yhteyttä sähköpostitse. Sähköpostiin odotan voittajan osoitetietoja 5 päivää, jonka jälkeen arvon palkinnon uudestaan mikäli voittaja ei ole vastannut yhteydenottooni!

ONNEA ARVONTAAN!

Ihanat pienet jutut kotiin

Kodin sisustaminen on ehdottomasti ollut minulle aina sellainen henkireikä. Harrastus, jonka parissa voi kuluttaa tolkuttoman paljon aikaa ja josta tulee hyvälle mielelle. Etenkin nykyään, kun etsimme omakotitaloa, vietän iltaisin aikaani tietokoneella koluten sisustusblogeja ja nettikauppoja läpi, Hugon jo nukkuessa iltaunia. Aikaa harrastuksen parissa voin saada kulumaan paljonkin, sillä sisustamisessa koitan toteuttaa niinkin haasteellista yhtälöä kuin kestävä ja edullinen. Uppoudun tuolloin johonkin ihan omaan maailmaan ja hetkeksi voin unohtaa arjen kiireet ja kakkavaipat.

Edellisessä kappaleessa puhuinkin vähän isommasti sisustamisesta, laajoista kokonaisuuksista, mutta aika ajoin on kiva piristää mieltä ihan pienilläkin jutuilla jotka hieman ehostavat kotia ja näyttävät kauniille.

Poikkesimme eilen H:n kanssa Halpa Halliin hakemaan paria juttua. Ne jutut löytyivät ja olin jo hyvää vauhtia suuntaamassa kohti kassoja, kunnes huomasin nurkkasilmällä tällaisen ihanuuden hyllyssä:

Maalaisromanttinen maustepurkkiteline

Pieni ja suloinen mausteteline söpöine purkkeineen! Ainoa kappale, hinta 14,95€ ja meidän sisustukseen juuri sopiva. Päässäni raksutti; tarvitsenko tätä? No, tietenkin tarvitsen! Ja niinhän se mukaan lähti. H vähän katsoi minua notaashantässäkävinäin- tyyliin, mutta kuitenkin lämpeni ja tykästyi siihen.

Mitäs me varsinaisesti sieltä kaupasta sitten lähdettiin hakemaan?

Keltaiset Pikku Myy- muumimukit

Muumimukikokoelmaamme täydennystä! Lempivuodenaikani syksy lähestyy jo hyvää vauhtia, joten minun oli pakko saada olohuoneen vitriiniin tämä ihanuus! Ostinpahan niitä oikein kaksin kappalein. Toinen tulee lahjaksi, mutta en vielä kerro täällä että kenelle. Se selviää aikanaan ;)

Nyt on taas hankittu jotain pientä söpöä silmäniloa kotiin ja talon emännällä on hyvä mieli :) Mutta on meillä vielä yksi aivan super suloinen juttu täällä kotona ja se onkin se kaikista ihanin!

Hugo harjoittelee ryömimistä matolla

Nimittäin ryömimistä kovasti harjoitteleva, yhdeksää päivää vaille neljäkuinen Hugo! Poika oli niin hellyyttävä näky, kun hän naureskeli, potki vimmatusti, huitoi käsillään, ähisi ja puhisi olohuoneen nukkamatolla. Kuola vain lensi, kun pieni yritti päästä eteen päin :)

Onkos siellä muita kodin sisustamiseen hurahtaneita? Kerääkö joku muukin muumimukeja?

Ihana KG Designin Mr Uggly- arvonta Norsunluusydän- blogissa!

Norsunluusydän- blogissa on ihana arvonta, jossa voi voittaa Mr Uggly- säästölippaan valitsemassaan värissä. Käykäähän kaikki liittymässä blogin lukijaksi ja antamassa sähköpostiosoitteenne kommenttiboksiin, niin olette mukana upeassa arvonnassa!

Linkki arvontaan: 

Mr Uggly- säästölipasarvonta - Norsunluusydän- blogi

Muistakaahan lukea arvonnan säännöt!

