Hugon kuulumiset

Lupasin teille ennen tauolle jäämistä tulla jossakin vaiheessa kertomaan Hugon kuulumisia ja julkaisemaan 1 vuotiskuvat. Kuvat ovat otettu ihan meillä kotosalla omalla kameralla.

Niin se vain vauvavuosikin hurahti meillä ohitse aivan huomaamatta. Tai, no olihan vauvavuosi ajoittain todella raskas, mutta ihanaa ja antoisaa aikaa se oli. Haikeudella jätimme sen taakse, mutta innolla odotamme kaikkea tulevaa. Poika on kehittynyt aivan hurjasti viime kuulumisista ja on jo niin isoa poikaa ;)

Kiipeily oli vuoden ikäisenä ihan huippu juttu. Meillä kiivettiin ihan joka paikkaan: sohvalle, ruokapöydälle, sängylle, sohvapöydälle, wc pöntölle... Kerran Hugo tipahti ruokapöydältä, mutta ei kuitenkaan alkanut juurikaan siitä itkemään. Sen jälkeen kiipeily muuttui huomattavasti rauhallisemmaksi.

Hugo oppi kävelemään ollessaan 1v 1kk. Taaperokärryllä oltiin kävelty jo reilut pari kuukautta ja siihen turvauduttiin välillä jopa vähän liikaa. Yhtenä päivänä sitten päätettiin vain laittaa taaperokärry piiloon, niin heti poika uskaltautui kävelemään itsekseen. Nopeasti kävelystä tuli varmempaa ja nykyään meillä juosta tömistelläänkin jo kovaa vauhtia! Kyllä saa iskä ja äiti juosta pikkuviikarin perässä ihan todella.

Aadaa tykätään myös kovasti ajattaa ja Aada näyttää tykkäävän leikkiä Hugon kanssa hippaa. Muutenkin nämä kaksi ovat edelleen aivan erottamaton pari. Aadaa hoidetaan, sen kanssa leikitään ja tuodaan jos mitä lelua nenän eteen. Aadalle annetaan omasta ruuasta maistiaisia ja sille syötetään kapuroita yksitellen. Aadan viereen voi köllähtää välillä sen pedille lepäilemään ja samalla halaillaan ja paijataan. Meidän komentaessa Aadaa, komentaa Hugokin kovaäänisesti koiraa. Hugo osaakin huutaa "Aadaaa, tuleeee!".

Puhuminenkin on kehittynyt kovasti. Hugo on todella kova puhumaan omaa kieltään. Meillä kalkatetaan ja papatetaan ihan taukoamatta ja naureskellaan omille jutuille. Sanoja, joita Hugo osaa: Äiti (Äittä, äiti, ätä), Isi (Issssshgä, iti), Aada (Aada, Aata, Taada), Kato, Kello, Kukka, Kala, Kakka, Rekka (Kekka), Rakas (Rakaa), Tässä (tättä). Kahden sanan lauseita Hugo osaa myös: "Äiti kato", "Hyvää yötä", "Mie haluan". Lisäksi Hugo opettelee kovasti sanomaan "ole hyvä".

Hugo ymmärtää meidän puhettamme todella hyvin. Hän osaa mennä itse vessaan pöntönkannen päälle istumaan, kun sanon "mennään pesemään hampaat". Hän menee pinnasängyn viereen, kun sanon "lähdetään nukkumaan / päiväunille". Hän yrittää kiivetä syöttötuoliin, kun sanon "Hugo syömään." Hän menee seisomaan siihen kohtaan keittiössä, mistä xylitolipastillit löytyvät, kun sanon "mennään hakemaan pastilli". Hän osaa antaa monia leluja ja esineitä, joita pyydämme. Hän myös tunnistaa joitakin värejä. Hugo tuo aina äitille tuttipullonsa tiskattavaksi, kun on saanut juotua sen tyhjäksi.

Lisäksi Hugo osaa pyytää maitoa / vettä, osoittamalla tiskikaappia josta tuttipullo löytyy. Jos vaippa on liian pissainen, hän taputtelee tai puristelee vaippaansa. Yhtenä aamuna pojalla oli ollut kakkahätä, niin hän oli mennyt hakkaamaan vessan ovea että pääsisi potalle.

Pottaharjoittelut meillä ollaan aloitettu jo pari kuukautta sitten. Monta pissaa ollaan jo pottaan saatu ja jopa pari kakkaakin. Pari viikkoa sitten Hugo todella innostui pottailusta ja nykyään potalla istutaan aina, kun joku toinen on vessassa ja sinne mennään omin päinkin. Nyt pitäisi ihan kunnolla alkaa harjoittelemaan pottailua, kun poika on osoittanut olevansa hommasta kiinnostunut.

Sitten on vielä liuta muita juttuja mitä Hugo osaa. Hän osaa laittaa tv:n päälle, yrittää avata avaimella oven ja osaa avata / laittaa lukkoon auton oven. Hugo haluaisi pestä itse hampaana, puhdistaa korvansa, pestä hiukset ja harjata ne, pukea ja tehdä oikeastaan kaiken itse. Itsenäistä ruokailuakin ollaan jo kovasti harjoiteltu. Hugo tykkää lusikoida itse ruokansa, mutta edelleen äiti auttaa ja syöttää kaverina.

