Hugon kuulumiset

Lupasin teille ennen tauolle jäämistä tulla jossakin vaiheessa kertomaan Hugon kuulumisia ja julkaisemaan 1 vuotiskuvat. Kuvat ovat otettu ihan meillä kotosalla omalla kameralla.

Niin se vain vauvavuosikin hurahti meillä ohitse aivan huomaamatta. Tai, no olihan vauvavuosi ajoittain todella raskas, mutta ihanaa ja antoisaa aikaa se oli. Haikeudella jätimme sen taakse, mutta innolla odotamme kaikkea tulevaa. Poika on kehittynyt aivan hurjasti viime kuulumisista ja on jo niin isoa poikaa ;)

Kiipeily oli vuoden ikäisenä ihan huippu juttu. Meillä kiivettiin ihan joka paikkaan: sohvalle, ruokapöydälle, sängylle, sohvapöydälle, wc pöntölle... Kerran Hugo tipahti ruokapöydältä, mutta ei kuitenkaan alkanut juurikaan siitä itkemään. Sen jälkeen kiipeily muuttui huomattavasti rauhallisemmaksi.

Hugo oppi kävelemään ollessaan 1v 1kk. Taaperokärryllä oltiin kävelty jo reilut pari kuukautta ja siihen turvauduttiin välillä jopa vähän liikaa. Yhtenä päivänä sitten päätettiin vain laittaa taaperokärry piiloon, niin heti poika uskaltautui kävelemään itsekseen. Nopeasti kävelystä tuli varmempaa ja nykyään meillä juosta tömistelläänkin jo kovaa vauhtia! Kyllä saa iskä ja äiti juosta pikkuviikarin perässä ihan todella.

Aadaa tykätään myös kovasti ajattaa ja Aada näyttää tykkäävän leikkiä Hugon kanssa hippaa. Muutenkin nämä kaksi ovat edelleen aivan erottamaton pari. Aadaa hoidetaan, sen kanssa leikitään ja tuodaan jos mitä lelua nenän eteen. Aadalle annetaan omasta ruuasta maistiaisia ja sille syötetään kapuroita yksitellen. Aadan viereen voi köllähtää välillä sen pedille lepäilemään ja samalla halaillaan ja paijataan. Meidän komentaessa Aadaa, komentaa Hugokin kovaäänisesti koiraa. Hugo osaakin huutaa "Aadaaa, tuleeee!".

Puhuminenkin on kehittynyt kovasti. Hugo on todella kova puhumaan omaa kieltään. Meillä kalkatetaan ja papatetaan ihan taukoamatta ja naureskellaan omille jutuille. Sanoja, joita Hugo osaa: Äiti (Äittä, äiti, ätä), Isi (Issssshgä, iti), Aada (Aada, Aata, Taada), Kato, Kello, Kukka, Kala, Kakka, Rekka (Kekka), Rakas (Rakaa), Tässä (tättä). Kahden sanan lauseita Hugo osaa myös: "Äiti kato", "Hyvää yötä", "Mie haluan". Lisäksi Hugo opettelee kovasti sanomaan "ole hyvä".

Hugo ymmärtää meidän puhettamme todella hyvin. Hän osaa mennä itse vessaan pöntönkannen päälle istumaan, kun sanon "mennään pesemään hampaat". Hän menee pinnasängyn viereen, kun sanon "lähdetään nukkumaan / päiväunille". Hän yrittää kiivetä syöttötuoliin, kun sanon "Hugo syömään." Hän menee seisomaan siihen kohtaan keittiössä, mistä xylitolipastillit löytyvät, kun sanon "mennään hakemaan pastilli". Hän osaa antaa monia leluja ja esineitä, joita pyydämme. Hän myös tunnistaa joitakin värejä. Hugo tuo aina äitille tuttipullonsa tiskattavaksi, kun on saanut juotua sen tyhjäksi.

Lisäksi Hugo osaa pyytää maitoa / vettä, osoittamalla tiskikaappia josta tuttipullo löytyy. Jos vaippa on liian pissainen, hän taputtelee tai puristelee vaippaansa. Yhtenä aamuna pojalla oli ollut kakkahätä, niin hän oli mennyt hakkaamaan vessan ovea että pääsisi potalle.

Pottaharjoittelut meillä ollaan aloitettu jo pari kuukautta sitten. Monta pissaa ollaan jo pottaan saatu ja jopa pari kakkaakin. Pari viikkoa sitten Hugo todella innostui pottailusta ja nykyään potalla istutaan aina, kun joku toinen on vessassa ja sinne mennään omin päinkin. Nyt pitäisi ihan kunnolla alkaa harjoittelemaan pottailua, kun poika on osoittanut olevansa hommasta kiinnostunut.

Sitten on vielä liuta muita juttuja mitä Hugo osaa. Hän osaa laittaa tv:n päälle, yrittää avata avaimella oven ja osaa avata / laittaa lukkoon auton oven. Hugo haluaisi pestä itse hampaana, puhdistaa korvansa, pestä hiukset ja harjata ne, pukea ja tehdä oikeastaan kaiken itse. Itsenäistä ruokailuakin ollaan jo kovasti harjoiteltu. Hugo tykkää lusikoida itse ruokansa, mutta edelleen äiti auttaa ja syöttää kaverina.

Hugo on edelleen kova osoittamaan hellyyttä. Hän haluaa vähä väliä käydä sylissä pikaisesti ja tykkää halailla. Hän on kova suukottamaan oikein märkiä suukkoja, mikä on tietysti vain ihanaa. Joskus poika saattaa yöllä herätä ja haluaa vain antaa suukon pinnojen välistä ja pistää samantien takaisin nukkumaan. Hugo haluaa hoivata meitä. Hän haluaa harjata meidän hiuksemme, pestä kasvomme suihkussa ja silitellä meitä.

On Hugo myös todella temperamenttinen. Hän on mielestämme tunteellinen poika ja osoittaa tunteensa voimakkaasti. Me ollaan H:n kanssa myös aika tunteellisia ihmisiä. Hugo osaa näyttää selvästi mitä hän haluaa, mutta osaa myös olla kovin kiitollinen saamastaan. Hän osaa jakaa lelunsa sekä jos haluaa jotakin, antaa ensin kädessään olevan ja sitten vasta pyytää jotain mitä haluaa. Kieltämistä kylläkin saa harrastaa aika usein, kun poika tykkää mennä paikkoihin mihin ei saa ja tehdä kaikkea pientä tihutyötä. Aika hyvin Hugo tottelee, mutta joskus niitäkin pitää uhmata oikein kunnolla.

Meillä ollaan oltu koko aika terveinä. Hugo on elämänsä aikana sairastellut kahteen otteeseen muutaman päivän lievän flunssan, muuta ei ole ollut. 1 vuotisneuvolassa poika sai yhdistelmärokotteen, MPR- rokotteen sekä pneumokokkirokotteen. Hugo oli hyvin loukkaantunut rokotteista. Laastareiden katsominenkin tuntui itkettävän. Onneksi kotiin päästyämme poika unohti koko asian. Rokotteista ei noussut lämpöä eikä tullut mitään muutakaan oiretta.

1 vuotisneuvolassa pojalla oli kaikki kunnossa. Painoa oli 11kg 40 grammaa, pituutta 78cm ja päänympärys oli 46,8cm. Pituuskasvusta neuvolantäti meinasi, että on hiukan kiihtynyt ja sitä seurataan. Kahdessa kuukaudessa Hugolle oli tullut pituutta kolme senttiä. Nyt tuntuu, että Hugolle on kolmessa kuukaudessa tullut taas ihan hirveästi pituutta. Pääasiassa meillä käytetään 92cm vaatteita. Hugo kehittyy normaalisti, on ikäistensä tasolla. Neuvolakorttiin kirjoitettiin seuraavaa:

"Suloinen vauva. Kasvaa hyvin. Iho siisti, 8 hammasta. Kävelee tukea vasten. Tavuja sanoo. Kauramaitoa juo, muuten normaali ravitsemus."

Hugon ravinnosta vielä sen verran, että hän syö samaa mitä mekin ja kaikki maistuu hyvällä ruokahalulla. Poika saa päivässä neljä lämmintä ruokaa (2x puuro ja 2x jokin lämmin kotiruoka). Lisäksi hän syö leipää, jugurttia, marjoja, hedelmiä, kasviksia (tomaatti on ykkösherkku) jne. Maitoa Hugo sietää nykyään aika hyvin. Ruuanvalmistukseen voi normaaleja kermoja käyttää, pottumuussin voi tehdä tavalliseen maitoon. Jugurtit ja juustot menee ihan normaalisti. Ainoastaan juomana ei vielä käytetä lehmänmaitoa. Kauramaito juodaan nokkamukista ja iltaisin tuttipullosta, vettä Hugo tykkää juoda itse lasista.

Hugo 1 vuotta 3 kuukautta...