Lapin reissu

Lyhyenkin reissun jälkeen täytyy aina vain todeta, että kotona on mukavaa! Vauvan kanssa lyhytkin reissu vaatii suunnittelua ja hirveän määrän tavaraa. Nyt ollaan pari päivää nukuttu univelkoja pois ja toivuttu reissaamisesta, joten jaksoin taas palata blogin pariin. 

Lähdettiin keskiviikkona suuntaamaan kohti Rovaniemeä minun äitini luokse. Meillä oli tarkoitus samana päivänä vielä ajella Kemijärvelle katsomaan yhtä omakotitaloa. Talon omistaja ilmoittikin matkalla, että kävisikö meille näyttö torstaille. Suunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta kävihän se. 

Enon sylissä ihmetellään...

...Sitten kohta naureskellaan

Mentiin sitten äitini luokse ja viihdyttiinkin siellä useampi tunti. Hugo leikki enon kanssa, naureskeli ja hassutteli. Mummo (äitini) hössötti hirveänä pojan kimpussa ja oli aivan onnesta soikeana, kun tulimme kylästelemään. Minulla olikin helppoa, kun Hugolla oli sylejä ja viihdyttäjiä. Aika pian syönnin ja leikkien jälkeen Hugo nukahtikin mummon sängylle. Seurasin pojan lähellä koko ajan hänen unta, ettei hän vain unissaan liikkuisi ja tipahtaisi sängyltä.

Päiväunilla mummon sängyssä

Hugon nukkuessa me aikuiset söimme terveellisesti ranskalaisia ja makkaraa. Sitten piti vielä herkutella jäätelöllä. Äitin kanssa höpöttelimme kaikkia naisten juttuja ja äiti antoi minulle pussillisen hänelle pieneksi menneitä vaatteita. Äitini pukeutuu jopa nuorekkaammin kuin minä, joten hänen vaatekaapistaan löytyy yllättävän paljon minullekin sopivia vaatteita.

Äitin luota lähdimme iltasella ajelemaan joen toiselle puolelle, jossa isäni asustelee uuden vaimonsa kanssa. Siellä sitten vietettiin iltaa; herkuteltiin, juteltiin ja maisteltiin viiniä. Tulikin herkuteltua isäni vaimon tekemillä leivoksilla niin, että massu oli aivan järkyttävän täynnä!

Tuoretta omenapiirakkaa ja vaniljavaahtoa

Herkuttelua

Paahtavan kuuma aurinko oli paistanut koko päivän, joten lähdimme käymään uimassa. Hugokin kävi vähän pulahtamassa joessa. Yllättävän rennosti ja rauhallisesti poika kuitenkin veden otti. Ilmeisesti äidin sylissä oli turvallista. Vesi oli +22 asteista ja Hugo oli siellä vain pari minuuttia. 

Uimassa lapsuuteni jokirannassa

Hugo ensimmäistä kertaa luonnonvedessä

Uimisen jälkeen pääsimme saunomaan. Isäni sauna on aivan huippuhyvä ja siellä saa kyllä niin ihanan pehmeät löylyt. Hugokin kävi istumassa sylissäni lauteilla muutaman minuutin ajan. Näytti poika nauttivan lämmöstä. Löylyä ei kuitenkaan heitetty yhtään. 

Pesin saunan jälkeen Hugon suihkussa ja annoin hänet isälleni, jotta hän pukisi vauvan ja juottaisi iltamaidon. Me H:n kanssa saimme vielä jatkaa rauhassa saunomista, kun isäni vaimonsa kanssa hoiti poikaa. Olikin mukavaa pitkästä aikaa saunoa oikein rauhassa, eikä tarvinnut koko ajan huolehtia ja kuunnella että herääkö Hugo.

Väsynyt pieni poika

Hugo olikin jo nukahtanut, kun tulimme saunasta. Aada kyttäsi koko ajan saunan oven takana, hänelläkin olisi hirveästi haluttanut saunomaan kun on tottunut aina mökillä saunomaan meidän kanssamme. Saunan jälkeen muut vielä joivat vähän viiniä, mutta minä pysyin mehulinjalla jotta voisin tarvittaessa imettää poikaa yöllä. Iltapalan jälkeen olimme jo ihan sippi, joten kävimme nukkumaan. Hugo nukkui yön ensin viisi tuntia, sitten kaksi ja vielä tunnin verran. 

