Viikko mökillä

Nyt on lomareissu mökille tehty ja siellähän vierähtikin mukavasti tasan viikko. Ollaan me nyt ainakin oltu ja rentouduttu, niin jaksaa taas arkea ;) Seuraavaksi tuleekin kuvapläjäys viikostamme. Osa kuvista on otettu kännykän kameralla, joten pahoittelut laadusta.

Mökillä me...

...Heräsimme aamulla varhain auringonpaisteeseen

...Ihmettelimme yläkerran rappusilla maailman menoa

...Kuuntelimme musiikkia asianmukaisista vermeistä

...Löysimme läntin hiekkaa ja leikimme hiekkaleikkejä

...Herkuttelimme lätyillä

...Jännäsimme ukkosta

  ...Leikimme isin vanhoilla leluilla omien lelujen lisäksi

...Ihastelimme mummun kukkasia

...Kalastelimme

...Ammuttiin pilkkaa ilmakiväärillä

...Saunoimme pitkään pehmeissä löylyissä

 ...ja kurkimme ja huutelimme saunan ikkunasta

Mökillä on kyllä mukava viettää aikaa, etenkin kun myös Hugo tykkää olla maaseudun rauhassa, luonnon helmassa. Hugosta oli niin jännittävää istua veneessä ja miettiä, tuleeko sitä kalaa. Kalasta puhuttiinkin sitten joka päivä.  Tietysti pojasta oli mukava nähdä taas mummia ja ukkia. Seuraavan kerran mökille mennään jo parin viikon päästä, kun marjakausi alkaa. Sitten syksyllä taas päästään metsälle ja silloin vietetään varmasti paljon aikaa Ranualla mökillä.


Miten / missä sinä tykkäät viettää lomasi?

Takaisin blogin pariin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Blogista tuli pidettyä kolmisen kuukautta taukoa, mutta koko ajan oli suuri kaipuu tänne takaisin kirjoittelemaan. Etenkin, kun kävijöitä oli joka päivä reilut 200, vaikutti suuresti siihen että päätin vain etsiä sopivia hetkiä päivästäni jolloin voisin taas kirjoitella blogiin. Koko ajan halusin tänne kirjoittelemaan, mutta kuluneet kuukaudet olivat vain niin kiireisiä että asiat olivat vain pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Uskon, että tauko teki ihan hyvää, sillä nyt olen aivan uudella innolla palaamassa blogin pariin ja paljon uusia ideoita on ehtinyt tulla tässä tauon aikana mieleen. 

Mitäs meille on sitten tapahtunut tässä kolmen kuukauden aikana. Hugon kehityksessä on tapahtunut todella suuria harppauksia eteen päin, mutta pojasta ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen. Pojalle on tapahtunut niin paljon juttuja, että ne ovat parempi kirjoittaa ihan erikseen.

Heti Hugon 1 vuotissynttäreiden jälkeen aloimme pakkailla kamppeita kasaan ja tekemään muuttoa. Pitkään oli mielessä kytenyt, että haluaisimme vaihtaa maisemaa. Oulu ei tuntunut omalta kaupungilta ja halusimme jonnekin lähemmäs luontoa. Paikkakunnanvaihdos vahvistui, kun H sai tiedon töistä, että voi siirtyä toiselle paikkakunnalle tekemään työtään. Kemijärvi tuntui meille sopivalta paikalta ja aloimme selvitellä siellä vapaana olevia asuntoja.

Kemijärven kunnalta saimme sitten aika pian tiedon, että meille olisi varattu sieltä rivitaloasunto. Kunnan virkailija kertoi, että asunto on vasta remontoitu, hyvässä kunnossa kauttaaltaan ja mukavassa taloyhtiössä. Olimme innolla lähdössä kohti uutta kotia.

Huhtikuun puolessa välissä muuttoauto starttasi kohti Kemijärveä ja meillä oli kyydissä oikeastaan kaikki meidän kotoamme. Muutama pikku juttu jätettiin vielä Ouluun, jotka H hakisi myöhemmin erikseen. Pysähdyimme yhdeksi yöksi isäni luokse Rovaniemelle ja seuraavana päivänä ajelimme Kemijärvelle. 

