Hugo 10kk

Kymppikuukauden postauksen tekeminen on jäänyt vähän venymään, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan! 1,5kk yksvee synttäreihin...Oivoi, mihin minun pieni vauva katosi :') Synttärisuunnittelut on jo aloitettu ja samalla juhlitaan sitten yhtä toistakin juttua, jos se vain onnistuu. Olenkin lupaillut kertoa siitä mystisestä jutusta täällä blogissa, mutta homma on vielä kesken niin vielä joudutte hiukan odottamaan. Joka tapauksessa, ihana suunnitella kaikkia juttuja, etenkin meidän ihanan pienen poikamme 1v syntymäpäiväjuhlia <3

Hugo 10kk

Kuluneen kuukauden aikana on taas opittu vaikka mitä. Liikkumisesta on tullut todella sujuvaa ja nopeaa! Hugo konttaa hirveällä vauhdilla, kiipeilee ja kävelee puuta vasten. Hän osaa nousta myös seinää vasten seisomaan. Pari viikkoa sitten opittiin tulemaan sohvalta itse alas ja se vasta hauskaa onkin! Hugosta on myös kiva keinua. Poika tekee siis sellaista keinumisliikettä istuessaan lattialla, syöttötuolissa tai vainuissa. Keinuminen on ihan huippu juttu... pitäisi kai ostaa keinuhevonen :)

Hugo oli hieman päälle 9kk, kun hän oppi vilkuttamaan ja nykyään vilkutetaan jo ihan oikeaan aikaankin, mm. kun isi lähtee töihin ja tulee töistä kotiin. Samaan syssyyn opittiin myös taputtamaan ja äitin kanssa heitetään harva se päivä ylävitosia. 

Hugo on kauhea papupata! Hän hölöttää omia juttujaan taukoamatta, hämmästelee, naureskelee, kiljuu ja murisee. Hugo on (jos vielä mahdollista) entistäkin iloisempi, räiskyvämpi ja kovaäänisempi. Onkohan poika tullut äitiinsä tässä puheliaisuudessa? Välillä tulee ihan tunnistettaviakin sanoja sieltä vauvakielen seasta: äiti, laala (sanoo, kun näkee Aadan), lei (hokee, kun on leikkimässä), kakka.

Hampaita on puhjennut taas lisää. Kuluneen kuukauden aikana on puhjennut kolme hammasta: toinen ylä ykkönen, ylös vasemmalle kakkoshammas ja alas kakkoshammas vasemmalle. Hampaita ei ole poika juurikaan itkenyt. 

Hampaiden lisääntyessä on Hugo alkanut syödä todella mielellään kaikkea karkeampaakin ruokaa. Sormiruokana menee talkmurut, hedelmät, vihannekset, marjat ja leipä. Sormin syötäisiin mielellään puurot ja soseetkin, mutta siihen hommaan ei ole äiti vielä lähtenyt mukaan ;)

Meillä oli tuossa pienoinen unikoulukin käynnissä, josta kerroinkin teille hiukan aikaisemmin. Unikoulu onnistui maitoaltistuksesta huolimatta hyvin ja nykyään poika osaa nukahtaa ihan itsenäisesti. Istun hänen pinnasänkynsä vieressä edelleen niin kauan, kun hän nukahtaa mutta on aivan mahtavaa kun ei tarvitse enää heilutella ja hytkytellä poikaa sylissä, jotta hän nukahtaisi. Nykyään Hugo aivan haluaa väsyneenä sänkyyn lepäämään ja näpertämään unipupua. Poika selvästi nauttii omasta rauhallisesta hetkestään ennen nukahtamista. Yöunet meillä kestävät 9-10h ja kerran Hugo herää yössä, mutta nukahtaa pian kun näkee että äiti kävi katsomassa. Päiväunia nukutaan aamusella 2h ja päivällä 0,5-1h. 

Maitoaltistuksesta vielä sen verran. Hugolla siis todettiin se maitoallergia, vaikka lääkäri aluksi meinasi että maito sai aikaan vain atooppisen ihottuman. Suolisto-oireiden tullessa hänkin sitten uskoi maitoallergian olevan, vaikka ensin meinasi että Hugo sairastui sattumalta ja sitä myöten sai ripulin. Me saimme reseptin erikoiskorvikkeeseen ja sen lisäksi Hugo juo kalsiumilla rikastettua kauramaitoa. Lisäksi Hugo syö kalsiumia sisältävää kaurajugurttia, joka on pojan herkkua kun siihen lisää mukaan vähän mustikoita. Vatsa on maitoaltistuksen jälkeen taas rauhoittunut ja poika on oma iloinen itsensä.

23.1.14, Käydessämme lastenlääkärin vastaanotolla, Hugo punnittiin ja mitattiin pituus

Vauvan ikä: 10kk (8kk)

Paino: 9850g (9360g)

Pituus: 75,5cm (73cm)

Päänympärys: - (45,3cm)

Hugo 10kk

...Tapailee jo muutamia sanoja oman juttelukielen oheessa

...Konttaa, seisoo ja kävelee tukea vasten, kiipeilee

...Vilkuttaa ja taputtaa

...Osaa nukahtaa itsekseen

...Omistaa 6 hammasta

...Käyttää pääasiassa vaatekokoa 80

...Vaippoina Lidl Toujours 5

Lopuksi vielä video Hugosta ja Aadasta leikkimässä

Kuulumisia

Nyt tuleekin sitten sekalainen sepustus meidän viime aikojen kuulumisistamme. Kolmisen viikkoa olin kokonaan kirjoittamatta tänne blogiin ja siinä välissä ehti tapahtua joitakin asioita, mitä en ollut täällä jakamassa.

Hugo sairasti ensimmäisen flunssansa reilu kuukausi sitten. Flunssa oli erittäin sitkeää laatua, mutta ei onneksi tullut korvatulehdusta. Silloin myös minä ja H sairastuimme, olimme koko porukka petipotilaana. Siitä 1,5 viikkoa ja sama uudelleen. Ensin sairastui H, sitten Hugo ja lopuksi minä. Tällä kertaa Hugo selätti flunssan aika pian, samoten H, mutta minua se vaivaa vieläkin. Tästä syystä minulla ei kertakaikkiaan ole ollut voimia kirjoitella blogiin tai ylipäänsä juurikaan viettää aikaa tietokoneella. Onneksi flunssa on jo menossa kovaa vauhtia ohitse ja olen pari viime viikkoa voinut jo aika hyvin. Tympeä nuha vain on jäänyt vaivaamaan.

