lauantai 28. joulukuuta 2013

Vaatteita vauvalle: ihanat pienet setit

Ihan tähän postauksen alkuun olisi tarkoitus esitellä teille muutama Hipun vaatekappale. Olen miettinyt, että miten alkaisin esittelemään teille näitä vaatteita. Pitäisiköhän ne kategorioittaa jotenkin, vai esitellä ihan sen mukaan kun fiilistä tulee. Kategorioiminen saattaisi johtaa sitten siihen, että joihinkin postauksiin tulisi liikaa vaatteita kerralla esitettäväksi ja joihinkin taas vähän. Täytyy vielä miettiä tuota asiaa, miten olisi järkevintä esitellä niitä. Kuitenkin niitä hankintoja tulee vielä tehtyä ja niitä esiteltyä. 

Tänään olisi esittelyssä suloiset Ciraf- merkin vaatteet keväisissä / kesäisissä väreissä. Ciraf- merkin vaatteita saa mm. isommista marketeista ja Sokokselta. Näitä löytyy varmaankin useasta suomalaisperheestä, mutta minua se ei haittaa. Kangas tuntuu hyvältä ja vaatteet kestäviltä sekä useiden ihmisten kokemukset näistä ovat positiivisia. Itse en tule ostamaan vauvallemme hirveän kalliita merkkivaatteita, sillä meille tärkeintä on vain se että vaatteet kestävät ja ovat hyvät päällä. 

Ensimmäisenä suloinen vanuhaalari ja siihen sopiva myssy. Haalari on ihanan pehmeä, lämpimän oloinen ja todella nätti. Kamerani hieman vääristää sävyä, luonnossa on paljon raikkaamman värinen. Myssyssä sekä puvun rinnuksessa on sievä koiranpennun kuva. Tämä setti meiltä löytyy koossa 62. En malta odottaa, että pääsen pukemaan pikku-Hipun tähän. Nämä kaikki vauvan haalarit ovat niin suloisia, että niitä tuleekin hypisteltyä niiden eteen sattuessa. Erilaisia vanuhaalareita meille onkin ilmaantunut useampi kappale, mutta niitä esittelen teille sitten myöhemmin.

vauvan vaatteet vanuhaalari
Ciraf- vanuhaalari ja myssy, 62


Sitten vähän samaan tyyliin menevät Cirafin seepra-etana- kuvioiset vaatteet. Tällä kuviolla varustettuja vaatteita löytyikin useampi kappale; Seeprakuviolla varustetut paita ja housut koossa 68, bodyt koossa 62 sekä paksumpi ja ohuempi, pitkähihaiset potkupuvut koossa 62. Todellisuudessa vaatteet ovat taas vähän raikkaamman sävyiset, corallinpunaiset. Nämäkin vauvanvaatteet olivat oikein pehmeää ja napakkaa kangasta.

vauvan vaatteet, potkupuku
Ciraf- potkupuvut, 62

vauvan vaatteet
Ciraf- paita ja housut, 68 sekä bodyt, 62




Mistä sinä hankit vauvallesi vaatteet?

Vauvanvaatteita olen saanut jonkin verran pestyä, mutta pitää nyt näiden "juhlien" jälkeen ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa pesemään kaikki Hipun vaatteet ja viikkaamaan niitä oikeille paikoille. Ajattelin laittaa hoitotason kaapistoon vain sillä hetkellä käytössä olevat vaatteet ja muut sitten isompaan kaappiin odottelemaan käyttöä. Meidän hoitotaso tuoksuu muuten ihan vauvalle! Olen pyyhkinyt sen pesuainevedellä useampaan otteeseen tarkasti, koska taso oli käytetty mutta ei se tuoksu ole mihinkään häipynyt. Eikä se tuoksu minua haittaakaan, tuntuu vain hassulle kun meidän kodissamme on jo vauvan tuoksua :)

Joulutunnelmista ollaan päästy etenemään taas ihan normaaliin arkeen. Jouluherkkujakaan ei ole enää juuri syötäväksi asti. Kinkun loppukin pitää tänään pilkkoa pakkaseen ja tehdä siitä myöhemmin jotakin ruokaa. Vielä olisi Uuden vuoden aattona herkuteltava ja sitten siirrytäänkin takaisin kevyempään ja terveellisempään ruokavalioon. Alkaakin jo kaipaamaan ihan jotakin muuta ruokaa, kun kolme päivää syötiin raskaita jouluruokia.

Monissa liikkeissä on alkanut jo alennusmyynnit, joten kävimme eilen kiertelemässä huonekaluliikkeitä. Sotkasta löytyi ihana kaksipaikkainen mekanismisohva, jossa on keskellä ns. pöytä, mukitelineet ja säilytyslokerikko. Sohva on musta ja nahkainen, materiaali tuntuu oikein mukavalle ja pehmeälle. Oikea laiskanlinna, luulisi että nyt viihtyy television äärellä leffoja katsellessa. Raskauden loppuajasta tuollainen mekanismisohva onkin varmaan aika hyvä. Lisäksi ostimme valkokuultoisen arkkupöydän sekä tinkasimme makuuhuoneeseen maton kaupan päälle ;) Kotipostausta on tulossa jossakin vaiheessa ehkä jopa videon muodossa, kunhan saan ensin hankittua tänne vielä huonekaluihin ja tekstiileihin täydennystä. 

Prismasta poikkesin "nopeasti" kotimatkalla meille parin päivän ruuat ja takerruin sinne katselemaan alejuttuja. Mitään en kuitenkaan ostanut, mutta pitihän niitä hypistellä. Täytyy ensi tiistaina käydä H:n kanssa yhdessä katselemassa lisää juttuja. IKEA:ssa olisi myös tarkoitus poiketa lähipäivinä. 

Kotiin päästessämme minulle soitteli ihan outo numero. Se oli DHL:n kuljetuksesta, heillä olisi minulle paketti. Hieman mietin, että mitähän olen tilannut kun rekalla tuovat kotiovelle. Sitten huomasimmekin H:n kanssa, että se meidän kauan odotettu kamera sen täytyy olla! Ja kamerahan sieltä paljastuikin. Kamera on Canon PowerShot SX50 HS digikamera. Siinä on 12.1 megapikseliä, 50x optinen zoom, full HD videotallennus sekä HDMI. Kuvakenno on sama kuin useimmissa järjestelmäkameroissa, 1/2.3" CMOS. Lisäksi kamera on varustettu käännettävällä näytöllä, joten videoiden kuvaaminen helpottuu huomattavasti ja pääsen joskus tekemään teille vaikkapa meikkivideoita. 

canon digikamera
Canon PowerShot SX50 HS digikamera

Näin ensikokeilemalla kamera on helppokäyttöinen, ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen kuin useimmat pokkarit. Ainoastaan kuvanlaatu on huomattavasti parempi, tarkennustoiminnot sekä ilman salamaa otetut kuvat ovat parempia ja zoom todella paljon parempi. Onhan tämä aivan toista luokkaa kuin ikivanhna Sonyn pokkarini. Se ainakin huomattiin, että kaikki ihon virheet ja epäkohdat se tarkentaa älyttömän hyvin. Naureskeltiin, että H:n pitää myös alkaa meikkaamaan kuviin ;) Kuvia en vielä ole ottanut varsinaisesti, kun kamerassa ei ole muistikorttia. Käymme ostamassa sen ensi viikolla, joten siitä lähtien tuleekin postauksia vähän paremmilla kuvilla varustettuina. Ajattelin tehdä kamerasta myöhemmin tarkemman esittely / arvostelu- postauksen, kunhan pääsen kunnolla tutustumaan siihen.  Anteeksi huonot kuvat kamerasta, blogger jostain syystä alensi kuvien laatua hirveästi!