Järkytys oli suuri, kun menimme katsomaan meille varattua kotia. Asunto oli aivan kauheassa kunnossa, aivan kuin jokin huumeluola. Paniikki iski, että mitä nyt teemme. Kerroimme kiinteistönhoitajalle, joka asuntoa meille näytti, että meille kerrottiin asunnon olevan hyväkuntoinen ja vasta remontoitu. Hän vain naureskeli "ei näitä kyllä ole koskaan remontoitu". Kävimme hänen kanssaan katsomassa vielä muutamaa muuta rivitaloasuntoa ja koko ajan niiden kunto meni vain kauheammaksi. 

Itkeskelin autossamme, mietin että joudummeko tosissaan muuttamaan johonkin näistä läävistä. Olin vihainen itselleni, kun olin mennyt luottamaan toisen sanaan, että asunto olisi oikeasti hyväkuntoinen ja remontoitu. Soitimme vihaisen puhelun Kemijärven kuntaan, että olemme nyt heidän takia ihan tyhjän päällä. Sieltä tuli vain vastaukseksi "No, nyt on joku virkailija antanut väärää tietoa. Ei meillä ole varaa pitää näitä asuntoja kunnossa."

Katsoin Hugoa ja oloni meni vain pahemmaksi. Eikö meillä ole tarjota tuolle pienelle pojalle asuinkelpoista ja turvallista kotia. Mihin ihmeeseen me nyt menemme? Päätimme käydä syömässä, vaihtamassa Hugon vaipan ja vähän hengähtämässä. Vatsa täynnä oli paljon helpompi ajatella. Soitin isälleni ja kysyin, että voisimmeko asua heidän luonaan sen ajan että löydämme uuden kodin. Se sopi isälleni oikein hyvin ja hänen autotalliinsa mahtuivat kaikki meidän tavaramme.

H lähti seuraavalla viikolla viikoksi työreissulle Kajaaniin. Me olimme Hugon kanssa sen viikon äitini luona, koska hän asuu ihan lähellä isääni. Viikko meni etsiskellessä uutta kotia ja sellainen löytyikin pian. Kemijärvelle ei ollut enää mitään mieltä mennä, joten katselin sitten asuntoja kauttaaltaan Lapista ja Pohjoispohjanmaalta. Kuusamosta sitten vihdoinkin löytyi ihana luhtitalon alakerran huoneisto meille.

H palasi työreissultaan ja lähdimme katsomaan vielä paikan päälle mahdollisesti tulevaa kotiamme. Enää en uskaltanut luottaa kuviin ja toisen sanomaan. Jännitin ihan hirveästi asuntonäyttöä, olin aivan hermona. Oli suuri helpotus, kun asunto osoittautui todella hyväkuntoiseksi, juuri meille sopivaksi. Kaksikerroksisen luhtitalon päätyasunto omalla saunalla ja Aadallekin oli sopiva paikka takapihalla. Pihapiiri vaikutti mukavalle ja rauhalliselle sekä asuinsijainti muutenkin ihanteellinen. Luontoa ja rauhaa ympärillä, mutta kuitenkin ruokakaupat ja muut tarvittavat liikkeet ihan kävelymatkan päässä. Olin niin onnellinen, että lysähdin vain istumaan uuden kotimme olohuoneen lattialle itkemään!

Uuden kodin pihalla hiekkaleikeissä

Muuttoa aloimme tehdä samantien ja kotiuduimmekin heti niin hyvin. Vihdoinkin meillä oli ihana koti hyvällä paikalla. Niin ne asiat vain järjestyivät, vaikka ehtikin jo tuntua että kaikki suunnitelmat menivät ihan pilalle. Asunto tuntui kyllä heti kodilta ja viihdyimme kaikki hyvin. Kotia ollaankin sisustettu kovasti, uutta hankittu ja vanhaa tuunattu. Kodin laittoon on mennyt paljon aikaa, mutta se on ollut kyllä tosi kivaa puuhaa. Näistä tuunaushommista teen erikseen myös postauksia ja kotipostauksiakin on varmasti tulossa myöhemmin!