...Omistaa 8 hammasta ja tällä hetkellä alhaalle on puhkeamassa kaksi uutta hammasta
...Käyttää 86-92 cm vaatteita
...Vaipat libero 6
...Harjoittelee pottailua
...Kova puhumaan, osaa myös paljon sanoja ja ymmärtää puhetta hyvin.
...Kävelee, juoksee, kiipeilee
...On omatoiminen ja haluaa tehdä kaikki itse
...Todella temperamenttinen ja määrätietoinen, iloinen, reipas, rohkea, huomaavainen ja auttavainen
...Haluaa osoittaa hellyyttä suukottelemalla, halailemalla ja hoitamalla
...Haluaa auttaa kotitöissä: siivoaa, imuroi ja tyhjentää astianpesukoneen kaverina
...Matkii paljon vanhempia: tekee kaikki samallalailla kuin mekin
...Kova pelleilemään: tekonauraa, irvistelee, murisee ja ärisee, pukee muiden kenkiä ja hattuja esittelee asujaan muille
...Tykkää saunoa, autoilla ja veneillä
...Lempparileluja ovat Brion klovni, autot (puiset), Legot sekä kirjat
...Nukkuu omassa huoneessaan 10-12h yöunet sekä noin 2h päiväunet. Toisinaan herää kerran yössä hetkeksi, mutta nukahtaa yleensä itsekseen.

8kk Lääkärineuvola

Hugolla oli tänään kahdeksan kuukauden lääkärineuvola. Minua harmittaa niin kovin, että meillä vaihtui neuvolan täti (luonnolisesti muuton myötä). Entinen neuvolan täti oli rempseä, maalaisjärjen omaava, todella puhelias kuuskymppinen nainen. Hän oli yleensä positiivinen ja auttoi aina minkä pystyi. Tämä nykyinen... No, ensin hän oli ihan ok. Mutta sitten hän alkoi moittia meidän entistä neuvolan tätiä, kun hän oli pariin kohtaan pojan pituus-paino- taulukkoon laittanut väärän kuukauden. Hän paasasi tästä meille vaikka kuinka kauan. No, sitten hän itse mokaili. Hän varasi meille lääkäriajan Hugon maitoallergian vuoksi, mutta merkitsi meille väärän kellonajan joten olimme kaksi tuntia myöhässä neuvolasta. Toisen kerran hän varasi ajan, mutta lähetti ajan meille postitse joka tuli samana päivänä, kun neuvola olisi pitänyt olla mutta kaksi tuntia myöhässä. Kirje tuli siis 14:30 ja neuvola-aika olisi ollut klo. 13.00. Olisihan hän voinut varata edes hiukan enemmän aikaa kirjeelle saapua meille, eikä jättää noin viime tinkaan.

Hän on muutenkin hyvin kyllästyneen oloinen työhönsä. Hän kysyy pakolliset kysymykset, mutta ei jaksa kuunnella vastauksiamme loppuun asti. Hän hymyilee pirullisesti, kun kerron jostain huolestamme ja toteaa väheksyvästi "no, sellaista se elämä vauvan kanssa on". Kyllähän minä tiedän millaista elämä vauvan kanssa on, emmekä todellakaan ole päässeet helpomman kautta, eikä tarvitsekaan. Haluaisin vain saada selkeitä vastauksia, edes neuvolasta. Lisäksi hän on erittäin saamaton eikä tunnu tietävän oikein mistään mitään. Juoskee koko ajan toisessa huoneessa kysymässä, että tietäisikö toinen vastausta mutta silti asia jää selvittämättä. 

Mutta mennäänpäs siihen neuvolakäyntiin. Vastassamme oli siis neuvolan tätimme sekä lääkäri. Ensin perus kysymykset, miten meillä menee ja kertoilimme vähän kuulumisia. Sitten lääkäri halusi nähdä kuinka hienosti Hugo seisoo, tarttuu helmeen ja testasi kuulon. Kaikki oli niinkuin pitääkin.

Seuraavaksi oli painon punnitseminen, mittaus sekä päänympäryksen mittaaminen. Paino oli 9360g, Pituus 73cm ja päänympärys 45.3cm. Sitten tarkistettiin ettei poika karsasta, katsottiin suu ja korvat. Kaikki olivat kunnossa. Lisäksi lääkäri tunnusteli niskan ja kaulan seudun rauhaset, kuunteli keuhkot ja sydänäänet. 

Siihenpä se sitten jäikin. Käynti oli todella nopea, kysyttiin pakolliset kysymykset, vauva tarkistettiin kuin liukuhihnalla ja muutenkin tunnelma oli aika viileähkö. Harmittaa niin kovin, kun neuvolassa ei ole enää kivaa käydä. Aina ennen odotin neuvolakäyntiämme, mutta nykyään sieltä emme saa yhtään mitään käteen, paitsi pahan mielen. Oikein mitään ei tämän vuoksi ole kirjoiteltavaakaan, fiilis on jotenkin niin lattea. No, kehui lääkäri Hugoa kuitenkin reippaaksi, iloiseksi ja hyvin kehittyneeksi pojaksi.

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 8kk (7kk)

Paino: 9360g (85105g)

Pituus: 73cm (71cm)

Päänympärys: 45,3cm (44,5cm)

"Hyväntuulinen poika. Kasvaa tasaisesti. Ryömii, nousee tukea vasten, ääntelee tavuja."

7kk Neuvola

Meillä oli tänään 7kk neuvola tai sitten myöhäistetty 6kk neuvola. No, joka tapauksessa Hugo täyttää kahden päivän päästä 7kk. 

Tänään oli siis ensimmäinen käyntimme ihan uudessa neuvolassamme. Neuvolaan on meiltä noin 300 metriä, joten menimme sinne kävellen. Laitoimme Hugon vaunuun turvakaukalossa, sillä kävimme samalla koeajamassa pari autoa. Näihin Kunertin vaunuihin saa näppärästi kiinnitettyä turvakaukalon!

Minua hiukan jännitti, että minkälainen mahtaa olla tällainen isompi neuvola ja etenkin millainen uusi neuvolan tätimme onkaan. Ensivaikutelma neuvolasta oli kuitenkin hyvä! Neuvola on isohkolla terveysasemalla, mutta sijoitettu mukavasti hiukan erilleen kaikesta muusta. Neuvolan odotustilat olivat viihtyisät ja sieltä löytyi jopa mikro! 

Neuvolan täti osoittautui myöskin oikein mukavaksi keski-ikäiseksi naiseksi. Hän oli rauhallinen, toisin kuin meidän aikaisempi neuvolan tätimme ;) Hän kyseli paljon ja oli kiinnostunut. Hänelle oli helppo jutella ja sitä juttuahan minun suustani tunnetusti tulikin. 

Pieni väsynyt murunen lähdössä neuvolaan

Aluksi tosiaan neuvolan täti vain kyseli meiltä kaikenlaista. Hugon tietoja piti kirjailla koneelle, sillä meidän entisestä neuvolastamme eivät vielä paperit olleet tulleet uuteen neuvolaan. Neuvolan täti kommentoikin siinä tietoja kirjaillessa, että Hugo onkin kasvanut hienosti koko ajan ja painoa tullut mukavia määriä. Käytiin myös läpi synnytystä ja tuntui, etten oikein osaa kertoa siitä juuri mitään. Voiko muka näin nopeasti unohtua yksityiskohdat? :o

Kertoilin Hugon maito- sekä maissiallergiasta ja, että verikokeissa näytti ettei Hugolla olisi mitään allergioita. Kuitenkin kokonais immunoglobuliini E oli lievästi koholla, eli viittaisi johonkin allergiaan. Neuvolan täti sanoikin, että noin pienillä harvoin verikokeilla selvitetyt allergiatestit näyttävät todellista tilannetta. Neuvolan täti laittoikin tuumasta toimeen ja meni toiseen huoneeseen kysymään lääkäriltä meille aikaa. Saimme ajan ensi viikolle, jolloin käymme lääkärin kanssa läpi kotona kirjaamiani oireita kun Hugoa on silloin tällöin altistettu kotosalla lehmänmaitopohjaiselle korvikkeelle. Sen perusteella kuulemma lääkäri voi kirjoittaa meille reseptin Hugon erikoismaitoon ja saamme siitä KELA- korvauksen. Vähän kyllä epäilin tätä, kun joka paikassa lukee että virallinen altistus pitää olla tehtynä sekä Kemissä neuvolassa että sairaalalla sanoivat meille tulevasta maitoaltistuksesta ja kertoivat millainen prosessi se tulee olemaan. En vain alkanut väittämään neuvolan tätin kanssa asiasta, kun ajattelin että täällä on eri käytäntö.

Edit// Lukijani K. vahvisti epäilyni kommenttiboksin puolella: Lääkärit eivät saa kirjoittaa lausuntoa ilman virallista maitoaltistusta, joka aloitetaan lääkärin valvonnassa. Eli pelkästään vanhempien kirjaamien tietojen perusteella eivät saa kirjoittaa reseptiä erikoiskorvikkeeseen!