Hugo on edelleen kova osoittamaan hellyyttä. Hän haluaa vähä väliä käydä sylissä pikaisesti ja tykkää halailla. Hän on kova suukottamaan oikein märkiä suukkoja, mikä on tietysti vain ihanaa. Joskus poika saattaa yöllä herätä ja haluaa vain antaa suukon pinnojen välistä ja pistää samantien takaisin nukkumaan. Hugo haluaa hoivata meitä. Hän haluaa harjata meidän hiuksemme, pestä kasvomme suihkussa ja silitellä meitä.

On Hugo myös todella temperamenttinen. Hän on mielestämme tunteellinen poika ja osoittaa tunteensa voimakkaasti. Me ollaan H:n kanssa myös aika tunteellisia ihmisiä. Hugo osaa näyttää selvästi mitä hän haluaa, mutta osaa myös olla kovin kiitollinen saamastaan. Hän osaa jakaa lelunsa sekä jos haluaa jotakin, antaa ensin kädessään olevan ja sitten vasta pyytää jotain mitä haluaa. Kieltämistä kylläkin saa harrastaa aika usein, kun poika tykkää mennä paikkoihin mihin ei saa ja tehdä kaikkea pientä tihutyötä. Aika hyvin Hugo tottelee, mutta joskus niitäkin pitää uhmata oikein kunnolla.

Meillä ollaan oltu koko aika terveinä. Hugo on elämänsä aikana sairastellut kahteen otteeseen muutaman päivän lievän flunssan, muuta ei ole ollut. 1 vuotisneuvolassa poika sai yhdistelmärokotteen, MPR- rokotteen sekä pneumokokkirokotteen. Hugo oli hyvin loukkaantunut rokotteista. Laastareiden katsominenkin tuntui itkettävän. Onneksi kotiin päästyämme poika unohti koko asian. Rokotteista ei noussut lämpöä eikä tullut mitään muutakaan oiretta.

1 vuotisneuvolassa pojalla oli kaikki kunnossa. Painoa oli 11kg 40 grammaa, pituutta 78cm ja päänympärys oli 46,8cm. Pituuskasvusta neuvolantäti meinasi, että on hiukan kiihtynyt ja sitä seurataan. Kahdessa kuukaudessa Hugolle oli tullut pituutta kolme senttiä. Nyt tuntuu, että Hugolle on kolmessa kuukaudessa tullut taas ihan hirveästi pituutta. Pääasiassa meillä käytetään 92cm vaatteita. Hugo kehittyy normaalisti, on ikäistensä tasolla. Neuvolakorttiin kirjoitettiin seuraavaa:

"Suloinen vauva. Kasvaa hyvin. Iho siisti, 8 hammasta. Kävelee tukea vasten. Tavuja sanoo. Kauramaitoa juo, muuten normaali ravitsemus."

Hugon ravinnosta vielä sen verran, että hän syö samaa mitä mekin ja kaikki maistuu hyvällä ruokahalulla. Poika saa päivässä neljä lämmintä ruokaa (2x puuro ja 2x jokin lämmin kotiruoka). Lisäksi hän syö leipää, jugurttia, marjoja, hedelmiä, kasviksia (tomaatti on ykkösherkku) jne. Maitoa Hugo sietää nykyään aika hyvin. Ruuanvalmistukseen voi normaaleja kermoja käyttää, pottumuussin voi tehdä tavalliseen maitoon. Jugurtit ja juustot menee ihan normaalisti. Ainoastaan juomana ei vielä käytetä lehmänmaitoa. Kauramaito juodaan nokkamukista ja iltaisin tuttipullosta, vettä Hugo tykkää juoda itse lasista.

Hugo 1 vuotta 3 kuukautta...

...Omistaa 8 hammasta ja tällä hetkellä alhaalle on puhkeamassa kaksi uutta hammasta
...Käyttää 86-92 cm vaatteita
...Vaipat libero 6
...Harjoittelee pottailua
...Kova puhumaan, osaa myös paljon sanoja ja ymmärtää puhetta hyvin.
...Kävelee, juoksee, kiipeilee
...On omatoiminen ja haluaa tehdä kaikki itse
...Todella temperamenttinen ja määrätietoinen, iloinen, reipas, rohkea, huomaavainen ja auttavainen
...Haluaa osoittaa hellyyttä suukottelemalla, halailemalla ja hoitamalla
...Haluaa auttaa kotitöissä: siivoaa, imuroi ja tyhjentää astianpesukoneen kaverina
...Matkii paljon vanhempia: tekee kaikki samallalailla kuin mekin
...Kova pelleilemään: tekonauraa, irvistelee, murisee ja ärisee, pukee muiden kenkiä ja hattuja esittelee asujaan muille
...Tykkää saunoa, autoilla ja veneillä
...Lempparileluja ovat Brion klovni, autot (puiset), Legot sekä kirjat
...Nukkuu omassa huoneessaan 10-12h yöunet sekä noin 2h päiväunet. Toisinaan herää kerran yössä hetkeksi, mutta nukahtaa yleensä itsekseen.

Takaisin blogin pariin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Blogista tuli pidettyä kolmisen kuukautta taukoa, mutta koko ajan oli suuri kaipuu tänne takaisin kirjoittelemaan. Etenkin, kun kävijöitä oli joka päivä reilut 200, vaikutti suuresti siihen että päätin vain etsiä sopivia hetkiä päivästäni jolloin voisin taas kirjoitella blogiin. Koko ajan halusin tänne kirjoittelemaan, mutta kuluneet kuukaudet olivat vain niin kiireisiä että asiat olivat vain pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Uskon, että tauko teki ihan hyvää, sillä nyt olen aivan uudella innolla palaamassa blogin pariin ja paljon uusia ideoita on ehtinyt tulla tässä tauon aikana mieleen. 