Pari viikkoa sitten H lähti eräälle viikon kestävälle kurssille Kokkolaan ja minä jäin kotiin Hugon kanssa. Hugo oli todella levoton ja itkuinen, kun isi ei ollut kotona. Samoten Aada oli levoton ja kävi vähä väliä ovella tarkistamssa, josko rapusta tulleet äänet olisivat iskän ääniä. Olin vielä tuolloin aika flunssainen, joten äitini tuli sitten meille tänne seuraksi ja auttamaan minua Hugon kanssa. Viikko meni nopeasti, vietimme äitin ja Hugon kanssa kivoja shoppailureissuja, söimme herkullista ruokaa, käytimme Aadaa pitkillä lenkeillä ja juttelimme äitini kanssa useita tunteja illalla olohuoneen sohvalla, Hugon jo nukkuessa.

H palasi kotiin kurssilta ja olihan meillä ollutkin häntä kova ikävä! Aada juoksi vinkuen ovelle, kun H tuli kotiin ja hyppi häntä vasten aivan hurjana. Hugo ryömi kovaa vauhtia olohuoneesta eteiseen, kun kuuli iskän äänen. Hugo oikein kiljui ja hihkui, kun näki isin. Minulla vierähtikin kyynel poskelle, kun katselin meidän onnellista pientä poikaamme.

Leivoin H:lle kunnon suklaakakun ja ostin lahjankin. Lahja oli etukäteisjoululahja ja sieltä paljastuikin Philipsin tasokas partakone (Linkki!). H oli todella otettu huomionosoituksista ja tyytyväinen, kun olin tutkaillut ja ottanut selvää, mikä partakone olisi hyvä hänen kovalle, monia kasvusuuntia omaavalle parralle. 

H palasi takaisin työelämään viime maanantaina. Kyseinen kurssi oli siis kouluttamista ja perehdyttämistä työhön. H:n työ on yrittäjäluonteista, joten työpäivät ovat hyvin erilaisia, työaika vaihtelee ja töitä tuodaan hiukan kotiinkin. Työssä on myös paljon hyviä puolia, esimerkiksi liukuva työaika ja sehän sopiikin lapsiperheelle oikein mainiosti. 

Tämä on siis ensimmäinen viikko, kun olen Hugon kanssa ihan kahdestaan kotona. Onhan meillä ollutkin vauhdikasta, tuntuu ettei minulla mitenkään kädet riitä pyörittämään tätä koko hommaa. Olen kuitenkin nauttinut kovasti tästä, kun voin koko päivän vain omistautua Hugolle ja touhottaa hänen kanssaan. Sitten, kun Hugo nukkuu päikkäreitä niin vähän siivoskelen kotia ja laitan ruokaa. Olen ollut reipas nyt koko kuluneen viikon, olen saanut paljon aikaiseksi vaikka kotihommat ovat siirtyneet täysin minun hoidettaviksi ja suuri osa myös Hugon hoitamisesta. Voin nyt todella hyvin ja olen onnellinen, että jaksan näin hyvin. Muutama kuukausi sitten kävin mielentilani kanssa niin pohjalla, että on ihanaa kun nyt menee näin. Toivottavasti tämä arki jatkuukin tällaisenaan!

Myös kaiken maailman asioiden levittäminen ja penkominen on Hugosta hauskaa. Lehdet lähtevät arkkupöydältä aika viuhaan tahtiin, samoten tyhjenee alakaapit. Tänään varsinkin pojalla on ollut ihan hirveä virtapiikki, kun hän on touhottanut koko päivän menemään.  Innolla odotan milloin multa lentää kukkapurkeista. Milloin tuosta pojusta tulikin noin "iso"?

Me olemme Hugon kanssa vähän rytmittäneet myös meidän päiväämme, nyt kun H:llakin on tietynlainen rytminsä töiden vuoksi. Me olemme Hugon kanssa alkaneet käydä pitkiä kävelylenkkejä, jotta Aadakin saa ulkoilla oikein kunnolla. Hugo istua pönöttää vaunuissa nenä menosuuntaan ja nauttii aivan selvästi ulkoilusta. Hän höpöttelee omia juttujaan melkeinpä taukoamatta, kiljahtelee, ulisee, naureskelee ja muuten vain pölöttää. Ihmisiä ja autoja seuraillaan, toisia lapsia ja koiria ihmetellään. Meillä oli myös tapana käydä päivittäin pihallamme keinumassa, mutta keinut laitettiin pari päivää sitten talviteloille joten täytyy etsiskellä jokin puisto missä on vauvakeinu paikallaan.

Hugon kehityksestä kertoilinkin teille viime postauksessa. Poikahan on todella nopea nykyisin, ihan joka paikassa ja tuntuu että vieläpä yhtä aikaa! Hän ehtii tehdä hirveän paljon asioita sillä välin, kun äitin silmä välttää. Hän on joka paikassa, missä äitikin. Tänään kuvailin muumiastioita, joita olen viime aikoina ostanut. Pitihän sen Hugon siihenkin tulla mukaan ;)

Fazer sekä Muumipeikko unelmoi- keräilylautaset ovat vitriinissä turvassa, mutta Seikkailukulhon sekä lautasen ostin tänään Iittalan Outlet- myymälästä Hugolle kymmenellä eurolla! Aivan huippu löytö. Nyt saa poika syödä puuronsa ja soseensa hienoista astioista ;) Ei vaan, jotenkin koin hyväksi tuon mallisen kulhon, kun joskus jossain kylässä syötin sellaisesta pojalle puuroa. Huokean hinnan vuoksi tuli sitten napattua tuo lautanenkin mukaan. Mukia ei ollutkaan enää saatavilla, tuo Seikkailusarja kun on jo poistunut tuotannosta.

