Minusta tulee äiti!

Raskausaika on laittanut mielen juoksemaan ja kaikenlaisia ajatuksia tulee pitkin päivää mieleen. Viime aikoina on tullut mietittyä ja analysoitua omaa menneisyyttäni ja kuinka se näkyy minun elämässäni tänä päivänä. Tänään Hipun potkiessa hurjasti ja minun jutellessa hänelle, mieleeni tuli varsinaisesti ensimmäistä kertaa eräänlainen oivallus; Minusta tulee oikeasti äiti!

Tästä oivalluksesta sitten seurasikin outo tyhjä olo. Välillä vartalo tuntuu aivan vieraalta ja nyt mielikin tuntui jo vieraalta. Koko elämäni tuntui siltä kuin se olisi jonkun muun, minä vain elän sitä. En ilmeisesti ole vieläkään aivan sisäistänyt, mitä tuleman pitää. Tätä ei saa nyt käsittää väärin; raskausaika vain tekee kaikkea hassua mielelle, ainakin minun kohdallani. Hetken aikaa tätä asiaa käsiteltyäni ja pyöriteltyäni olin suunnattoman onnellinen... Aivan kuin olisin lukenut positiivisen raskaustestin tuloksen uudelleen. Sitten aloinkin pohtia; millainen äiti minusta tulee, millainen äiti haluan lapselleni olla? 

Minulla ei ole mitään ennakko-odotuksia lastani kohtaan. Minulla ei ole mitään "äidin toiveita" lastani kohtaan. En odota hänen olevan mitään, en odota hänen saavuttavan mitään tiettyä. Toivoisin hänen vain olevan onnellinen ja haluan tehdä sen eteen kaikkeni. Itse olen kasvanut perheessä, jossa koin että minulta odotetaan koko ajan jotakin. Tuntui siltä, että minuun ei oltu koskaan tyytyväisiä vaan aina olisi pitänyt tehdä ja suoriutua paremmin. Harvoin onnistuin olemaan luonteeltani ja käytökseltäni sellainen kuin isäni toivoi, aina olisi pitänyt olla jotakin ihan muuta. Tätä tapahtui ihan joka asiassa. Käyttäytymiseeni ei koskaan oltu tyytyväisiä, olin joko liian kiltti tai liian itsepäinen. Koulumenestykseeni ei oltu tyytyväisiä, keskiarvo oli melkein 9, mutta kun se olisi voinut olla lähemmäs 10. Valitsin aivan väärin, kun menin ammattikouluun enkä lukioon. Isoveljeni eivät käyneet armeijaa, joten minun olisi pitänyt käydä. En halunnut armeijaan, joten olin huono ja pettänyt isäni odotukset. Tällaista en halua ikinä lapseni kokevan! Hän saa olla juuri sellainen kuin haluaa, enkä minä halua siihen liikaa mennä puuttumaan. Tietysti haluan ohjata ja tukea häntä elämän poluilla, kasvussa ja kehityksessä. Mutta mikä minä olen kenellekään sanomaan, millainen sinun pitäisi olla ja käyttäytyä?

Minusta tulee äiti, joka leikkii lapsensa kanssa. Minusta lapsena oli parasta, kun oma äitini aina välillä innostui leikkimään kanssani ja nautin tästä yhteisestä ajasta hänen kanssaan suuresti. Yhteisen leikkihetken voimalla jaksoin pitkään taas nauttia omasta olostani. En halua olla liian vanha leikkiäkseni, enkä halua sepostaa lapselleni tekosyitä miksi en voi leikkiä hänen kanssaan. H on myös aika leikkisä tapaus ja hän edelleen katselee mielenkiinnon vuoksi satunnaisesti kaupan leluhyllyjä ja on jo suunnitellut, mitä leikkejä Hipun kanssa leikitään. Uskoisin, että meistä tulee aika leikkisä perhe :)

Meillä leikit eivät tarkoita vaan kaupan muovilelujen liikuttelua, eikä varsinkaan tietokoneella tai pelikonsolin edessä kököttämistä. Tietysti pelikonsolit ja tietokoneet tulevat jossakin vaiheessa kuvioon, mutta sitä en tule koskaan käyttämään arjen helpotuksena. En halua laittaa lastani istumaan tietokoneen ääreen, jotta saan tehdä itse omia juttujani. Nämä asiat tulevat sitten, kun niiden aika on ja opetamme lapselle, mikä tässäkin on kohtuus. Minä haluaisin opettaa lapselleni luonnon ihanuuden. Nykyään lapset viettävät hirveän vähän aikaa ulkona mikä on hirveän harmillinen juttu. Minä toivoisin, että onnistuisin opettamaan lapselleni kivojen ulkoleikkien salat, keksimään niistä mielenkiintoisia, monipuolisia ja ehkä jopa kehittäviäkin. Tämän takia meille olisikin tärkeää löytää mahdollisimman pian omakotitalo tai maatila, jossa olisi paljon omaa pihaa ja metsää lähellä. 

Minusta olisi aivan upeaa, että lapsemmekin oppisi nauttimaan luonnosta, metsässä liikkumisesta, kalastamisesta ja metsästyksestä. En kuitenkaan halua häntä näihin pakottaa, mikäli ne eivät kiinnosta. Kuitenkin yritämme aina opettaa hänelle näitä taitoja, koska ne ovat meille aivan luonnollisia ja kuuluvat meidän arkeemme. Jos hänestä nämä asiat eivät tunnut mielenkiintoisilta, hyväksymme sen että hänellä on erilaiset elämänarvot. 

Haluan olla äiti, joka ottaa lapsen mukaan aina kaikkeen. En halua pakottaa, enkä käskeä häntä tekemään mitään vaan haluan esimerkilläni osoittaa hänelle, että asioita saa tehdä oma-aloitteisesti. Haluan, että lapseni saa esimerkiksi leipoa, siivota ja tehdä muita kodinaskareita kanssani. Saattaahan siitä lapsen leipomisesta ja siivoamisesta tulla enemmän sotkua, entä "hyvää" lopputulosta, mutta mitä sitten? Minulle ainakin oli hirveän tärkeää, että mummoni otti minut mukaan jokaiseen arkiseen asiaan, mitä äitini ei koskaan tehnyt. Oli ihanaa kokea onnistuvansa ja kuulla kehuja ja kiitosta avustani. 

Kodinhoidosta meillä ei tulla maksamaan lapselle rahapalkkaa, koska haluamme opettaa lapsellemme että kodinhoito on normaali arjen asia eikä siitä palkkaa saada. Rahapalkka on minusta aivan turhan päiväinen tässä asiassa, aito luottamuksen osoitus ja lapsen kiittäminen sen sijaan ovat tärkeämpiä ja kehittävät lapsen itsetuntoa.

Tulen antamaan lapselleni vastuuta sitten kun on siihen sopiva aika. Jo se, että otamme lapsemme mukaan kaikkeen arkiseen, opettaa vastuun kantamisesta paljon. Haluan opettaa lapsellemme kotieläinten hoidon. Hän saa osallistua Aadan hoitoon niin paljon kuin hän haluaa, hän saa ruokkia, harjata ja taluttaa koiraa. Minusta oli lapsena kivaa, kun pääsin mummolassa navettaan auttamaan isovanhempiani lehmien hoidossa. Sain kokea olevani hyödyllinen ja hyvä siinä mitä teen. Haluan näitä onnistumisen iloja lapsellenikin suoda!

Minusta ei tule äitiä, joka on vain äiti. Haluan olla synnytyksen jälkeen edelleen nainen ja puoliso miehelleni. En halua elää vain lapselleni, vaikka hänen parastaan tulen aina ajattelemaan. En halua ripustautua lapseeni, enkä elää omaa elämääni lapsen kautta. Haluan edelleen huolehtia itsestäni, olla joskus vähän pinnallinen ja höpsö. Haluan itsekin olla onnellinen ja oma itseni. Se ei varmastikaan tule olemaan lapseltani pois. 

Minusta ei tule äitiä, joka pitää koko ajan kiinni arkirutiineista ja juoksee kellon perässä. Minun hyvän äidin- kriteereihin ei kuulu jatkuva kodin puunaaminen, pullan ja muiden herkkujen ylenpalttinen leipominen ja pyykkikoneen pyörittäminen kellon ympäri. Tulen hoitamaan kotia aivan tavallisesti, että perus siisteys pysyy, valmistan terveellisiä ruokia ja tuoksun sopivassa määrin pullalle, kun oma insipiraatio siihen iskee.

Minusta tulee tasapainoinen äiti. En halua huutaa lapselleni, haluan olla aina oikeudenmukainen ja järkevä. Varmastikin lapsi välillä tulee ottamaan hermoon, mutta silloin yritän hieman vetäytyä asiasta hetkeksi ja rauhoittua. Yritän sitten uudelleen, kun olen rauhoittunut. Tiedän, kuinka paljon henkinen ja fyysinen väkivalta sattuu ihan jokaiseen enkä halua lapseni ikinä kokevan sitä. Mitä se huutaminen edes auttaa? Lapseen tulee purettua omaa kiukkua ja tuskaa, lapsi saattaa kokea olevansa huono ja että häntä syyllistetään. Lapsikin rauhoittuu ja tottelee paremmin, kun määrätietoisesti ja rauhallisesti esittää hänelle asiansa. 