Mitäs meille on sitten tapahtunut tässä kolmen kuukauden aikana. Hugon kehityksessä on tapahtunut todella suuria harppauksia eteen päin, mutta pojasta ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen. Pojalle on tapahtunut niin paljon juttuja, että ne ovat parempi kirjoittaa ihan erikseen.

Heti Hugon 1 vuotissynttäreiden jälkeen aloimme pakkailla kamppeita kasaan ja tekemään muuttoa. Pitkään oli mielessä kytenyt, että haluaisimme vaihtaa maisemaa. Oulu ei tuntunut omalta kaupungilta ja halusimme jonnekin lähemmäs luontoa. Paikkakunnanvaihdos vahvistui, kun H sai tiedon töistä, että voi siirtyä toiselle paikkakunnalle tekemään työtään. Kemijärvi tuntui meille sopivalta paikalta ja aloimme selvitellä siellä vapaana olevia asuntoja.

Kemijärven kunnalta saimme sitten aika pian tiedon, että meille olisi varattu sieltä rivitaloasunto. Kunnan virkailija kertoi, että asunto on vasta remontoitu, hyvässä kunnossa kauttaaltaan ja mukavassa taloyhtiössä. Olimme innolla lähdössä kohti uutta kotia.

Huhtikuun puolessa välissä muuttoauto starttasi kohti Kemijärveä ja meillä oli kyydissä oikeastaan kaikki meidän kotoamme. Muutama pikku juttu jätettiin vielä Ouluun, jotka H hakisi myöhemmin erikseen. Pysähdyimme yhdeksi yöksi isäni luokse Rovaniemelle ja seuraavana päivänä ajelimme Kemijärvelle. 

Järkytys oli suuri, kun menimme katsomaan meille varattua kotia. Asunto oli aivan kauheassa kunnossa, aivan kuin jokin huumeluola. Paniikki iski, että mitä nyt teemme. Kerroimme kiinteistönhoitajalle, joka asuntoa meille näytti, että meille kerrottiin asunnon olevan hyväkuntoinen ja vasta remontoitu. Hän vain naureskeli "ei näitä kyllä ole koskaan remontoitu". Kävimme hänen kanssaan katsomassa vielä muutamaa muuta rivitaloasuntoa ja koko ajan niiden kunto meni vain kauheammaksi. 

Itkeskelin autossamme, mietin että joudummeko tosissaan muuttamaan johonkin näistä läävistä. Olin vihainen itselleni, kun olin mennyt luottamaan toisen sanaan, että asunto olisi oikeasti hyväkuntoinen ja remontoitu. Soitimme vihaisen puhelun Kemijärven kuntaan, että olemme nyt heidän takia ihan tyhjän päällä. Sieltä tuli vain vastaukseksi "No, nyt on joku virkailija antanut väärää tietoa. Ei meillä ole varaa pitää näitä asuntoja kunnossa."

Katsoin Hugoa ja oloni meni vain pahemmaksi. Eikö meillä ole tarjota tuolle pienelle pojalle asuinkelpoista ja turvallista kotia. Mihin ihmeeseen me nyt menemme? Päätimme käydä syömässä, vaihtamassa Hugon vaipan ja vähän hengähtämässä. Vatsa täynnä oli paljon helpompi ajatella. Soitin isälleni ja kysyin, että voisimmeko asua heidän luonaan sen ajan että löydämme uuden kodin. Se sopi isälleni oikein hyvin ja hänen autotalliinsa mahtuivat kaikki meidän tavaramme.

H lähti seuraavalla viikolla viikoksi työreissulle Kajaaniin. Me olimme Hugon kanssa sen viikon äitini luona, koska hän asuu ihan lähellä isääni. Viikko meni etsiskellessä uutta kotia ja sellainen löytyikin pian. Kemijärvelle ei ollut enää mitään mieltä mennä, joten katselin sitten asuntoja kauttaaltaan Lapista ja Pohjoispohjanmaalta. Kuusamosta sitten vihdoinkin löytyi ihana luhtitalon alakerran huoneisto meille.

H palasi työreissultaan ja lähdimme katsomaan vielä paikan päälle mahdollisesti tulevaa kotiamme. Enää en uskaltanut luottaa kuviin ja toisen sanomaan. Jännitin ihan hirveästi asuntonäyttöä, olin aivan hermona. Oli suuri helpotus, kun asunto osoittautui todella hyväkuntoiseksi, juuri meille sopivaksi. Kaksikerroksisen luhtitalon päätyasunto omalla saunalla ja Aadallekin oli sopiva paikka takapihalla. Pihapiiri vaikutti mukavalle ja rauhalliselle sekä asuinsijainti muutenkin ihanteellinen. Luontoa ja rauhaa ympärillä, mutta kuitenkin ruokakaupat ja muut tarvittavat liikkeet ihan kävelymatkan päässä. Olin niin onnellinen, että lysähdin vain istumaan uuden kotimme olohuoneen lattialle itkemään!