Sitten olikin Hugon tutkimisen vuoro. Hugo on mitattu ja punnittu viimeksi neljä viikkoa sitten, kun kävimme lastenlääkärillä allergian vuoksi. Ensin Hugo punnittiin ja poitsu painoi 8510g. Sitten pituuden vuoro ja sitä oli tällä hetkellä 71cm. Päänympärys oli 44,5cm. Hyvin oli poika taas kasvanut! 

Seuraavaksi neuvolan täti vähän pyöritteli Hugoa. Sanoikin, että on kovin terhakka poika! Hugo näytti ryömimistaidonnäytteen sekä miten hienosti hän tukee istuessaan eteen ja sivuille tarvittaessa. Neuvolan täti tarkisti myös Hugon suun, joka oli puhdas ja ikenet turvoksissa sekä tarkisti karsastuksen. Pojalla on silmät kuulemma niin suorassa, kun voi vain olla ;) Lopuksi neuvolan täti vielä kokeili kuinka hienosti Hugo seisoo ja kehuikin, että hyvin varaa painoaan jo ja askeltaa. Lisäksi tarkastettiin varalta korvat, ettei niissä vain ole tulehdusta flunssan jäljiltä. Korvat olivat terveet!

Lopuksi vielä hoidettiin minun kierukkajonoasiat kuntoon, jotta saisin sen härvelin joskus mahdollisesti. Kemissä olinkin kierukkajonossa, mutta ei sitä ehditty minulle siellä laittaa. Toivottavasti saisin sen pian! 

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 7kk (6kk)

Paino: 8510g (8175g)

Pituus: 71cm (68,2cm)

Päänympärys: 44,5cm (44cm)

"Ryömii, pyörii napansa ympäri. Varaa koko jalalle. Tukee vartaloon. Suorin käsivarsin. Maidolle ja maissille allerginen. Nutrilon Soija käytössä. Kasvu OK. Monipuolisesti syö jo kiinteitä. Jokeltaa, tuntee oman nimensä. Hyvin kehittynyt!"

5kk neuvola

Muuttoruljanssi ollaan saatu jokseenkin päätökseen, mikä siis tarkoittaa että me sekä irtaimisto ollaan siirrytty Ouluun ja Kemissä on kaikki asiat muuton osalta saatu hoidettua. Edelleen on kodin sisustaminen todella pahasti kesken kroonisen väsymyksen vuoksi, mutta jospa se tässä ajallaan muotoutuisi kodiksi. Tämän kaiken kiireen vuoksi en ole millään ehtinyt blogin pariin, joten nyt vasta kirjoitellaan Hugon 5kk neuvolapostausta!

Kävimme 8.9 Hugon kanssa viimeisen kerran Kemin neuvolassa. Olipa muuten haikea mieli, kun tiedettiin että tämä on viimeinen kerta kun näemme ihanaa neuvolan tätiämme sekä kodikasta neuvolaa. Käynti aloitettiin perinteisesti jutustelemalla kuulumiset läpi. Kerroin, että epäilemme Hugolla olevan maito -tai maissiallergia tai sitten molemmat. Maissista ainakin selvästi tulee aivan punaiset posket, yöt menevät katkonaisiksi ja itkuisiksi, vatsa kovaksi ja kakka haisee käyneelle. Hoitaja pyysi neuvolalääkäriä laittamaan lähetettä lastenlääkärille. 

Käytiin myös läpi Hugon päivärytmiä ja kehitystä ja meinasi neuvolan täti, että kaikki on ihan mallillaan. Sitten alettiinkin tutkimaan pikku-ukkelia. Hugo vähän säikähti, kun neuvolan täti nappasi hänet syliin. Pieni hätänen itku pääsi, mutta pian poika taas naureskeli tyytyväisenä. Kehitys on kuulemma ihan ikäisensä tasolla, mutta kuulemma on paljon terhakkaampi kuin monet ikätoverinsa. Meinasi, että tämä poika lähtee aikaisin kävellä töpöttelemään eteen päin. Siihen on ollutkin kyllä vahvoja merkkejä. 

Sitten vielä otettiin paino, joka oli 7660g. Pituutta löytyi isännältä 67cm ja päänympärys 43cm. Kirjoittelen postauksen loppuun, paljonko on mittoja tullut lisää edelliskerrasta. Lopuksi vielä annettiin Hugolle tehosterokotteet yhdistelmärokotteesta sekä pneumokokista. Vähän meinasivat rokotteiden antamiset harmittaa, mutta pian poika unohti ikävän asian.

Lopuksi vielä pitkän kaavan kautta jaariteltiin neuvolan tädin kanssa ja hyvästelimme. Näytti olevan haikeutta ilmassa myös hänelläkin. Olisihan se ollut mahtavaa pitää hänet vielä pitkään neuvolan tätinämme, mutta minkäs teet. Eiköhän me saada uusi mukava neuvolan täti taas :)

Olemme käyneet nyt lastenlääkärilläkin, joten kirjoittelen siitä käynnistä pika puolin tänne teille. Muutenkin voisin kirjoitella teille vähän tuosta Hugon allergiaepäilystä enemmän sekä muutenkin kuulumisiamme. Koitan nyt saada nämä asiat järjestykseen, että ehdin postailla taas enemmän blogiin. Kova halu on ollut tänne höpöttelemään, mutta päivät kun täyttyvät niin tiiviisti näistä arkiaskareista. Voin kyllä sanoa, että muuttaminen ei ole mitenkään helppoa vilkkaan lapsen (ja koiran) kanssa.

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 5kk (4,5kk)

Paino: 7660g (7340g)

Pituus: 67cm (64,5cm)

Päänympärys: 43cm (42,2cm)

"Ihana poika. Hyvin kasvaa ja kehittyy. Kaikki kunnossa muutoin, mutta allergiaepäilyä -> Lääkärille"

4kk Lääkärineuvola

Oltiin me vain järkeviä ja lähdettiin tänään lenkille, vaikka koko päivän oli satanut vettä ja uusia pilven möllyköitä oli uhkaavasti tulossa. Sisällä tollottaminen alkoi vain jo vähän tylsistyttämään, joten oli pakko lähteä lenkille heti kun vain sade lakkasi. Aadakin alkoi jo käydä suht' rasittavaksi, kun oli koko päivän ollut sisällä. No, lenkkeily oli ihan kivaa, mutta olimme kahden kilometrin päässä kotoa kun hirveä vesisade rymähti päällemme. Me olimme H:n ja Aadan kanssa ihan läpimärkiä, mutta Hugo nukkui onnellisena vaunuissa sadesuojan alla. Nyt on sitten hyvä aika tulla päivittelemään blogia, kun Hugo meni iskän kanssa suihkuun pelleilemään. 

Hugo odottelee neuvolassa omaa vuoroaan

Kävimme viikko sitten neuvolassa. Meillä oli neljän kuukauden lääkärineuvola. Olin odottanut tätä neuvolaa koko kesän, jotta pääsen sinne vähän antamaan palautetta kun selkääni ei olla vieläkään alettu tutkimaan että kuinka kauan siinä lähetteen kirjoittamisessa menee. No, lähete on nyt onneksi laitettu eteen päin fysioterapeutin arviointiin. Toinen mäkättämisen aihe oli, että minulle lupailtiin asentaa kierukka heti kun lääkärit palaavat kesälomilta. Selvisi kuitenkin, kun soittelin hoidontarpeenarviointiin, ettei minua ole laitettu koko kierukkajonoon vaikka keväällä lääkäri sanoi minut laittavansa siihen. Tuli muutama sananen sanottua, kun meinaan olla melkoinen leijonaemo näissä minipillerihuuruissa niin tahtoo asiat tulla aika kärjistetysti tämän mamman suusta ulos. No, onneksi tuli koska nyt kaikki asiat ovat hoidossa ja menevät eteen päin :)

Mutta sitten Hugoon. Aluksi neuvolan täti otti perinteisesti pituuden, painon sekä päänympäryksen. Pituus oli 64,5cm, eli kuukaudessa poju on kasvanut 4,1cm. Paino oli 7340g, sitäkin oli tullut kuukaudessa 1145g! Päänympärys  oli 42,2cm, joten pipo oli kasvanut 1,4cm. Oikein nätillä käyrällä kasvaa. Pituus menee jonkin verran plus käyrällä, mutta paino juuri nätisti käyrän mukaisesti. Kyllä on huomattukin, että poju on kasvanut valtavasti. Vaatteita on mennyt hirveästi pieneksi ja ottaa jo melko kovasti äidin voimille kantaa tuota mössykkää. 

Sitten menimmekin lääkärin luokse. Hugo naureskeli ja pelleili koko ajan lääkärille, kun kerroin hänelle miten meillä menee. Hugo selosti taukoamatta tätille, pärryytti kielellä, nauroi ja kiljui. Lääkäri tarkasti Hugon silmät, ettei niissä ole karsastusta ja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Sitten lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, niistäkään ei löytynyt mitään poikkeavaa. H saikin napsaistua hienon kuvan muistoksi Hugon railakkaasta neuvolakäynnistä. Tässä näkyykin minun uudet hiukset, tosin eivät ole juuri mitenkään laitetut...