Aada kyttäämässä saunaan pääsyä

Kantokopassa nukuttaa mukavasti

Torstaiaamuna heräilimme yhdeksän aikoihin aamupuurolle. Aloin laittautumaan ja lähdimme suuntaamaan kohti Kemijärveä isäni autolla. Isäni lähti matkaan katsomaan taloa, koska hänellä rakennusmiehenä on kokemusta taloista ja niiden rakenteista. Olimme ajaneet muutaman kilometrin, kunnes Hugo äkisti isot kakat vaippaan. Pysähdyimme huoltoasemalle pesemään pojan pepun ja vaihtamaan puhtaan vaipan. Sen jälkeen Hugo alkoikin itkeskellä, joten annoin hänelle maitoa. Maidon jälkeen vauva nukahtikin ja nukkui Kemijärvelle saakka.

Matkalla kohti Kemijärveä

Hugo nukkui tyytyväisenä melkein koko matkan 

Talosta, jota menimme sinne katsomaan, sen verran että myyjä sanoi sen olevan hyväkuntoinen ja kuvista se näyttikin hyväkuntoiselta. Siellä haisi tupakka, katto oli onnettomassa kunnossa, huoneet kaipasivat pikaisesti pintaremonttia, laattoja oli haljennut kylppäristä ja siellä haisi aivan märkä koira. Talon piti myyjän mukaan sijaita erittäin rauhallisella alueella. No, rauhallista siellä ei ainakaan ollut. Iso tie kulki aivan talon vierestä. 

Kemijärveä

Kemijärvellä kävimme vielä kahvilla ja ihastelemassa maisemia. Ihastuin kauniisiin maisemiin, järvinäkymään, vaaroihin... Oikeastaan ihan kaikkeen mitä siellä oli! Pieni paikkahan se on, mutta aivan kaikki tarvittavat palvelut saatavilla. 

Kemijärveä

Rovaniemelle tulimme toisen reitin kautta ja kävimme katsomassa päältä päin erästä rivitaloasuntoa, joka oli myynnissä. Se näytti oikein hyvälle ja sijaitsi aivan järven rannalla. Se olisi muuten meille oikein mukava asuinpaikka ja koti, mutta ensisijaisesti etsimme omakotitaloa.

Hugo alkoi puolessa välissä paluumatkaa itkeskelemään ja olemaan levoton. Tarjosin pojalle mangopilttiä ensimmäistä kertaa, mutta sille hän vain irvisteli. Kävin ostamassa eräästä kyläkaupasta porkkana-peruna- pilttiä. Ei sekään oikein kelvannut, kun Hugo on tottunut kotitekoisiin soseisiin. Muutama lusikallinen sentään upposi ja 100 milliä maitoa. Syönnin päälle olikin hyvä ottaa sitten pitkät iltapäiväunet.

Rovaniemellä käväsimme vielä ruokakaupassa hakemassa Hugolle vaippoja, maitoa ja isäni kotiin ruokaa. Poikkesin vauvanvaateosastolle ja löysin aivan ihanan muumibodyn 68 koossa. Body on pehmeää ja laadukasta kangasta ja valmistuttaja on siis Moomin characters. Ensimmäinen vaate, jonka ostin Hugolle aivan oikeasta kaupasta! Sukulaiset ovat niin hyvin hoitaneet tuon pojan vaatetuksen kuntoon, että minun ei ole tarvinnut kuin muutamia housuja ostaa kirpputorilta. Tosin ne kirppishousutkin ovat olleet uusia. 

Muumibody, kokoa 68

Ihana muumikuosi

Sitten mentiikin isäni ja hänen vaimonsa kotiin. Olimme aivan väsyneitä reissusta ja oli ihanaa istua suoraan valmiiseen pöytään. Ruokana oli uusia perunoita, yrttimarinoitua porsaan ulkofilettä sekä fetasalaattia. Jälkkäriksi isäni paistoi muurinpohjalättyjä, joita söimme omatekoisen mansikkahillon ja vaniljavaahdon kanssa. 