Uuden kodin pihalla hiekkaleikeissä

Muuttoa aloimme tehdä samantien ja kotiuduimmekin heti niin hyvin. Vihdoinkin meillä oli ihana koti hyvällä paikalla. Niin ne asiat vain järjestyivät, vaikka ehtikin jo tuntua että kaikki suunnitelmat menivät ihan pilalle. Asunto tuntui kyllä heti kodilta ja viihdyimme kaikki hyvin. Kotia ollaankin sisustettu kovasti, uutta hankittu ja vanhaa tuunattu. Kodin laittoon on mennyt paljon aikaa, mutta se on ollut kyllä tosi kivaa puuhaa. Näistä tuunaushommista teen erikseen myös postauksia ja kotipostauksiakin on varmasti tulossa myöhemmin!

Isin kanssa kasaamassa pöytää

H:lla oli kiireistä töissä ja hän lähti taas viikon työreissulle, tällä kertaa Kuopioon. Äitini tuli ensiksi laittamaan meille minun kanssani kotiamme ja sitten lähdimme Hugon kanssa hänen mukaansa Rovaniemelle. H tuli viikon jälkeen hakemaan meidät Rovaniemeltä takaisin Kuusamoon. 

                                   

Kesäkuun alussa kävimme ylioppilasjuhlissa ja vietimme aikaa Rovaniemellä. Nautimme muutamasta kesäisestä päivästä siellä. Kävimme pari viikkoa olemassa kotosalla ja sitten suuntasimmekin Juhannuksen viettoon Ranualle mökille. Siellä olivat myös Hugon mummo ja ukki. Siellä olimme viikon. Ja vain olimme. Hengähdimme, kun viime viikot olivat olleet niin hektisiä.

Hugo mökillä

Hugo nautti valtavasti mummolassa olemisesta. Vietimme pitkiä aikoja ulkona touhuskellen, ihmettelimme oravan ja kärpän poikasia, saunoimme, söimme grilliruokaa ja nukuimme pitkiä päiväunia. H kävi Ranuallakin päivisin töissä. 

Juhannuksen jälkeen olimme koko perhe viikon kotosalla. Juhlimme 1 vuotishääpäiväämme ja vietimme aikaa perheen kesken. Kunnes taas H:lla tuli työviikko eteen ja hän lähti viikoksi taas Kuopioon. Hugo oli tuon viikon vähän hämillään ja itkuisempi, häneen selvästi vaikutti se että isi on poissa kotoa. Tietysti se vaikutti myös minuun ja olin kovin väsynyt. Juttelimme H:n kanssa puhelimessa, että sopiiko tällainen työ meidän perheellemme. Hänelläkään ei ollut hyvä olla vähä väliä meistä erossa ja reissata ympäri Suomea.

Pieni onnellinen poika järven rannalla

Pienen sumplimisen jälkeen tilanne on nyt se, että H on meidän kanssamme enemmän kotosalla eikä enää tee reissutyötä. Ollaan kaikki nyt niin paljon onnellisempia, etenkin Hugo on aivan yhtä hymyä. Nyt on taas aikaa olla perheen kesken ja tehdä kaikkea kivaa. Ollaankin reissailtu vähän kodin lähellä ja käyneet katselemassa kauniita paikkoja. Ollaan vain istuskeltu puiston penkillä ja syöty pehmistä. Ollaan leikitty koko perhe yhdessä ja nautittu yhdessä olosta. Tällä hetkellä ollaan Ranualla mökillä ja täällä ovat myös Hugon mummo ja ukki. Tällä hetkellä me ollaan kaikki niin onnellisia, nyt on kaikki hyvin!

1v Muumisynttärit!

Hugon synttärijuhlista on kulunut jo viikko ja pikkuhiljaa ollaan niistä toivuttu ;) Tosin vielä on joitakin koristeita paikallaan ja herkkujakin löytyy vielä muutama pakkasesta. Nyt olisi kuitenkin aika kirjoitella niistä vähän teillekin ja näyttää vähän millainen päivä meillä oli. Kuvasin kyllä pitkin päivää videotakin, mutta sitä en tänne laita koska siinä näkyy muutakin juhlaväkeä.

Äitini tuli meille edellisenä päivänä ja aloimme laittaa yhdessä kotia juhlakuntoon. Laittelimme koristeita, joitakin vielä askartelimme ja teimme täytekakun sekä juustokakun yhdessä. Juhla-aamuna vielä siivoskelimme vähän, kun Hugo oli ehtinyt jo levittää kamppeita sikin sokin :) Lisäksi katoimme pöydät ja silitimme pöytäliinan sekä juhlavaatteita. Perheen miehet ottivat sillä aikaa rennosti ja nukkuivat päiväunet.

Meille sattui oikein ihana synttäripäivä sään kannalta. Aurinko paisteli sopivasti, ei ollut liian kuuma. Meillä, kun on asunnossa niin suuret ikkunat, eikä sälekaihtimia ollekaan niin tämä koti kuumuu todella paljon jos paistaa aurinko koko päivän.

Vieraita alkoi tulla klo 13.00 aikoihin ja 14.00 aikaan olikin kaikki paikalla. Vieraita meillä oli 10 + meidän porukka. Hugo ei vierastanut ketään! Ensin katseli hiukan kauempaa, mutta pian halusi jo syliin ja naureskeli vieraiden jutuille. Lahjoja alettiin heti availemaan innolla, niin että paperit ja nauhat lensivät ympäri olohuonetta. Poika oli todella innoissaan lahjoistaan :)

Sitten siirryttiinkin herkutteluhommiin. Lauloimme ensin Hugolle ja sitten äidin avustuksella Hugo puhalsi ihan ekan synttärikynttilänsä. Lisäksi poltimme hetken kastekynttilääkin. Hugo tietysti pääsi myös maistamaan kakkua hiukan ja söi hän pari keksiäkin :)

Tarjottavina meillä oli makeita: täytekakku, porkkanapiirakkaa, vadelmahillo-tomusokerikuorrute-kierrepullia sekä carneval- keksiä. Suolaisia: lohipiirakkaa, savuhärkäjuustokakkua sekä jauheliha-muna-riisi-pasteijoita. Vieraat kehuivat kovasti tarjottavia ja kyllä ne minustakin onnistuivat todella hyvin!