Lopuksi vielä vähän voinnistani. Yleisesti ottaen päivisin voin aika hyvin, mitä nyt hirveän raskaita juttuja en jaksa enää tehdä. Vatsaan alkaa helposti sattua ja väsyn jos pitää pitkään esimerkiksi siivota. Muuten olo on normaali. Iltaisin kuitenkin alkaa vasemman kylkiluun alapuolelle oudosti vihloa. Ihan kuin se olisi jokin lihaspistos. Öisin vatsan sivuja meinaa pakottaa jonkin verran, ilmeisesti johtuu kasvavasta kohdusta. Lisäksi kasvava vatsa rasittaa hirveästi valmiiksi kipeää alaselkääni, joten nukkumisasentoa saa olla vähän väliä hakemassa uudelleen. Olen ottanutkin tuekseni yhden ylimääräisen tyynyn, joka on helpottanut hyvän asennon löytämisessä.  Lisäksi öisin kärsin hirveistä krampeista pohkeissani. Etenkin oikea pohjelihas kramppailee öisin useampaan otteeseen, kun vaihdan asentoa. Pahinta on herätä hirveään kipuun, jonka kramppi aiheuttaa.

Onko muilla ollut vihlovaa kipua kylkiluiden alapuolella? Kuullostaako nämä öiset krampit tutuilta? Olisiko näihin joitakin lievittäviä keinoja?

Hipun potkut tuntutuvat todella voimakkailta ja etenkin kun olen makuuasennossa, se tykkää potkia vimmatusti kylkiäni. Eräs aamu herätessäni tuntui aivan siltä kuin olisin ollut yön kuntosalilla. Kylki oli ihan väsynyt ja jumissa. Potkut tuntuvat kuitenkin ihanille ja H tuntee ne myös hyvin. On meillä ainakin eloisa vauva ;) 

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulu ja raskausviikko 23

raskausviikko vauvamasu raskausmaha
Vauvamasu rv. 23
Meillä tuli eilen Jouluaattona täyteen 23. raskausviikko. Sikiö painaa tällä viikolla noin 500g ja on pitkä noin 28cm. Masu on kasvanut tasaiseen tahtiin ja ihoa on meinannut viime päivinä kutittaa. Onneksi Bio Oil -ihoöljy on helpottanut asiaan. Olen huomannut, että viime päivinä on joutunut tosissaan hidastamaan tahtia ettei ala vatsaan sattua. Lähinnä ylävatsaa kiristää ja pakottaa, etenkin jos kumartelee ja kyykistelee. Lenkillä ollessa saa loppumatkasta jo tosissaan hiljentää vauhtia, kun väsyn niin helposti. Joulusiivouksia tehdessäni tuli olo niin tukalaksi, että oli pakko jättää kesken ja antaa H:n tehdä loput. Mielialat ovat meinanneet viime aikoina vähän vaihdella; toisinaan olen iloinen ja reipas, toisinaan taas kiukustun hirveän helposti ja turhaudun kaikkeen.

Vauva potkii aina vain ylempänä. Muistan, kuinka ensimmäiset potkut tuntuivat navan alapuolella ja nykyään potkuja tuntuu jo reilusti navan yläpuolella. Hippu viihtyy edelleen oikealla puolella möyrien ja potkien. Kylkiä se on alkanut potkimaan ihan hurjasti, varsinkin öisin. Potkuissa on jo todella voimaa ja napakkuutta. Kyllä se pikkuinen siellä kovasti kasvaa ja 31. päivä päästäänkin sitten katsomaan kuinka paljon se on kasvanut ja kehittynyt viime näkemästä. 

jouluruoka
Jouluinen aamupalapöytä
Sitten elisestä Jouluaatosta. Me nukuimme pitkään aattoaamuna, kun meillä ei ole koskaan ollut varsinaisia rituaaleja joita pitäisi noudattaa. Aamulla keiteltiin riisipuuroa ja syötiin perinteinen jouluaamiainen. Sitten katseltiin Lumiukko, joka minun pitääkin katsoa joka Joulu. Siitä tulee se ihana joulufiilis ja siihen ohjelmaan liittyy niin paljon muistoja lapsuudesta. 

lumiukko
The Snowman
Olimme jonkin aikaa koneella, kunnes tuhti aamupala teki tehtävänsä ja meitä alkoi väsyttää. Nukuttiinkin parin tunnin päiväunet. Päiväunilta herätessä minä aloin tehdä meikkiä. Jouluaattona minulla on tapana meikata itseni nätiksi, mutta vaatteet saavat olla rennot ja mukavat. Tänä Jouluna meikki koostui hopeasta ja lilasta. Huulille valitsin punertavan, melko luonnollisen kiillon. 
jouluaatto meikki joulumeikki
Jouluaaton meikki

Katseltiin jouluelokuvaa ja kuunneltiin joulumusiikkia, kunnes alkoikin jo pikku hiljaa tuntua siltä että saattaisi sinne masuun jotakin ruokaa taas mahtua. Jouluruuaksi meillä oli perunamuusia, itsepaistettua kinkkua, lanttu- sekä porkkanalaatikoita ja salaattia. Leipänä oli joululimppua, ruisleipää ja rieskaa. Graavilohi houkutteli ja kiusasi minua koko joulun nenäni edessä! Meillä oli tarkoitus tehdä karjalanpaistiakin, mutta kun ostimme tuollaisen 6,5 kilon joulukinkun niin tajusimme ettemme millään jaksaisi syödä kaikkea. Jouluaterialla juomana meillä on lapsuudestani asti ollut simaa, joka on monelle varmasti aika outo joulujuoma kun ollaan totuttu että simaa juodaan vappuna. Muistan, kun ala-asteella kerroin että meillä juodaan simaa, niin opettajakin yritti puheillaan käännyttää minua ettei Jouluna voi simaa juoda. 

Jouluruokaa meidän ei suinkaan tarvinnut H:n kanssa aivan kahden kesken syödä, sillä Aada osallistui hienosti mukaan joka ikiseen suupalaamme. Se tapitti meitä suurilla silmillään ja tarkkaili kuola valuen jokaista haarukallista, joka suuhumme laitettiin. Aada katseli nieleskellen ja huuliaan lipoen hellan päällä olevaa kinkkua. Pitihän sillekin antaa useampi palanen kinkusta ja söi Aada laatikoitakin. 

joulupöytä jouluruoka

Oli jo aika myöhäinen, kun saimme syötyä jouluruuan joten lähdimme saman tien käymään pienellä kävelyllä jos näkisimme Joulupukin. Ulkona oli hirveä lumimyräkkä ja tuuli kovasti. Autoja oli todella paljon liikenteessä, mutta pukkia ei näkynyt missään. Ihastelimme ihmisten tunnelmallisia ulkotulien täyttämiä pihoja ja jouluisia koteja. Aada nautiskeli rennosta lenkistä lumihangessa hyppien ja touhuten. 

Kotiin tullessamme sytyttelimme kynttilöitä tunnelman luomiseksi ja kuuntelimme joulumusiikkia. Vatsa oli jo ihan täynnä kaikista herkuista, mutta pakkohan sitä oli vielä jotakin itseensä ahtaa. Meillä herkuteltiin joulusuklailla, tortuilla, pipareilla ja kinkku-pekonipiirakalla. Pitkin iltaa meni vielä kinkkuakin useampi palanen. Minulla oli tarkoituksena tehdä aatoksi suklaajuustokakkuakin, mutta hyvä etten tehnyt koska meillä on täysi työ saada nämäkin herkut syötyä.  

joulutortut piparkakut
Perinteisiä jouluherkkuja
Joululauluja kuunnellessa ja herkutellessa alkoi taas väsy hiipiä, joten otimme H:n kanssa kynttilöitä makuuhuoneeseen ja kävimme vähän sängyllä köllöttelemässä ja haaveilemassa tulevaisuudesta. Oli ihanaa makoilla käsikädessä ja vain katsella kattoon joka väreili kauniisti tuikkujen valosta. Puhuttiin pitkään siitä, mitä toivoisimme tulevaisuudelta ja mitä haluaisimme tehdä. Haaveilimme pienestä punaisesta omakotitalosta järven rannalla, keskellä ei mitään. Voi kuinka siellä olisikin ihanaa viettää Joulu. Sovittiinkin, että ensi Jouluna saunotaan sitten ihan omassa saunassa. Saa nähdä miten käy ;) 

joulu kynttilät joulukuusi tunnelma
Joulutunnelmaa
Sitten tulikin sopiva hetki, kun meidän Aadakin jaksoi olla heräillä ja touhuta vähän muutakin kuin viettää aikaansa tiiviisti kinkun vieressä istuen. Annoimme tämän Joulun ainoan lahjan, jonka olimme ostaneet Aadalle. Aada sai jänislelun, joka on aika pitkä ja siinä ei ole täytteitä. Kaksi ihanaa vinkua siitä löytyy ja Aada jaksoikin koko illan vingutella pupua. Lopuksi piti jo vähän kieltää tyttö vinguttelemasta, etteivät naapurit häiriinny. Aadalla on ollut ihan pienestä asti samallainen lelu, mutta se on ollut kettu. Olikin aika ostaa uusi lelu, kun vanha kettu muistuttaa nykyisin enemmänkin raatoa. 

beagle skinneez
Aada ja pupulelu
Kävimme vielä yömyöhällä ulkona kävelemässä ja katselemassa jouluista maisemaa. Vieläkin oli ihmisiä liikenteessä, vaikka kello läheni jo yhtä. Aada löysi matkan varrelta jäniksen jälkiä ja innostui niistä aivan hirveästi. Pitäisi tyttösen päästä jo kohtapuolin metsälle. Kotiin palatessa kuuntelimme vielä hetken joululauluja ja nautiskelimme tunnelmasta. Sitten alkoikin väsyttää ja lähdimme nukkumaan. 