Ruuan jälkeen nautiskelimme H:n ja Hugon kanssa ihanasta säästä pihakeinussa. Hugo katseli ihmeissään ympärille, kun oli niin paljon nähtävää. Poika oli todella nätisti pitkän aikaa, kun tuntui olevan ulkona hänellekin virikkeitä. 

Suihkulähde ja kukkapenkkiä

Äiti ja poika pihakeinussa

Aadallakin oli reissussa pikkuisen hienompi koppi, entä kotona

Illalla yhdeksän aikoihin isäni huomasi, että lähdetään käymään hänen moottoripyörällään ajelemassa. No, ei muuta kuin kamppeet niskaan ja menoksi! Kävimme noin neljänkymmenen kilometrin lenkin. Ajelimme eräässä kauniissa maalaiskylässä, kävimme katselemassa hevosia sekä ylämaankarjaa. Kaupungin kautta sitten ajelimme takaisin isäni luokse ja kävimme tulomatkalla tankilla.

Iskän kanssa motskariajelulle lähdössä

Motskariajelun jälkeen olin jo niin väsynyt, etten jaksanut enää käydä edes suihkussa. Tein pikaiset iltatoimet ja syötin Hugon. Kävimme kymmenen jälkeen H:n ja Hugon kanssa nukkumaan. 

Perjantaina heräilimme taas yhdeksän aikoihin aamupuurolle. Isäni hössötti Hugon kanssa ja nauratti poikaa, joten sain syödä puuroni ihan rauhassa. Isäni ehdotti, että voisimme H:n kanssa käydä aamu-uinnilla ihan rauhassa ja hän voisi sillä aikaa olla Hugon kanssa. Mehän tartuimme tarjoukseen ja lähdimme uimaan. Oli kivaa uida pitkään ja nautiskella lämpimästä jokivedestä, joka kuitenkin raikasti mukavasti helteen keskellä. 

Uimme noin puolisen tuntia ja isäni kodille palatessamme, leikki Hugo tyytyväisenä pappansa kanssa leluilla. Olivat kuulemma pärjänneet hienosti. Isästäni näki kuinka hänestä oli mukavaa olla tyttärenpojan kanssa aivan kaksistaan. Oli mukava huomata isässäni tällaisen lämpimän ja välittävän puolen.

Kahden aikoihin päivällä aloimme pakkailemaan tavaroitamme ja tekemään kotimatkaa. Ajelimme toista reittiä kotiin ja emme pitäneet mitään kiirettä, vaan katselimme maisemia kun Hugokin nukkui tyytyväisenä. Päästessämme kaupunkiin poikkesimme Scanburgerilta hakemassa ateriat kotiin, ettei tarvinnut alkaa laittamaan enää ruokaa. Kyllä se grilliruoka ihan hyvälle maistui pitkästä aikaa, vaikka onhan tietysti se itsetehty aina parempaa. Hugokin nukkui tyytyväisenä, niin sain nautiskella ateriastani ihan rauhassa.

Grilliruokaa Scanburgerilta

Ruuan jälkeen alkoikin väsyttämään, mutta Hugo heräili. Otin pojan vierelleni sänkyyn ja annoin hänen olla rinnallani. Hugo nukahtikin rinnalle melkein heti uudelleen ja nukuimme parin tunnin myöhäiset päiväunet.

Reissu oli oikein mukava ja onnistunut. Hugo ja Aada pärjäsivät hienosti ja olivat oikein nätisti. Oli ihanaa saada pitkästä aikaa syödä rauhassa, olla hetki ilman että pitäisi koko ajan kantaa vauvaa sekä saada H:n kanssa vähän yhteistä laatuaikaa. Pienenkin hetken, kun olin Hugosta erossa, oli tullut jo ikävä ja poikaa piti suukotella ja halailla. On se oma perhe vaan niin rakas <3

Olipa kerran kylpyhetki

Hugo rakastaa valtavasti kylpyä. Kyllä hän tykkää suihkussakin olla ja hän usein nauraakin suihkulle jo ennen kuin olemme menneet edes sen alle pesulle. Mutta kylpeminen on kuitenkin se meidän pojan juttu. Kylpeä hän voisi koko ajan ja vaikka kuinka pitkän aikaa tahansa. Vaikka kylvyssä oltaisiinkin kauan, tulee aina itku kun sieltä pois joutuu. Suihkun jälkeen ei tulekaan itkua. Hugo selvästi nauttii kylvystä suuresti ja hänen iho kestää sen hyvin, joten meillä kylvetäänkin nykyään usein.