Hugo on kehittynyt liikkumisensa kanssa aivan hirveän paljon muutamassa päivässä. Nykyään noustaan jo ihan mitä vain vasten. Aadan peti on ollut aina lemppari paikka, mitä vasten nousta mutta tänään noustiin jo ihan ikiomaa pinnatuoliakin vasten kun olin kuvailemassa kuvituskuvia blogiin. Jonkin aikaa Hugo siinä tönötti tuolia vasten, mutta sitten alkoi ilmeisesti pelottamaan kun itku pääsi ja haluttiin jo äitin syliin. 

Kotia olen tässä sisustanut pikkuhiljaa. En ole jaksanut sen kanssa pitää mitään kiirettä, vaan aina vähäsen olen jotakin laittanut. Tavarat ovat löytäneet jo hyvän aikaa sitten paikkansa ja muutamia uusiakin hankintoja on tullut tehtyä. Ajattelin tehdä teille kotipostausta heti, kun saan vähän tuunailtua keittiön pöytää ja mahdollisesti myös olohuoneen tv- tasoa uuteen ilmeeseen. 

Joulukin hiipii pikkuhiljaa meidän kotiimme ja olen laittanut jo muutamia pieniä somisteita esille. Kuitenkin haluan vielä pitää ne hyvin minimaalisina, ettei vain ehdi kyllästyä niihin. Ei minun olekaan tarkoitus montaa joulujuttua laittaa esille, kun tämä koti on niin pieni että saattaisi helposti tulla liian sekava yleisilme. Yritän ujuttaa joulukoristeet sopimaan hyvin meidän muuhun sisustukseen. 

Eipä meille sen kummoisempia kuulu, tällaista perus arkea joka tuntuu oikein mukavalta tällä hetkellä. Pahoittelen postauksen sekalaisuutta ja epäloogista järjestystä, en vain oikein keksinyt että miten muutenkaan olisin nämä tänne kirjoitellut. Niin ja tämäkin postaus on nopsaan näpytelty Hugon päiväunien aikana ;)

Rakkaudesta metsästykseen

 Metsästäminen on harrastus, jota on monen vaikea ymmärtää mitä hienoa siinä muka on. Maalla sitä pidetään ihan tavanomaisena harrastuksena, sitä jopa kunnioitetaan ja pidetään suuressa arvossa. Uusi sukupolvi kritisoi tätä harrastusta aika rankalla kädellä, on ennakkoluuloja ja metsästäjiä pidetään viattomien eläinten tappajina. Ehkä joku harrastaakin metsästystä kyseenalaisella tavalla, mutta suurin osa kuitenkin tekee sitä täydellä sydämellään. Minä sekä mieheni ainakin teemme, joten kertoilempa teille mitä metsästys minulle merkitsee. 

Kasvoin perheessä, jossa metsästettiin. Olin lapsena paljon isäni kanssa hirvimetsällä. Siellä olivat myös setäni, pappani ja paljon tuttavia. Minun tehtävänä oli seisoskella tyytyväisenä passissa ja lauleskella ajankuluksi lauluja. Kyllä minä muutamat makkaratkin ehdin syksyn aikana paistaa ja hauskuuttaa jutuillani vanhoja hirvimiehiä. Lisäksi huolehdin koirille juomavettä ja taluttelin niitä autoille. Hirven nylkeminen oli minulle arkipäivää, enkä nähnyt siinä mitään hirveää. Toki minulla oli koko ajan pieni sääli näitä eläimiä kohtaan, mutta samalla olin tyytyväinen kuinka hienon hirven iskäni oli ampunut. 

Teini-iässä en käynyt metsällä, mutta kun reilut neljä vuotta sitten aloimme seurustella H:n kanssa, innostuin metsästyksestä uudelleen. Hankin metsästyskortin ja ostin Browning 525 nordic hunter- päällekkäispiippuisen haulikon. Noihin aikoihin meille otettiin myös ihana beagletyttönen, Aada.

Metsällä nautiskelemassa ensimmäisistä syysaamuista

Minä harrastan lähinnä jänismetsästystä. Jonkin verran käymme metsästämässä myös kanalintuja, mutta se on jäänyt viime vuosina vähälle. Aadaa aloimme treenata pennusta saakka joka toinen päivä. Istuimme aamu kuudelta metsässä ja katselimme, kun Aada opetteli hakemaan itsenäisesti. Koiraa ei saa siis auttaa hakemaan jänistä, vaan tärkeintä on itse vain istua paikallaan ja yrittää pysyä lämpimänä. Joka kerta olimme metsässä useamman tunnin, yleensä noin neljä tuntia. Paistelimme siellä makkaraa ja nautiskelimme syksyn kirpakkaasta säästä.

Parin kuukauden harjoittelu tuotti tulosta ja Aada sai ensimmäisen kerran jäniksen nostettua ylös. Tyttö haukkui niin kaunista ajohaukkua ajaessaan pupua. Minulla vierähti kyynel poskelle, olin niin ylpeä Aadasta. Näimme jäniksen, olisimme pystyneet ampua mutta emme halunneet. Aada teki useita virheitä ajon aikana, joten halusimme harjoitella vielä. Meille oli tärkeää opettaa koira hyväksi, pitkäjänteiseksi ajajaksi, joka ei vain opi siihen että lyhyt ajo ja PAM, isäntä ampuu pupun. Koiran pitää pysyä pitempään jäniksen perässä, selvittää paluuperiä ja hukat joita jänis tekee. 

Aada ja pupunen

Ensimmäinen jänis ammuttiin Aadalle hänen ollessaan viiden kuukauden ikäinen. Olin niin ylpeä meidän tytöstä, että itkeä vollotin H:n nylkiessä jänistä. Me olimme onnistuneet, Aada oli onnistunut! Meillä oli aivan mahtava joukkuehenki metsällä ollessamme.

Aada on oppinut oikein hyväksi ja tasalaatuiseksi ajokoiraksi. Se hoitaa hommansa hyvin ja varmuudella. Aada on myös synnyttänyt ja kasvattanut maailmalle kuusi hienoa beaglea, joista jokainen ajaa jänistä! Me olemme aivan valtavan ylpeitä meidän kennelnimellämme olevista koiristamme!