Meidän Joulu oli ihanan rento ja leppoisa. Joulutunnelmaa oli juuri sopivasti ja muutenkin oli meidän näköinen Joulu, ilman kiirettä, stressiä ja hössötystä. Tänäkin Jouluna pääpaino oli ruuassa ja se tuntui vielä aamullakin, kun vatsa oli edellisillan herkuista vieläkin ihan täynnä. Muutamia kuvia yritin ottaa aatostamme, mutta minun kamera on niin heikkolaatuinen että ei sillä mitään erityisen hyviä kuvia saa. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan, kun ihan lähipäivinä pitäisi postissa tulla meille uusi hyvä kamera! Sitten pääsenkin tekemään blogiin banneria, kun saa ottaa uusia parempilaatuisia kuvia. 

kynttilälyhdyt joulu
Lyhdyt
Miten teillä vietetään Joulua? Onko teidän perheessänne joitakin jouluperinteitä?

tiistai 24. joulukuuta 2013

Tunnelmallista Joulua Sinulle!



Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille! Joulupäivänä palaan blogin pariin kirjoittelemaan meidän Jouluaatosta :)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ensimmäisiä hankintoja vauvalle

Rovaniemen reissu on tehty ja kotona näyttää jo vähän siltä, että meille on vauva tulossa. Bongasin netistä käytetyn edullisen hoitopöydän ( Drewex pepe ), joka oli sopivasti matkan varrella, joten pitihän se käydä hakemassa. Häneltä sain myös neljä kestovaippaa. Olikin ihanalla paikalla sen naisen talo, jolta pöydän haimme. Aivan Kemijoen rannalla, idyllisen näköisessä kylässä. Autosta astuessamme kuului iloinen "määäää", siellä oli lampaita. Sisällä vastassa oli koira, kaksi kissaa ja ihana minipossu. Minä ihastuin pikkuiseen possuun, sellainen pitäisi itsellekin saada. Oli aika eksoottinen kaveri, osasi temppujakin :) Talon emäntä oli oikein mukavan oloinen ja pyysi meitä joskus käymään heillä ihan ajan kanssa katsomassa eläimiä. Ilmeisesti oltiin aika samanhenkisiä ihmisiä kuin hän. 
hoitopöytä
Hoitopöytä sekä hoitoalusta vauvalle
Ajeltiin sitten ensimmäiseksi äitini luo ja valmiiseen pöytään. Äiti värjäili nopeasti minun hiuksista tyvikasvun piiloon ja napsaisi muutaman sentin kuivia latvoja. Minä leikkasin äidillekin päivitetyn lookin :) Välillä on ihan mukavaa tehdä hiustenleikkauksia pitkästä aikaa. Illalla kävimme isäni luona kyläilemässä ja isä antoi meille pari joululahjaa. Käytiin isän kanssa vähän penkomassa hänen vinttiään, josko sieltä jotakin löytyisi vauvalle. Sieltä löytyi äitin ostama ihan uusi hoitoalusta sekä tyttömäinen sitteri. Löytyi sieltä myös uusi Baby Björnin rintareppu. Otin hoitoalustan jo nyt matkaan ja isä aikoi tuoda sitterin ja rintarepun meille, kunhan vauva syntyy. Vintiltä löytyi myös meidän vanhoja vauvanvaatteita, niitä ajattelin katsella myöhemmin ihan ajan kanssa.
vauvan hoitoalusta
Suloinen hoitoalusta sekä leluja
Seuraavana päivänä äitin kanssa käytiin penkomassa sitten hänen varastoaan ja sieltä löytyi Hipulle vaikka mitä. Iso laatikollinen ihan uusia vaatteita, pussillinen lakanoita, pinnasängyn reunapehmuste, leluja, tutteja ja tuttipulloja. Vaatteet olivat pääasiassa melko tyttömäisiä, söpöjä ja värikkäitä. Mietinkin, että kun saamme äitiyspakkauksen ei meidän tarvitse ostaa vauvalle kuin pinnasänky, siihen patja, amme, yhdistelmävaunut, turvakaukalo sekä hoitotuotteita ja vaipat. 

Kotiin ajeltiin vähän pienempää tietä pitkin, koska nelostie oli ihan hirveässä kunnossa; aivan jäinen ja urainen sekä joululiikennettä oli paljon. Kävästiin vielä nopeasti kaupassa hakemassa lisää herkkuja jouluksi. Kotona vielä katselin vauvan vaatteita läpi nopeasti ja lajittelin pesuun menevät ja ne jotka eivät pesua tarvitse. Lähes kaikki kuitenkin pesen, koska ovat olleet varastossa. Onhan niitä pikkuisia vaatteita ihanaa hypistellä ja ihmetellä, miten vauva niihin oikein voi mahtua. Löysinkin jo meille sairaalasta kotiutumisvaatteet. Ajattelin esitellä teille vauvan vaatteet ja tarvikkeet pikkuhiljaa osissa täällä blogissa. Niitä on aika paljon ja niiden kuvaamiseen saa kyllä varata aikaa :) H katseli minun touhotustani vaatteiden kanssa ja totesi "sinä taidat vähän hössöttää" ;)


hoitopöytä vauvantarvikkeet
Kurkistus hoitopöydän ylimpään laatikkoon
Tänään aamulla heräillessäni katselin hoitopöytää ja mietiskelin, että meille tosiaankin tulee vauva. Vähän on vielä hassua nähdä vauvan juttuja meillä ja asiaa tulee mietittyä monesti uudelleen ja uudelleen. Onhan tämä meille vielä aika tuore juttu ja kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Vaikka onhan tässä se hyvä puoli, että minun ei ole tietoisesti tarvinnut kauaa odottaa vauvaa ;)

Tänään on pyykkikone laulanut koko päivän ja pitää vielä alkaa tekemään vähän joulusiivouksia. Huomenna saakin jo rauhoittua joulun viettoon ja paistella kinkku aatoksi valmiiksi. Joulun jälkeen päästäänkin ihastelemaan meidän pikkuista Hippua ultraan, en meinaa malttaa odottaa! :)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Raskausviikko 22

raskausmaha raskaus sikiö
Vauvamasu rv. 22
Meillä meni eilen rikki rv. 22 ja olikin jo eilen tarkoitus päivittää blogi, mutta kaupungilla vierähti taas liian kauan aikaa ja olin illasta ihan väsynyt. Tämän viikon alussa sikiö on 20 viikkoa vanha. Se on noin 27cm pitkä ja painoa on kertynyt noin 450g! Melkoinen möhkäle jo ;) Potkut ovat taas muuttuneet. Ennen ne olivat pehmeitä, kumpuilevia potkuja. Viime päivinä osa potkuista on ollu todella teräviä ja oikein tärähtäneet vatsaani vasten. Vauvalla tuntuu olevan jo kovasti voimaa. Toissayönä Hippu potki kylkeeni aivan hirveästi, joten päivällä olo oli kuin rankan treenin jälkeen. Kyljet olivat ihan arat ja jumissa. Nyt se on myös keksinyt, että voi olla välillä vasemmalla puolellakin, tähän asti kun on viihtynyt vain oikealla puolella. Viime yönä vauva potkikin koko ajan vasempaa kylkeä. Aikamoinen yöeläjä. 