Isin kanssa kasaamassa pöytää

H:lla oli kiireistä töissä ja hän lähti taas viikon työreissulle, tällä kertaa Kuopioon. Äitini tuli ensiksi laittamaan meille minun kanssani kotiamme ja sitten lähdimme Hugon kanssa hänen mukaansa Rovaniemelle. H tuli viikon jälkeen hakemaan meidät Rovaniemeltä takaisin Kuusamoon. 

                                   

Kesäkuun alussa kävimme ylioppilasjuhlissa ja vietimme aikaa Rovaniemellä. Nautimme muutamasta kesäisestä päivästä siellä. Kävimme pari viikkoa olemassa kotosalla ja sitten suuntasimmekin Juhannuksen viettoon Ranualle mökille. Siellä olivat myös Hugon mummo ja ukki. Siellä olimme viikon. Ja vain olimme. Hengähdimme, kun viime viikot olivat olleet niin hektisiä.

Hugo mökillä

Hugo nautti valtavasti mummolassa olemisesta. Vietimme pitkiä aikoja ulkona touhuskellen, ihmettelimme oravan ja kärpän poikasia, saunoimme, söimme grilliruokaa ja nukuimme pitkiä päiväunia. H kävi Ranuallakin päivisin töissä. 

Juhannuksen jälkeen olimme koko perhe viikon kotosalla. Juhlimme 1 vuotishääpäiväämme ja vietimme aikaa perheen kesken. Kunnes taas H:lla tuli työviikko eteen ja hän lähti viikoksi taas Kuopioon. Hugo oli tuon viikon vähän hämillään ja itkuisempi, häneen selvästi vaikutti se että isi on poissa kotoa. Tietysti se vaikutti myös minuun ja olin kovin väsynyt. Juttelimme H:n kanssa puhelimessa, että sopiiko tällainen työ meidän perheellemme. Hänelläkään ei ollut hyvä olla vähä väliä meistä erossa ja reissata ympäri Suomea.

Pieni onnellinen poika järven rannalla

Pienen sumplimisen jälkeen tilanne on nyt se, että H on meidän kanssamme enemmän kotosalla eikä enää tee reissutyötä. Ollaan kaikki nyt niin paljon onnellisempia, etenkin Hugo on aivan yhtä hymyä. Nyt on taas aikaa olla perheen kesken ja tehdä kaikkea kivaa. Ollaankin reissailtu vähän kodin lähellä ja käyneet katselemassa kauniita paikkoja. Ollaan vain istuskeltu puiston penkillä ja syöty pehmistä. Ollaan leikitty koko perhe yhdessä ja nautittu yhdessä olosta. Tällä hetkellä ollaan Ranualla mökillä ja täällä ovat myös Hugon mummo ja ukki. Tällä hetkellä me ollaan kaikki niin onnellisia, nyt on kaikki hyvin!

Ranualla rähjääntymässä

Kotiuduimme eilen Ranuan reissulta ja olo on väsynyt, mutta silti onnellinen. Reissu onnistui kaikin puolin mahtavasti ja oli kivaa nautiskella kesästä järven rannalla. Reissuun lähdimme viime perjantaina ja palasimme kotiin eilen tiistaina.

Perjantai-aamuna otimme suunnaksi Ranuan ja Simojärven. Auto oli pakattu tupaten täyteen, sillä tarkoituksenamme oli olla reissussa useampi yö. Hugolle tarvitsimme kaikenlaista tarviketta mukaan sekä useammat vaatteet. Lisäksi itsellemme otimme perusvaatteiden lisäksi kumikengät ja eräkamppeet. Otimme myös peitot, tyynyt ja liinavaatteet mukaan. Aadallekin piti olla pakattuna omat tarvikkeet. Ennen reissua poikkesimme kaupungilla teetättämässä valokuvan Hugosta mummolleni ja ostimme siihen kehykset. Samaisesta valokuvasta teetimme myös vähän pienempiä kuvia, niitä annamme Hugon isovanhemmille sekä kummeille.

Kuvia Hugosta

Mummolaan meiltä on matkaa reilut parisataa kilometria. Jouduimme pysähtymään matkalla pari kertaa, kun Hugolle piti antaa maitoa sekä Aadaa käyttää pissalla. Muuten matka meni ihan hyvin. Hugo pariin otteeseen vähän kitisi turvakaukalossaan, mutta pääasiassa nukkui.