Minusta tulee äiti joka kannustaa, ohjaa ja tukee lastaan eri elämänvaiheissa. En halua sanella hänelle, mitä hänen tulisi tehdä ja mitä hänen pitäisi valita. Haluan vain yrittää ohjata häntä eteen päin ja auttaa häntä valinnoissaan. Kyllä jokainen löytää oman tiensä kulkea. Haluan myöskin jakaa todellisuutta lapseni silmin. Haluan oppia näkemään asioita lapsenkin näkökulmasta ja ottaa hänen asiansa vakavasti ja olla kiinnostunut. 

Haluan oppia asettamaan lapselleni järkevät rajat asioihin, vaikka hän saakin muutoin olla aivan oma itsensä. Rajat eivät saa olla tiukkoja ja ehdottomia, vaan lapsen ajatusmaailmaa kehittäviä ja elämässä ohjaavia. Yhteiskunta jo määrää tietyt rajat ja ne täytyy opettaa positiivisen menettelyn kautta lapselle. 

En myöskään halua kasvattaa lastani pumpulissa. Hänen pitää nähdä elämässä myös hankalia asioita niitä. Minusta on tärkeää, että lapsi itse oppii käsittelemään ja oivaltamaan asioita. Nämä tukevat häntä sitten hankalissa tilanteissa ja auttavat käsittelemään kriisitilanteita myöhemmin. En myöskään ole jatkuvasti nappaamassa lastani kiinni, jos hän horjahtaa turvallisesti. Eihän lapsi opi muuten itse ikinä varomaan, mitä jostakin voi sattua jos on huolimaton. 

Minusta tulee äiti, joka seisoo aina lapsensa takana ja pitää hänen puoliaan. En halua lelliä lastani, enkä katsoa asioita läpi sormien "eihän meidän pieni Hippu sellaista tekisi". Mikään ei olekaan ärsyttävämpää kuin oikein lellityt ja hemmotellut lapset. Mutta piru vie jos minun lastani koulussa tullaan kiusaamaan, niin teen kaikkeni että se loppuu ja todella äkkiä! En jätä lastani ikinä yksin tällaiseen ahdinkoon. 

Kaikista eniten haluan olla äiti joka näyttää kuinka paljon rakastaa. Haluan rakastaa lastani ehdoitta ja näyttää sen hänelle. Haluan viettää paljon aikaa lapseni kanssa ja antaa hänelle huomiotani. Haluan kehua häntä, osoittaa hänelle kuinka paljon häntä arvostan ja ihailen hänen onnistumisiaan. Haluan olla tukena hänelle jokaisessa asiassa, enkä jättää häntä oman onnensa nojaan. Hänen mennessään kouluun, haluan osallistua ja olla tukena hänen läksyjen teossa ja kokeisiin lukemisessa. Kerron mieluummin vaikka liian usein hänelle, kuinka paljon häntä rakastankaan entä sitten jätän kokonaan kertomatta. Minusta tulee äiti joka antaa lapselleen paljon turvaa, läheisyyttä ja lämpöä. Tulen pitämään lastani paljon sylissä ja antamaan hänelle hellyyden osoituksia. Haluan, että hän tietää kuinka paljon hänestä välitän ja että hänellä on onnellinen ja hyvä olla meidän kanssamme. 

Jokainen äiti on omanlaisenaan paras lapselleen ja tietää mikä on lapselleen ja perheelleen parasta. Täydellistä äitiä ei voi olla olemassakaan, niin kuin ei täydellistä ihmistäkään. Kuka sen täydellisyyden edes pystyy määrittelemään ja mitä se edes on? Minusta tulee lapselleni riittävän hyvä äiti!

Raskausviikko 28 täynnä!

Vauvamasu, Rv. 28

Taas ollaan viikko lähempänä Hipun tuloa, huikeaa ajatella että olemme jo viikolla 29! Tämähän loppuu, ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan... Tai sitten ei. Välillä tuntuu, että aika matelee aivan liian hitaasti, toisinaan taas havahtuu että synnytys on ihan pian käsillä! Tällä viikolla sikiö painaa noin 1100 grammaa ja on pitkä noin 33,5cm. 

Kohta meillä siis alkaa seitsemäs raskauskuukausi, mikä tuntuu myös hurjalta. Jos olisin viime kesästä asti tietoisesti odotellut pienokaisen tuloa, saattaisi tämä odotusaika tuntua valtavan pitkältä. Ajattelen jatkuvasti, että olemme tienneet Hipun olemassa olosta vajaat kolme kuukautta ja saman verran on synnytykseen aikaa. Ihan kohta meistä tulee vanhemmat!

Tämä vanhemmuuden ajattelu välillä kyllä sekottaa pään aivan täysin. Mielialat meinaavat taas hieman heittelehtiä puolelta toiselle. Välillä tunnen itseni aivan taidottomaksi ja tiedottomaksi. Tulevaisuus pelottaa, jännittää ja mietityttää. Tulee mietittyä omaa osaamista ja jaksamista. Kuinka jaksan huolehtia kodin ylläpidosta, itsestäni, parisuhteestani, jos olen aivan väsynyt? Nyt, vaikka vauva on vielä masussani, olen ajoittain todella väsynyt ja arjen perus askareet vaativat välillä todella paljon ponnisteluja. On sitten onneksi kuitenkin niitä päiviä, kun tunnen osaavani ja jaksavani ihan mitä vain. Loppu peleissä aivan varmasti me yhdessä H:n kanssa jaksetaan ja pärjätään tulevassa arjessamme. 

Toisten sanomiset vaikuttavat itseeni eri tavalla kuin ennen. Olen ollut jo pitkään todella vahva ihminen, enkä ole niin välittänyt mitä muut minulle sanovat. Olipa se sitten suoraa kritiikkiä minua kohtaan tai jotenkin minun elämään liittyvää, en ole jaksanut pahemmin niistä välittää. Nykyään jos joku sanoo jotakin, vaikka ihan vitsillä, saatan alkaa miettimään ja pohtimaan asiaa turhan monelta kantilta. Saatan jopa hetkittäin ajatella itsestäni samaa huonoa, mitä joku on minulle sanonut. Olo menee surkeaksi ja tulee vellottua itsesäälissä. Yleensä tässä vaiheessa menen lepäämään ja nollaamaan ajatukseni, enkä yritäkään tehdä tai ajatella yhtään mitään. Yhtäkkiä oloni taas muuttuu paljon paremmaksi ja äskeiset ajatukset tuntuvat itsestäni aivan tyhmiltä ja koko tilanne naurettavalta. 

Olen aina ollut myös todella pitkä pinnainen ihminen, joka jaksaa tehdä monta kertaa saman asian, toistaa monesti samoja juttuja ja kuunnella muiden jahkailuja. Nykyään ajoittain pinnani ei olekaan ihan niin pitkä. Saatan ärsyyntyä hyvkinkin pian, johon itsekin ihan havahdun. Välillä tehdessäni jotakin ja se ei onnistu ensi yrittämällä, saatan kiukustua koko hommalle. Onneksi kohta koko tilanne naurattaa ja olen palannut normaaliksi itsekseni. Kaikkea hassua se pikku Hippu vain saa minussa aikaan ;)

Mietiskelin eilen, että tänään pitääkin kirjoitella raskausviikko- päivitystä blogiin. En ole koskaan ollut mikään valittajatyyppi, joka pienemmätkin oireet ja vaivat selostaa muille ihmisille ja tekee joka ikisestä asiasta hirveän numeron. En ole sitä vieläkään, vaan lähinnä ajattelen pienistä vaivoista huolimatta, että olen todella onnellinen kun ei ole mitään tämän suurempaa. Raskaus kuitenkin tuo mukanaa kaikenlaisia oireiluja, joten olen halunnut niitä tänne blogiini kirjoitella ihan muistoksi itselleni ja tietysti teitä lukijoita varten. Minusta on ainakin välillä kiva lueskella, miten muilla samoilla viikoilla olevilla menee.

Minulla on ollut jo tosi monen viikon ajan vasemman kylkiluun alla outoa kipua, aivan kuin lihaskipua. Se kai ilmeisesti johtuu kohdun kasvamisesta, joten kipu on vain voimistunut entisestään. Kipua ei ole jatkuvasti, ainoastaan jos olen istunut pitkään. Yleensä kipua helpottaa istuma-asennon korjaaminen (ryhdin suoristaminen) ja käyn myös pitkin päivää makuuasennossa. Vasempaan kylkeen on nyt muutaman päivän ajan tullut ihan uusi tuntemus. Minun tehdessäni nopeampia, yhtäkkinäisiä liikkeita, vatsani kovettuu aivan kovaksi vasemmalta puolelta. Siihen ei liity kipua, vaan epämiellyttävää repimisen tunnetta. Tällaisia esiintyy yleensä vain aamuisin, kun nousen yöunien jälkeen sängystä ylös. Eilen aamulla pelkäsin tätä inhottavaa tunnetta niin paljon, etten keksinyt ollenkaan miten päin tulisin sängystä pois. Lopulta H veti minut käsistäni ylös ;) Välillä tämä outo tunne tulee myös jos yskäsen tai aivastan kovemmin. 

Onko muilla ollut tällaista epämiellyttävää tunnetta? Ovatko nämä mahdollisesti niitä kivuttomia supistuksia? 