Masu on kasvanut omasta mielestäni nyt aika vauhdilla. Yhtenä päivänä olo oli tukala, kun vatsaa kiristi ja puristi joka kohdasta. Venytellessäni masu tuntui olevan koko ajan tiellä. Iltaisin se varsinkin tuntuu jo melko isolta. Kuvastahan sitä ei edelleenkään juuri näe, näyttää vain että olisin hyvin syönyt ja sokerisista juomista pöhöttynyt ;)
Kohta täytyy alkaa suunnitella jotakin mammavaatteiden ostoa. Lähinnä olen ajatellut ostavani vain jotkut äitiyshousut ja sitten jossakin vaiheessa imetysrintaliivit. Hieman on jo aiheuttanut tuskaisia tuntemuksia se, että talvitakkini alkaa käydä ahtaaksi. Ei oikein haluttaisi ostaa isompaa takkia sen takia, että olen hetken ajan isomasuinen. Vaikka eihän sitä tiedä mihin mittoihin sitä lopulta päätyy...

Oletteko te jo hankkineet äitiysvaatteita? Jos olette, niin mitä?

Mielentilat ovat vaihdelleet viikon aikana aika paljon. Välillä olen reipas ja iloinen, välillä taas aivan maani myynyt ja surullinen. Suruun ja alakuloon ei varsinaista syytä ole, mutta jostakin niitä tuntemuksia välillä vain tulee. Koen myös välillä huononmuuden tunnetta joka asiaan, jos en onnistukaan ensimmäisellä kerralla niin kuin olen ajatellut. Ehkä tämä johtuu vain hormoneista ja on ohimenevää? Täytyy vain koittaa ajoittaa asioiden tekeminen sellaiseen hetkeen, kun koen oloni reippaaksi ja iloiseksi. Silloin, kun on mieli matalalla, täytyy vain yrittää rentoutua ja levätä. 

Eilen kävin viemässä sairaalan labraan pari virtsanäytettä. Minun piti antaa PLV- näyte sekä klamydia- näyte. Olenkin kertonut, että minulla on ollu jo todella pitkään selkä kipeänä ja vaikka kipu on ollut jo paljon ennen raskautta, velvoitetaan selkäkipuiset raskaana olevat aina ensin näihin tutkimuksiin. Jos nämä näytteet ovat puhtaat, niin selkäkivun tutkimista jatketaan. 22.1 minulla onkin lääkärille varattu aika, jolloin selkä tutkitaan läpi niin hyvin kuin se vaan raskaana ollessa on mahdollista. Mahdollisesti saan käyttööni tukivyön, joka tukee selkääni nyt kun kantamusta tulee lisää. Samaiseen yhteyteen minulla on neuvolalääkäri. 

Käytiin eilen myös tekemässä jouluostoksia. Lahjoja me ei osteta tänäkään vuonna toisillemme, ainoastaan äidilleni ja veljelleni kävin pikku paketit hankkimassa. Miehen kanssa ostellaan aina joulun jälkeen kaikkea tarpeellista alennusmyynneistä. Ruokapuolesta sen sijaan pidämme tänäkin jouluna huolen ;) Ostimme perus laatikkoruuat, 6 kilon kinkku, suklaajuustokakkuun ainekset, kinkkupiirakkaan ainekset sekä leivon myös torttuja ja pipareita. Suklaarasioita piti tietysti myös ostaa, vaikka H yrittikin vihjailla hienovaraisesti että josko ostettais suklaatkin vasta joulun jälkeen. Mutta eihän joulu ole mitään ilman suklaata! Hölmö ajatus ;)

Kinkkua valikoidessa sattui samaan aikaan pakastealtaalle puhelias mies. Hän selosti kaiken maailman asiat, mitä kinkuista voi vaan kertoa. Yhtäkkiä juttelimmekin hänen kanssaan, kuinka hänellä ja meillä on pakastin aivan täynnä viime kesän ja syksyn marjoja. Sitten me puhuimmekin jo hänen lapsistaan ja lapsenlapsista. Huvittavaa oli, kun hän alkoi puhella ajasta kun meille joskus siunaantuu perheenlisäystä. H:lla oli koko ajan tehnyt mieli sanoa, että pikkuinen on jo masussa. 

Paljon en tänä jouluna kotiakaan ole laittanut, muuta kuin perus joulujutut mitä meillä on viime vuosilta. Jotakin on pitänyt jättää laittamatta, kun koti on muutenkin vielä niin kesken ettei niille vain ole paikkaa. Kävin vielä ostamassa kuitenkin meidän pikkuiseen joulukuuseen lilan sävyisiä palloja ja joulupöytäliinan tuomaan keittiöön joulun tunnelmaa :) Pitäähän sitä vähän kuitenkin jotakin laittaa, vaikka tämä joulu ollaan päätettykin mennä vähän rennommalla kaavalla. Ensi jouluna taitaakin olla jo eri meno tässä perheessä, kun on vauva talossa. Ehkä silloin tulee panostettua jouluun aivan uudella tavalla. 

Loppuviikosta lähdetään käymään Rovaniemellä minun vanhempieni luona. Äiti lupasi vähän ehostaa hiuksiani pitkästä aikaa (olen opettanut äidille kampaamisen saloja) ja äidillä olisi myös antaa iso satsi vauvan vaatteita ja tarvikkeita. Isää ja hänen perhettään pitää myös käydä moikkaamassa, vaikka isä vähän elätteli toiveita että olisimme jouluaattonakin olleet heidän kanssaan. On kivaa päästä välillä käymään vähän pois kotoa ja nähdä omia vanhempiakin ihan ajan kanssa. Ja istua valmiiseen pöytään herkuttelemaan. Ihanaa on tietysti myös päästä höpöttämään äidin kanssa kaikista vauvajutuista :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Haasteilua!

Sain blogini ensimmäisen haasteen tämän blogin kirjoittajalta... Kiitos haasteesta! :)

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukiaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista. 

 11 asiaa minusta: 

1. Ammatiltani olen parturi-kampaaja, joka on jättänyt ammattinsa harrastetasolle.
2. Olen henkeen ja vereen lappilainen, en haluaisi koskaan muuttaa pois Lapista.
3. Tämä raskaus on minulle jo kolmas, mutta ensimmäinen josta synnytän.

4. En ole koskaan varsinaisesti potenut vauvakuumetta. Minulle on jopa ajoittain ollut epäluontevaa olla lasten kanssa.
5. Asumme mieheni ja koiramme kanssa rivitalokolmiossa, mutta koko ajan etsinnässä on oma omakotitalo.
6. Olen sosiaalinen ihminen, joka kuitenkin ahdistuu ihmismäärän keskellä. En siis tykkää ollenkaan shoppailla kaupoissa.
7. Maalla asuminen ja rankat kokemukset ovat muuttaneet elämänarvojani suuresti, joten samankaltaisia ihmisiä omasta ikäluokastaan on erittäin vaikea löytää, siksipä kavereita ei enää montaa ole.
8. Olen aina kokenut suurta tarvetta hakea ihmisiltä hyväksyntää. Nykyään en jaksa enää, en välitä vaikken osaisikaan miellyttää kaikkia.
9. Olen melko hukassa vielä tulevaisuuden suhteen. Tiedän kyllä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, mutta en tiedä kuinka se onnistuu nyky-yhteiskunnassa. Haluan pyörittää omavaraistaloutta.
10. Uskon, että emme voi juurikaan vaikuttaa elämäämme vaan kaikki on loppupeleissä jonkun muun määräämää. Se millaisia valintoja teemme, voi ohjata meidät nopeammin oikeaan suuntaan. Pettymykset käsittelen niin, että ne olivat vain vääriä suuntia ja minulle on jotakin muuta tiedossa.

11. Paras kesäloma olisi viettää Inarilla kalastellen ja eräillen. Rakastan alkeellista elämäntyyliä, nuotiolla tehtyä ruokaa, astioiden pesua järvessä ja yöllä kalastamista.