Lääkärin tutkiessa Hugoa vain naurattaa

Seuraavaksi lääkäri tarkisti Hugon suun, ihon, refleksit ja kehitysheijasteet. Hugo pyörähtikin kesken tutkimisen massulleen ja näytti hienon taidonnäytteen, kuinka se poitsulta onnistuu. Hugo nauroikin oikein rähäkkää naurua, kun pääsi niin nopeasti massulleen. Neuvolan tätille piti näyttää vielä, kuinka hienosti lelu otetaan kädestä, vaihdetaan sitä kädestä toiseen ja kuinka sitä seurataan. 

Neuvolan vastaanotot ovat meillä sujuneet aina oikein mukavasti, kun Hugo on ollut aina todella nätisti, seurustellut ja malttanut odottaa. On mukavaa, kun poika ei saa hermoromahduksia tutkimuspöydällä ja aina sattumalta näyttää samalla kerralla kaikki mitä osaa. Nyt, kun näin sanon niin tietenkin ensi kerralla Hugo on ihan mahdoton, täytyy koputtaa pöytää pariinkin otteeseen!

Lopuksi vielä lääkäri tutkiskeli Hugon korvat ja juteltiin hieman Hugon rytmistä ja syömistottumuksista. Meinasi, että kaikki on oikein hyvin ja jatketaan vain samaan tahtiin kuin ennenkin. Sitten lääkäri vähän kuunteli, kun kerroin hänelle ajoittain väsyneestä ja masentuneestakin mielentilasta, kun se tekee oloni aivan vieraaksi. Välillä on sellainen olo, etten tunne itseäni ollenkaan enkä tajua mitä teen. Ihan kuin olisin jossakin horroksessa hetkittäin. Hänkin tuli siihen tulokseen, että minipillerit varmasti sen aiheuttavat mutta jos tämä vielä jatkuu pitkäänkin niin hän voi järjestää minulle jutteluapua. Saa nyt nähdä mihin tämä tilanne kehittyy.

Mutta vielä nopeasti yhteenvetoa neuvolakäynniltä, kun kohta vesipedot saapuvat ja pitää alkaa laittamaan Hugolle yöpukua päälle ja antaa vielä puuro sekä maitoa!

Vauvan ikä: 4,5kk (3,5kk)

Paino: 7340g (6195g)

Pituus: 64,5cm (60,4cm)

Päänympärys: 42,2cm (40,8cm)

"Kasvaa hyvin, kehitys norm. Sydän ja keuhkot norm. A. fem +/+, Testis +/+. Punaheijaste +/+. Ei karsasta. Jäntevyys norm. Korvat terveet ja lonkat OK."

Kolmen kuukauden neuvola

Näistä kuukauden neuvoloista ajan kulun vasta huomaakin! Minusta tuntuu, että olimme ihan juuri kahden kuukauden neuvolassa. Minulla onkin tullut iltaisin väsyneenä melkeinpä itkulla höystettyjä haikeuskohtauksia, kun pieni vauvani kasvaa niin pian. Yhtä aikaa olen innoissani ja odotan jännityksellä Hugon kehittymistä, mutta samalla on ikävä pienen pientä nyyttiä. Vauvakuumetta minulla sentään ei vielä ole! On niin tuoreessa muistissa valvominen (joka oikeastaan jonkin asteisena jatkuu edelleen) ja kaikki se alun härdelli, vaikka olihan sekin aivan ainutlaatuista aikaa.

Torstaina meillä oli siis kolmen kuukauden neuvola, jota olin jännityksellä odottanut. Hugolle oli määrä laittaa ensimmäiset pistettävät rokotukset: yhdistelmärokote sekä pneumokokki. Lisäksi Hugo saisi myös kolmannen rota-rokotteen suun kautta. 

Kolmen kuukauden ikäinen Hugo valmiina lähtemään neuvolaan

Emme vieläkään päässeet omaan pikkuiseen neuvolaan, vaan menimme toisen kaupunginosan neuvolaan jossa olimme viimeksikin. Ensi kerralla sitten pääsemmekin takaisin omaan neuvolaan, kun neuvolan tätimme palaa kesälomalta.

Hugo valvoi koko automatkan neuvolaan ja räpelsi turvavyötä. Ennen Hugo nukkui aina autossa, mutta nykyään on reissuja kun hän valvoo koko ajan. Poika tykkää kovasti olla autossa ja harvemmin saa mitään kiukkuja siellä muutenkaan. On jännittävää tutkia kaikkea ja kuunnella auton hyrinää. Silmät suurina Hugo aina istuskelee turvaistuimessaan.

Hugo matkustaa tyytyväisenä autossa

Neuvolan täti oli eri kuin edelliskerralla. Hän oli oikein mukava nuori nainen. Hugo läväytti hänelle heti oikein leveän hymyn ja täti olikin täysin myyty meidän hurmurista. Heti hän kehui poikaa jänteväksi, kun Hugo halusi koko ajan seisoskella ja kiipeillä sylissäni. 

Ensin käytiin läpi peruskuulumiset, meidän sekä vauvan. Kerroimme, että meillä menee edelleen vauva-arjen kanssa mukavasti ja nykyään saamme jopa nukkuakin. Kerroimme, että Hugo on hyvällä ruokahalulla syönyt soseita, olemme saaneet ruokailuvälin kolmeen tuntiin, massu toimii paremmin ja poika on nykyään todella iloinen ja vähäitkuinen. Kerroin neuvolan tätille, että teen soseet itse. Hän oli siitä hyvin vakuuttunut, tuntui että hän kovasti arvosti että jaksan tehdä pojalle itse ruuat. Miksipä en tekisi, onhan ne paljon maukkaampia ja ravintoarvoltaan rikkaampia kuin kaupan ruuat. Vaikka on kaupan ruuissakin hyvät puolet; ne säilyvät hyvin ja niitä on helppo ottaa reissuun. 

Sitten Hugo riisuttiin ja mitattiin pituus, joka oli 60,4cm. Viime kerrasta pituutta oli tullut 3,1cm vajaassa kuukaudessa. Seuraavaksi punnittiin ja vaaka näytti 6195g, eli viime kerrasta oli tullut 785 grammaa lisäystä. Sitten vielä mitattiin päänympärys, joka oli 40,8cm ja sitä oli tullut viime kerrasta 1,4cm. Neuvolan täti näytti koneelta Hugon käyriä ja kehui niitä kauniiksi. Hän kasvaa aivan keskosten keskikäyrällä ja kaikki käyrät nousevat nätisti hyvässä suhteessa.

Mittailujen jälkeen neuvolan täti halusi pyöritellä Hugoa. Hän jutteli pojalle ja poika jutteli ja nauroi hänelle. Hugo potki hurjana innosta neuvolan tätiä. Hän tunnusteli Hugon aukileen, tarkasti suun, ihon ja refleksit. Kaikki olivat kunnossa. Neuvolan täti kehui Hugon ihoa todella hyväksi. Hugolla onkin ollut aina erittäin hyvä iho, ei sitä tarvitsekaan hoitaa kuin vedellä. Peppukin on aina pysynyt niin hyvänä :)

Sitten Hugo käännettiin selälleen ja neuvolan täti tarkisti kuinka poika kannattelee itseään. Hugo oli oikein hienosti käsivarsiensa varassa ja kohotti itsensä aivan hurjan koholle! Täti kehuikin, kuinka hienosti Hugo jo osaa itseään kannatella. Kovasti poika myös potki jaloilla ja viuhtoi käsillä. Täti meinasi, ettei mene kauaa kun poika lähtee ryömimään. Kovasti Hugo myös yritti kääntyä massulleen. Neuvolan täti sanoi, että Hugo on hyvin voimakas lapsi ikäisekseen.

Vielä neuvolan täti tarkisti, kuinka hyvin Hugo seuraa kohdetta. Hyvin poika seurasi ja tarkkaili kaikkea, mitä hänen eteensä ja sivuille laittoi. Neuvolan täti kehui niin kovasti poikaa, että oli melkeinpä vaikea ottaa kaikkia kehuja vastaan. Tarkoitan tällä siis sitä, että melkein herkistyin, kun olin niin ylpeä meidän pienestä pojastamme.

Sitten tulikin se neuvolan ikävin osuus. No, ensin annettiin Rota-rokote, joka menikin suuhun oikein hienosti. Hugo rennosti köllötteli sylissäni ja naureskeli, kun täti antoi makeaa liuosta hänen suuhunsa. Sitten tulikin kuvioihin ne kammottavat piikit. Minä pidin poikaa pistämisen ajan sylissä, kun H:lla on piikkikammo. Piikkien laitot menivät hyvin, kun Hugo ei yhtään rimpuillut vastaan. Itkuthan niiden kohdalla pääsi ja olihan se kipuitku aika lohdutonta kuultavaa. Tuli niin suuri hellimisen tarve poikaa kohtaan, kun toinen itkeskeli kyyneleet silmissä alahuuli väristen. Onneksi pieni sitten aika pian rauhottui ja vielä naureskeli neuvolan tätille. Lopuksi vielä kirjattiin neuvolakorttiin tiedot ja neuvolan täti käski jatkamaan samaan malliin, kun näin hienosti kaikki kuulemma on. 