Kylpyvermeet valmiina odottamassa pikkukylpijää

Kylpypuuhat meillä eivät ole todellakaan mitään ihanan rentouttavia, rauhallisia hetkiä. Meillä riehutaan, kiljutaan, nauretaan, polskitaan ja räiskitään. Hugo on aivan mahdoton ollessaan kylvyssä. Hän hinkuu ja huokailee, potkii vettä villinä ja pyörii vaikka miten päin. Tässä touhussa vaaditaan kylvettäjältä oikeasti voimaa. Hugon mummo oli aivan ihmeissään, kun hän kylvetti poikaa. Ei kuulemma ollut koskaan nähnyt noin villiä pientä kylpijää. Olihan se mummollakin väsyneet kädet touhun jälkeen. 

Hugo innokkaana kylpemässä

Kylvyssä nähdään tätä innostunutta, jännittynyttä ja terävää katsetta. Isi meillä on maailman paras kylvettäjä, koska hän ei ole ylivarovainen vaan hössöttää ja sählää pojan kanssa minkä kerkeää. Äiti on aivan liian lälly, äiti ei osaa.

Kylvyssä hassutellaan, naureskellaan ja polskitaan hurjasti

Vaikka H meillä yleensä kylvettää Hugon, en malta olla pois vierestä katsomasta kun poika niin onnellinen siellä on. Tätä naurua ja iloa on niin ihana seurata. 

Kyllä meillä kuitenkin kylvyssä myös peseydytään, vaikka tuntuuhan se olevan enemmänkin leikkipaikka. H on todella huolellinen Hugon pesusta ja käykin joka paikan perusteellisesti läpi. Kylvyn loppupuolella lorautetaan pikkuisen kylpyöljyä veteen, jotta pojan iho saa hiukan kosteutusta. Muuten en kyllä hoidakaan Hugon ihoa öljyn lisäksi kuin talkilla. Ei ole koskaan tarvinnut, koska iho on aina ollut hyvä.

Kylvyn jälkeen tosiaan tuleekin se suruhetki. Heti, kun pojan nostaa pois kylvystä, alkaa surullinen itku. Itku loppuu, kun saamme kaikki vaatteet päälle. Joskus itkua ei tule, kun isi jaksaa kovasti pelleillä pojalle, äidin pukiessa häntä. 

Onnellinen vauva iltaunilla

Sitten meillä syödään ja jonkun aikaa leikitään leluilla. Vaikka meidän kylpyhetket ovat tällaista resuamista, ei Hugo siltikään siitä koko loppuillaksi piristy. Yleensä leikkihetken jälkeen juotu maito nukuttaa vauvan uneen. Puhdas iho, puhtaat vaatteet, täysi masu ja ylimääräinen energia purettuna polskutteluun nukuttaa pojan hetkessä uneen.

Hugo selvästikin nauttii vedestä. Ihan pienenä vauvana hän köllötteli onnellisena kylvyssä, piti silmiä kiinni ja maiskutteli suullaan. Nykyään kylpeminen on villiä ilottelua ja leikkimistä. Tämän vuoksi olenkin ajatellut alkaa käymään jossakin vaiheessa Hugon kanssa vauvauinnissa.

Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvauinnista, jotka olette käyneet?

Olen ottanut useasti videoita, kun Hugo on kylpenyt. Niitä olisi mahtava näyttää teillekin, koska niistä näkee hyvin tämän kylpemisen riemun. Kylpyvideot vain paljastavat aivan liikaa pojan kroppaa, joten niitä en kyllä halua nettiin laittaa. Pitää joskus laittaa Hugolle uimapöksyt kylpyyn päälle, jotta saisi julkaisuunkin sopivaa videota ;)

Asuuko jonkun muunkin kotona tällainen vesipeto, vai onko teidän kylpyhetket rentoutumista ja köllöttelyä lämpimässä vedessä?