Minulle osoitetut kysymykset:

1. Millainen lapsuus sulla oli? 
- Elin lapsuuteni maalla ihanassa kylässä. Lapsuuteni oli kaiken kaikkiaan melko onnellinen, vaikka olinkin koko ala-asteen ajan koulukiusattu, vanhemmillani ei ollut tasavertainen liitto ja koin jääväni aika monesta asiasta paitsi. Pakenin joitakin hankalia asioita uppoutuen omiin oloihini ja leikkeihin. Kuitenkin kotona koin oloni turvalliseksi ja jollain tapaa rakastetuksi. 

2. Miten vietät joulua? 
- Joulusuunnitelmat ovat vielä jonkin verran avoinna, mutta miehen kanssa ilmeisesti vain ollaan kotona ja nautitaan ihanista jouluruuista ja herkuista. Joulumme ovat olleet viime vuosina rentoutumisen hetkiä ja olosta nauttimista, se on sopinut meille hyvin.

3. Mitä toivot tapahtuvan ensi vuonna? 
- Kuluva vuosi on ollut aika rankka henkisesti ja fyysisesti, joten jollain tapaa kuvittelen että ensi vuonna alkaa ihan uusi sivu elämässäni ja kaikki ikävä jää taakse. Olen asennoitunut niin, että teen kaikkeni, jotta ensi vuodesta tulisi positiivisempi ja kaikin puolin parempi vuosi. Toivon, että pääsisimme mieheni kanssa ensi vuonna vähemmällä suremisella ja stressaamisella. En haluaisi ja jaksaisi koko ajan olla luopumassa jostakin meille tärkeästä.

4. Lempikirja? 
- Kirjoja lueskelen nykyään aika vähän, mutta yksi hyvä olisi mielessä joka jokaisen kannattaisi lukea. Tämä kirja on muuttanut osittain persoonaani ja auttanut minua ymmärtämään monia asioita itsestäni ja muista; Dyer, Wayne - Hyväksy itsesi - uskalla elää!

5. Petaatko sängyn joka päivä? 
- Ostin uuden nätin päiväpeiton kuvitellessani, että petaisin tulevaisuudessa sängyn joka päivä. Meidän makuuhuone on yläkerrassa, joten se on poissa silmistä. Käymme myös välillä päivällä köllöttelemässä siellä, joten en petaa sänkyämme joka päivä.. Mutta välillä petailen ahkeraankin.. :)

6. Mitä on rakkaus mielestäsi? 
- Rakkaus on sitä, että antaa toisen kulkea rinnallaan ihan omasta vapaasta tahdostaan. 

7. Tykkäätkö kynttilöistä?
- Kynttilät on melkeinpä parasta talvessa. Odotan aina pimeneviä syysiltoja, kun saan sytyttää ensimmäiset tuikut palamaan. Ne luovat ihanaa tunnelmaa, lämmintä mieltä ja rauhallista oloa. Keväällä kynttilät lähtee kyllä aika liukkaasti pois, koska alan odottelemaan ensimmäisten auringonsäteiden pilkahtaessa kesää.

8. Unelmiesi kumppanin luonteenpiirteet? 
- Luonteenpiirteitä joita arvostan kumppanissa; avoimuus, rehellisyys, humoristisuus, kyky keskustella asioista ja osaa arvostaa maanläheisiä asioita. Haluan elää ihmisen kanssa, kenelle perhearvot menevät kaiken muun edelle ja hänelle työ ei ole kaikki kaikessa. 

9. Lempi vuodenaikasi? 
- Taidan olla kevätihminen. Keväällä kaikki herää eloon; tulee valoa, mieli virkistyy ja luonto on kaunis. Aurinko lämmittää pienesti ja talvivaatteita saa koko ajan vähentää.Tykkään kesästäkin, mutta en liian kuumasta, enkä ötököistä. Syksyisin minua meinaa masentaa ja talvisin on liian kylmä ja pimeää. 

10. Harrastuksesi? 
- Rakkaimmat harrastukseni ovat metsästys, kalastus ja ratsastus. Ajoittain innostun ihan harrastamaan meikkaamista ja sisustamista, mutta nämä innostukset menevät välillä ohi.

11. Millainen olet omasta mielestäsi? 
- Mielestäni olen aika avoin ja elämänmyönteinen ihminen. Ajoittain kyllä jaksan stressata pienemmistäkin asioista, mutta koitan silti koko ajan tsempata itseäni, että kyllä kaikki kohta muuttuu paremmaksi taas. Pääsääntöisesti olen rauhallinen, pitkäpinnainen ja lauhkea, mutta suuttuessani olen aika kimpaantuvaa sorttia ja meinaan alkaa jankuttamaan. Voisi varmaan sanoa, että olen pala suklaata, joka saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää ;)


Kysymykset haastetuille: 

1. Minkälaisena näet itsesi? 
2. Onko sinun koskaan vaikea olla oma itsesi?
3. Missä olet lahjakas?
4. Minkälainen aamuihminen olet?
5. Mitä asiaa tai esinettä ilman et voisi elää?
6. Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikana?
7. Miten haluat viettää lomasi?
8. Mitkä ovat parhaat tapasi rentoutua?
9. Tähän astisen elämäsi mieleenpainuvin kokemus?
10. Mitkä ovat elämäsi tärkeimmät arvot?
11. Mitä toivot elämältäsi?



Minä haastan!










sunnuntai 15. joulukuuta 2013

"Tänään on se huominen, jota eilen pelkäsit"

Tänään kirjoittelen teille ajastamme, jonka vietimme entisessä kodissamme maatilalla. Pääasiassa tekstin kertomukset sijoittuvat kuluvalle vuodelle, koska tämä vuosi on ollut melkoista myllerrystä meille. Otsikon lause oli meidän mielessämme koko viime kesän ja aina se auttoi meitä uskaltamaan kohdata huominen. 

Kaksi ja puoli vuotta sitten istuin muuttoautossa kyynel silmässä. Olimme juuri kääntäneet selkämme Oulun kodillemme ja olimme matkalla kohti uutta ja erilaista elämää. Tykkäsin hirveästi asua Oulun kodissamme ja viihdyin siellä, se oli ollut meidän ensimmäinen yhteinen koti. Päätimme kuitenkin vaihtaa maisemaa sen takia, että kaupunkielämä oli alkanut tuntua raskaalta ja painostavalta. Kuitenkin mielessäni pyöri ajatus; miten siellä uudessa kodissa voi tuntea olevansa kotona? 

Muutimme siis H:n syntymäkotiin aivan maalle, lähes metsän keskelle. Naapureita ei pahemmin näkynyt ja lähin kauppa oli 50 kilometrin päässä. Ympärillä oli vieraita tavaroita ja kaikki tuntui oudolle. H. oli tullut kotiin, minä jonnekin väliaikaiseen sijoituspaikkaan. Siltä minusta ainakin tuntui. Alku oli siis hyvinkin hankalaa sopeutua; nautin suunnattomasti maallaolosta ja kaikesta mitä siellä pystyi tekemään, mutta koti tuntui vieraalle. Olen sellainen koti-ihminen, että kotona minun pitää saada rentoutua ja nauttia olostani.


maatila maaseutu koti
Kotimaisemaa etu- ja takapihalta
Aikaa kului, aloin viihtyä ja pitämään taloa omana kotina. Talvi meni jänismetsällä Aadan kanssa, riistaa hoitaessa myös ruokkien niitä, taloa lämmitellessä, auratessa kolmen kilometrin tienpätkää ja nauttiessa luonnon tarjoamista ihmeellisyyksistä. Oli mahtavaa katsella teerien touhuja, minkkien leikkejä, kärppää saalistamassa hiiriä ja nähdä pieniä kauriin jälkiä. Houkuttelimme kettujakin kettupillilläme ja oli hienoa päästä näkemään kettu todella läheltä. Pelottavaa oli löytää ilveksen jälkiä, koska ilves on pienelle koiralle melko paha vihollinen. 




kotitalo rintamamiestalo talvi
Tunnelmallinen kotitalo
Talvella oli aina järkyttävän kylmä talossa, kun heräsimme. Talossa oli ainoastaan leivinuunilämmitys ja aamuisin oli saavutus, jos lämpöä oli +15 astetta sisällä. Kevätaurinko kertoi meille, että kohta loppuu paleleminen ja pääsemme suunnittelemaan kesän kalareissuja.