Mummolani sijaitsee Simojärven rannalla, Ranuan kunnassa. Mummolassani asuu siis mummoni ja navetan toisella puolella asuu setäni perheensä kanssa. Mummolassa on navetta, jossa on reilut neljäkymmentä lypsävää lehmää, sekä pari sonnia, hiehoja ja vasikoita. Nytkin oli navetassa kaksi parin päivän ikäistä vasikkaa. Lisäksi mummolassa on aina ollut suomenpystykorva.

Mummola

Aitta

Hiehoja laiduntamassa

Huli- suomenpystykorva

Mummoni on reilu 80- vuotias ja silti hän jaksaa hössöttää ja olla koko ajan menossa. Taas normaaliin tapaan mummo laittoi kaikki mahdolliset herkut pöytään ja hyysäsi meitä koko ajan. Muutaman kerran sanoinkin mummolle, että ei meidän takia tarvitse hössöttää. 

Ensimmäisenä iltana emme jaksaneet tehdä juuri mitään, olimme vain ja rentouduimme. Setäni kävi illalla lämmittämässä rantasaunan ja siellä kylvimme koko porukka, paistoimme makkaraa ja uimme. Hugo ihmetteli kauan aikaa takkatulta.

Rantasauna

Takkahuone

Sauna

Iskän ja äiskän yhteistä laatuaikaa

Hugo ihmettelee takkatulta

Yön Hugo nukkui vuodevaatelaatikossa, kuten minäkin olen aina lapsena nukkunut mummolassa. Uni maittoi pienellä pojalla hienosti; puoli yhdeltätoista hän meni nukkumaan ja heräsi ensimmäisen kerran vasta puoli kuudelta! Hugo vetelikin ennätysunia koko reissun ajan. Joka yö nukkui 6-7,5h!

Vuodevaatelaatikossa nukkumassa

Lauantaina käväsimme Hillamarkkinoilla, jotka järjestetään joka vuosi Ranualla. Sieltä ei ostettu muuta kuin perinteisesti metrilakuja. Hillamarkkinat ovat meille aina olleet vain tuttujen näkemistä varten. Tällä kertaa nähtiin aika vähän tuttuja, muutama pariskunta vain, paljon oli ulkopaikkakuntalaisia liikenteessä. Hugo oli myös mukana markkinoilla ja nukkui melkein koko ajan vaunuissa. Välillä kyllä piti maitoa tankata, että jaksoi taas markkinahumua.

Metrilakuja markkinoilta

Markkinoiden jälkeen palasimme takaisin mummolaan. Ruuaksi mummo oli tehnyt uusia perunoita sekä savustanut lohta! Jälkkäriksi oli ternimaidosta tehtyä uunijuustoa, joka onkin minun suurta herkkua! Se onkin aivan mahtavaa lämpimänä, kanelin, sokerin ja maidon kanssa. Lapsuus tuli niin mieleen, kun mummolan ruokapöydässä herkuteltiin uunijuustolla ja mummon paistamilla rieskoilla.

Syönnin jälkeen lähdettiin vähän sulattelemaan ruokia tielle. Kävelimme pienen matkan, Hugo oli Tulan kantorepussa. Hugo tykkää olla kantorepussa, kun siitä näkee niin hyvin ympärille ja saa olla äidin lähellä. Hugo nukahtaakin kantoreppuun melko pian. Käytiin myös laittamassa kuntovihkoon meidän nimet ;)

Aada kuntovihkolla

Illalla isäni ja hänen puolisonsa katsoivat Hugoa, kun minä ja H lähdimme rantasaunalle saunomaan, uimaan ja paistamaan makkaraa. Oli ihanaa vain olla rauhassa saunassa, ilman kiirettä. Saunan ikkunasta oli mukava katsella järvelle ja nautiskella olosta. Uimassa käytiin vain pyörähtämässä, kun oli iskenyt taas nälkä ja piti päästä makkaraa paistamaan!

Saunan jälkeen olikin jo kova ikävä Hugoa ja meidän piti päästä hoitamaan pikkumiestä. Hugo naureskeli niin onnellisena, kun näki meidät. Hugolle vielä annettiin iltapala ja sitten kömmittiinkin koko porukka nukkumaan.