Toinen uusi asia, joka minua on "vaivannut" viikon verran, on lantion lonksuminen. Lantioni paukkuu, naksuu, lonksuu ja rutisee vähä väliä. Tämä minulle tuli viikko sitten, kun neuvolassa minua tutkittiin. Ihmettelin, kun aloin vain paukkua ja tuntui kuin lantioni olisi ollut irti. Seuraavana päivänä suihkussakin jouduin liikkumaan varovaisesti, ettei tätä inhottavaa naksahdusta tulisi. Tähänkään ei liity varsinaisesti kipua, vaan ainoastaan todella epämiellyttävää tunnetta. Ilmeisesti lantioni nivelsiteet ovat alkaneet pehmentyä ja lantioni alkanut valmistautua synnytystä varten. Tämä inhottava lonksuminen on kuitenkin vaikuttanut minuun siinä määrin, että välillä välttelen lihastreenien tekoa. 

Toissapäivänä tunsin myös ensimmäistä kertaa arkuutta ja pientä kipua rinnoissani. Minulla ei siis alkuraskaudessakaan kertaakaan tuntunut rinnat mitenkään aroilta. Heti tulikin tarve saada isommat rintaliivit. Eilen illalla H huomasi, että rintani ovat ihan erilaiset kuin ennen. En ollut hänellä maininnut niiden arkuudesta mitään, vaan hän huomasi itse niiden muuttuneen. Katselin sitten itsekin tarkemmin ja ovathan ne todella kasvaneet ja pyöristyneet. Nännipihat ovat myös laajentuneet ja tummentuneet. Rintoja on myös kuumottanut muutaman päivän ajan ja ne ovat muutenkin tuntuneet jotenkin "vierailta". 

Vatsakin on luonnollisesti taas kasvanut ja pyöristynyt hieman. Välillä tuntuu olo aivan vieraalle uudessa kehossa, mutta toisaalta tämä masu on jo suuri osa minua. Jos tämä nyt yhtäkkiä minulta tästä lähtisi pois, niin saattaisi tuntua hieman oudolle. Keho luonnollisestikin muuttuu raskauden aikana ja täytyy olla vain ylpeä siitä, mitä se sisällään kantaa ja mihin kaikkeen se pystyy. 

Hippu potkii edelleen vielä kovemmin kuin viikko sitten. Olenkohan minä lopussa jo aivan pulassa pikkuisen potkujen kanssa? Vatsassani tuntuu lähes jatkuvasti jokin outo pieni myllerrys, aivan kuin jokin elohiiri siellä olisi koko ajan. Sitten tulee normaaleja pikkuisia potkuja ja välillä taas hurjan kovia. Muutamana aamuna Hipulla on ollut ihan uusi juttu meneillään. Se ponnistaa itseään yhtäaikaa molemmista kyljistäni ulospäin. Tämä tuntuu todella hurjalta, kun pieni venyttelee niin kovasti. Lisäksi on tullut muutama ihan uudenlainen potku, aivan kuin jokin jousi olisi pingotettuna vatsani sisällä ja se yhtäkkiä päästetään irti. Vauva on myöskin todella seurallinen; hän vastailee isin ja äitin tökkäyksiin todella useasti. Muutama ilta sitten Hippu potki suoraan H:n korvaan, kun hän jutteli masulle ja kuunteli, että kuuluuko sieltä mitään.

Tällaisia juttuja meillä on tällä hetkellä menossa raskauden suhteen. Kaikestä näistä huolimatta menee raskaus edelleen todella mukavasti ja huolettomasti. Niin kuin sanoin, haluan vain kertoilla tänne kaikki pienimmätkin jutut muistoksi ja vertailukohteeksi :) 

Postaustahti on hieman löystynyt, joten yritän sitä alkaa taas vähän kirimään. Meillä oli viime viikko aika hektinen ja oli kaikenlaista muuta tekemistä, eikä sitten jäänyt enää oikein virtaa koneella istumiseen. Eilen leivoin mokkapaloja ja kaurakeksejä... Kekseistä tuli todella hyviä, pitääkin joskus jakaa se ohje täällä teillekin! Ensimmäistä kertaa tein itse niitä, enkä kyllä taida enää kaupasta ostella kaurakeksejä ;) 

Minun isäni tulee tänään illalla kylään kiinnittämään minulle yhden seinähyllykön keittiöön, kokoamaan H:n kaverina parit huonekalut ja muutenkin seurustelemaan meidän kanssa. Mukavaa, kun meillä on käynyt nykyään enemmän vieraita, ilmeisesti ihmisiä kiinnostaa tämä minun raskaus ;)

Neuvola + Lääkärineuvola ja lahjaksi saatuja vaatteita

Ihan tähän alkuun esittelen teille muutaman vaatekappaleen, jotka H:n sisko tyttärensä kanssa toi meille. Ilahduin paljon vaatteista; ihania, hyödyllisiä ja päästään heti käyttämään. Näitä pikkukokoja tarvitsimmekin. 

Ihanat pienet bodyt Hipulle

Ihania suloisia vauvan vaaleita sävyjä! Bodyt ovat meille aina tervetulleita ja tulevat varmasti kovaan käyttöön ja tarpeeseen. Vaalean vihreä pitkähihainen body on Tutan ja kokoa 60. Vaaleanpunaisessa lyhythihaisessa bodyssa on kaksi pikkuista prinsessaa koristamassa rintaa. Body on ihanan pikkuriikkinen, kokoa 50 ja Name it- merkiltä. Vaaleansinistä pitkähihaista bodya koristaa vauvakirahvi ja se on kokoa 62, merkiltä Tutta. Bodyt olivat todella pehmeää kangasta, ihan erilaista kuin monet muut meidän vaatteemme.

Baby boom neuletakki 60cm

Sitten vielä pikkuiselle ihana pupuneuletakki. Neule on Baby boom- merkiltä ja on kokoa 60. Nätit vaaleat sävyt ja vaatteen pikkuinen koko; minähän olin ihan myyty ;) Tähän neuleeseen meiltä löytyykin useammat väriltään sopivat housut ja tulee varmasti käyttöön!

Seuraavaksi niitä neuvolakuulumisia. Tiistaina oli siis ihan normaali terveydenhoitajaneuvola. Vastassa oli taas tuttu ja mukava neuvolan täti. Meille oli varattu pari tuntia aikaa, kun kävimme läpi menneisyyttämme, perheen voimavaroja / kuormittavia asioita sekä päihteiden käyttöä. Päihteistä ei tullut nyt juurikaan keskustelua, kun H käyttää myös erittäin vähän alkoholia eikä kumpikaan meistä tupakoi. Sen sijaan kävimme paljon läpi lapsuuttani, koska siellä on muutamia asioita jotka ajoittain painavat mieltäni. Etenkin nyt, kun olen raskaana, tulee mietittyä lapsuuttani ja menneisyyttäni ihan eri tavalla. Oli mukava käydä asioita läpi ja saada niihin ihan uusi näkökanta. Lapsen kannalta neuvolan täti heittikin todella hyvän pointin, mikä liittyy siihen, kenelle minun ei kannata lastani antaa hoitoon tarpeen vaatiessa. Onneksi minulla on ihana äiti, joka hössöttää, huolehtii ja on aidosti kiinnostunut :) 

H:lla oli myös kuluneesta vuodesta ja hieman menneisyydestään kerrottavaa neuvolan tädille. Mukavasti heille tulikin juttua ja minusta oli niin hienoa, kun neuvolassa otetaan tuleva isäkin huomioon. Vaikka meillä onkin muutamia mieltä painavia asioita, joista olen täälläkin kertonut, meidän parisuhteemme voi erittäin hyvin ja meillä on paljon hyviä ja merkittäviä voimavaroja. Ennen kaikkea se, että meidän välillämme on paljon rakkautta, ymmärrystä ja luottamusta sekä yhteiset tulevaisuuden näkymät, auttaa niin paljon pääsemään harmittavista asioista yli. Neuvolan täti oikein erikseen mainitsi, kuinka hienosti puhumme toisistamme ja kuinka arvostamme toisiamme. Minusta itsestäni oli myös ihanaa kuulla, kuinka H puhui tulevasta lapsestamme, tiedostaen kaikki arjen muutokset ja elämän muutokset, pitäen ne ihan asiaan kuuluvina. 

Saimme myös neuvolasta lappusia ja ohjeita, jotta pääsemme hakemaan meille kuuluvia raha-avustuksia sekä äitiyspakkausta ( tai jos otamme sen rahana.. ) Lisäksi sain kotiin täytettäväksi synnytyssairaalaan menevän esitietolomakkeen, johon täyttelinkin illalla tietoja itsestäni sekä toiveita synnytystä koskien. Lähinnä kivunlievityksestä mainitsin sen, että ehdottomasti haluan kokeilla ensiksi lievempiä menetelmiä mutta jos tilanne ja tarve vaatii jotakin muuta, otan ne avoimin mielin vastaan. Haluaisin myös kokeilla lämpimän veden vaikutusta kipuihin, koska itse nautin suuresti lämpimästä kylvystä ja suihkusta ja ne saavat minut rentoutumaan.

Kirjoitin myös, että haluan synnytyksen jälkeen mahdollisimman pian kotiin, heti kun vointi sen sallii. Itse vähän tahdon ahdistua sairaalassa, joten se vaikuttaa negatiivisesti toipumiseeni. Lisäksi H:lla on melko voimakas sairaalakammo, joten toivomme perhehuonetta. Itse synnytystä kohtaan minulla ei niin ole olettamuksia tai toiveita. Synnytysasentoa pitää sitten katsoa uudemman kerran jos selkäni on kovinkin kipeä. Mahdollisesti synnytän seisaaltaan / kyykyssä tai miten se sitten sillä hetkellä parhain on. 