Simojärvi järvi kalastus
Järvimaisema



Hankimme asuntovaunun ja lähdimme kahdeksi viikoksi kalastelemaan järvelle. Aada meillä oli tietysti mukana veneessäkin ja Aadasta oli mielenkiintoista nähdä kaloja. :) Se oli sen astisen elämäni paras kesä. Saimme vain olla ja nauttia kesän lämmöstä ja toisistamme. Kesään kuuluivat myös uintireissut, pitkät kävelyt pelloilla, Aadan kanssa touhuaminen ja mansikoiden poimiminen. Syksyn koittaessa alkoi sienestys ja marjastus ja myöhemmin taas metsästys. Huomasimme, että aikaa oli kulunut jo vuosi, kun lähdimme Oulusta ja olemme vieläkin maatilalla. Alkuperäinen tarkoituksemme oli vain tulla maatilalle hetkeksi hengähtämään. Enää emme vain osanneet jatkaa matkaamme sieltä pois. Tilalla olo tuntui meistä molemmista luontevalle. 

Kalastus, hauki, beagle, kalastaja
Aada, minä ja hauki!
Vuosi sitten talvella aloimme suunnitella, kuinka voisimme pärjätä maatilalla ja mitä voisimme tehdä siellä työksemme. H:n vanhemmat alkoivat puhua, että myisivät meille tilansa ja me voisimme käynnistää sen toiminnan uudelleen. Tilalla ei ole ollut kymmeneen vuoteen juuri mitään toimintaa, joten rakennusten remontointia täytyi myös alkaa suunnittelemaan. 


minäkuva traktori maatila
Minä ja traktori ;)
Suunnittelimme tilalle pääelinkeinoksi ylämaankarjan lihantuotannon. Pellot olivat sen tyyliset että ne olisivat sopineet tälle karjalle ja meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet rakentaa niille suojat. Navettaa ne eivät tarvitse paksun karvapeitteensä vuoksi ja muutenkin ovathan ne peräisin karulta ylämaalta, joten niiden geeneissä on kyky selviytyä karuimmissa oloissa. Lisäksi oli tarkoituksena viljellä peltoja ja ottaa jossakin vaiheessa mehiläisiä. Koirankasvattajakurssille hakeuduimme keväällä tarkoituksenamme alkaa kasvattamaan pienimuotoisesti beagleja. Saimme myös kennelnimen; Aatelisen. Hankimme  Aadalle seuraksi ihanan Amor -uroksen, joka myös sopi hienosti jalostukseen. 








Sitten tulikin Aadan kiima, josta Amor astui Aadan. Astutus meni hienosti, Amor ei turhaan hössöttänyt Aadan kimpussa, vaikka olikin nuori koira. Kunnioittavasti käsitteli rouvaansa :) Aadan raskaus sujui hienosti, vaikkakin loppuvaiheessa Aada alkoi olla jo aika väsynyt. Se mielellään köllötteli kuin innostui leikkimään. Vatsa oli valtava ja melkein hiilasi maata pitkin. Raskaskauspäivänä 63, 17.5.2013, helpon ja nopean synnytyksen jälkeen meillä oli kuusi ihanaa pientä beaglevauvaa. Kaksi narttua ja neljä urosta; Akka, Alma, Alvari, Armas, Asahi ja Akseli. Aada oli todella onnellinen pennuistaan. Se hoiti niitä suunnattomalla rakkaudella ja jaksoi imettää pentujaan vielä silloinkin, kun pennut eivät oikein enää tissiä huolineet. Amor myös tykkäsi pennuistaan ja leikkikin niiden kanssa pitkät ajat sekä sisällä, että ulkona kun pennut olivat vähän isompia.  Aadan kotisivuilta löytyy lisää kuvia, videoita ja tietoa Aadasta, Amorista sekä pennuista. 


beagle raskaus koiranpentu
Aada viimeisillään raskaana
                                   
beaglenpennut koiranpennut
Beaglen vastasyntyneet pennut
Keväällä meille tulivat myös kaksi suomenhevostammaa. Minun todella pitkäaikainen haave oli tapahtumassa ja toteutuikin 21.5.2013, kun hevostraileri ajoi pihaamme. Kaksi parikymppistä, uljasta ja kaunista tammaa ilmeistyi trailerista ja minä olin ikionnellinen. Tammojen nimet olivat Liinu-Pekku ja Erälikka. Samaiselta ihmiseltä hankimme kukon sekä kanoja. H:lla oli tuona päivänä syntymäpäivä, joten oli kyllä aika erityiset lahjat. Hän sanoikin muistavan päivän ikuisesti. Ajattelimme, että tästä kesästä tuleekin tähän astisen elämämmme paras.

Keväällä olimme jo hyvässä vauhdissa suunnitelmiemme kanssa. Navettaa kunnostimme hevostalliksi, sekä sinne oli tulossa kovaa vauhtia hieno uusi kenneltila koirille. Päivämme täyttyivät eläinten hoidosta sekä navetan kunnostamisesta ja muista tilan töistä. Olimme aina ilostamme soikeana, kun huomasimme kanan pyöräyttäneen meille munan. Iltaisin kävimme ratsastelemassa ja touhusimme aikuisten koirien ja pentujen kanssa. Se oli mahtavaa aikaa, meidän unelmamme omasta maatilasta oli koko ajan lähempänä. Katselimme netistä myynnissä olevia ylämaankarjan lehmiä sekä sonneja. Lampaitakin aloimme suunnitella, ihan vain omaksi iloksemme.

Kesäkuu jatkui samoissa merkeissä kuin toukokuukin. Teimme töitä tilan toiminnan eteen, remontoimme navettaa ja nautimme kesästä. Hevoset saivat olla pihalla vapaina syömässä heinää, vaikka välillä menivät ihan itse aitaukseensa. Opetimme pennuille uusia asioita ja käytimme niitä uusissa paikoissa. Kävimme paljon niiden kanssa metsässä ja teimme ampumisharjoituksiakin. Pennut kävivät myös rannassamme uimassa, tykkäsivät siitä kovasti. Kesäkuun lopulla otimme muutaman päivän vapaaksi muista hommista ja vietimme ne pellon laitamia karsiten. H. raivasi raivaussahalla pajuja ja koivuja ja me teimme H:n äidin kanssa niistä kerppuja hevosille talvea varten. Tästä hommasta tuli mieleen lapsuuden kesät mummolassa heinähommissa. Oli kuuma, oltiin pellolla ja ampiaisia ja paarmoja oli tuhottomasti. Silti oli mukavaa. 

Suomenhevonen tamma
Suomenhevosemme Erälikka ja Liinu-Pekku


Sitten tulikin heinäkuu ja kaikki muuttui kertaheitolla. Sukulaiset alkoivat tajuta, että olemme tosissamme jäämässä tilalle, eikä puheemme ollutkaan vain puheita. Yhtäkkiä tilan kaupassa oli mukana ihan liian monta ihmistä. Kaikilla oli sanottavansa, mutta sanomiset sanottiin toisten ihmisten kautta, ei koskaan meille suoraan. Kaikilla oli mielipiteensä, ei siinä mitään, mielipiteen saa sanoa mutta ei asioita saa kuitenkaan tulla sotkemaan ja hankaloittamaan. Kaikki vain puhuivat kuinka tämä on yhteinen projektimme, mutta kuitenkaan ketään ei näkynyt esim. auttamassa meitä navetan kunnostamisessa. H:n isä kuitenkin oli koko ajan tunnollisesti mukana ja auttoi ilmeisesti ihan mielellään. Joka puolelta tuli jotakin negatiivista sanottavaa, jotka eivät jääneet ihan vain asiatasolle vaan mentiin henkilökohtaisuuksiin. Olimme erittäin väsyneitä tällaisesta kiusanteosta, emmekä enää osanneet nähdä tilalle jäämistä hyvänä asiana. Emme halunneet pilata täysin välejämme meille tärkeisiin ihmisiin, emmekä halunneet aiheuttaa toisissa ihmisissä närää. Tietysti ymmärrämme sen, että sukupolvenvaihdokset eivät ole koskaan helppoja, kun niissä on niin paljon tunnetta mukana. Emme vain ikinä uskoneet, että tämä voisi äityä näin ikäväksi. Kesän aikana teimme raskaan päätöksen ja päätimme luopua kaikesta. Sitten meitä alettiinkin syyttämään pakoilijoiksi, jotka eivät kanna vastuuta, mutta emme jaksaneet kuunnella sitä syyttelyä emmekä ottaa sitä itseemme. Tiesimme tarkalleen, että näin on parasta. Emme jaksa kantaa kaunaa näistä asioista kenellekään, se kävisi meille pitemmän päälle raskaaksi. Tuskin kuitenkaan pystymme enää luottamaan heihin.