Loppupäivä leikittiinkin Hugon uusilla leluilla ja pojan tietysti piti näyttää vieraille kaikki uudet osaamansa jutut. Kyllä meillä oltiinkin tosi väsyneitä sitten illalla! Sänkyyn nukahdettiin heti, mutta yöllä Hugo heräsi monta kertaa huhuilemaan äitiä. Ilmeisesti oli päivän tapahtumat mielessä :)

Seuraavana päivänä tulivat vielä Hugon pappa sekä hänen puolisonsa käymään rääppiäisissä. Hyvin vielä riitti tarjottavia heillekin. Juhlien jälkeen Hugo oli hiukan tylsistynyt, kun enää ei käynyt ketään kylässä eikä ollut niin kovaa menoa ja meininkiä :)

Juhlat olivat mielestäni oikein onnistuneet; koristeet olivat sellaiset kuin ajattelinkin, tarjottavat hyviä ja etenkin, Hugo nautti ihan silmin nähden päivästään! :) Hugo sai ihania, mieleisiä lahjoja, jotka esittelen teille myöhemmin. Jossakin vaiheessa otetaan myös "viralliset" 1v- kuvat ja nekin ilmestyvät sitten aikanaan tänne blogiin!

Paljon onnea Hugo 1- vuotta!

Synttärisuunnittelua

Hugon 1v syntymäpäivät lähestyvät! 31.3 on pojan virallinen syntymäpäivä, mutta 4.4 juhlimme synttäreitä sukulaisten kesken kotonamme. Virallisena syntymäpäivänä Hugo saa jonkun pikkuisen herkun ja puhaltaa jo "harjoitukseksi" kynttilän sekä annamme hänelle pienen lahjan. Lauantaina sitten koristellaan koti juhlavaksi, poika saa synttärilahjat ja herkutellaan oikein kunnolla tärkeiden ihmisten kanssa. 

Juhlamenu on suunniteltu jo monta kuukautta sitten ja leivottukin on jo jotakin pakkaseen. Niistä kerron sitten enemmän varsinaisessa synttäripostauksessa kuvin ja sanoin. Olen ajatellut, että Hugo saa pikkuisen herkutella omilla synttäreillään, niin meillä on aina ollut tapana. Jokaisen sukulaisen lapsi on saanut maistaa synttärikakkuaan ja jotakin pientä herkkua. Hugo ei mikään älytön sokerin ystävä ole, eikä hän ala nirsoilemaan "oikean" ruuan kanssa, vaikka joskus saisikin pienen maistiaisen makeammasta. 

Vieraita meille on tulossa reilut 10, jos kaikki vain pääsee tulemaan paikalle. Lapsivieraita ei ole ollenkaan, koska H:n puolelta Hugon serkutkin ovat jo päälle parikymppisiä ja minun puolen suku on jäänyt vähän vieraammaksi meille. Äitini on lupautunut auttamaan minua juhlien järjestämisen kanssa, mikä helpottaa kovasti. Pienen touhuveijarin kanssa on aikamoista sirkusta yrittää leipoa, silittää liinoja, kattaa nätisti ja koristella. Hugo on niin innokas auttamaan ;)

Juhlien teema oli alusta saakka selvää; muumisynttärit! Tottakai pienen muumifanin täytyy saada muumisynttärit. Muumia ei ihan hirveästi ole kuitenkaan hamstrattu synttäreille, vaan sitä näkyy sopivasti vaaleansinisen / sinisen teemavärin kanssa. 

Muumi- kutsukortit

 Kutsukortit olen lähettänyt jo hyvän aikaa sitten. Olihan noissa jonkin verran hommaa, kun omin kätösin niitä väänsin aina illalla, pojan mentyä jo nukkumaan. En vain osaa koskaan ostaa kortteja kaupasta, vaan minun on pakko tehdä ne itse. Sitä paitsi, itsetehty kutsukortti oli hyvä keino saada useat kutsutut lupautumaan tulemaan paikalle ;) 

Juhlakoristeita ja muita pikkujuttuja olen tilannut Juhlahumua- verkkokaupasta. Sieltä tilasin pompomit, pahvilautaset, servetit, coctailtikut lipuilla, viirinauhan ja kakkukynttilöitä. Kakkukuvan ostin ihan Citymarketista. Ajattelin ensin laittaa myös muumi-ilmapalloja, mutta en keksinyt niille mitään sopivaa paikkaa. Lisäksi olen tehnyt itse muutamia koristeita synttäreille ja Hugon jokaiselta kuukaudelta tulee kuva esille. Eiköhän näistäkin koristeista saada tämä meidän pikkuinen kotimme juhlavaan asuun. Näitä muita juttuja näätte sitten myös tulevassa synttäripostauksessa :)

Muumit olivat meille sopiva teema myös senkin vuoksi, että meiltä löytyy mukavasti muumimukeja. Nämä ovatkin sopivan kokoiset kahvitteluun ja teen juomiseen. Ja kun itsekin olen tällainen muumifani, niin onhan nämä kiva saada esille!