Aada etsimässä jäniksen hajuja

Miksi me käymme sitten metsällä, mitä hienoa siinä on? Meille on tietysti ensisijaisen tärkeää, että Aada pääsee toteuttamaan itseään. Beagle on alkukantainen metsästyskoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Beaglen pitää päästä metsälle, vaikkei omistaja itse metsästäisikään. Beaglen luonteesta jää omistajalla puolet näkemättä, jos koira ei koskaan pääse metsälle. 

Aadan metsästysvietin toteuttamisen lisäksi on myös paljon muita syitä rakastaa tätä harrastusta. Minä nautin todella paljon varhaisista aamuista, raikkaasta, kirpakkaasta luonnon tuoksusta. Kauniista, rauhallisista maisemista ja kaikesta mitä luonto voi vain parhaimmillaan antaa. Metsällä voi rauhoittua, elää kiireettömästi, pysähtyä ajattelemaan ja olla itsekseen. On mahtavaa nähdä teeret soitimella ja kylmät väreet nousevat kun näkee ilveksen jälkiä. On kivaa tehdä H:n kanssa yhdessä nuotio ja fiilistellä tulen äärellä. Paistella makkaraa, juoda teetä ja olla vain. 

Oman koiran ajohaukun kuuleminen on jotakin aivan upeaa, sitä ei voi oikein kuvailla. Kylmät väreet nousevat joka kerta iholle, kun kuulen Aadan innostuneen ajohaukun. Suuri ylpeys nousee heti pintaan, kun tiedän tytön ajavan onnellisena pupua. Ehkä saatan nähdä vilauksen Aadan ajamasta jäniksestä ja se vasta jännittävää onkin. Joka kerta kuitenkin, kun päästämme Aadan irti juoksemaan metsään, sydäntä riipaisee ajatus jos jotakin käy eikä Aada tule enää häntä heiluen takaisin luoksemme. Metsä on täynnä vaaroja, jänikset menevät jonkin verran heikoille jäille, mitä vain voi tapahtua. Kuitenkin päästämme Aadan aina matkaansa, sillä jos reissu jää Aadan viimeiseksi, on hän silti varmasti saanut elää täysillä ja onnellisena.

Meille kummallekaan ei ole tärkeää jäniksen ampuminen. Se ei ole myöskään koiralle tärkeää, koiralle kaikista parasta on se että se saa vain ajaa. Aadalla ainakin lopahtaa innostus heti, kun näkee jäniksen ammuttuna. Me ei ammuta useinkaan metsällä riistaa. Me seuraamme tutkasta ajoa, kuinka hyvin jänis harhauttelee koiraa tehden paluuperiä. Kuinka fiksu jänis on. Onko tämä elinkelpoinen eläin? Jos jänis ei saa karkotettua koiraa, miten se saisi viikon päästä karkotettua sitä ajavan ketun? Tällaisen jäniksen voi siis ampua. Me ammumme vain jäniksiä, joiden uskomme joutuvan jonkin ajan päästä jonkun pedon suuhun tai jotka eivät vain tule selviämään talvesta. Nämä ovat yleensä nuoria yksilöitä. Jätämme  suosiolla rauhaan jänikset, jotka osaavat harhautella Aadaa, ne ovat varmasti elinkelpoisia yksilöitä ja niiden on hyvä pysyä elossa ja lisääntyä.

Jos käy niin, että ammumme jäniksen, olen siitä tietysti jo kovin ylpeä että saimme sen ammuttua. Liikkuvan kohteen ampuminen ei ole mitenkään helppoa, vaan se vaatii tarkkuutta ja pitkiä hermoja. Räiskimään ei pidä ryhtyä, siinä voi vaarantaa pahimmassa tapauksessa metsästyskavereiden hengen. Meistä ei kumpikaan hirveästi tykkää nylkeä eläintä, mutta kun sen teemme, teemme sen riistaa kunnioittavalla tavalla. Olemme ylpeitä metsästäen hankkimasta ravinnosta, sillä se jos mikä on puhdasta, luontoa kuormittamatta hankittua ruokaa ja aivan älyttömän hyvää! Riistaa voi syödä hyvällä omalla tunnolla, sillä eläin on varmasti saanut elää elämänsä vapaana tehden juuri lajilleen ominaisia asioita.

Vauvankin kanssa on helppo käydä metsällä!

Metsästys on Suomessa tarkoin säädeltyä ja valvottua. Lain rikkomisesta voidaan tuomita rangaistuksiin. Laki määrittelee tarkoin, kuka saa metsästää, millä keinoin saa metsästää, mitä riistaa saa metsästää ja milloin. Metsästyksen tarkoituksena on poistaa pääsääntöisesti vain nuoria yksilöitä, jottei kanta pääse metsästyksen vuoksi pienentymään. 

Metsästyksellä myös säädellään, ettei kanta pääse liian suureksi ja näin poistetaan sieltä heikoimmat yksilöt. Jos esimerkiksi metsäjäniksiä on paljon, alkaa ravinto käydä vähiin ja vastustuskyky tauteja ja sairauksia vasten huononee. Tällöin jäniksiä menehtyy ja jäniskanta vähenee, kunnes taudit on selätetty ja ruokaa taas on riittävästi. Metsästyksellä voidaan siis tasoittaa tällaista kannan heilahtelua. Lajia, jonka kanta on huimassa kasvussa, metsästetään enemmän ja ne joiden kanta on taas hupenemassa, metsästetään vähän tai ei ollenkaan. 

Meille metsästys on mielenravintoa. Me nautimme siitä valtavasti, vietämme metsässä paljon mukavia hetkiä perheen kesken ja annamme koirallemme mahdollisuuden toteuttaa itseään. Itse riistan ampuminen on meille ihan toissijainen asia, mutta kun sen teemme, teemme sen riistanhoidollisista syistä. Metsästyksen lisäksi hoidamme riistaa ruokkimalla sitä talvisin. Ruokimme pääasiassa jäniksiä heinällä ja viemme niille suolakiviä metsään. Meille tämä harrastus on aika kokonaisvaltainen ja se sisältää niin paljon erilaisia asioita, että emme voisi ikinä kuvitellakaan lopettavamme harrastamista. Aikeissamme on myös opettaa Hugolle metsästyksen salat, hän saa sitten tietysti itse päättä haluaako olla metsällä vaiko ei. Ainakin toistaiseksi poika on nukkunut metsäreissuilla onnellisen sikeästi vaunuissa :)

Onkos siellä lukijoissa muita metsästystä harrastavia?