Viikot olivat ihan hirveitä, kun jouduimme käymään asioita läpi uudelleen ja uudelleen. Aina aamulla herätessämme oli ensimmäisenä mielessä ahdinko, johon olimme joutuneet. Halusimme äkkiä pois tilalta, mutta emme voineet lähteä. Koiranpentuja oli vielä muutama kotona, hevosille ja kanoille sekä kukolle pitää löytää uusi hyvä koti. Tallissa käyminen ja hevosten hoitaminen oli yhtä tuskaa ja meidän mielemme raastamista. En halunnut enää kiintyä yhtään enempää hevosiimme, kun tiesin että joudun niistä pian luopumaan. Itkin lähes joka kerta, kun harjasin ja hoidin niitä. Syyllistin itseäni tilanteesta. Ikinä en ollut antanut yhtäkään lemmikkiäni pois ja nyt joutuisin tekemään niin. Olin luvannut meidän vanhoille tammarouville, että saavat olla meillä koko loppuelämänsä ja nyt jouduin pettämään ne. 

Eräänä aamuna minun suriessa hevosten kohtaloa ja epäillessä, ettei niille hyvää kotia löydy, soitti iloinen ja aidon kuuloinen nainen Savonlinnasta. Hän kertoi, että heillä on minun ikäinen tytär, joka on menettänyt vastikään vanhan suomenhevosruunansa. Heillä oli hakusessa uusi hevonen, mutta olivat nähneet ilmoitukseni kahdesta hevosesta ja kiintyneet jo valmiiksi tammoihimme. Puhuimme naisen kanssa useamman kerran monena päivänä ja vakuutuin täysin. Sitten yhtenä heinäkuun lopun päivänä pihaamme ajoi taas hevostraileri, joka tällä kertaa veisi unelmani pois. Autosta ilmestyi todella mukava ja rempseä perheenisä, aito ja iloinen tytär sekä heidän pitkän linjan hevosharrastaja tuttunsa. Tutustuimme heidän kanssaan hevosiimme ja olimme H:n kanssa heistä täysin vakuuttuneita. Tähän perheeseen tyttöjemme täytyy päästä! Niin me sitten lastasimme hevosemme heidän kyytiin ja minä olin kuin sumussa. Avasin trailerin sivuluukun ja kävin vielä sanomassa hevosille heipat. Liinu painoi päänsä minun rintaa vasten ja hengitti raskaasti, sillä selvästi pelotti. Likka yritti tehdä samaa, mutta ei ylettänyt minuun, kun oli trailerin toisella puolella. Suukotin hevosia vielä viimeisen kerran ja pyysin niiltä anteeksi kaikkea. Sitten traileri laitettiin kiinni ja perheen isä sekä tytär tulivat vielä halaamaan minua ja H:ta. H. oli myös kyynel silmässään ja todella surkeana. Perheenisä sanoi vielä kaupan ainoan ehdon; meidän täytyy tulla käymään heillä kylässä. Kohta auto starttasi ja ajoi pois pihastamme. Kaikki tapahtui niin nopeasti, sinne ne menivät, unelmamme oli viety käsistämme. 

maatiaiskana kana kukko
Kukko ja kana-rouva
Kukko ja kanat löysivät myös pian uuden kotinsa ja loput koiranpennutkin löysivät oman kotinsa. Jokaisen pennnun kohdalla tuli valtavan haikea mieli, kun katseli niiden lähtöään. Onneksi jokainen pääsi ihanaan uuteen kotiinsa. Alma- pennun oli tarkoitus jäädä meille, mutta tilanteen muuttuessa meidän täytyi luopua siitä. Se otti myös todella koville, mutta onneksi Alma pääsi kaverilleni ja hänen miehelleen koiraksi. 








Sitten päätimme vielä luopua yhdestä rakkaastamme. Amor- koiralle aloimme etsiä uutta kotia, koska tiesimme että joutuisimme muuttamaan kaupunkiin joko kerros- tai rivitaloon. Amor oli niin maalaiskoira, ettei se olisi tullut pärjäämään. Sillä oli jonkin verran taipumusta myös haukkuherkkyyteen, mitä kaupunkinaapurit eivät olisi ymmärtäneet. Amor löysi myös rakastavan ja metsästävän perheensä ja päätyi Kuopioon. Amor on viihtynyt uudessa kodissaan hyvin ja nauttii siellä olostaan. Amorin lähtö otti meille kaikille aika koville. Tuntui hirveän surkealta luopua niin hienosta ja kiltistä uroksesta. Aadakin oli jonkun aikaa kuin maansa myynyt, kun oma mies otti ja lähti. Se etsikin melko pitkään Amoria joka paikasta. Onneksi Aada päästi Amorin lähdöstä yli ja palasi normaaliksi itsekseen.


Beagle
Viimeinen yhteiskuva Aadasta ja Amorista
Syksy oli jo melko pitkällä ja meidän piti alkaa tehdä päätöksiä minne lähtisimme maatilalta. Kaikki lemmikit oltiin saatu uusiin koteihin. Aadasta emme tietenkään olleet luopuneet. Päämme oli ihan sekaisin kaikesta, joten päätimme ottaa aikalisän ja lähteä käymään Savonlinnassa katsomassa meidän entisiä hevosiamme. Sieltähän ne hepat ja tutut ihmiset löytyivät, vähintäänkin yhtä keskeltä ei mitään kuin missä mekin asuimme. Liinu ja Likka olivat saaneet kaverikseen vanhusponin, jonka Liinu olikin ottanut varsakseen :) Meidän astellessa hevosten tarhaan, juoksi Likka hirnuen H:n luo ja Liinu tuli minun luokseni ja painoi taas päänsä rintaani vasten. 

Perheen talo oli ihana; suuri ja idyllinen maalaistalo. Siellä asuivat myös perheen toiseksi vanhin poika, sekä nuorin tytär. Kaikki ottivat meidät hyvin vastaan ja he jos jotku olivat todella vieraanvaraisia. Vietimme heidän luonaan kolme päivää nautiskellen olostamme Saimaalla; ratsastellen, majavia metsästellen ja fiilistellen ihan erilaista seutua. Heillä oli myös paljon lehmiä, kanoja sekä kaksi possua. Oli ihanaa nähdä ja seurata maatilan eläimiä ja niiden touhuja. Oli heillä myös viisi koiraa ja kissa. Matka oli pitkä ja uuvuttava, mutta oli mahtavaa nähdä meille ihan uusia seutuja ja nollata ajatuksia. Oli myös helpottavaa nähdä, että hevosilla oli kaikki hyvin.

Päivät kuljimme sumussa ja ajatukset kiersivät kehää, ilman mitään päämäärää. Emme tienneet yhtään mitä nyt tekisimme ja mihin menisimme. Olimme jo pitkään suunnitelleet elämäämme maatilalle ja yhtäkkiä sitä elämää ei enää ollutkaan. Voimme aika huonosti; olimme ihan väsyneitä ja voimamme olivat ihan lopussa. Henkisen puolen lisäksi tuli kaikenlaisia fyysisiä vaivoja, joista kyllä huomasimme että alamme olla aivan lopussa. Aloimme katsella omistusasuntoja tältä seudulta missä nykyään asumme, mutta sopivia ei oikein tähän hätään löytynyt. Siirryimme etsimään vuokra-asuntoja ja löysimme nykyisen kotimme. Tähän kotiin astuessamme tiesimme heti, että tässä se on. Alue oli rauhallinen, oli omakotitaloja ja metsää. Sopivan loiva laskeutuminen takaisin lähemmäksi kaupunkielämää. Olimme helpottuneita ja huojentuneita. 