Oijoi, nyt vain pitäisi malttaa vielä viikko, että pääsee juhlimaan meidän pikkuisen nuppusen synttäreitä. Olen odottanutkin sitä päivää niin kauan ja suunnitellut kovasti tulevia juhlia Hugon mummun kanssa. Tykkään todella paljon järjestää juhlia ja etenkin nyt, kun kyseessä on oman rakkaan pojan ekat synttärit, on tämä vain niin kivaa puuhaa! Olen minä pikkuisen kyyneleitäkin tirautellut, kun olen ajatellut lähestyviä syntymäpäiviä. Jotenkin menen todella herkäksi, kun mietin vuoden takaisia juttuja, sitä että poikani on jo niin "iso"...Olen vain niin onnellinen ja ylpeä tuosta pienestä miehestä. Toivottavasti Hugon synttäripäivästä tulee ihana ja poika saa viettää iloisen ja onnellisen päivän <3

Hugo 11kk

Hugon 11kk postaus tulee lievästi sanottuna vähän myöhässä, mutta onneksi sentään oikean kuukauden aikana ;) Huih, pari viikkoa ja meidän poika täyttää vuoden! Sitten meillä asuu virallisesti taapero ja vauvavuosi on takana päin. Tätä asiaa miettiessä äippä tahtoo herkistyä. Tulee mieleen loppuraskaus, synnytys, ensimmäiset päivät vauvan kanssa, koko kulunut vuosi...Voih, niin se vain aika kuluu :')

Kuluneen kuukauden aikana ollaan taas opittu paljon! Hugo on oppinut liikkumaan todella sukkelaan. Hän konttaa kovaa vauhtia, kulkee pitäen toista kättä seinää vasten ja osaa tulla sohvalta alas itse. Sohvalle myös yritetään kovasti kiivetä, mutta se ei vielä ihan onnistu.

Hugo tykkää kovasti hyssytellä musiikin tahtiin. Aina, kun kuuluu sopivan tahtinen kappale, alkaa pikkumies hytkyä ja heiluttaa päätä. Lisäksi Hugo tykkää tehdä keinumisliikettä. Hän keinuu istuessaan lattialla, syöttötuolissa, vaunuissa, potalla...ja luonnollisesti vauvakeinussa keinuminen on ihan huippujuttu! Vauvakeinuissa käydään keinumassa lähes päivittäin samalla, kun käymme lenkillä.

Keinuminen kevätauringon paistaessa on ihanaa!

Hugon leikkeihin on tullut lisää ideaa. Hän osaa jo melkein laittaa palikoita päällekkäin, kovasti ainakin yrittää, osaa avata kirjoja ja selata niitä, osaa leikkiä omalla maatilalla laittaen eläimille heinää, laittaen eläimiä karsinoihin ja tiputtaen kaikkea tavaraa siiloon. Hugo osaa myös laittaa telkkarin päälle ja aina hän painaa kakkosta. Sopivasti aamulla herätessään Hugo laittaa itse pikkukakkosen päälle :)

Lempparipuuhaa pojasta on myös laatikoiden purkaminen, keittiön laittaminen mullinmallin, imurin työntäminen kun äiti imuroi, itsekin tykkää imurin putkea heiluttaa ja kontata sen kanssa joka paikkaan, uunin laittaminen päälle ja kaikki pieni tihutyö.

Poika ei oikein kieltämisestä ota oppiinsa ;) Minusta tuntuu, että meillä kuuluu nykyään koko ajan "Hugo EI". Tietysti annetaan pojan tutkia ja tehdä paljon juttuja aivan vapaasti, mutta tietyt asiat ovat meillä kiellettyjä. Kieltäminen saa joskus pojan puistelemaan päätään ja itkemään tympääntyneenä. Toisinaan poika taas vain nauraa, puistelee päätään, sanoo "EIJEIJEI" ja konttaa kovaa karkuun. Tämä on jotenkin niin huvittavaa. Jos pojan yllättää jostain tihutöistään, niin hän vain lähtee hirveää vauhtia konttaamaan nauraen karkuun. Ihana hassu poitsu :)

Hugo on alkanut sanomaan nykyään usein "äiti" ja se tuleekin jo ihan tarkoituksellisesti oikeissa tilanteissa. Maailman kaunein sana, ainakin minun korviini, vielä kun poika sanoo sen niin hellyyttävästi :) Muutenkin Hugo juttelee nykyään vieläkin enemmän kuin ennen. Selvästi enteilee sitä, että pian meillä kuuluu tunnistettavia sanoja enemmänkin.

Hampaita on tullut taas lisää ja onneksi aika kivuttomasti. Alakakkoset puhkesivat aika peräkkäin ja hymy alkaa olla jo aika ison pojun hymy. Hugo antaa taas harjata hampaansa hyvin, kun hampaat tulivat ikenestä läpi. Pari viikkoa hampaiden harjaaminen olikin melkoista painimista.

Hugo syö isoja annoksia ruokaa ja kaikkea todella hyvällä ruokahalulla. Poika tykkää maistella kaikenlaista ennakkoluulottomasti ja en ole vielä löytänyt sellaista pienelle sopivaa ruoka-ainetta, josta poika ei tykkäisi. Kaikki mitä voi syödä sormin ovat aivan extraherkkua pojan mielestä! Maitona poika juo nykyään vain kalsiumilla rikastettua kauramaitoa, mikä on todettu Hugolle sopivaksi ja hyvin tuntuu uppoavan :) Lisäksi hän syö kaurajugurttia hyvällä ruokahalulla.