Meidän metsästävä perhe

Kuulumisia sekasorron keskeltä

Miten voikaan ihminen olla näin väsynyt? Muutosta on aikaa kohta kaksi viikkoa ja siltikään emme ole saaneet kotiamme järkättyä. Siis on meillä täällä kaikki suh't siististi, mutta vielä on useampi laatikko Hugon tulevassa huoneessa purkamatta. En vain jotenkin ole jaksanut niitä alkaa purkamaan. Hirveällä draivilla vedimme muuton läpi, että saimme kuskattua kaikki tavaramme Kemistä tänne Ouluun. Samalla innolla purkasimme keittiötarvikkeet kaappeihin ja laitoimme vaatteemme vaatekaappeihin. Telkkari ja tietokoneet laitettiin paikoilleen ja lops, siihen lopahti innostus. Joka päivä on ollut jotakin muuta touhua ja Hugon kanssa ollaan seurusteltu extra paljon, kun pojalla on seurankipeä kausi menossa. Päivät täyttyvät ihan vain arkisista jutuista ja illalla olen jo niin väsynyt, etten jaksa tehdä kuin jotakin mukavia asioita. Kyllähän minä kodin laitosta nautin, mutta minua on vaivannut pitempään sellainen krooninen väsymys josta en ole vieläkään päässyt yli.

Pitäis-pitäis- lista on vain päiväpäivältä kasvanut. Hirveästi pitäisi tehdä juttuja, mutta ei vain ehdi, jaksa tai kehtaa. Yritän olla ajattelematta näitä asioita, koska jos niitä stressaa niin aika menee vain niitä miettiessä mutta ei silti jaksa alkaa tekemään niitä. Itse olen sellainen ihminen, että minulla pitää olla juuri oikea fiilis jotta asioita alkaa tapahtua. Ja silloin niitä alkaakin tapahtua ja vauhdilla. 

Minulla oli 1.10 syntymäpäivä, täytin 23v! Synttäreitäni vietimme ihan kotosalla kuitenkin edellisenä iltana, sillä seuraavana päivänä meillä oli se Hugon lastenlääkäriaika. H oli leiponut minulle täytekakun ja vielä ihan lahjankin hankkinut. Meillä ei juuri koskaan anneta lahjoja, joten oli hurjan ihanaa saada pikkuinen paketti. Sieltä paketista paljastuikin aivan mahtava juttu, nimittäin tablet- tietokone. Tämä on siis ASUS Fonepad 7 LTE.Olen haaveillut ja jahkaillut tällaisen ostosta jo pitkään, mutta olen niin tipahtanut tästä tekniikan maailmasta etten ole vain saanut aikaiseksi. Tämä oli siis aivan huippu hyvä ja tarpeellinen lahja! Tällä on mukava pikaisesti käydä tarkistamassa netistä jokin juttu tai sitten vaikkapa lueskella toisten blogeja!

Rakkaudella tehty syntymäpäiväkakku

 ASUS Fonepad 7 LTE

Me ollaan viihdytty ihan hyvin Oulussa. Alue, jossa asumme on sopivan matkan päässä keskustasta, rauhallinen, lapsi- ja koiraystävällinen alue. Keskustaan ei tarvitse lähteä juurikaan asioimaan, sillä kodin ympäriltä löytyy mukavasti kauppoja ja muita paikkoja. Lähikauppamme on aivan valtavan suuri Citymarket, josta löytyy kaikki tarvittava ja vähän enemmänkin. Täällä on oikein mukavia lenkkeilymaastoja ja muuten oululaisista poiketen oikein ystävällistä ja hymyilevää sakkia. Jotenkin yleensä kaupungissa on niin jäätävä meininki ja kaikki painaa täysillä menemään naama totisena. 

Pieniä miinuksia jos pitää kaivella, on suoraan yläpuolellamme asuva perhe. Siellä asuu melkoisen kovaääniset lapset, mutta vielä kovaäänisempi äiti! Välillä mekkalaa kuuluu tasaisesti koko päivän ja välillä kuuluu äidin huutamaa p*rkelettä niin kovaa, että Hugokin herää säikähtäen uniltaan. Mistähän lapset ovat oppineet huutamaan? Mikä "huvittavinta" niin tämä äippä huutaa jatkuvasti lapsilleen "älä huuda" ja kun lapset hiljenevät, jatkaa tämä äiti huutoaan. Perheen koirakin on melkoisen haukkuvaa sorttia, mutta no... Eiköhän tämä tästä! Sitä meininkiä on vain aika harmittavaa kuunnella. Itse en vain koskaan voisi huutaa tuolla tavalla Hugolle ja vielä kiroilla. 

Hugo ja Aada ovat myöskin sopeutuneet hyvin uuteen kotiin. Molemmat olivat vähän ihmeissään parina ensimmäisenä päivänä. Hugo nukkui aika levottomasti ja Aada kierteli ympäri asuntoa ihmetellen. Nykyään Hugo on täällä aivan kuin olisi aina ollutkin ja Aada on sopeutunut hienosti kerrostaloelämään. Enää ei hissi ja portaat pelota! Alkuun meinasi vähän olla huvittavan näköistä Aadan hissiin meno, kun se ei oikein ymmärtänyt että miten siellä ollaan. Portaissa se jarrutteli ja vitkasteli, vaikka onhan meillä mökilläkin portaat, vielä jyrkemmät mutta jokin noissa pelotti. Nykyään portaat mennään hyvin ylös sekä alas, mutta aina seinän puolelta. Kaiteen puolella alkaa beaglen jalat tutissa!