Pienellä pipit reisissä

H laittoi Hugon turvakaukaloon ja poika nukahtikin saman tien. Reppana oli varmaan ihan väsynyt jännittävästä käynnistä. Hän nukkuikin vielä jonkin aikaa, kun tulimme kotiin. Syötin pojan heti, kun hän heräsi ja yhtäkkiä huomasin, että housuni olivat ihan märät. Hugolla oli tullut aivan vetinen ripuli. Ei muuta kuin poika pesulle (ja äiti myös) ja vaipanvaihtoon. Hugo nukahti syöttämisen jälkeen heti.

Tunnin päästä poika heräsi taas ja itki aivan erillailla kuin ennen. Hugolla oli selvästi kipeät jalat ja huono olla. Mittasin lämmön ja sitä oli 37,9'c. Ruoka kuitenkin maistui ja hän söi ison annoksen. Sitten tuli taas kakka, mutta tällä kertaa ihan kiinteä. Pesin pojan pepun ja laitoin hänelle peräpuikon. Annoimme hänelle vielä pienen määrän maitoa ja otimme laastarit irti hänen reisistään. Jännitin hirveästi niiden ottamista, pelkäsin että Hugoon sattuu. Ei ilmeisesti sattunut, kun pojalla ei ilmekään värähtänyt. Tämän jälkeen Hugo nukahti aika pian ja nukkui pari tuntia. 

Kahdeksalta poika heräsi taas kovasti itkien ja selvästi hänellä oli huono olla ja oli muutenkin kipeän oloinen. Syötimme pojan, pidin häntä rinnalla ja hellin. Hugo söi taas oikein hyvin, mutta oli normaalia itkuisempi. Aika pian hän kuitenkin taas nukahti, kun H hyssytteli ja kantoi häntä muutaman kerran kodin huoneet läpi. 

Hugo nukkui kolmisen tuntia ja heräsi paljon tyytyväisempänä kahdentoista aikoihin yöllä syömään vielä maitoa. Vaipan vaihdon yhteydessä annoimme hänelle vielä peräpuikon. Yö meni oikein hyvin, hieman jopa paremmin kuin ennen. Kuumekin sitten laski pikkuhiljaa seuraavana päivänä.

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 3,5kk (2,5kk)

Paino: 6195g (5410g)

Pituus: 60,4cm (57,3cm)

Päänympärys 40,8cm (39,4cm)

"Ihana hymypoika! Kasvaa hienosti. Kovasti seurailee ympäristöä, on kiinnostunut. Katsekontaktia ottaa hienosti, jokeltelee ja nauraa vastavuoroisesti. Vahvasti kannattelee itseään vatsallaan. Sosetta jo syö."

2,5kk neuvolakäynti

Vauva-arkemme on jatkunut edelleen hektisenä ja tällä hetkellä on muutenkin niin paljon kaikenlaista hommaa ja projektia, jotka ovat vieneet voimia niin etten ole jaksanut hirveästi bloginkaan puolelle. Kovasti tänne on kuitenkin ollut ikävä kirjoittelemaan tänne juttuja. 

Kävimme 13.6 neuvolassa, Hipun ollessa 2,5 kuukauden ikäinen. Neuvola olikin tälläkertaa toisessa neuvolassa, joka on paljon isompi kuin meidän oma. Neuvolan täti oli nuori, iloinen ja todella mukava nainen. Hänen luona pääsemme käymään vielä kerran. Vauvakin tykkäsi hänestä ja jutteli hänelle ja naureskeli. 

Iloinen pikkuinen Hippunen 2,5kk

Neuvolassa ensiksi juteltiin meidän kuulumiset läpi ja kerroimme minkälainen päivärytmi meillä on. Kerroin, että vauvalla menee yli 1,5 litraa päivässä korviketta ja lisäksi vielä minun maitoa jonkin verran. Tämänkin määrän jälkeen vauva itkeskelee 1-2 tunnin välein ja haluaa tankata lisää. Ensiksi ajattelin, että tämä olisi tiheän imun kausi, mutta se alkoikin venyä todella pitkäksi. Hippu on ollut pikkuisesta asti kova syömään. Saimmekin luvan aloittaa pojalle varovaisesti soseet. Nyt onkin hyvä aika jo soseita maisteltu ja mistään ei ole mitään masuvaivoja tullut ja ruoka maistuu vauvalle hyvin. Soseiden aloittamisen jälkeen poika on iloinen ja nukkuu todella hyvin. 

Sitten vauva punnittiin, vaaka näytti painoksi 5410g, eli kuukaudessa oli tullut painoa 1070g. Pituutta oli 57,3cm eli 3,3cm oli sitäkin tullut kuukaudessa. Sitten vielä mitattiin päänympärys, joka oli 39,4cm. Sekin oli kasvanut 1,9cm. Meidän pieni Hippumme on saanut syntymäpainoonsa melkein kolme kiloa lisää painoa ja pituuttakin kymmenen senttiä! Ei se ole ihmekään, että vauvanvaatteita on jo joutunut pakkailemaan laatikkoon. 

Sitten neuvolan täti vähän pyöritteli ja tarkasteli vauvan. Kaikki oli kunnossa ja iho hyvä. Hipulla onkin aina ollut todella hyvä iho, koskaan ei ole kuiva ollut eikä punoittanut. Pepunkin iho on aina pysynyt hyvänä. 

Seuraavaksi neuvolan täti näytti vauvalle kaikkia leluja ja muita juttuja tarkistaakseen, seuraako vauva niitä vielä. Kovasti poika seurasi niitä ja naureskeli. Sitten hän vielä kokeili kuinka Hippu kannattelee päätään ollessaan vatsalla. Hyvin kannatteli. Hippu kannatteleekin päätään jo kokonaan itse. 

Neuvolan täti kehui vauvaa, kuinka hän on tomera, reipas ja utelias. Ihmetteli, kun poika haluaa niin paljon seisoa ja varvistella. Hän sanoi, että vauva on hyvinkin terhakka ikäisekseen ettei varmaankaan mene kauaa kun hän jo ensimmäisiä kertoja yrittää ryömiä eteen päin. Lisäksi hän kehui vauvan tarkkaavaisuutta ja seurustelukykyjä. 

Lopuksi vielä annettiin Rota- rokote suun kautta, jonka olemmekin saaneet jo kerran. Se upposi hyvin. Hippu oikein aukaisi suun sille ruiskulle, jolla neuvolan täti sen pojalle antoi :)

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 2,5kk (1,5kk)

Paino: 5410g (4340g)

Pituus: 57,3cm (54cm)

Päänympärys 39,4cm (37,5cm)

"Äidin ja isän kanssa neuvolassa. Tarkkaavainen ja aurinkoinen poika. Mahtavasti seurustelee jo. Rintamaidolla ja korvikkeella hyvin kasvaa. Kiinteät ruuat voi jo ottaa pikkuhiljaa käyttöön, mikäli maito ei tunnu riittävän."

Seuraavassa postauksessa kertoilenkin sitten teille, millainen on kolmen kuukauden ikäinen Hippu!

1,5kk lääkärineuvola ja kuulumisia

Huono omatunto vaivaa... Nimittäin tämän blogin suhteen. Aivan harmittaa, kun näkee kuinka paljon täällä käy päivittäin ihmisiä enkä ole kirjoittanut pitkään aikaan. Olen vain ollut aivan älyttömän väsynyt. Vauvaa on tullut hoidettua koko päivän, välillä ihan niinkin etten ole koko päivänä laskenut Hippua sylistäni pois. Kotikin pitää koittaa pitää kunnossa ja välillä täytyy yrittää itsekin syödä ja nukahtaa. Kauhea kaipuu on kylläkin ollut blogin pariin ja postausideoita vain tulvii päähäni.

Meillä menee nyt hyvin. Kolmisen viikkoa sitten alkoi kauheat itkut. Vauva nukkui todella huonosti päivisin, pari-kolme kertaa enintään puoli tuntia. Nämäkin unet tulivat vain sylissä. Öisin hän nukkui kaksi parin tunnin pätkää. Tämä tuntui minusta kovin vähältä pienelle vauvalle ja olinhan itsekin todella väsynyt. Lisäksi lähes kaiken valveillaoloajan Hippu itki, mitä nyt syömään rauhottui. Se itku ei ollutkaan mitään pientä kitinää vaan välillä ihan pää punaisena huutamista. Tämä raastoi hirveästi sydäntäni. Itsekin itkua tihrustaen koitin vauvaani hoivata. H käveli pitkin päivää ympäri kotia Hippu sylissään. Välillä ei kelvannut yhtään mikään. Vaippa oli vaihdettu, maitoa annettu, röyhtäytetty ja sylitelty. Vauva vain itki. Vauva itki vielä enemmän, kun väsy painoi pientä niin kovasti. 