Meillä myös moikkaillaan nykyään harva se päivä

Meillä nukutaan öisin 8-12h putkeen! Hugo osaa nukahtaa itsekseen ja nukahtaakin todella nopeasti. Enää poika ei nuku kuin yhdet päiväunet ja ne kestävät 2-3h. Pupu, joka Hugolla on ollut vastasyntyneestä saakka, on tullut todella tärkeäksi. Hugolla on myös uniriepupupu, mutta jostain syystä se ei ole niin tärkeä. Kuvassa oleva pupu on juurikin se Hugon tärkeä unikaveri. Pupun korvasta pidetään kiinni unta hakiessa, nukkuessa ja herätessään poika heiluttaa iloisesti pupua korvasta pitäen :)

Hugo 11kk

...On kova menemään: konttaa lujaa, kiipeilee ja kävelee seinästä tukea ottaen

...Tykkää tehdä pikkupiruutta

...Hurmaa kaikki iloisuudellaan, puheliaisuudellaan ja osaa myös pelleillä

...Ei vierasta

...Tykkää musiikista ja tanssimisesta

...Keskittyy hyvin leikkeihinsä

...Sanoo tarkoituksellisesti "äiti"

...Nauttii ulkoilusta ja pitkistä vaunuttelulenkeistä

...Käyttää vaatekokoa 80/86

...Vaippoina Libero 5

Kahdestaan

H lähti eilen kuusi päivää kestävälle työreissulle Joensuuhun. Me vietetään Hugon kanssa siis koko viikko kahdestaan. Harkitsin jo, että lähtisimme pojan ja Aadan kanssa Rovaniemelle äitini luokse mutta sitten tuli muutama kysymys eteen joten päätimme jäädä kotiin. Inhoan olla yksin. Tai enhän minä yksin ole, onhan minulla Hugo täällä mutta kyllä te varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Heipat tuntuivat taas niin raskailta sanoa, aina pitää kyynel tirauttaa. Kerran olimme erossa kuukauden, kun H kävi Kajaanissa työreissulla ja se vasta olikin raskasta aikaa, ikävä oli aivan tajuttoman suuri. Tästä kerrasta on tosin jo yli neljä vuotta aikaa. H kyllä lupasi nyt, että ei tämän reissuviikon jälkeen tarvitse käydä tänä vuonna enää kuin pari kertaa muualla viikon töissä. 

Hugo oli ihan reippaana, kun isi sanoi heipat. Joskus Hugo meinaa alkaa itkeä, kun huomaa että isi lähtee. Lähdimme siinä samalla lenkille, niin ehkä sen vuoksi pojalla ei niin harmittanut. Illalla poika oli kotona aivan kuin ei mitään. Oli leikkisä ja nauravainen. Ainoastaan yöunille meno harmitti normaalia enemmän.

Hugon sänky siirrettiin meidän huoneeseemme, minun viereeni, nyt viikoksi jotta äidillä Hugolla olisi turvallinen olo. Päiväunet me ollaankin nukuttu käsikädessä samassa sängyssä, saman peiton alla kynhöttäen. On se vain paljon mukavampaa nukkua kahdestaan, sillä kyllähän nukkuessakin seuraa kaipaa! Minä ainakin suorastaan pelkään öisin nukkua yksin, olen aina pelännyt. Ehkäpä pääsisin tämän viikon aikana eroon tuosta pelosta.

Tänään päivällä Hugo oli hiukan itkuisempi ja joka ikinen rasahdus, joka tuli ulko-ovelta päin, kiinnitti pojan huomion. Hän konttasi ilosta hihkuen ovelle, pysähtyi, odotti...odotti... ja laittoi lopuksi leuan rintaan pettyneenä, kun ei isi tullutkaan kotiin. Niinpä päätin, että poikkeamme lenkin jälkeen Citymarketissa ostamassa pojalle Mega Bloks - ensipalikat. 

Mega Bloks First builders- ensipalikat

Palikat ovatkin olleet ihan huippu juttu! Hugo kiljui innoissaan, kun nosteli niitä pussukasta lattialle. Kovasti alettiin heti rakentamaan äidin kanssa, aivan niin kovasti että ihan hengästyi! Vielä ei aivan rakentaminen suju, mutta on muutama palikka osunut jo kohdalleen. Lisäksi palikoita on kiva hakata yhteen, tutkia ja maistella. Ihan mahtava ostos! 

Nämä pari päivää ovat kuitenkin menneet aika nopeasti, kun ollaan Hugon kanssa touhuiltu paljon. Ikävä iskeekin illalla, varsinkin sen jälkeen kun ollaan H:n kanssa juteltu puhelimessa päivän kuulumiset. Illalla on niin tylsää syödä yksin, olla tietokoneella ja tehdä iltatoimet. Kurkkuakin oikein kuivaa ja kuristaa, kun ei voi puhua kenenkään kanssa. Siksipä olenkin yhtenään soitellut äidilleni, joka on todella kova puhumaan. Kuitenkin tuntuu niin yksinäiselle. 