Sunnuntaina puuron jälkeen suuntasimme suoraan aamunavettaan, sillä pitihän Hugonkin päästä näkemään lehmät läheltä! Navetassa tuli taas ihania lapsuusmuistoja mieleen, kun olen pikkutyttönä ollut kova hoitamaan lehmiä. Olen myös auttanut teini-ikäisenä mummoa ja pappaa navettahommissa. Hugo ei pelännyt lehmiä yhtään, hän vain katseli niitä kiinnostuneena ja halusi koskea niihin. 

Hugo halusi silittää lehmää

Kaksi vauvaa

Käytiin vielä rannalla hakemassa meidän uimapuvut ja pyyhkeet rantasaunalta. Vielä oli pakko hetkeksi pysähtyä järven rannalle ihastelemaan maisemia. On se järvi vain niin kaunis ja rauhoittava näky!

Simojärveä

Hugo laiturilla ihmettelemässä

Päivällä aloimmekin tehdä lähtöä kohti H:n vanhempien luokse. Menimme siis sinne maatilalle, josta lähdimme vuosi sitten pois. Paluu sinne taas nosti muistot mieleen ja hevostallissa meinasivat kyyneleet nousta silmiin. Samalla paikka tuntui niin tutulle ja rakkaalle, samalla niin vieraalle ja kylmälle. Todella ristiriitaiset tunteet oli!

Lähdimme H:n ja Hugon kanssa käymään läheisessä metsässä mustikassa. Mustikoita olikin aika mukavasti ja ehdimme poimia niitä kymmenen litraa, ennen kuin Hugo hermostui koko touhuun. Siihen asti poika nukkui tyytyväisenä kopassaan. Seuraavana päivänä kävimme vielä poimimassa ja saimme 20 litraa mustikoita. Vielä olisi tarkoitus vähän poimia, jotta riittää talveksi.

Sunnuntai- päivän mustikkasaalis

Maanantaina oikeastaan vain rentouduttiin ja nautittiin olostamme sen jälkeen, kun olimme mustikat poimineet. Kävimme pienellä lenkillä Hugon ja H:n kanssa. Hugo taas oli tyytyväisenä kantorepussaan ja nukahtikin siihen pian. Aada oli onnessaan, kun sai juosta irti vapaana. Aada saikin jänisajon aikaiseksi, mutta kielsimme häntä heti alkuunsa ajamasta, kun pupu oli niin pikkuinen. Hyvin Aada totteli ja lopetti ajon kesken. Jäi se kyllä haukkumaan pupun perään, mutta ei enää lähtenyt ajamaan.

Hugo Tulan kantorepussa

Aada sekoilee pellolla

Lenkkeilyn jälkeen pieni mies söi ison annoksen sosetta ja joi maitoa ja nukahti äitin syliin saman tien. Laitoin Hugon nukkumaan ulos vaunuihin ja siellä hän posottikin parin tunnin iltaunet tyytyväisenä.

Ulkona vaunuissa nukkumassa

Ulkona nukkumisen jälkeen Hugo jaksoi vain pikaisesti syödä iltapuurot, puoliunisena joi iltamaidon ja nukkui jo vaipan vaihdon aikaan. Puoli yhdeltätoista hän oli jo pedissään nukkumassa ja heräsi kuudelta aamulla ensimmäisen kerran.

Tiistai- aamuna vain söimme puuron ja pakkasimme kamppeet autoon sekä hoidimme Hugon lähtövalmiiksi. Suuntasimme sitten kotia kohti ja minä ajoin pitkästä aikaa autolla! Raskauden aikana en juuri ollenkaan ajanut autolla, koska autokyyti sai aikaan kovia supistuksia. Olihan se pitkästä aikaa vähän jännää, mutta hyvin se loppujen lopuksi meni!

Reissu oli tosiaan aivan mahtava, oli ihanaa olla järven rannalla, uida, saunoa ja nautiskella olosta. Oli kivaa jutella pitkästä aikaa kunnolla mummon kanssa ja Hugokin sai paljon sylitystä ja juttelua. H:n vanhemmat oikein innostuivat höpöttämään Hugon kanssa ja sehän poikaa nauratti! Mutta onhan se vain mukava taas olla kotona omassa rauhassa!