Kävimme myös läpi taannoisten veriseulontojen ja tutkimusten tuloksia. Mitään sukupuolitauteja ei löytynyt, mikä olikin jo tiedossa itselläni. Olihan se kuitenkin hyvä, että tarkistettiin! Sokerirasituksen tuloksetkin kuulin. Paastosokeri oli 4,8 ( vaikka minulle kyllä sokerirasituksen tekevä hoitaja sanoi sen olevan tasan 4 ). Ensimmäisen tunnin jälkeen sokeriarvo oli 5,9 ja kahden tunnin oli 6,6. Hyvät tulokset siis olivat! :) 

Sitten neuvolan täti kävi tarkistamassa pissanäytteeni, joka oli puhdas. Hän mittasi hemoglobiinin, joka oli noussut! Viimeksi se oli 114 ja nyt 121. Verenpaine myös otettiin ja se oli ihan normaali. Yleensä verenpaineeni on aina korkeampi, jonkun toisen mitatessa sitä. Jotenkin jännitän sitä niin kovasti, kun taas kotona mitattu paine on aina alhaisempi vaikka laite on aivan sama kuin neuvolassa :) Verenpaine oli 112/76.  Seuraavaksi olikin vielä painon punnitseminen. Jotenkin jännitin tätä, kun viime neuvolakäynnistä oli jo 1,5 kuukautta ja olihan tuossa tuo joulukin välissä. Masukin on kasvanut viime kerrasta kovasti, joten odotin että painoakin oli tullut. Vaaka kuitenkin näytti 62 kiloa, eli kilo oli tullut viime kerrasta. Ennen raskautta painoni oli päivällä mitatessa 59-60, eli pari-kolme kiloa on tullut tähän mennessä. 

Eilen oli sitten se lääkärineuvola ja tarkoituksena oli tutkia tätä kipeää selkääni. Lääkäri oli todella hiljainen ja vaitonainen, mikä häiritsi hieman minua. Itse, kun puhua pölpötän aika suoraan asiat niin tulee välillä vähän hankala olo sitten keskustella erilaisen ihmisen kanssa. Hän pyysi minua kävelemään varpaillani, kantapäilläni, seisomaan yhdellä jalalla jne. Hän kopsutteli selkärankaani pitkin ja kyseli aristuskohtia. Alaselkähän se kovastikin aristi sekä häntäluu. Sitten hän pyysi minua menemään makuulleen hoitopöydälle. Hän taivutteli jalkojani ja teki erilaisia kiertoliikkeitä. Minun piti aina sanoa, kun alkoi sattua ja mihin kohtaan sattuu. Vähän oli hankalaa paikallistaa kipua, kun se on aina ollut aika epämääräinen. Tutkimus oli itsessään aika yhtä tyhjän kanssa, mutta nyt ainakin minulla on siellä lähete heti valmiina jatkotutkimuksiin ja fysikaalisiin hoitoihin heti raskauden jälkeen, mikä on hyvä juttu!

Seuraavaksi alettiinkin tutkia vauvaa ja tehtiin myös gynekologinen tutkimus. Kohdunsuu oli kiinni ja mittaa 3cm. Kuunneltiin vauvan sydänäänet ja sikiön syke oli 150. Kovastihan siellä oli sydänäänet voimistuneet ja selkiytyneet. Vauva myös innostui potkimaan vähän anturaa, jolla sydänääniä kuunnellaan. Minulta mitattiin myös kohdunpohjan korkeus, joka oli 27cm. Minulle ei ole koskaan mainittu tästä kohdunpohjan korkeudestani, mutta olen huomannut että se menee koko ajan vähän keskikäyrän yläpuolella. Mistähän tällainen mahdollisesti voisi johtua? Minulla on edelleen aika pieni ja siro vatsa, Hippu on aina ollut tutkimuksissa normaalipainoinen ja pituinen eikä lapsivettäkään ole normaalia määrää enemmän. 

Paljon teidän SF- mitta on ollut rv. 27 tietämillä?  Millä käyrillä yleensäkin raskaudessanne kohdunpohjan korkeutenne on mennyt?

Sitten lääkäri vain kyseli yleisisti vointiani ja sikiön rytmistä. Neuvolan tätini palasi paikalle ja hänen kanssa kävimme vielä pikaisesti läpi sairaalaan menevän esitietolomakkeen kohdat. Seuraava neuvola meillä on viiden viikon kuluttua, 25.2.

Lopuksi vielä muutami lukemia neuvolasta:

Rv. 27+1 (21+2)
Paino: 62kg (61kg)

Pissa: Puhdas (Puhdas)

Verenpaine: 112 / 76 (113 / 74)

Hemoglobiini: 121 (114)

Kohdunpohjan korkeus: 27cm (19cm)

Vauvan liikkeet: ++

Vauvan syke: 150

Raskausviikko 27+0: Säikäyttäviä tilanteita

Vauvamasu Rv. 27+0

Viikko on taas kulunut ja pääsimme käynnistämään 28. raskausviikon. Tällä viikolla pikkuinen Hippunen on saavuttanut 1000g painon ja pituutta sikiölle on kertynyt noin 32cm. Vauvalle on mielestäni kehittynyt selkeä päivärytmi. Viime viikolla oli jo jotakin rytmin tapaista, mutta viime päivinä se on ollut jotenkin tarkempi ja säännöllisempi. Sen huomaa siitä, kun ennen vauva potkiskeli päivän mittaan silloin tällöin mutta nykyään ollaan pari tuntia melko rauhassa ja nukuskellaan. Sitten alkaakin hurja potkimisvimma, ja potkitaankin urakalla jos kuinka kauan! Välillä niissä on kyllä kestämistä, varsinkin kun parhaimmat jumpat ajoittuvat edelleenkin yöaikaan. 

Tällä viikolla masu on ottanut hurjan harppauksen kasvussaan, mikä kuvastakin varmasti näkyy! Ei kai enää kukaan voi luulla, että olen jouluherkkujen jäljiltä vain vähän pöhöttynyt? ;) Sukkien ja kenkien laittaminen on nykyään jo vähän työlästä ja joutuu ähisemään ja puhisemaan kyykyssä tai kumarassa ollessa. Vasemman kylkiluun alle sattuu edelleen ajoittain, etenkin jos olen istunut pitkään. Tämä onkin aiheuttanut sen, että minun on pitänyt opetella istumaan koko ajan selkä suorassa mikä onkin vain hyvä asia. Kipu on vain välillä aika ahdistavaa. Lisäksi hengitykseni on voimistunut melko paljon entisestään. Huomaan hengittäväni tiheämmin ja yleishengitys on aika pinnallista. Välillä haukkaisen happea sitten oikein kunnolla. H kyseleekin välillä, että mitä oikein puhisen ;)

Hipun potkut ovat voimistuneet entisestään, mikä tuo aika jänniä tuntemuksia mukanaan. Se on innostunut ilmeisesti nyrkkeilemään, kun pieniä iskusarjoja tulee vähä väliä pitkin päivää. Minun istuessani vauva potkii aina navan yläpuolelle ja maatessani hän potkii minua kylkeen. Öisin sikiö innostuu potkimaan kylkeäni ja aamuisin hän vain möyrii vatsassa ja aivan kuin yrittäisi päätään tai peppuaan puskea ulos kyljestäni. Ehkä vauva venyttelee aamuisin? :) Potkut tuntuvat jo yli 10cm navasta ylöspäin!

Fyysinen vointi on kuitenkin oikein hyvä edelleenkin kaikin puolin, näitä pieniä vaivoja lukuun ottamatta. En halua kuitenkaan antaa niille valtaa, vaan ajattelen positiivisesti ja pärjään näin paremmin pienten kolotusten tai vähän heikompien yöunien kanssa. Olemme edelleen päivittäin käyneet muutaman kilometrin kävelylenkin ja joka toinen päivä teen myös lihaskuntotreeniä. Lihastreenit olen pitänyt kevyinä, raskaana olevalle sopivana ja olen koittanut muistaa ajatella tuota kipeää selkäänikin ja välttää liian kovaa rasitusta. Ruokavalio on pysynyt samana kuin ennen raskautta; monipuolinen perusruokavalio, paljon marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Tästä pidän kyllä tiukasti kiinni, jotta sitten voi hyvällä omalla tunnolla välillä herkutella kun sellainen tunne tulee :) 

Edelleenkin synnytys ja tuleva arki vauvan kanssa pyörii paljon mielessä. Nyt on herännyt mieleen kysymys, osataanko me hoitaa vauvaa, tulkita käyttäytymistä ja täyttää hänen tarpeitaan? Me olemme kumpikin olleet jonkin verran vauvojen kanssa tekemisissä, mutta emme koskaan ole yksin hoitaneet kenenkään lasta. Muutenkin on kaikki vauvoihin liittyvät kokemukset aika vähäisiä. Tietystihän me osataan vauvamme hoitaa ja koko ajan opitaan vauvan kanssa yhdessä lisää. Uskoisin, että jokin vaisto sen sanoo kuinka sitä lasta hoidetaan. Ei varmaan koskaan  voi sanoa, että on täysin valmis äiti eikä enää tarvitse mitään oppia. Eiköhän tämä elämä ole kokonaisuudessaan oppimista...