Äitin sylissä on ihanaa nukkua

Hippu on alusta asti pulautellut kovasti ja tämä alkoi käydä hänelle jo todellakin vaivaksi. Vauva itki pulautellessaan, nieleskeli ja happamia röyhtäisyjä tuli koko ajan. Hänen suustaan tuli sylkeä, jossa todennäköisesti oli mahanestettä mukana. Onneksi netti on olemassa ja sen avulla oma oloni huojentui hieman. Netistä luin Nutrilon Nutriton- maidonsakeuttajajauheesta, joka sakeuttaa maidon ja se ei nouse niin helposti takaisin vauvan ruokatorveen. Tätä jauhetta saa apteekista ja hyvin varustelluista päivittäistavarakaupoista. Hinta paketille on noin 5e ja meilllä yksi paketti kestää suunnilleen kuukauden.

Maidonsakeuttaja helpotti hiukan vauvan oloa. Hän nukkui jo pidempiä aikoja, tosin nekin unet vain sylissämme kohoasennossa rinnan päällä masullaan. Itkutkin väheni hieman.  Kuitenkin vielä itkua aiheuttavia pukluja ja röyhtäisyjä tuli, niin otin asian puheeksi neuvolassa. Neuvolan lääkäri ohjeisti minua ostamaan Gaviscon- närästykseen tarkoitetun nestemäisen lääkkeen. Nyt olemme antaneet sitä pari päivää 1ml syötön jälkeen ja vauvan olo on huomattavasti helpottunut. Hän ei enää itke entiseen verrattuna juuri mitään, on hyväntuulisempi ja rennompi, nukkuu pitempiä pätkiä ja ihan omassa sängyssään. Olen niin helpottunut, kun vauvamme voi paremmin. Muutama viikko sitte vaihdoimme myös korviketta. NAN aiheutti meillä pulautteluja todella paljon. Baby semp on meille huomattavasti parempi vaihtoehto. Kaipaan kylläkin NAN:in isoja, käytännöllisiä purkkeja. Pääasiallisena ravintona vauva kuitenkin saa edelleen äidinmaitoa pumpattuna. Maitoa hän syö parin tunnin välein 100-130ml. Iltaisin hän kylläkin tankkaa jatkuvasti huimia määriä, jotta jaksaa nukkua yöllä 3-4h putkeen.

Nutrilon Nutriton- maidonsakeuttaja, Gaviscon- närästyslääke, Baby Semp- korvike ja koliikkituttipullo

Tyytyväisenä omassa sängyssä

Vime torstaina meillä oli lääkärineuvola. Ensin neuvolan terveydenhoitaja punnitsi, mittasi pituuden ja päänympäryksen. Paino oli 4340g , pituus oli 54cm ja päänympärys 37,5cm. Erittäin hyvin vauva kasvaa.

Sitten mentiin lääkärille. Ihan ensiksi lääkäri ihasteli vauvaa vaikka kuinka kauan, kuinka hänellä on kauniit silmät ja isot huulet. Hippu istua nökötti tyytyväisenä sylissäni. Sitten lääkäri kuunteli vauvan sydämen, keuhkot ja tarkisti lonkat ja refleksit. Kaikki oli pojalla kunnossa. Hippu vaan meinasi karata tutkimuspöydältä. Hän oli siinä massullaan ja veti käsillään ja potkaisi jaloillaan itsensä vauhdikkaasti eteen päin. Lääkäri meinasi, että tämä poika lähtee nopeasti liikkeelle. Lopuksi lääkäri vielä katsoi, että seuraako Hippu mustavalkoista taulua. Seurasihan hän ja vielä väläytti leveän hymyn ja jokelteli.

Lopuksi vielä neuvolan täti antoi vauvalle ensimmäisen rokotteen suun kautta. Se oli rotavirusrokote, jonka Hippu nieli muitta mukinoitta. Illalla rokote veti masun vähän kipeäksi ja löysäksi, mutta oli seuraavana päivänä jo kunnossa.

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 1,5kk (3 viikkoa 2 päivää)

Paino: 4340g (3370g)

Pituus: 54cm (50,5cm)

Päänympärys 37,5 (35,8cm)

"Suloinen vauva. Ottaa katsekontaktia, hymyilee, jokeltelee. Liikuttelee raajojaan symmetrisesti, availee nyrkkejään. Kasvaa hienosti rintamaidolla ja korvikkeella. Ei poikkeavaa."

Ensimmäinen neuvolakäynti vauvan kanssa

Vauva nukkuu vihdoin päiväunia pitkän nukuttamisen jälkeen ja äidillä on hyvä hetki tulla blogin puolelle vähän kirjoittelemaan. Ensimmäisestä neuvolakäynnistä on jo hyvä aika, 23.4 kävimme siellä. Tässä postauksessa kertoilenkin teille siitä...

Odotellaan vauvan kanssa omaa vuoroamme

Jännitin ensimmäistä vauvan ensimmäistä neuvolaa kovasti. Mietin ensinnäkin, miten ehdimme sinne ajoissa? Mitä jos vauvan kanssa sattuu jotakin kommelluksia kotona, ettemme pääse lähtemään tarpeeksi ajoissa? Entä jos vauva vain itkee siellä, eikä rauhoitu millään? Mitä minusta ajatellaan vanhempana? Ja etenkin, onko vauvalla kaikki hyvin? Kaikkea sitä pyöriikin ihmisen mielessä.

Aamu meillä meni oikein hyvin; vauva nukkui pitkään, joten saimme syödä ja valmistautua lähtöön rauhassa. Sitten syötin vauvan, vaihdoin vaipan ja puin hänelle vaatteet päälle. Neuvolaan menimme vaunutellen, kun sinne ei ole kuin reilun kilometrin matka. Vauva nukkui koko vaunumatkan hyvin.

Neuvolaan saapuessamme meillä oli vielä noin vartti aikaa, ehdimme ajoissa! Neuvolan täti sanoikin, että "te sitten olette aina ajoissa, vaikka nyt on vauvakin matkassa". Hippu nukkui tyytyväisenä, vaikka riisuin häneltä vaatteita. 

Tähän väliin onkin hyvä esitellä teille meidän neuvola. Meidän neuvolamme on vanhassa rakennuksessa, jossa tuoksuukin vanhalle, lattiat ja ovet narisee. Neuvola on pieni ja lämminhenkinen. Muistan ensimmäisen kerran, kun menin neuvolaan ja vähän ihmettelin sitä. Se ei jotenkin näyttänyt siltä, mitä kuvittelin. Jotenkin vierastin tällaista neuvolaympäristöä. Nyt on silmä alkanut tottua ja neuvola tuntuu jo kodikkaalle. 

Neuvolassa on eteistilojen lisäksi odotusaula, jossa on lapsille leikkipaikka ja hoitopöydät. Sitten on pieni näytteenottohuone ja neuvolan terveydenhoitajan ja neuvolan lääkärin huoneet. Nekin ovat aika pieniä. Neuvolassamme työskentelee ainoastaan yksi henkilö ja jokaisen viikon torstai paikalla on myös lääkäri.

Odotusaulaa, vasemmalla näytteenottohuone ja edessä th:n huone

Lasten leikkipaikka ja toinen neuvolan hoitopöydistä

Neuvolan terveydenhoitajan huone

12.30 neuvolan terveydenhoitaja otti meidät vastaan ja Hippu edelleen vain nukkua posotti. Neuvolan täti kyseli ensiksi minun ja H:n jaksamista, minun palautumista ja yleisesti miten vauva-arki on lähtenyt sujumaan. Kertoilin hänelle minun hurjasta väsymyksestä, mutta pärjäämme kuitenkin hyvin kun H on niin paljon apunani. Palautumisesta sen verran, että kilon verran olen painavampi kuin ennen raskautta ja vointi on väsymyksestä huolimatta normaali ja kuntokin hyvä. Alapää on parantunut oikein hyvin (välilihaan tehtiin pieni viilto), mutta pari tikkiä on sulamatta. Kerroin hänelle uudesta syöttämistavastamme, eli ensiksi vauva imee rinnalta maitoa sen minkä jaksaa ja loput äidinmaidot annetaan pullosta. Neuvolan täti piti tätä hyvänä, koska muuten vauva ei saisi tarpeeksi syötyä ja olisi todella itkuinen. Kerroin hänelle myös vauvan kovista masuvaivoista ja hän ohjeisti meitä, miten voimme helpottaa vauvan oloa. Lisäksi hän mainitsi vesipohjaisista d-tiposta, jotka eivät aiheuta masukipuja. Niistä olimmekin jo tietoisia ja olimme ottaneet ne käyttöön. 