Nyt lähdenkin käymään kampaajan penkissä rentoutumassa. Saattekin sitten pian nähdä, mitä jännää saatiin aikaiseksi ;)

Lapin reissu

Lyhyenkin reissun jälkeen täytyy aina vain todeta, että kotona on mukavaa! Vauvan kanssa lyhytkin reissu vaatii suunnittelua ja hirveän määrän tavaraa. Nyt ollaan pari päivää nukuttu univelkoja pois ja toivuttu reissaamisesta, joten jaksoin taas palata blogin pariin. 

Lähdettiin keskiviikkona suuntaamaan kohti Rovaniemeä minun äitini luokse. Meillä oli tarkoitus samana päivänä vielä ajella Kemijärvelle katsomaan yhtä omakotitaloa. Talon omistaja ilmoittikin matkalla, että kävisikö meille näyttö torstaille. Suunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta kävihän se. 

Enon sylissä ihmetellään...

...Sitten kohta naureskellaan

Mentiin sitten äitini luokse ja viihdyttiinkin siellä useampi tunti. Hugo leikki enon kanssa, naureskeli ja hassutteli. Mummo (äitini) hössötti hirveänä pojan kimpussa ja oli aivan onnesta soikeana, kun tulimme kylästelemään. Minulla olikin helppoa, kun Hugolla oli sylejä ja viihdyttäjiä. Aika pian syönnin ja leikkien jälkeen Hugo nukahtikin mummon sängylle. Seurasin pojan lähellä koko ajan hänen unta, ettei hän vain unissaan liikkuisi ja tipahtaisi sängyltä.

Päiväunilla mummon sängyssä

Hugon nukkuessa me aikuiset söimme terveellisesti ranskalaisia ja makkaraa. Sitten piti vielä herkutella jäätelöllä. Äitin kanssa höpöttelimme kaikkia naisten juttuja ja äiti antoi minulle pussillisen hänelle pieneksi menneitä vaatteita. Äitini pukeutuu jopa nuorekkaammin kuin minä, joten hänen vaatekaapistaan löytyy yllättävän paljon minullekin sopivia vaatteita.

Äitin luota lähdimme iltasella ajelemaan joen toiselle puolelle, jossa isäni asustelee uuden vaimonsa kanssa. Siellä sitten vietettiin iltaa; herkuteltiin, juteltiin ja maisteltiin viiniä. Tulikin herkuteltua isäni vaimon tekemillä leivoksilla niin, että massu oli aivan järkyttävän täynnä!

Tuoretta omenapiirakkaa ja vaniljavaahtoa

Herkuttelua

Paahtavan kuuma aurinko oli paistanut koko päivän, joten lähdimme käymään uimassa. Hugokin kävi vähän pulahtamassa joessa. Yllättävän rennosti ja rauhallisesti poika kuitenkin veden otti. Ilmeisesti äidin sylissä oli turvallista. Vesi oli +22 asteista ja Hugo oli siellä vain pari minuuttia. 

Uimassa lapsuuteni jokirannassa

Hugo ensimmäistä kertaa luonnonvedessä

Uimisen jälkeen pääsimme saunomaan. Isäni sauna on aivan huippuhyvä ja siellä saa kyllä niin ihanan pehmeät löylyt. Hugokin kävi istumassa sylissäni lauteilla muutaman minuutin ajan. Näytti poika nauttivan lämmöstä. Löylyä ei kuitenkaan heitetty yhtään. 

Pesin saunan jälkeen Hugon suihkussa ja annoin hänet isälleni, jotta hän pukisi vauvan ja juottaisi iltamaidon. Me H:n kanssa saimme vielä jatkaa rauhassa saunomista, kun isäni vaimonsa kanssa hoiti poikaa. Olikin mukavaa pitkästä aikaa saunoa oikein rauhassa, eikä tarvinnut koko ajan huolehtia ja kuunnella että herääkö Hugo.