Omaa lapsuuttakin tulee nykyään mietittyä useammin kuin ennen. Tulee palattua niihin negatiivisiin ja positiivisiin asioihin. Tavallaan onneksi lapsuuteni ja nuoruuteni ikävät muistot ovat vielä niin tuoreita, tiedän ainakin tasan tarkkaan mitä teen oman lapseni kohdalla toisin. Olen jo hiukan muodostanut käsitystä siitä, minkälainen äiti haluan lapsellemme olla. Siitä voisinkin joskus tehdä ihan kokonaisen postauksen ;) 

On tähän viikkoon sisältynyt myös pari pelottavaakin tilannetta, joita olemme H:n kanssa säikähtäneet. Viitisen päivää sitten siivoskelin, tein ruokaa ja touhusin oikeastaan koko päivän. H:n sisko oli meillä kylässä ja vieraiden ollessa paikalla, lähtee minulla helposti hössötysvaihde päälle. Illalla olin aivan väsynyt ja jalat olivat ihan voimattomat. Makoilin sohvalla, kunnes yhtäkkiä vatsani meni aivan kovaksi ja siihen sattui. Kipu oli inhottavan viiltävää, mutta meni nopeasti ohi. Vatsakin alkoi palautua normaaliksi. Kohta tuli samanlainen kipu ja vatsa kovettui. Tämän jälkeen ei enää tullut. Ihan selviä supistuksiahan nämä oli ja pitihän minun heti soittaa äidilleni ja kysellä. Supistuksilla oli selvä yhteys päivän rasitukseen, joten tuli taas todettua että minun ei tosiaankaan kannata hössöttää enää. Supistuksen jäivät pois ja kipujakaan ei enää tullut.

Sunnuntaina siivosin ja järjestelin toista makuuhuonetta. Nostelin laatikoita ja säkkejä, kyykkyyn - ylös- liikettä tuli tehtyä monesti. Pesin Hipun vaatteita ja järjestelin niitä kaappeihin. Nostaessani isoa säkkiä, vatsani kovettui taas yläosasta. Tähän ei liittynyt mitään kipua ja meni nopeasti ohi. Sitä en säikähtänyt ollenkaan, kun meni niin pian ohi ja oli kivuton. Illalla kuitenkin käydessäni vessassa jäi paperiin ohutta verensekaista limaa. Tätä säikähdin aivan valtavasti ja huusin H:n luokseni analysoimaan tilannetta. Mielessäni pyöri jo, että aikaisemmat supistukset olisivat avanneet kohdunsuuta tai että minulta irtosi limatulppa. Kipuja tähänkään ei liittynyt ja vertakin oli ihan niin vähän, että se vain värjäsi liman vaaleanpunertavaksi. 

Kello alkoi olla jo aika paljon yöllä ja olin väsynyt. Tietystihän kaikki tuntui paljon raskaammalta ja ikävämmältä, kun olin väsynyt enkä oikein saanut mistään otetta. Tuijotin vain katse tyhjänä ja mietin, mitä nyt oikein tapahtuu? Mitä jos verentulo lisääntyy, alkaa supistella tai tulee kipuja? H rauhoitteli minua ja kehotti katselemaan netistä, löytyisikö tähän hätään mitään vastauksen poikasta. No löytyhän sieltä, joka vielä enemmän järkytti mieltäni. Kivuttomaan verentuloon syynä voi olla kohdun suun eteen laskeutunut istukka. Minullahan on istukka etuseinämässä ja melko alhaalla, mutta ei viime ultrassa ainakaan vielä lähelläkään kohdun suuta. Päässäni alkoi pyöriä sektiosynnytys ja kaikki kauhukuvat. Ei netin selailu ainakaan helpottanut tilannetta. Menin sänkyyn peiton alle ja käperryin H:n kainaloon. Aloin pikkuhiljaa rauhoittua ja ajatella järkevämmin. Ehkä pieni verensekainen lima oli peräisin vain limakalvoiltani? Ehkä ne ovat niin "verevät" ja turpeat nyt ja niihin oli tullut vain jokin pieni nirhauma? Kävin vielä vessassa, eikä verta enää ollut tullut.

Yö oli kuitenkin aika huono. Mielessäni pyöri tapahtunut ja minulle tuli sellainen tunne, että Hippu on pakko saada potkaisemaan. Tökkäsin vatsaani muutaman kerran ja odottelin vastausta. Mitään ei kuulunut ja päässäni pyöri taas kaikenlaista. Paikat alkoivat puutua, kun olin makoillut toisella kyljelläni jo aika kauan joten minun täytyi vaihtaa asentoa. Kylkeä vaihtaessani alaselkäni / lonkkani naksahti inhottavasti ja samalla sattui aivan järkyttävästi. Toinen jalka meni kipeäksi ja kohta tunnottomaksi. Minun täytyi herättää H ja pyytää hänet kääntämään minut. Siivoaminen oli taas tehnyt alaselkäni todella kipeäksi. Tämä on toistunut ennenkin useasti, mutta kuvittelin selkäni nyt kestävän siivoamisen kun ei ole viime päivinä niin kovasti vihotellut. Olo alkoi olla jo aika kiukkunen ja tympääntynyt; nuori ihminen ja tällainen kanttura, jota miehen pitää keskellä yötä herätä kääntämään. Mielen kuitenkin piristi nopeasti Hipun voimaa täynnä oleva potku. Olo oli huojentunut ja löysin vihdoinkin paremman asennon, kun asettelin tyynyjä tukemaan paremmin. Sitten alkoikin unta tulla. 

Aamulla olin väsynyt, mutta ihan hyvillä mielin. Tarkistin heti, ettei verensekaista limaa enää tullut eikä sitä ole tullutkaan enää ollenkaan. Kipuja tai supistuksia ei ole myöskään kuulunut. Selkäkin alkoi hellittää, kun vuorotellen pidin siinä kylmää ja lämmintä sekä olen levännyt ja välttänyt rasitusta. Kevyillä lenkeillä ja venytyksillä olen saanut itseni taas vetreämmäksi. 

Tänään oli neuvola, joten pääsin purkamaan sinne tuntojani. Neuvolan täti oli myös sitä mieltä, että ei kannata huolehtia liikaa pienestä verilimasta tai rasituksesta johtuvista muutamasta supistuksesta. Huomenna minulla on lääkärineuvola, joten silloin tutkitaan asiaa tarkemmin sekä päästään vihdoinkin tutkimaan tämä minun selkäni! Kertoilen seuraavassa postauksessa sitten tarkemmin tämän päiväisestä neuvolasta ja huomisesta lääkärineuvolasta. Nyt lähden syömään ja lepäilemään väsymystä pois :)

Miten teillä muilla näillä viikoilla pyörivillä... Onko samanlaisia tuntemuksia ollut? Onko kenelläkään muulla tullut vielä kivuttomia tai kipeitä supistuksia? Entä onko kenelläkään ollut tällaista limaan sekoittunutta pientä verenvuotoa?

Vaatteita vauvalle: Siniset, turkoosit ja vihreät

Tänään onkin vaate-esittelyssä vuorossa vähän "poikamaisemmat" värit. Tai no, itse en näitäkään vielä pidä poikamaisina, kun en luokittele sillä tavalla sukupuolta vaatteiden perusteella tai pukisi poikaani / tyttöäni vain tiettyihin väreihin. Sitten kun kehiin astuu autot tai jotkut oikein tyttömäiset jutut, niin ehkä minäkin osaan jo hahmottaa kummalle sukupuolelle kyseiset vaatteet ovat tarkoitettu ;)

Ciraf paita ja housut 68, pitkähihaiset bodyt 62 ja 60

Ihania taivaansinisiä vaatteita. Vasemmalla ovat Ciraf- merkkiset paita ja housut, koossa 68. Niitä kuvittavat merkiltä tuttu seeprakuvio. Asukokonaisuus on vahvaa collegea, todella hyvälaatuista ja pehmeää!  Sitten on kaksi pitkähihaistabodya. Sini-vihreä raidallinen on Cirafin ja kokoa 62. Tummansininen-vaaleansininen raitabody on Hipo- merkiltä, koossa 60. Bodyssa on pieni virtahepologo. Bodyista jotenkin aina ilahdun niin kovasti, koen ne niin hyödyllisiksi ja näppäriksi. Niitä pitääkin meiltä löytyä useampi erilainen!

Ihania turkooseja vaatteita vauvalle!

Pikkuinen turkoosi setti! Hipo- merkiltä pitkähihainen body, koossa 60 sekä samaiselta merkiltä oleva pitkähihainen paita myöskin kokoa 60. Lisäksi söpöt pienet pikkuhousut, jotka kuvittelin olevan samalta merkiltä, koska olivat aivan saman väriset ja samanlaista kangasta kuin paita ja body. Pikkuhousut ovat kuitenkin Tutan, kokoa 56.