Pieni muuttomies

Tulevaisuus meillä täällä on vielä hiukan auki, mutta kovasti ollaan suunniteltu kaikenlaista. Vielä ei olla kuitenkaan mitään lyöty lukkoon, mutta kaiken näköistä projektia on ilmassa. Meillä on täällä käynyt eräs ihminen vähän juttelemassa, josko hänellä olisi ollut meille tarjota mielenkiintosta projektia. Huomenna on tulossa toinen henkilö kertomaan yhdestä toisesta jutusta. Kovasti me haluaisimme alkaa jotakin yritystä perustamaan tai jotakin elinkeinoa harjoittamaan. Saas nähdä mitä me tässä vielä keksitään!;)

Loppuun laitan teille vielä videon meidän parhaista kaveruksista, Hugosta ja Aadasta. Vaikka rakastankin syksyä aivan valtavasti, on harmittavaa kun silloin on jo niin pimeää että kuvista ja videoista ei tahdo tulla kovin laadukkaita... Ainakaan minun kuvauskalustollani!

Hugo 5 kuukautta!

Taas on kuukausi vierähtänyt eteen päin meidän pikkumiehen elämässä! Kulunut kuukausi on kyllä ollut melkoista kehityksen aikaa niin motoriikassa kuin luonteessakin. Minulla on sellainen Lapsen ensimmäinen vuosi- kalenteri, johon voi joka viikolle kirjoitella jotakin. Siitä on hyvä jälkikäteen tarkistella, että mitäs tänä kuukautena on opittu.

Hugo oppi kääntymään selältä vatsalleen ollessaan 4kk+4päivää. Kääntyminen onnistuu nykyään molempien kylkien kautta sekä massulta takaisin selälleen. Massulta selälleen kääntyessä saattaa vain välillä pää kopsahtaa lattiaan ja silloin tuleekin itku! 

Hugo on myös löytänyt nyt kunnolla varpaansa! On hän aikaisemminkin niitä tutkiskellut ja ihmetellyt, mutta nyt niitä hamutaan jatkuvasti ja makoillessa Hugo vetää varpaansa kasvojensa lähelle ja yrittää laittaa niitä suuhunsa. Vielä eivät aivan suuhun yletä, että vähän vielä pitää jumpata ;) Treenasin muuten tuossa yksi päivä lihaskuntoa lattialla ja Hugo makoili vieressäni. Näytti huvittavalta, kun mitä tein vatsalihaksia ja Hugo samaan aikaan makoili selällään ja nosteli jalkojaan. Yhteiset treenit ovat siis tosi kivoja! ;)

Hugo on oppinut tässä kuussa punkemaan itsensä istumaan puoli-istuvasta asennosta. Hän pystyy myös istumaan jo todella hyvin ilman tukea, hyvä tasapaino siis on. H on myös joskus hassutellut Hugon kanssa ja laittanut Hugon istumaan kämmenelleen. Siinä H sitten pitää kättään ilmassa ja Hugo tököttää vakaasti kämmenen päällä! Istutettu ei vielä kuitenkaan juurikaan olla, täytyy kysellä huomenna neuvolasta että mitä ovat istuttamisesta tässä vaiheessa mieltä. Hugo istuskelee lattialla mielellään ottaen tukea samalla lelukorin reunasta ja toisella kädellä nostelee leluja korista. Voih, meillä on jo niin iso poika :') 

Ryömimistä meillä ollaan harjoiteltu kovasti. Hugoa on öisin ihan haitannut, kun ryömimisharjoittelut ovat jääneet kesken. Yöunta meinaa välillä haitata nämä uusien taitojen harjoittelut. Hugo osaa jo ryömiä hiukan eteen päin, hitaasti mutta varmasti. Nopeammin Hugo pääsee lattialla etenemään kierien.

Tässä kuussa ollaan löydetty jokelteluun myös paljon uusia sanoja. Muriseminen ja suulla pärryyttäminen tai maiskuttaminen ovat lempparipuuhaa! Kiljuminen on myös hauskaa, oikein kovaa ja korkealta. Hugo tosiaan juttelee jo pitkiä "lauseita" ja niissä on mukana jos jonkinmoista erilaista "sanaa". Hugo on mitä mainioin juttelukaveri. Kuuntelee ensin keskittyneesti toisen juttuja ja vastaa niihin oman vuoron tullen reippasti ja iloisesti.

Hugo myös ilmeilee nykyään paljon, irvistelee, näyttää vihaiselta, näyttää kieltä ja "flirttailee". Hugo ihan selvästi yrittää hauskuuttaa meitä ja siinä hän kyllä onnistuu. Aamuisin varsinkin poju on oikein vekkulilla tuulella. Kyllä on iskällä ja äiskällä kiva syödä aamupuuroa, kun pikkuinen pelle hauskuuttaa samalla sitteristään. 

Hugo on luonteeltaan iloinen, reipas, toimelias ja rohkea. Poika on todella nauravainen ja sympaattinen tapaus. Hän ei kauaa itkeskele, jos pää kopsahtaa johonkin vaan nopeasti rauhoittuu ja jatkaa touhujaan. Hugo ei itkeskele turhaan, vaan aina on oikeasti selkeä syy itkulle. Osaa Hugo kuitenkin kiukutella ja komentaa, mutta se ei kyllä itkun muodossa tule. Hugo mölyää ja karjuu ja katsoo meitä niin topakalla ilmeellä, että pakkohan herraa on palvella ;) Hugo on tavallaan aika ailahtelevainen ja temperamenttinen persoona. Hän on siis pirtsakka ja todella nauravainen, mutta sekunnissa saattaa muuttua todella päättäväiseksi ja äkäiseksi. Hugo myös vaatii todella paljon seuraa ja viihdykettä. Aada taitaa olla nykyään meidän perheen paras viihdyttäjä. Hugo jaksaa silitellä Aadaa ja naureskella sen touhulle pitkiäkin aikoja. 