Väsynyt pieni poika

Hugo olikin jo nukahtanut, kun tulimme saunasta. Aada kyttäsi koko ajan saunan oven takana, hänelläkin olisi hirveästi haluttanut saunomaan kun on tottunut aina mökillä saunomaan meidän kanssamme. Saunan jälkeen muut vielä joivat vähän viiniä, mutta minä pysyin mehulinjalla jotta voisin tarvittaessa imettää poikaa yöllä. Iltapalan jälkeen olimme jo ihan sippi, joten kävimme nukkumaan. Hugo nukkui yön ensin viisi tuntia, sitten kaksi ja vielä tunnin verran. 

Aada kyttäämässä saunaan pääsyä

Kantokopassa nukuttaa mukavasti

Torstaiaamuna heräilimme yhdeksän aikoihin aamupuurolle. Aloin laittautumaan ja lähdimme suuntaamaan kohti Kemijärveä isäni autolla. Isäni lähti matkaan katsomaan taloa, koska hänellä rakennusmiehenä on kokemusta taloista ja niiden rakenteista. Olimme ajaneet muutaman kilometrin, kunnes Hugo äkisti isot kakat vaippaan. Pysähdyimme huoltoasemalle pesemään pojan pepun ja vaihtamaan puhtaan vaipan. Sen jälkeen Hugo alkoikin itkeskellä, joten annoin hänelle maitoa. Maidon jälkeen vauva nukahtikin ja nukkui Kemijärvelle saakka.

Matkalla kohti Kemijärveä

Hugo nukkui tyytyväisenä melkein koko matkan 

Talosta, jota menimme sinne katsomaan, sen verran että myyjä sanoi sen olevan hyväkuntoinen ja kuvista se näyttikin hyväkuntoiselta. Siellä haisi tupakka, katto oli onnettomassa kunnossa, huoneet kaipasivat pikaisesti pintaremonttia, laattoja oli haljennut kylppäristä ja siellä haisi aivan märkä koira. Talon piti myyjän mukaan sijaita erittäin rauhallisella alueella. No, rauhallista siellä ei ainakaan ollut. Iso tie kulki aivan talon vierestä. 

Kemijärveä

Kemijärvellä kävimme vielä kahvilla ja ihastelemassa maisemia. Ihastuin kauniisiin maisemiin, järvinäkymään, vaaroihin... Oikeastaan ihan kaikkeen mitä siellä oli! Pieni paikkahan se on, mutta aivan kaikki tarvittavat palvelut saatavilla. 

Kemijärveä

Rovaniemelle tulimme toisen reitin kautta ja kävimme katsomassa päältä päin erästä rivitaloasuntoa, joka oli myynnissä. Se näytti oikein hyvälle ja sijaitsi aivan järven rannalla. Se olisi muuten meille oikein mukava asuinpaikka ja koti, mutta ensisijaisesti etsimme omakotitaloa.

Hugo alkoi puolessa välissä paluumatkaa itkeskelemään ja olemaan levoton. Tarjosin pojalle mangopilttiä ensimmäistä kertaa, mutta sille hän vain irvisteli. Kävin ostamassa eräästä kyläkaupasta porkkana-peruna- pilttiä. Ei sekään oikein kelvannut, kun Hugo on tottunut kotitekoisiin soseisiin. Muutama lusikallinen sentään upposi ja 100 milliä maitoa. Syönnin päälle olikin hyvä ottaa sitten pitkät iltapäiväunet.

Rovaniemellä käväsimme vielä ruokakaupassa hakemassa Hugolle vaippoja, maitoa ja isäni kotiin ruokaa. Poikkesin vauvanvaateosastolle ja löysin aivan ihanan muumibodyn 68 koossa. Body on pehmeää ja laadukasta kangasta ja valmistuttaja on siis Moomin characters. Ensimmäinen vaate, jonka ostin Hugolle aivan oikeasta kaupasta! Sukulaiset ovat niin hyvin hoitaneet tuon pojan vaatetuksen kuntoon, että minun ei ole tarvinnut kuin muutamia housuja ostaa kirpputorilta. Tosin ne kirppishousutkin ovat olleet uusia. 