Potkupuku New baby ja fleece asukokonaisuus Ciraf

Vasemmalla ihana, jotenkin niin persoonallinen potkupuku. Suloinen kuvitus rinnassa; valaita ja kaloja. Puvussa menee nepparit selkäpuolella. Lisäksi vaipanvaihtoa helpottamaan oli laitettu nepparirivistö aivan alaselkään. Potkupuku on New baby- merkiltä ja sopii 0-3kk ikäiselle vauvalle. Vieressä sitten vaalea mintunvihreä ihastuttava fleeceasu. Nämä fleecepuvut ovat vieneet kyllä sydämeni täysin, niin suloisia ja lämpimiä, kyllä pikku-Hipun kelpaa <3 Paidassa on koristeksi ommeltu keltaisia kirahveja. Asu on Cirafin ja kokoa 56. Tätä päästäänkin varmaan pian vauvan syntymän jälkeen käyttämään. 

Tutta vaatteita, housut 56 ja potkuhousut 62

Tämäkin setti on mintunvihreä tai vaaleansininen, kummalta se nyt kenenkin silmään näyttää. Luonnossa ehkä hieman vihertävämpi sävyisiä ovat kuin kuvassa. Housut ja potkuhousut ovat Tutta- merkiltä. Housut ovat kokoa 56 ja potkuhousut 62. Potkuhousuissa on nalle ja puhalluskukka- kuvio rinnuksessa.  Samanlaiset potkuhousut meiltä löytyy ainakin vaaleankeltaisena ja vaaleanviolettina. 

Pirteän vihreät vaatteet Tutta- merkiltä

Raikkaan vihreitä vaatteita! Tällaisia voisin hankkia lisää ;) Potkupuku on Tutan ja kokoa 62. Siinä on kuvituksena maatilan eläimiä ja muita farmijuttuja. Meiltä löytyykin samalla kuvituksella olevat potkuhousut. Sitten on vielä vihreät housut, joissa on seeproja ja kirahveja. Housut ovat myöskin Tutta- merkkiset ja kokoa 56. 

Sellaisia vaatteita paljastui tällä kertaa. Olen niin äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että saimme äidiltäni näitä vaatteita ihan ilmaiseksi ja vieläpä näin paljon! Kaikki vaatteet ovat todella laadukkaan tuntoisia ja meitä miellyttäviä. En olisi koskaan raaskinut itse hankkia näitä kaikkia uutena. Vielä esittelyään odottelevat punaiset vaatteet ja sitten onkin paljon erilaisia vaaleita vaatteita. Ajattelin vielä esitellä teille erikseen meiltä löytyvät erilaiset haalarit. Jos päädymme siihen, että emme ota äitiyspakkausta, meiltä puuttuu enää tumput ja töppöset, paksumpi lakki, muutama vaalea pitkähihainen perusbody ja peitemakuupussi. Varmaankin tulee vielä hankittua vauvalle yöpuku, että on sitten varalta jos täytyy vaihtaa kesken yön. Sitten alkaakin olla vaatehankinnat pitkäksi aikaa kasassa :) 

Masu on ottanut hirveän harppauksen kasvussaan, ainakin minusta tuntuu siltä. Kyllä H on sen myös huomannut ja huomauttanut. Hän on niin ihastunut Hippuun; kyselee monesti päivässä, mitä vauvalle kuuluu ja onko hän hereillä. Sitten hän silittelee, paijailee ja puhelee vatsalleni. Hippu on alkanut myös kommunikoimaan. Meillä on aina välillä hauskoja hetkiä pienen kanssa, kun tökkäsen sormella masuuni niin Hippu vastaa siihen melkein heti potkullaan. Voi, kun nämä kolme kuukautta menisivät nopeasti ja päästäisiin tutustumaan pieneen vauvaamme oikein kunnolla :)

Tein muuten blogiin uuden välilehden, josta löytyy jokaiselta raskausviikolta (alkaen 20+0) masukuva. Lisäksi tein vielä itsestäni esittelyn välilehteen, joka on hyvin samanlainen kuin aikoinaan tekemäni postaus jossa kerroin itsestäni. Ajattelin, että uusien lukijoiden on helppo nopeasti katsastaa, millainen ihminen täällä oikein höpöttelee näitä juttuja :)

Raskausviikko 26 täynnä!

Vauvamasu rv. 26+0

Täällä pyöräytettiin käyntiin 27. raskausviikko. Taas täytyy sanoa; mihin ihmeeseen tämä aika menee? Saan olla koko ajan päivittämässä tänne, kun uusi viikko käynnistyy. Tuntuu hurjalta, tämä vain menee niin vauhdilla eteen päin. Tottakai on päiviä, kun en millään malttaisi odottaa Hipun syntymää, mutta kaiken kaikkiaan, kun ajattelee niin menee tämä aika kyllä hyvinkin nopeasti. Ainakin, kun jälkikäteen miettii ;) 

Tällä viikolla sikiö painaa noin 900g ja on pitkä noin 31cm. Kohta kilon painoinen pötkylä! Minkähänlaisia oireita sitä "kuuluisi" tässä vaiheessa olla? Minulla on oikeastaan ainoana vaivana ollut viime päivinä tai paremminkin öinä se, että hyvää ja mukavaa asentoa maatessa tuntuu olevan hankala löytää. Kyljestä vatsan ihoa hieman kiristää kylkimakuuasennossa, joten tuen vatsaani ylimääräisellä tyynyllä. Lisäksi välillä pidän toista tyynyä jalkojeni välissä. Näin saan mukavan asennon nukkumiseen. Selkä vihottelee säännöllisesti, mutta sehän on vihotellut jo kaksi vuotta. Viikon päästä meillä onkin lääkärineuvola ja minun selkä tutkitaan silloin! 

Olen alkanut nähdä unia ihan hirveästi. Aina olen kyllä uneksinut kovasti, mutta tämä on ihan toisenlaista. Näen unia joka yö, useamman unen yössä. Niissä on ihan hirveästi tapahtumia ja yleensä alkavat oikein iloisesti ja mukavasti. Sitten tapahtuu jotakin ja yhtäkkiä unesta tulee todella surullinen. Eivät ne ehkä aivan painajaisia ole, mutta jokseenkin pahoja unia. Ainakin ne vähän tuntuvat lannistavan mieltä. Joskus yöllä heräilen siihen, että silmänurkkani ovat kyynelissä, pulssi hakkaa kovasti ja hengitys on nopeaa. Vauvoista näen myös paljon unia; joko näen tästä odotuksesta unta, synnytyksestä tai ihan vain elämästä vauvan kanssa. Ne unet ovat yleensä positiivisia ja mukavia. 

Mielialat hiukan heittelehtivät. Välillä olen onnesta soikeana, iloinen ja reipas. Välillä taas saatan tollottaa tunninkin, ilman että mietin mitään. Vähän saattaa olla mieli apeana tai jokin tuntuu hankalalta. En kuitenkaan raivoa tai itke. Sellaista outoa möllötystä on vain ilmassa :) Lisäksi viime päivinä on tullut pohdittua paljon omaa vanhemmuuttaan, millainen äiti haluan lapselleni olla? Minkälainen äiti minusta ylipäänsä tulee? Onko minusta edes äidiksi? Synnytys on myös usein mielessä ja on alkanut jotenkin konkretisoitumaan. Synnytys ei pelota, mietityttää vain. En välitä lukea pahemmin mitään synnytykseen liittyvää, muuta kuin perusasiat läpi. En halua suunnitella synnytystäni, se olisi ihan turhaa. Eiköhän me siitä selvitä näinkin ;)

Kasvava vatsa tulee välillä hieman tielle. Sitähän ei nyt ainakaan tuossa kuvassa niin huomaa, mutta on se hiukan taas kasvanut. Pienihän tuo on, mutta kyllä se hieman hankaloittaa olemista. Omia äärirajoja ei meinaa enää hahmottaa, olen menossa joka paikkaan vatsa edellä ;) En mahdu enää niin ketterästi joka paikasta kuin ennen ja masu vaikeuttaa jo vähän pukemista. Tänään ensimmäisen kerran kenkien pukeminen tuntui hankalalta. Ähisin ja puhisin pitkävartisten saappaiden kanssa, kunnes luovutin ja menin istumaan lattialle. Siinä sitten yritin väkertää niitä jalkaani. Noita saappaita on todella hankala saada jalkaan muissa asennoissa kuin seisaaltaan. No, sain minä ne lopulta koipiini ;) Edelleen kuitenkin menee kaikki vaatteet, joita olen ennenkin käyttänyt. Äitiysvaatteita en tule hankkimaan, muuta kuin yhdet äitiysfarkut. Tietysti imetysliivejä täytyy sitten hankkia jossakin vaiheessa. 

Hippu on hurjan kova potkimaan edelleen... Se tuntuu olevan vähä väliä liikkeessä. Välillä tuntuu kymmenenkin kertaa pieniä hipaisuja ja myörimisen liikkeitä, kunnes sitten tulee muutama mojova isku. Valtavan kovat voimat on pikkuisella! On jännittävää tuntea jo niin selvästi, missä kohtaa pikkuinen köllöttelee ja mihin se on siirtymässä. Rytmiä vauvalle on kuitenkin jo vähän tullut. Aamulla potkitaan todella hentoisesti 10-11 välillä. Kahden aikoihin päivällä aloitetaan hurjat potkusarjat ja sitten on taas useamman tunnin rauhallisempaa. Illalla kahdeksan aikoihin alkaa taas kovat potkut, jotka kestävät joskus pitkänkin ajan. Sitten taas rauhoitutaan. Yöllä 00-02 aikoihin on kaikista kovimmat jumpat menossa ja silloin välillä tuntuu, että voisi vauva jo vähän rauhoittua.. Mutta sitten jos Hippu on liian kauan potkimatta, olen heti huolestunut kun ei mitään kuulu. 