Nukkuminen on vähän heikkoa edelleen. Päivisin nukutaan pinnasängyssä vain pari puolen tunnin pätkää, mutta keinuvassa sitterissä taikka liikkuvissa vaunuissa nukutaan yleensä 1,5h. Mieluiten Hugo nukkuisi sylissä. Yöt Hugo on nukkunut aikalailla 2-3 tunnin pätkissä ja varsinaisesti yöunet ovat kestäneet 6-8 tuntia. Nyt kuitenkin ollaan suurennettu taas Hugon ruokamäärää sekä selkeytetty päivä- ja unirytmiä niin on alkanut helpottaa. Viimeinen silaus saatiin, kun tajuttiin että Hugo haluaa myssyn päähänsä unille. Meillä siis nukutaan ohut pipo päässä. Viime yönä nukuttiin kahdeksan tunnin yöunet putkeen, tänään kahden tunnin päiväunet ja vielä tunnin iltaunet. Kaikki omassa sängyssä ja ilman hyssyttelyä taikka keinuttelua!

Omat lelut tulevat koko ajan vain tärkeimmiksi ja Hugo jaksaa keskittyä niihin nykyään jo pitkiä aikoja. Edelleen kuitenkin paras lelu on äiskän tai iskän Razerin pelihiiri! Kirjoja Hugo tykkää myös katsella ja jaksaa kuunnella, kun niitä luetaan hänelle. Hugo osaa ottaa hienosti lelun käteensä sekä siirtää sitä kädestä toiseen. Helistimen idean Hugo tajusi muutama viikko sitten ja nykyään täällä helistimet viuhuu aika rivakasti!

Hugo 5kk

...On iloinen, reipas ja äänekäs lapsi

...Osaa kääntyä vatsalleen sekä vatsalta selälleen

...Ryömii jo hiukan eteen päin, mutta nopeiten liikkuu kierimällä

...On löytänyt varpaansa

...Punkee kovasti istumaan

...Istuu jo melko tukevasti ja hallitusti

...Pelleilee ja hauskuuttaa isiä ja äitiä

...Leikkii pitkiäkin aikoja itsenäisesti

...On aivan hurja vesipeto!

...Syö kolme pilttipurkillista kotitekoista sosetta sekä pari desiä kaurapuuroa päivässä

...On alkanut saada päivä- sekä unirytmiä kohdilleen

...Käyttää vaatekokoa 62/68

...Käyttää vaippakokoa 4, Lidl Toujours

Huomenna meillä on viiden kuukauden neuvola, joten piakkoin saatte sitten niitä Hugon mittoja!

Ranualla rähjääntymässä

Kotiuduimme eilen Ranuan reissulta ja olo on väsynyt, mutta silti onnellinen. Reissu onnistui kaikin puolin mahtavasti ja oli kivaa nautiskella kesästä järven rannalla. Reissuun lähdimme viime perjantaina ja palasimme kotiin eilen tiistaina.

Perjantai-aamuna otimme suunnaksi Ranuan ja Simojärven. Auto oli pakattu tupaten täyteen, sillä tarkoituksenamme oli olla reissussa useampi yö. Hugolle tarvitsimme kaikenlaista tarviketta mukaan sekä useammat vaatteet. Lisäksi itsellemme otimme perusvaatteiden lisäksi kumikengät ja eräkamppeet. Otimme myös peitot, tyynyt ja liinavaatteet mukaan. Aadallekin piti olla pakattuna omat tarvikkeet. Ennen reissua poikkesimme kaupungilla teetättämässä valokuvan Hugosta mummolleni ja ostimme siihen kehykset. Samaisesta valokuvasta teetimme myös vähän pienempiä kuvia, niitä annamme Hugon isovanhemmille sekä kummeille.

Kuvia Hugosta

Mummolaan meiltä on matkaa reilut parisataa kilometria. Jouduimme pysähtymään matkalla pari kertaa, kun Hugolle piti antaa maitoa sekä Aadaa käyttää pissalla. Muuten matka meni ihan hyvin. Hugo pariin otteeseen vähän kitisi turvakaukalossaan, mutta pääasiassa nukkui.

Mummolani sijaitsee Simojärven rannalla, Ranuan kunnassa. Mummolassani asuu siis mummoni ja navetan toisella puolella asuu setäni perheensä kanssa. Mummolassa on navetta, jossa on reilut neljäkymmentä lypsävää lehmää, sekä pari sonnia, hiehoja ja vasikoita. Nytkin oli navetassa kaksi parin päivän ikäistä vasikkaa. Lisäksi mummolassa on aina ollut suomenpystykorva.

Mummola

Aitta

Hiehoja laiduntamassa

Huli- suomenpystykorva

Mummoni on reilu 80- vuotias ja silti hän jaksaa hössöttää ja olla koko ajan menossa. Taas normaaliin tapaan mummo laittoi kaikki mahdolliset herkut pöytään ja hyysäsi meitä koko ajan. Muutaman kerran sanoinkin mummolle, että ei meidän takia tarvitse hössöttää. 

Ensimmäisenä iltana emme jaksaneet tehdä juuri mitään, olimme vain ja rentouduimme. Setäni kävi illalla lämmittämässä rantasaunan ja siellä kylvimme koko porukka, paistoimme makkaraa ja uimme. Hugo ihmetteli kauan aikaa takkatulta.

Rantasauna

Takkahuone

Sauna

Iskän ja äiskän yhteistä laatuaikaa

Hugo ihmettelee takkatulta

Yön Hugo nukkui vuodevaatelaatikossa, kuten minäkin olen aina lapsena nukkunut mummolassa. Uni maittoi pienellä pojalla hienosti; puoli yhdeltätoista hän meni nukkumaan ja heräsi ensimmäisen kerran vasta puoli kuudelta! Hugo vetelikin ennätysunia koko reissun ajan. Joka yö nukkui 6-7,5h!

Vuodevaatelaatikossa nukkumassa

Lauantaina käväsimme Hillamarkkinoilla, jotka järjestetään joka vuosi Ranualla. Sieltä ei ostettu muuta kuin perinteisesti metrilakuja. Hillamarkkinat ovat meille aina olleet vain tuttujen näkemistä varten. Tällä kertaa nähtiin aika vähän tuttuja, muutama pariskunta vain, paljon oli ulkopaikkakuntalaisia liikenteessä. Hugo oli myös mukana markkinoilla ja nukkui melkein koko ajan vaunuissa. Välillä kyllä piti maitoa tankata, että jaksoi taas markkinahumua.