Herättelin pikkuhiljaa Hipun ja annoin hänet neuvolan tätin syliin. Neuvolan täti kehui vauvaa ihanaksi ja jänteväksi pikkutinttaraksi. Vauva katseli tarkasti neuvolan tätiä ja ihmetteli häntä. Neuvolan täti huomasi vauvan kielijänteen olevan jonkin verran kireä, mutta sitä ei kuulemma ole tarvetta leikata kun syöminen onnistuu hyvin. Sitten riisuin Hipun ja vaipassa olikin isompi yllätys, joten pyllyn pesuun pääsin. Neuvolan täti katsoi vauvan ihon, pepun, silmät, suun, navan ja tarkisti refleksit. Iho oli tuolloin edelleen hiukan keltaisen sävyinen, eli ikteerinen. Kaikki oli muuten vauvalla oikein hyvin. 

Vauvan pituuden mittailua

Sitten neuvolan täti punnitsi poitsumme. Vauvan paino näytti 3370g! Hurjasti oli paino noussut kolmessa viikossa, eli siitä kun lähdimme osastolta. Paino oli noussut siis 820 grammaa. Tästä punnitsemisesta minulla olisi todella hyvä kuva, mutta en halua laittaa mitään niin paljastavia kuvia tänne blogiin. Kyllä se onkin jo näkynyt vauvassa tuo painon nousu; posket ovat pyöristyneet kovasti, masu pullottaa ja vauvan kantaminen alkaa tuntua jo käsissä. 

Seuraavaksi oli pituuden mittauksen vuoro. Vauva laitettiin selin mittaushärpäkkeeseen, minä pidin hänen päätään paikoillaan ja neuvolan täti veti Hipun jalan suoraksi ja otti mitan. Vauva oli pituudeltaan 50,5cm. Pituuttakin oli tullut 3,3cm! Sitten vielä päänympärys joka oli 35,8cm ja se oli kasvanut tasan 2cm kolmessa viikossa. 

Tässä vaiheessa Hippu olikin jo riemastunut melkoisesti ja alkanut itkeä lohduttomasti. Minä puin hänelle vaatteet päälle, pidin lähellä, tarjosin tuttia ja hyssyttelin. Hän ei rauhoittunut millään, kun oli niin kova koettelemus nuo neuvolan tutkimukset. H otti vauvan syliin ja hyssytteli häntä, jotta kuulin itkun läpi edes vähän mitä neuvolan täti kertoili minulle. Vauvamme kasvukäyrät katsotaan keskosvauvojen käyrästä. Hän kasvaa niillä käyrillä ihan hieman yläkäyrällä ja taas täysiaikaisten käyrällä vain hitusen keskikäyrän alapuolella.

Neuvolan täti antoi meille seuraavan ajan 15.5, joka on lääkäriaika. Silloin vauvamme saa ensimmäisen rokotteen. Minä sain myös jälkitarkastusajan, joka on 26.5. Neuvolan täti vielä pikaisesti tarkisti alapääni, kun kerroin että pari tikkiä on edelleen sulamatta. Hän sanoi, että annetaan niiden vielä olla että jos ovat vielä tuolloin jälkitarkastuksessa niin lääkäri poistaa ne. Yksi tikki on edelleen sulamatta ja pikkuisen se siellä nipistelee. Ei onneksi niin paljoa haittaa, ettenkö pärjäisi tuonne jälkitarkastukseen mikäli se ei ole siihen mennessä vielä lähtenyt. 

H oli saanut tällä välin vauvan rauhoittumaan ja nukahtamaan. Puettiin vauvalle vaatteet ja lähdimme vielä kävelylle. Kävimme neuvolan viereisessä satamassa istuskelemassa ja nauttimassa auringonpaisteesta ja veden liplatuksesta. Kävelimme vielä kolmisen kilometriä ja tulimme kotiin. Vauvalla olikin kotiin palatessa jo kova nälkä ja maitoa meni 100ml!

Neuvolan jälkeen oli todella hyvä mieli minulla sekä H:lla. Olen niin huojentunut, että vauvallamme on kaikki hyvin ja hän on kasvanut rintamaidolla niin hienosti. Väsymyksen ja lukuisten huonomutsi- fiilisten jälkeen tällainen onnistuminen teki todella hyvää!

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 3 viikkoa 2 päivää (5 päivää)

Paino: 3370g (2250g)

Pituus: 50,5cm (47,2cm)

Päänympärys 35,8cm (33,8cm)

"Ihana ja virkeä vauva. Iho ikteerinen, siisti, napa ja suu siistit. Refleksit OK. Hyvin kasvaa rintamaidolla. Jekovit otettu vitamiiniksi, Devisolista mahavaivoja".

Raskausviikko 36+1: Paineita ja paniikkia

Vauvamasu, Rv 36+1

Ihanaa, kun viikot vierii eikä ole tullut tunnetta että aika olisi pysähtynyt. Oikeastaan tuntuu siltä, että aika vain katoaa käsistä. Jatkuvasti saan olla kirjoittamassa uutta raskausviikkopostausta. Varsinkin, kun postaustahtini on ollut viime aikoina melko hitaanlainen. Anteeksi siitä, olen vain ollut kovin väsynyt. 

Raskausviikolla 37 sikiön paino on noin 2700g ja pituus noin 44cm. Vooi, minulla olisi Hipulle tuolla se pienoinen body koossa 44! ;) Vauva alkaa olla kohtapuolin jo aika valmis maailmaan, mutta minun puolesta saa pysytellä massusani vaikka sinne laskettuun aikaan saakka kunhan nyt ei hirveän paljon yli mennä. :)

Vauva potkii edelleen TODELLA kovasti. Välillä se käy oikeasti kipeää. Hippu tykkää työntää peppuaan kylkeäni vasten ja välillä täräyttelee mojovia iskuja kantapäällään.  Kolmisen päivää sitten illalla istuskelin tietokoneella ja tunsin voimakasta kipua kohdunsuulla. Yhtäkkiä tuntui omituinen "rysähdys" ja massu oli paljon alempana kuin ennen. Kämmen mahtui oikein hyvin rintojen ja massun väliin. Nousin ylös ja käveleminen tuntui oudolle. Ihan kuin jokin pallo olisi keinunut jalkojeni välissä. Lisäksi tuli aika voimakasta paineen tunnetta alapäähän. Nykyään kävelenkin oikeasti kuin ankka, joka meinaa kaatua selälleen. Ilmeisesti vauva on nyt kiinnittynyt. 

Oma olotila on oikein hyvä muuten, mutta hillitön väsymys on viimeisen viikon painanut päälle. Tuntuu, että olen koko ajan nukkumassa, joko yöunia tai päiväunia...Tai muuten vain levähtämässä. Olen koko päivän taas hirveässä horroksessa, vaikka olisinkin levännyt hyvin. Mieli on kuitenkin hyvä ja ajoittain käy todella voimakkaita innostuksen tunteita tehdä jotakin kotona. Olenkin touhuillut kaikenlaista; leiponut, järjestellyt paikkoja, pikkuisen sisustanut, laittanut vauvalle juttuja valmiiksi... Ihan selvästi jokin pesänrakennusvietti on iskenyt. Olen tehnyt ruokaakin pakkaseen valmiiksi, jotta on sitten lämmityksiä myöhemmin jos ei jakseta ruokaa tehdä joka päivä. 

Voimakkaita sähköiskumaisia vihlaisuja tulee edelleen pitkin päivää, mutta iltaisin ne ovat jo aika kovia. Eilen illalla nukkumaan mennessäni, tunsin monta vihlaisua peräkkäi ja tuntui jo että järki menee niiden kanssa. Ne alkaa olla aika kivuliaita. Jos ne olisivat pitkäkestoisempia, niin en varmaan kestäisi sitä kipua. Onneksi ne ovat ihan normaaleja, tarkistin asian kun alkoi vaivata mieltä :) Rintani ovat kasvaneet, niitä kuumottaa ja ne ovat hieman arat. Kävin ostamassa kaarituettomat pehmeät liivit vähän isomassa koossa, niin pärjään taas.

Unenlaatu on taas vähän parempaan suuntaan menossa; pystyn nukahtamaan aika nopeasti ja nukunkin sikeästi. Yöllä kuitenkin joudun käymään 3 - 5 kertaa vessassa. Joskus H joutuu nostamaan minut sängystä ylös, kun rakko on niin täynnä etten pysty itse ponnistamaan. Outoja unia näen edelleen joka yö ja jatkuvasti olen höpöttänytkin taas unissani. H raukka säikähtelee pitkin yötä, että minulla on jokin hätänä kun saatan alkaa huutamaan unissani. 

Viikonloppuna H:n sisko kävi tyttönsä ja lapsenlapsensa kanssa meillä kyläilemässä. Pikkuinen on 1,5 vuotias ja kyllähän siinä melkoisia hellyyden tunteita tuli, kun pienen neidin touhuja katseli. Toinen oli vain hirveän väsynyt, että itkeskeli jatkuvasti. Minulle tuli hassu tunne, kun tytöllä oli vähän vaippa falskannut ja lainasin hänelle Hipun 80cm housuja että minulla on antaa pienelle vaatetta. En osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta se tuntui todella jännälle. Nämä on näitä tilanteita, kun yhtäkkiä aina havahdun siihen että minusta on tulossa ihan pian äiti. 