Olo on kaikin puolin kuitenkin edelleen oikein hyvä ja mainio. Ei tämä raskaus ole ollut ollenkaan niin hankalaa, mitä kuvittelin sen olevan. Jokainen on kuitenkin yksilö ja jokainen kokee sen eri tavalla. Jokainen raskaus on erilainen; sama äiti voi yhdessä raskaudessa voida erittäin huonosti, kun taas toinen raskaus on helpompi ja huomaamaton. Näitä pikkuisia vaivoja minulla on ollut, joita edellä mainitsin mutta ne eivät haittaa arkipäivääni eivätkä estä minua harrastamasta liikuntaa. Nyt vain täytyy toivoa, että tämä raskaus sujuisi näin mukavasti loppuun saakka :)

Minkälaisia oireita tai tuntemuksia sinulla on ollut näillä viikoilla?

Kosmetiikkapostaus: The Body Shop

Niin kuin olen teille aikaisemmin maininnutkin, kosmetiikka ja meikkaaminen on lähellä sydäntäni. Se on harrastus, joka on enemmän pinnalla tiettyinä ajanjaksoina. Toisinaan kiinnostuksen kohteeni käyvät jossakin ihan muualla, mutta palaavat aina kosmetiikan pariin. Kauneudenhoitoala on aina kiinnostanut minua kovasti ja siksi hakeuduin aikoinaan parturi-kampaajakouluun. Koulun myötä innostuin myös meikkaamisesta ja maskeerauksesta.

Tilasin joulun jälkeen The Body Shopista muutaman ihanan meikkituotteen "meikkipussini" täytteeksi. The Body Shopin tuotteissa arvostan suuresti sitä, että niitä ei ole testattu eläinkokeilla. Lisäksi he korostavat ympäristönsuojelun ja reilun kaupan tärkeyttä. The Body Shopin tuotevalikoimaan kuuluvat ihonhoitotuotteet, meikit, tuoksut sekä hiustuotteet. Yleisesti ottaen The Body Shopin meikit ovat erittäin hyvälaatuisia, mutta ovat siten myös hinnakkaampia. Joitakin kyseisen merkin vartalonhoitotuotteita omistan, mutta niitä en hirveästi pysty käyttämään voimakkaan tuoksun takia. 

The Body Shop kosmetiikkaa

Tällaisia ihania tuotteita tupsahti minulle taannoin. Ruskean sävyinen paletti on The Body Shop Shimmer cubes palette 06. Se sisältää vaaleanpunertavan vaaleanruskean sävyn, pronssihtavan kullan, harmaanruskean, jossa on hopeaa shimmeriä sekä lämpimän tummanruskean sävyn. Lilan sävyjä sisältävä paletti on The Body Shop Shimmer cubes palette 23. Se pitää sisällään valkoisen sävyn, vaaleanpunaisen, burgundinpunaisen ja violetin sävyn. Sitten on poskipunapaletti, jota voi myös käyttää luomivärinä. Se on The Body Shop Shimmer waves 04 Coral. Lisäksi tilasin vielä nestemäisen rajauskynän, jossa on tussimainen pää; The Body Shop Liquid eyeliner 01 black.

The Body Shop Shimmer cubes 06, The Body Shop Liquid eyeliner 01

The Body Shop Shimmer cubes pelette 23

The Body Shop Shimmer waves 04 coral

Shimmer cubes palettien kaikki sävyt ovat joko enemmän tai vähemmän helmiäisiä, shimmerhohtoisia tai metallisia. Ne ovat pigmentiltään erittäin laadukkaita (kuvan swatcheissa ei ole pohjustustuotetta alla), ne levittyvät erinomaisen hyvin toisiinsa, eivätkä varise lainkaan. Minä ainakin olen taitava aina varisuttamaan luomivärejä alaluomelle, mutta nyt en "onnistunut" tekemään niin ;) Lisäksi yllätyin kovasti siitä, että kävin vesisateisessa ilmassa lenkillä ja meikit olivat kasvoillani kymmenisen tuntia, eivätkä ne olleet liikkuneet mihinkään eivätkä olleet kerääntyneet luomivakoon. Tietysti käytän silmämeikin pohjustustuotetta, mikä auttaa paljon luomiväriä pysymään paikallaan. 

Eyelineria en käyttänyt vielä näissä meikeissä, jotka teille kohta näytän. En jotenkin osaa käyttää eyelineria jos silmämeikkiin tulee useampaa sävyä. Haluan pitää meikin raikkaana, joten eyelineria käytän yleensä silmämeikeissä joissa on vain yhtä-kahta sävyä. Kuitenkin olen testaillut jo luomiini tätä tuotetta aikaisemmin ja sävy on todella hyväpigmenttinen musta ja jämähtää kyllä hyvin paikalleen. Ei tarvitse pelätä, että jonkun ajan päästä eyelinerin löytää alaluomelta :) Tussimainen pää helpottaa hyvinkin paljon tarkan rajauksen tekoa, sekä edesauttaa tekemään eripaksuisia rajauksia. 

Shimmer waves- poskipunapaletti minulla on korallin sävyisenä. Näitä ovat myös kaksi eritummuista ruskean sävyjen palettia. Näitä sävyjä voi käyttää hyvinkin myös luomiväreinä. Niitä voi joko käyttää yksittäisinä raitoina ja levittää vain yhtä sävyä poskille, tai sitten sekoittaa sävyt keskenään. Poskipunasta irtoaa juuri sopivasti sävyä, eikä aikaansaa "pelleposkia" vaikka olisikin vähän ronskimpikätinen meikkaaja asialla. Poskipunasta saa hienostuneen kauniin hohdon poskille. Meikkikuviin tätä hohtoa oli vain erittäin hankala tuoda näkyviin, koska kuvat ovat otettu ilman luonnonvaloa. 

The Body Shop Shimmer cubes- kuutiot

Luomiväripaleteissa on vielä sellainen hienous, että jokainen 4gramman luomivärinappi on pakattu yksittäisrasiaan. Ne siis tulevat isommassa rasiassa, jossa jokainen sävy on vielä omassa pienessä rasiassaan. Näin voi siis koota mieleisen paletin itselleen matkalle ja sekoitella nappeja palettien kesken. Kätevää!

The Body Shop Shimmer cubes 06- meikki

Meikki ruskean sävyn paletilla. Silmän sisänurkkaan sekä kulmaluulle levitin kaikista vaaleinta, vaaleanpunertavaa sävyä. Liikkuvan luomen keskiosalle levitin pronssihtavaa kultaa ja ulkonurkkaan laitoin harmaanruskeaa. Ulkonurkan "v":n ja banaanivarjostuksen tein tummimmalla, lämpimänruskealla sävyllä. Alaluomelle levitin myös kaikkia näitä sävyjä 
kevyesti. 

Kasvot:

Meikin pohjustustuote: Nivea express hydration primer

Meikkivoide: Max Factor Ageless elixir foundation + serum, Light ivory 40

Peitevoide: Maybelline Fit me- peiteväri, 10

Valokynä: Loreal Touche Magique- valokynä, lohenpunainen vaalea sävy
Puuteri: Rimmel stay matte, 001 transparent

Silmät:
Luomien pohjustus: Elf eyelid primer, Sheer

Luomivärit: The Body Shop Shimmer cubes palette 06

Ripsiväri: Maybelline The falsies volum express waterproof

Kulmat: 

Revlon Brow fill-in powder, 04 brunette

Posket:

Varjostusväri: Nyx blush, 11 taupe

Aurinkopuuteri: Rimmel Natural bronzer, 021 sun light

Poskipuna: The Body Shop Shimmer waves, 04 coral

Hohtotuotteet: Nyx When leopard gets a tan 04 ja Elf Healthy glow bronzin powder, Luminance

Huulet:

Huulipuna: Rimmel Apocalips, 500 Luna 

Huulikiilto: Lumene Natural code, 3 creamy papaya

The Body Shop Shimmer cubes palette 23- meikki

Meikki lilan sävyn paletilla. Silmän sisänurkkaan ja kulmaluulle levitin valkoista sävyä. Liikkuvalle luomelle levitin vaaleanpunaista sävyä, jonka yhdistin liikkuvan luomen ulkonurkkaan tulevan burgundinpunaisen kanssa. Ulkonurkan v:n sekä banaanivarjostuksen tein tummimmalla, violetilla sävyllä. Samaisia sävyjä levitin myös alaluomelle. 