Metrilakuja markkinoilta

Markkinoiden jälkeen palasimme takaisin mummolaan. Ruuaksi mummo oli tehnyt uusia perunoita sekä savustanut lohta! Jälkkäriksi oli ternimaidosta tehtyä uunijuustoa, joka onkin minun suurta herkkua! Se onkin aivan mahtavaa lämpimänä, kanelin, sokerin ja maidon kanssa. Lapsuus tuli niin mieleen, kun mummolan ruokapöydässä herkuteltiin uunijuustolla ja mummon paistamilla rieskoilla.

Syönnin jälkeen lähdettiin vähän sulattelemaan ruokia tielle. Kävelimme pienen matkan, Hugo oli Tulan kantorepussa. Hugo tykkää olla kantorepussa, kun siitä näkee niin hyvin ympärille ja saa olla äidin lähellä. Hugo nukahtaakin kantoreppuun melko pian. Käytiin myös laittamassa kuntovihkoon meidän nimet ;)

Aada kuntovihkolla

Illalla isäni ja hänen puolisonsa katsoivat Hugoa, kun minä ja H lähdimme rantasaunalle saunomaan, uimaan ja paistamaan makkaraa. Oli ihanaa vain olla rauhassa saunassa, ilman kiirettä. Saunan ikkunasta oli mukava katsella järvelle ja nautiskella olosta. Uimassa käytiin vain pyörähtämässä, kun oli iskenyt taas nälkä ja piti päästä makkaraa paistamaan!

Saunan jälkeen olikin jo kova ikävä Hugoa ja meidän piti päästä hoitamaan pikkumiestä. Hugo naureskeli niin onnellisena, kun näki meidät. Hugolle vielä annettiin iltapala ja sitten kömmittiinkin koko porukka nukkumaan.

Sunnuntaina puuron jälkeen suuntasimme suoraan aamunavettaan, sillä pitihän Hugonkin päästä näkemään lehmät läheltä! Navetassa tuli taas ihania lapsuusmuistoja mieleen, kun olen pikkutyttönä ollut kova hoitamaan lehmiä. Olen myös auttanut teini-ikäisenä mummoa ja pappaa navettahommissa. Hugo ei pelännyt lehmiä yhtään, hän vain katseli niitä kiinnostuneena ja halusi koskea niihin. 

Hugo halusi silittää lehmää

Kaksi vauvaa

Käytiin vielä rannalla hakemassa meidän uimapuvut ja pyyhkeet rantasaunalta. Vielä oli pakko hetkeksi pysähtyä järven rannalle ihastelemaan maisemia. On se järvi vain niin kaunis ja rauhoittava näky!

Simojärveä

Hugo laiturilla ihmettelemässä

Päivällä aloimmekin tehdä lähtöä kohti H:n vanhempien luokse. Menimme siis sinne maatilalle, josta lähdimme vuosi sitten pois. Paluu sinne taas nosti muistot mieleen ja hevostallissa meinasivat kyyneleet nousta silmiin. Samalla paikka tuntui niin tutulle ja rakkaalle, samalla niin vieraalle ja kylmälle. Todella ristiriitaiset tunteet oli!

Lähdimme H:n ja Hugon kanssa käymään läheisessä metsässä mustikassa. Mustikoita olikin aika mukavasti ja ehdimme poimia niitä kymmenen litraa, ennen kuin Hugo hermostui koko touhuun. Siihen asti poika nukkui tyytyväisenä kopassaan. Seuraavana päivänä kävimme vielä poimimassa ja saimme 20 litraa mustikoita. Vielä olisi tarkoitus vähän poimia, jotta riittää talveksi.

Sunnuntai- päivän mustikkasaalis

Maanantaina oikeastaan vain rentouduttiin ja nautittiin olostamme sen jälkeen, kun olimme mustikat poimineet. Kävimme pienellä lenkillä Hugon ja H:n kanssa. Hugo taas oli tyytyväisenä kantorepussaan ja nukahtikin siihen pian. Aada oli onnessaan, kun sai juosta irti vapaana. Aada saikin jänisajon aikaiseksi, mutta kielsimme häntä heti alkuunsa ajamasta, kun pupu oli niin pikkuinen. Hyvin Aada totteli ja lopetti ajon kesken. Jäi se kyllä haukkumaan pupun perään, mutta ei enää lähtenyt ajamaan.

Hugo Tulan kantorepussa

Aada sekoilee pellolla

Lenkkeilyn jälkeen pieni mies söi ison annoksen sosetta ja joi maitoa ja nukahti äitin syliin saman tien. Laitoin Hugon nukkumaan ulos vaunuihin ja siellä hän posottikin parin tunnin iltaunet tyytyväisenä.

Ulkona vaunuissa nukkumassa

Ulkona nukkumisen jälkeen Hugo jaksoi vain pikaisesti syödä iltapuurot, puoliunisena joi iltamaidon ja nukkui jo vaipan vaihdon aikaan. Puoli yhdeltätoista hän oli jo pedissään nukkumassa ja heräsi kuudelta aamulla ensimmäisen kerran.

Tiistai- aamuna vain söimme puuron ja pakkasimme kamppeet autoon sekä hoidimme Hugon lähtövalmiiksi. Suuntasimme sitten kotia kohti ja minä ajoin pitkästä aikaa autolla! Raskauden aikana en juuri ollenkaan ajanut autolla, koska autokyyti sai aikaan kovia supistuksia. Olihan se pitkästä aikaa vähän jännää, mutta hyvin se loppujen lopuksi meni!

Reissu oli tosiaan aivan mahtava, oli ihanaa olla järven rannalla, uida, saunoa ja nautiskella olosta. Oli kivaa jutella pitkästä aikaa kunnolla mummon kanssa ja Hugokin sai paljon sylitystä ja juttelua. H:n vanhemmat oikein innostuivat höpöttämään Hugon kanssa ja sehän poikaa nauratti! Mutta onhan se vain mukava taas olla kotona omassa rauhassa!

Nyt lähdenkin käymään kampaajan penkissä rentoutumassa. Saattekin sitten pian nähdä, mitä jännää saatiin aikaiseksi ;)