Oli myös ihanaa nähdä, kuinka hienosti Aada leikki pienen tytön kanssa. Aada nuuski nätisti ja nuolaisi vain pikkuisen leuasta. Sitten se kulki tytön perässä sievästi ja varoi hänen liikkeitään. Ei ollenkaan riehunut ja hyppinyt lasta vasten, vaikka tyttö välillä innostuikin kovasti. Pieni tyttönen silitteli Aadan poskia ja isoja korvia ja Aada vain silmät kiinni onnessaan nautti huomiosta. Tytön alkaessa itkemään, yritti Aada kovasti lohduttaa pikkuista mutta kun ei onnistunut siinä, meni H:n jalkojen väliin nököttämään. 

H:n sisko oli taas käynyt kirpparikierroksella ja toi Hipulle vaatteita. Vaatteet ovat hyväkuntoisia ja mieluisia, joskin jotkut värit ovat hieman oman värimieltymyksien ulkopuolella. Ehkä johtuu siitä, että en haluaisi vaatteiden perusteella kategorioida vauvaa vielä kumpaankaan sukupuoleen. Tytölläkin voi käyttää sinistä ja pojalla punaista. Tykkään vaaleansinisistä, vaaleanpunaisista, punaisista, keltaisista ja beigeistä vaatteista... Yleensä tykkään kyllä kirkkaistakin väreistä, mutta ihan kaikki sävyt eivät kuitenkaan miellytä silmääni. Mutta olen todella kiitollinen, että meillä on auttavia ihmisiä ympärillä jotka välittää ja ovat odotuksessamme mukana. 

Potkuhousuja Hipulle

Potkuhousuja meillä alkaakin olla jo melkoinen satsi. Kohta minua alkaa ahdistamaan tämä vaatemäärä... Pitää varmaan sanoa kohta, että mitä tarvitsemme ja mitä emme. Haluaisin kuitenkin ehtiä käyttämään kaikkia mahdollisimman paljon, enkä tykkää siitä että vaatteet vain lojuvat tyhjän panttina kaapissa. Leijonapotkari on Veikka & Venla- merkiltä ja on kokoa 60. Rinnassa kuvana suloinen leijona. Tämä on ihanan keväinen ja pirtsakka vaate! Turkoosit potkuhousut ovat Pikkuset- merkiltä  ja myöskin koossa 60. Sitten on potkuhousut, joissa on valkoisia, keltaisia, vihreitä ja vaaleansinisiä raitoja. Ne ovat myös merkiltä Pikkuset ja kokoa 60. Lopuksi vielä 80 kokoa olevat ruskea-valko- raidalliset potkuhousut Marlon- merkiltä. Näistä potkareista tulee ihan mieleen vaatteet, joita äitini piti meillä kun olimme pieniä. 

Bodeja ja yöpuku vauvalle

Bodejakin alkaa olla jo aika isot pinot meidän Hippusellemme. Tosin ne ovatkin todella käytännöllisiä ja hyödyllisiä vaatteita vauvoille. Vihreä lyhythihainen sammakkobody on Tutan, koossa 62. Vaaleansininen lyhythihainen body nallekuviolla on koossa 62 / 68, mutta merkkiä en löytänyt tästä vaatteesta. Pitkähihainen koiranpentubody on Name it- merkiltä, kokoa 56. Sitten vielä suloinen sammakkoyöpuku KappAhl: lta, koossa 74 / 80.

Maanantaina meillä oli taas neuvola. Nyt kyllä tuntuu, että neuvolakäyntejä on todella tiheään mutta oikeastaan ihan hyvä vain, onpahan aina tilanteen tasalla ja voi kysellä mieltä askarruttavista asioista. Neuvolakäynti oli taas aivan normaali. Ensin käytiin vähän vointiani läpi ja sitten mitattiin verenpaine. Verenpaineeni huitelivat taas ihan omissa lukemissaan: 123 / 90. Neuvolan täti katsoi taas minua huolestunein silmin ja kyseli moneen otteeseen, olenko tuntenut mitään erikoista. Aina kerron vain hänelle, että kotona mittaillessa H:n vanhempien mittarilla, lukemat ovat normaalit mutta jostakin syystä ne nousevat neuvolassa mitattaessa korkeaksi. Pulssikin oli melkoisen korkea. Tästä huolimatta neuvolan täti alkoi puhua, että hänen pitäisi varmaan soittaa keskussairaalalle, että ottavat minut sinne viikonlopuksi makoilemaan ja mittailemaan paineita. Lisäksi hän alkoi puhua verenpainelääkityksestä ja minä ahdistuin ihan kauheasti tästä. Onko todella niin, että verenpaineeni on noussut nyt yhtäkkiä korkeaksi vai onko tämä edelleen sitä valkotakkipelkoa? Sitten neuvolan täti ehdotti, että ostaisimme oman verenpainemittarin kotiin ja mittailisin kotosalla kaikessa rauhassa lukemia ja toisin ne hänelle ensi viikolla niin katsottaisiin niitä. Tämä minulle kyllä sopiikin, haluan itsekin päästä selvyyteen verenpaineeni kanssa.

Pissanäyte oli taas puhdas ja painoa oli tullut viime viikosta 100 grammaa lisää.  Sitten paineltiinkin massua ja tunnusteltiin vauvan asentoa. Neuvolan täti meinasi itsekin, että vauva saattaa olla hyvinkin kiinnittynyt kun ei enää oikein tuntenut Hipun päätä. Sanoi taas, että on minulla vain tilava lantio... Aina hän muistaa siitä mainita :D Sitten kuunneltiin sydänäänet ja Hippu ei meinannut millään pysyä paikoillaan ja potki anturia. Sydänäänet olivat taas hyvät ja selvät, 130 - 140. Kohdunpohjankorkeus oli 32cm.

Tästä neuvolakäynnistä minulle jäi paniikki päälle. Jotenkin ahdistuin hirveästi, kun neuvolan täti tavallaan tietää että joillakin verenpaine nousee voimakkaasti lääkärissä mutta ei kuitenkaan oikein uskonut, että kotosalla paineet ovat normaalit. Onhan se todella hyvä, että asioihin tartutaan mutta minusta nyt lietsottiin ihan turhaan paniikkia. En haluaisi sairaalaan makoilemaan turhaan, varsinkin kun viimeksikin siellä jo minulle sanottiin että verenpaineet ovat normaalit, välillä jopa alhaiset eikä minun tarvitse niistä huolehtia eikä mistään muustakaan. Enkä varsinkaan haluaisi alkaa turhaan syömään verenpainelääkitystä. Lisäksi neuvolan täti sanoo aina, että minun ei saisi tehdä enää YHTÄÄN mitään, vaikka lääkäri sanoi minulle että kannattaa kokeilla tehdä perus kevyitä kotitöitä niin pysyy mieli, vireys ja kunto hyvänä. Ja muutenkin olenhan tietoisempi omasta voinnistani, kun teen jotakin kun että vain pötköttelisin sängyssä puolikuolleena. 

Kävimme heti neuvolan jälkeen ostamassa kotiin verenpainemittarin ja aloinkin heti mittailemaan. Olen nyt ottanut joka päivä verenpaineeni ja se on ollut korkeimmillaan luokkaa 127 / 81 ja alhaisimmillaan 109 / 62. Pulssi on myös ollut ihan normaali. Soittelin tänään aamulla neuvolaan ja neuvolan täti oli itsekin huojentunut kuullessaan, että verenpaineeni on todellakin normaali. Hän ohjeisti minua mittaamaan seuraavan kerran vasta perjantaina, lauantaina ja sitten vielä maanantaina. Vien hänelle lukemat ensi viikon keskiviikkona neuvolakäynnilläni, toivottavasti hän uskoisi etten huijaa lukemia. Miksi haluaisin tiedostaen vaarantaa vauvan ja oman terveyden? Minusta ainakin tuntuu hurjalle, jos aikuista ihmistä ja hänen puolisoaan ei uskota. No, se nähdään sitten ensi viikolla. Pääasia kuitenkin, että meillä on kaikki kaikinpuolin hyvin ja tiedän itse, että verenpaineeni on normaali ja Hippu voi hyvin. Ensi viikon tiistaina meillä onkin tutustuminen synnytyssairaalaan ja synnytysvalmennus!

Beurer- verenpainemittari

Rv. 35+6 (35+1)

Paino: 63,9kg (63,8kg)

Pissa: Puhdas (Puhdas)

Verenpaine: 123 / 90 (122 / 76)

Hemoglobiini: - (126)

Kohdunpohjan korkeus: 32cm (31cm)

Vauvan liikkeet: ++

Vauvan syke: 130 - 140