Muumibody, kokoa 68

Ihana muumikuosi

Sitten mentiikin isäni ja hänen vaimonsa kotiin. Olimme aivan väsyneitä reissusta ja oli ihanaa istua suoraan valmiiseen pöytään. Ruokana oli uusia perunoita, yrttimarinoitua porsaan ulkofilettä sekä fetasalaattia. Jälkkäriksi isäni paistoi muurinpohjalättyjä, joita söimme omatekoisen mansikkahillon ja vaniljavaahdon kanssa. 

Ruuan jälkeen nautiskelimme H:n ja Hugon kanssa ihanasta säästä pihakeinussa. Hugo katseli ihmeissään ympärille, kun oli niin paljon nähtävää. Poika oli todella nätisti pitkän aikaa, kun tuntui olevan ulkona hänellekin virikkeitä. 

Suihkulähde ja kukkapenkkiä

Äiti ja poika pihakeinussa

Aadallakin oli reissussa pikkuisen hienompi koppi, entä kotona

Illalla yhdeksän aikoihin isäni huomasi, että lähdetään käymään hänen moottoripyörällään ajelemassa. No, ei muuta kuin kamppeet niskaan ja menoksi! Kävimme noin neljänkymmenen kilometrin lenkin. Ajelimme eräässä kauniissa maalaiskylässä, kävimme katselemassa hevosia sekä ylämaankarjaa. Kaupungin kautta sitten ajelimme takaisin isäni luokse ja kävimme tulomatkalla tankilla.

Iskän kanssa motskariajelulle lähdössä

Motskariajelun jälkeen olin jo niin väsynyt, etten jaksanut enää käydä edes suihkussa. Tein pikaiset iltatoimet ja syötin Hugon. Kävimme kymmenen jälkeen H:n ja Hugon kanssa nukkumaan. 

Perjantaina heräilimme taas yhdeksän aikoihin aamupuurolle. Isäni hössötti Hugon kanssa ja nauratti poikaa, joten sain syödä puuroni ihan rauhassa. Isäni ehdotti, että voisimme H:n kanssa käydä aamu-uinnilla ihan rauhassa ja hän voisi sillä aikaa olla Hugon kanssa. Mehän tartuimme tarjoukseen ja lähdimme uimaan. Oli kivaa uida pitkään ja nautiskella lämpimästä jokivedestä, joka kuitenkin raikasti mukavasti helteen keskellä. 

Uimme noin puolisen tuntia ja isäni kodille palatessamme, leikki Hugo tyytyväisenä pappansa kanssa leluilla. Olivat kuulemma pärjänneet hienosti. Isästäni näki kuinka hänestä oli mukavaa olla tyttärenpojan kanssa aivan kaksistaan. Oli mukava huomata isässäni tällaisen lämpimän ja välittävän puolen.

Kahden aikoihin päivällä aloimme pakkailemaan tavaroitamme ja tekemään kotimatkaa. Ajelimme toista reittiä kotiin ja emme pitäneet mitään kiirettä, vaan katselimme maisemia kun Hugokin nukkui tyytyväisenä. Päästessämme kaupunkiin poikkesimme Scanburgerilta hakemassa ateriat kotiin, ettei tarvinnut alkaa laittamaan enää ruokaa. Kyllä se grilliruoka ihan hyvälle maistui pitkästä aikaa, vaikka onhan tietysti se itsetehty aina parempaa. Hugokin nukkui tyytyväisenä, niin sain nautiskella ateriastani ihan rauhassa.

Grilliruokaa Scanburgerilta

Ruuan jälkeen alkoikin väsyttämään, mutta Hugo heräili. Otin pojan vierelleni sänkyyn ja annoin hänen olla rinnallani. Hugo nukahtikin rinnalle melkein heti uudelleen ja nukuimme parin tunnin myöhäiset päiväunet.

Reissu oli oikein mukava ja onnistunut. Hugo ja Aada pärjäsivät hienosti ja olivat oikein nätisti. Oli ihanaa saada pitkästä aikaa syödä rauhassa, olla hetki ilman että pitäisi koko ajan kantaa vauvaa sekä saada H:n kanssa vähän yhteistä laatuaikaa. Pienenkin hetken, kun olin Hugosta erossa, oli tullut jo ikävä ja poikaa piti suukotella ja halailla. On se oma perhe vaan niin rakas <3