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin alun tapahtumista, istun taas muuttoautossa kyynel silmässä. Olimme juuri kääntäneet selkämme entiselle kodillemme. Kodillemme, jossa meidän piti viettää koko loppuelämämme. Katsoimme hevostallia haikein mielin, sekä aluetta jossa Liinun ja Likan aitaus oli ollut. Mietin taas, miten kaiken tämän jälkeen voin pitää mitään kotia enää kotinani? Täällä meidän elämän piti olla, täällä meidän piti toteuttaa kaikki haaveemme ja tulevaisuuden suunnitelmamme. Meiltä oli lähtenyt kaikki; koti, tuleva elinkeino, rakkaat lemmikit ja luottamus meille tärkeisiin ihmisiin oli mennyt. Olimme taas lähtöpisteessä, olimme taas me kolme. Minä, H ja Aada. Meidän tietämättään jo tuolloin sisälläni kasvoi pieni elämän alku, Hippu. Emme vielä tienneet, että elämämme tulee pian taas kääntymään ihan päälaelleen. 


kotitie
Tie, joka vie pois kotoa

lauantai 14. joulukuuta 2013

Vauvan sukupuoli?

beagle, pentu, koiranpentu, jäniskoira
Armas- pentu 2 viikkoa

Tyttö vai poika? Se on alkanut askarruttaa mieltäni. Ei sillä, että sillä olisi jotakin väliä, yhtälailla molemmat ovat meille toivottuja ja tervetulleita. Nyt on vain menossa sellainen vaihe, että haluaisin ns. henkilöllistää vauvan. Olen alkanut jo puhumaan vauvalle, mikä tuntuu välillä vähän höpsölle. H. on myös muutaman kerran leperrellyt sikiölle. Nimihän pienellä jo on; Hippu, joka tietysti vaihtuu sitten aikanaan ristiäisten / nimiäisten muodossa. Vauvan tulevaa nimeä sen sijaan en ole miettinyt ollenkaan, ehkä sen pohtiminen tulee myöhemmin, ehkä vasta sitten kun näkee vauvan? Lisäksi vauvan sukupuolen tietäminen helpottaisi ehkä vähän vaate -ja tarvikehankinnoissa, vaikka itse en kyllä suoranaisesti halua eritellä poikia vaaleansiniseen ja tyttöjä vaaleanpunaiseen. Joku minussa vain haluaa tietää, että kumpi siellä mahdollisesti voisi köllötellä :)

Minulla ja H:lla on ollut alusta asti tyttöolo. Meille on jo kauan povattu neula-lanka- testillä kolmea tyttöä, molemmille näyttää samaa tulosta. Sitä on aina vitsailtu perheautoja katsellessa, että takapenkeillä on hyvin tilaa meidän kolmelle tytölle. Lisäksi H:n suvussa on paljon tyttöjä, niin jotenkin sitä on aina mielessään ajatellut, että tyttö sieltä tulee. Minulla ei kuitenkaan ole itselläni sellaista, että haluaisin sieltä tulevan tiettyä sukupuolta olevan, tärkeintä on että vauva on terve ja tulis nyt sentään jompikumpi ;)


Haksahdin sitten tekemään näitä erilaisia tyttö-poika -testejä, mitä netistä löytyy. Suhtaudun näihin tietyllä varauksella ja leikkimielisyydellä, mutta hauskahan näitä on kokeilla. Aloitin testillä, jossa otetaan itseltään yksi hiussuortuva ja siihen pujotetaan sormus. Viritys tuodaan äidin vatsan päälle ja kättä pidetään paikallaan. Jos sormus alkaa pyöriä, vauva on tyttö ja jos se alkaa tehdä heiluriliikettä, on vauva poika. Tämä testi ei näyttänyt meille mitään, Aada vain meinasi herpaantua, kun makasin lattialla liikkumatta. Raukka taisi luulla, että nyt mammalle tuli jokin hätä. 

Sitten se neulatesti, jota ollaan tehty joskus aikaisemminkin. Tämä onkin mielenkiintoinen testi. En tunne ketään, jolle tämä olisi näyttänyt väärin. Ollaan useasti testattu tätä myös henkilöille, jotka ovat jo saaneet lapsia ja on aina näyttänyt oikein. Hurjaa. Otetaan neula ja ompelulankaa noin 30cm. Tehdään solmu, jolloin langan pituus puolittuu, 15cm. Pyydä jotakin toista tekemään tämä testi sinulle. Otetaan langasta kiinni ihan sen päästä ja henkilö, jolle testi tehdään, laittaa vasemman kätensä kämmenpuoli ylöspäin. Neulaa hierotaan kysyjän vasemman kämmenen syrjään (pikkurillin puolta, noin 2cm pikkurillistä alas päin) noin minuutin ajan. Sitten neula nostetaan neula roikkumaan kämmenen päälle ja jos neula alkaa tehdä pyörivää liikettä on lapsi tyttö ja jos heiluriliikettä, on lapsi poika. Kun liike loppuu, toistetaan neulalla hierominen ja neulan nosto kämmenen päälle. Se kuinka monta kertaa hieromisen jälkeen neula alkaa tehdä liikettä kertoo lapsien määrän, syntymäjärjestyksen ja sukupuolen. Minulla neula teki kolmen hieromisen jälkeen ympyrää ja neljännen hieromisen jälkeen se pysähtyi. Eli tulos kolme tyttöä.

Seuraavaksi tuleekin minulle aivan uusi testi ja pitihän se alkaa testailemaan, kun kuullosti niin hassulle. Eli Sooda- testi. Laitetaan ruokasoodaa purkkiin, virtsataan siihen ja jos seos alkaa kuplia/ kuohua, on vauva poika ja jos mitään ei tapahdu, vauva on tyttö.  Meidän tulos: tyttö.

Netistä löytyy myös muunlaisia testejä ja pitihän minun niitäkin kokeilla. 
Tästä testistä  tulokseksi tuli: Onneksi olkoon. Sinulle tulee poikavauva!

Kiinalainen raskauskalenteri  toimii niin, että katsotaan kuukausi, jolloin lapsi sai alkunsa ja äidin ikä siinä kuussa, kun lapsi sai alkunsa. Meidän tulos: tyttö.

Parillinen vai pariton -testi. Maya- intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Molempien lukujen ollessa joko parillisia tai parittomia, vauva on tyttö Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, vauva on poika. Meidän tulos: Molemmat luvut parillisia, tyttö.

Tyttö:

* Vatsasi on levinnyt sivulle.
Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
* Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää

* Viiva vatsassasi päättyy napaan
* Vauva potkii hillitysti.
* Edellinenkin lapsesi on tyttö.
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. 
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne
Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät.

* Vauvasi sydämen syke on yli 140. 
* Olet normaalia kiukkuisempi.
* Vauvasi hikottelee usein.
Ikenet verestävät odotusaikanasi

8,5 / 14 Tyttö

Poika:

Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
* Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.
* Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan
* Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.
* Vauvan potkut ovat voimakkaita.
* Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
* Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
* Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
* Kätesi kuivuvat helposti.
* Vauvasi sydämen syke on alle 140.
* Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
* Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.

5 / 14 Poika

Kivoja testejä oli tehdä ajankuluksi ja onhan se hauska leikitellä ajatuksella, kumpi sieltä voisi tulla. Viime ultrassa vauvan pyllyä kuvatessa, ei jalkovälistä löytynyt mitään "ylimääräistä", mutta siltikään lääkärit eivät vielä uskaltaneet vahvasti lupailla tyttöä. 20 viikoilla ei välttämättä vielä näy pojan sukupuolielimet niin selvästi. Tämän kuun lopussa 31. päivä meillä on ultraääni ja silloin viikkoja olisi kasassa 24, joten saattaa olla, että ensi kerralla saamme varmistuksen. Tai sitten elämme jännittävässä mysteerissä synnytykseen saakka ;)

Oletko sinä tehnyt näitä leikkimielisiä testejä? Jos olet jo synnyttänyt, pitivätkö testitulokset paikkaansa?

beagle, pentu, koiranpentu, jäniskoira
Alma- pentu 4 viikkoa

Tämän päivän postauksen kuvittivat meidän Aadan ihanat pennut; kaksiviikkoinen Aatelisen Armas ja neliviikkoinen Aatelisen Alma. Seuraavassa postauksessa kerronkin meidän menneestä, tapahtumarikkaasta vuodestamme, kun vuodenvaihdekin on nyt sopivasti kohta tulossa!