Kasvot:

Meikin pohjustustuote: Nivea express hydration primer

Meikkivoide: Max Factor Ageless elixir foundation + serum, Light ivory 40

Peitevoide: Maybelline Fit me- peiteväri, 10

Valokynä: Loreal Touche Magique- valokynä, lohenpunainen vaalea sävy
Puuteri: Rimmel stay matte, 001 transparent

Silmät:
Luomien pohjustus: Elf eyelid primer, Sheer

Luomivärit: The Body Shop Shimmer cubes palette 23

Ripsiväri: Maybelline The falsies volum express waterproof

Kulmat: 

Revlon Brow fill-in powder, 04 brunette

Posket:

Varjostusväri: Nyx blush, 11 taupe

Aurinkopuuteri: Rimmel Natural bronzer, 021 sun light

Poskipuna: The Body Shop Shimmer waves, 04 coral

Hohtotuotteet: Nyx When leopard gets a tan 04 ja Elf Healthy glow bronzin powder, Luminance

Huulet:

Huulipuna: We care icon Magnetic lips, Moisture wear lipstic, 13 (vaaleanpunainen)

Huulikiilto: W7 squeeze me lipgloss, 04 passion fruit

Meikkeihin käytetyt tuotteet

Lopuksi vielä kuva meikeistä, joita käytin näiden kahden meikin tekoon. Meikkipohjan teen lähes aina samoilla tuotteilla, samalla kaavalla, joskin eri päivinä tietysti paljon kevyemmin. Näistä muista tuotteista täytyy mainita ainakin Maybellinen ripsiväri, se on aivan ehdoton luottotuotteeni! Pikkisuorat ripseni pysyvät taivutettuina erittäin hyvin, eikä tämä ripsiväri paina niitä takaisin suoriksi. Ripsiväri tuo mukavasti tuuheutta ja pituutta (jota on hyvin hankala tuoda kuvissa esille) Lisäksi olen tykästynyt hirveästi Nivean meikinpohjustustuotteeseen, joka on hyvin kevyt, kosteuttava tuote. Se silottaa mukavasti ihon pintaa ja pitää meikkivoiteen koko päivän paikallaan. Meikkeihin käytin Max factorin meikkivoidenäytettä, joka osoittautui huippuhyväksi! Levittyy hyvin, ei jätä rajoja, ei tarvinnut koko päivänä lisäillä puuteria ja peittokykyä myöskin löytyi mukavasti. Taidankin ostaa tämän meikkivoiteen, kunhan saan Lumenen meikkivoiteeni ensin käytettyä loppuun. 

Minkälaiselta tällainen postaus tuntui välillä? Onko siellä ruudun toisella puolella muita meikkaamista harrastavia? Löytyykö sinulta samoja tuotteita meikkipussistasi kuin minulla on?

Vaatteita vauvalle: Keltaiset

Vielä on aika paljon vauvanvaatekappaleita kuvaamatta ja esittelemättä. Ajattelin näitä vaatepostauksia laittaa tänne muiden postausten sekaan aina välillä. Tulee vähän kevyempää tekstiä välillä :) Vuorossa olisi siis keltaiset vaatteet, kun viimeksi kävin läpi vaaleankeltaiset. 

Tutan body 62 ja potkuhousut 56

Ihana Tutan viidakon eläimillä kuvioitu lyhythihainen body. Tämän bodyn koko on 62. Potkuhousut ovat myöskin Tutan ja kokoa 56. Näiden potkareiden kuosiin ihastuin täysin! Niissä on maatilan eläimiä; pupuja, hevosia ja kanoja, sekä erilaisia maatilan koneita ja tarvikkeita. Ihanan pirteä ja suloinen kuosi, päästäänkin pitämään Hipulla näitä potkareita melko pian :) Laadultaan oikein hyviä molemmat vaatteet.

Tutta paita 60 ja Napero housut 60

Nämä vaatteet eivät ole asukokonaisuus, mutta niille ei löytynyt kummallekaan paria joten esittelen nämä samassa kuvassa. Paita on Tutan ja koossa 60. Todella sievät housut Napero- merkiltä, kokoa 60. Näitä housuja kuvittaa pikkuiset leppäkertut. Ihanan pirteät kevät / kesävaatteet meidän pienelle vauvalle. Jäin ihastelemaan näitä housuja pitkäksi aikaa ja haaveilemaan ajasta, kun Hippu on jo syntynyt. Olen ilmeisesti vähän päästäni lämmennyt.

Naperon vaatesetti vauvalle

Iloisen keltainen setti Naperolta. Paita sekä housut ovat koossa 62. Kypärälakki ja pikkuhousut 56. Näissä on pienoinen norsu- logo. Vaatteet ovat melko vahvaa kangasta, varmastikin hyvinkin laadukkaita ja kestäviä. Hippu näyttää ihan pieneltä tipuselta, kun nämä puetaan hänelle päälle ;)

Ihanat velourpotkupuvut

Lopuksi vielä syötävän suloiset velour- kankaiset potkupuvut, joista tosin toinen asu vain on keltainen. Nämä ovat siis täysin samanlaiset keskenään ja ovat molemmat kokoa 0-3 kk. Potkupuvuissa on pupujen kuvia, porkkanoita ja pupun käpälän jälkiä. Puvut ovat New Baby- merkiltä. OIen ihastunut näihin potkupukuihin ikihyviksi; niin ihanaa, pehmeää ja lämmintä kangasta sekä suloisia pupuja. Jostakin syystä olen aina aivan myyty, kun näen jotakin mikä on varustettu pupukuvilla. Nämä puvut tulevat kyllä olemaan ahkerassa käytössä pikkuisella. 

Näitä vaatteita tulee ihasteltua jatkuvasti ja aina viikattua ja järjesteltyä uudelleen. Kovasti täällä jo odotellaan Hippua syntyväksi ja mietitään ja suunnitellaan aikaa vauvan kanssa. Jotenkin on tullut niin malttamaton olo nyt. Aluksi en laskenut ollenkaan päiviä, milloin Hippu mahdollisesti syntyy. Nyt jokainen päivä on kuin uuden etapin ylitys, synnytys on päivä päivältä lähempänä! Onneksi en tiennyt tästä raskaudesta jo viime heinäkuussa, olisi ollut tuhottoman pitkä aika odottaa.

Eilen kävimme H:n kanssa hoitamassa pankkiasioita ja muutamia muitakin tärkeitä asioita. Käytiin pikaisesti pyörähtämässä yhdellä kirpputorilla, jossa ei oltu vielä käyty. Täällä päin on todella paljon kirppareita. Kirpputorilla oli useassa pöydässä vauvanvaatteita, mutta mitään ei kuitenkaan tarttunut matkaan. Oli aika ylihinnoiteltuja osa, vaikka olivat jo melko kovasti käytettyjä. Lähinnä etsin enää muutamaa pitkähihaista perusbodya, paria potkupukua, paksumpaa lakkia, töppösiä, tumppuja sekä peitemakuupussia.

Saattaa olla, että me emme ota ollenkaan äitiyspakkausta vaikka ensin pidimmekin itsestäänselvyytenä sen ottamista. Meillä on jo noita vaatteita aika mukavasti, patja ja lakanat pitää kuitenkin ostaa pinnasängyn kokoiset, muutamat pussilakanasetit meillä jo on ja kaksi haalariakin. Perus hygienia- ja hoitotuotteet pitää myös hankkia vauvalle. Tämän kuun lopussa haetaan äitiyspakkausta sekä muita tukia neuvolan tädin kanssa yhdessä, joten mietiskellään vielä sinne asti ja katsellaan mahtaako pakkaus ehtiä vaihtua 2014 versioon siihen mennessä.

Tilasin toissapäivänä Preeco.fi- verkkokaupasta Hipulle yhdistelmävaunut. Vaunut ovat Kunert- merkkiset ja olinkin lukenut ihan hyviä kokemuksia niistä. Pakettiin kuuluu lastenvaunut, jotka muuntautuvat vaunuista rattaiksi, irrotettava kantokoppa ja turvaistuin. Lisäksi settiin kuuluvat pieni hoitolaukku ja muita lisävarusteita. Minulla halutti kovasti tilata lilat lastenvaunut, mutta päädyimme tilaamaan vähän neutraalimmat jotta H:llakin olisi mukava niitä työnnellä. Ja onhan neutraalimmat jotenkin helpommat pitää ja ehkä myöhemmin myydä, mikäli niin haluaa. Ajattelin tehdä vaunuista teille erillisen esittelyn, kunhan ne kotiutuvat! 

Onko teillä kokemuksia Kunertin lastenvaunuista?

Vauvan kanssa täällä sama meininki jatkuu; kovasti potkitaan ja möyritään massussa. Vointi on oikein hyvä, mutta nyt on energisyys hävinnyt johonkin. Minua väsyttää koko ajan hirveästi, tekee koko ajan mieli vain levähtää. En tiedä onko tämä sitten sitä, kun Hippu kasvaa nyt kovasti ja vie minulta energiaa vai onko hemoglobiini päässyt alas. Täytyy seurailla tilannetta, jos jatkuu tällaisenaan vielä pitkään.

Eilen hieman säikäytti, kun pyysin Aadaa takaovelle, että päästän sen ulkoilemaan. Neiti sitten päätti livahtaa jalkojeni välistä varkain ulos, enkä ehtinyt laittaa sitä kiinni. Syöksyin äkkiä Aadan perään ja kyykkyyn mennessä reiteni löivät kovasti vatsaani. Siitä tuli kova polttavan vihlaiseva kipu, jota säikähdin hirveästi. Menin makuulleni sohvalle ja huhuilin H:n seuraksi. Vähän aikaa maatessani ja H:n paijatessa kipu alkoi hellittää. Onneksi se meni pian ohi, eikä tuntunut enää myöhemminkään mitään. Täytyy tosiaan alkaa varoa kaikenlaisia äkkiliikkeitä!

Seuraavasta postauksesta olisi tarkoitus tehdä ihan jotakin muuta kuin vauvoihin liittyvää. Saa nähdä kuinka maltan jättää mainitsematta mitään vauvoista ;)