On tässä kuitenkin hyviäkin puolia. Tämä viikko tuntuu tavallaan kuin lomalta. Minun ei tarvitse niin usein imuroida (kun on yksi sotkija vähemmän ;) ), ruokaa ei tarvitse tehdä kuin itselleni, koska Hugo saa pääasiassa ruokansa pakkasesta, saan valita mitä ohjelmaa katson televisiosta, saan olla tietokoneella rauhassa, voin tehdä omia hömpötysjuttuja ja läträtä naamaani jos mitä naamiota ihan niin kauan kuin haluan. Olen myös mestari kuluttamaan aikaani haaveiluun. Siihen voi helpostikin vierähtää koko ilta, kun poika on mennyt nukkumaan. Mutta silti, kyllä se on paljon paljon kivempaa kun mies on kotona.

Hugosta on muuten tullut ihan mahtavaa seuraa. Pojan kanssa on tosi kivaa leikkiä, jutella, hassutella, tanssia, lukea kirjaa... Lisäksi Hugo vastaa ihanasti äidin hellyyspuuskiin; suukottelee, halailee pitkään ja kiehnää kyljessä kiinni. Meillä on ihan huippuhauskaa pojan kanssa sekoilla omiamme täällä päivät pitkät :) Mutta silti...tule perjantai pian!

Hugo 10kk

Kymppikuukauden postauksen tekeminen on jäänyt vähän venymään, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan! 1,5kk yksvee synttäreihin...Oivoi, mihin minun pieni vauva katosi :') Synttärisuunnittelut on jo aloitettu ja samalla juhlitaan sitten yhtä toistakin juttua, jos se vain onnistuu. Olenkin lupaillut kertoa siitä mystisestä jutusta täällä blogissa, mutta homma on vielä kesken niin vielä joudutte hiukan odottamaan. Joka tapauksessa, ihana suunnitella kaikkia juttuja, etenkin meidän ihanan pienen poikamme 1v syntymäpäiväjuhlia <3

Hugo 10kk

Kuluneen kuukauden aikana on taas opittu vaikka mitä. Liikkumisesta on tullut todella sujuvaa ja nopeaa! Hugo konttaa hirveällä vauhdilla, kiipeilee ja kävelee puuta vasten. Hän osaa nousta myös seinää vasten seisomaan. Pari viikkoa sitten opittiin tulemaan sohvalta itse alas ja se vasta hauskaa onkin! Hugosta on myös kiva keinua. Poika tekee siis sellaista keinumisliikettä istuessaan lattialla, syöttötuolissa tai vainuissa. Keinuminen on ihan huippu juttu... pitäisi kai ostaa keinuhevonen :)

Hugo oli hieman päälle 9kk, kun hän oppi vilkuttamaan ja nykyään vilkutetaan jo ihan oikeaan aikaankin, mm. kun isi lähtee töihin ja tulee töistä kotiin. Samaan syssyyn opittiin myös taputtamaan ja äitin kanssa heitetään harva se päivä ylävitosia. 

Hugo on kauhea papupata! Hän hölöttää omia juttujaan taukoamatta, hämmästelee, naureskelee, kiljuu ja murisee. Hugo on (jos vielä mahdollista) entistäkin iloisempi, räiskyvämpi ja kovaäänisempi. Onkohan poika tullut äitiinsä tässä puheliaisuudessa? Välillä tulee ihan tunnistettaviakin sanoja sieltä vauvakielen seasta: äiti, laala (sanoo, kun näkee Aadan), lei (hokee, kun on leikkimässä), kakka.

Hampaita on puhjennut taas lisää. Kuluneen kuukauden aikana on puhjennut kolme hammasta: toinen ylä ykkönen, ylös vasemmalle kakkoshammas ja alas kakkoshammas vasemmalle. Hampaita ei ole poika juurikaan itkenyt. 

Hampaiden lisääntyessä on Hugo alkanut syödä todella mielellään kaikkea karkeampaakin ruokaa. Sormiruokana menee talkmurut, hedelmät, vihannekset, marjat ja leipä. Sormin syötäisiin mielellään puurot ja soseetkin, mutta siihen hommaan ei ole äiti vielä lähtenyt mukaan ;)

Meillä oli tuossa pienoinen unikoulukin käynnissä, josta kerroinkin teille hiukan aikaisemmin. Unikoulu onnistui maitoaltistuksesta huolimatta hyvin ja nykyään poika osaa nukahtaa ihan itsenäisesti. Istun hänen pinnasänkynsä vieressä edelleen niin kauan, kun hän nukahtaa mutta on aivan mahtavaa kun ei tarvitse enää heilutella ja hytkytellä poikaa sylissä, jotta hän nukahtaisi. Nykyään Hugo aivan haluaa väsyneenä sänkyyn lepäämään ja näpertämään unipupua. Poika selvästi nauttii omasta rauhallisesta hetkestään ennen nukahtamista. Yöunet meillä kestävät 9-10h ja kerran Hugo herää yössä, mutta nukahtaa pian kun näkee että äiti kävi katsomassa. Päiväunia nukutaan aamusella 2h ja päivällä 0,5-1h. 

Maitoaltistuksesta vielä sen verran. Hugolla siis todettiin se maitoallergia, vaikka lääkäri aluksi meinasi että maito sai aikaan vain atooppisen ihottuman. Suolisto-oireiden tullessa hänkin sitten uskoi maitoallergian olevan, vaikka ensin meinasi että Hugo sairastui sattumalta ja sitä myöten sai ripulin. Me saimme reseptin erikoiskorvikkeeseen ja sen lisäksi Hugo juo kalsiumilla rikastettua kauramaitoa. Lisäksi Hugo syö kalsiumia sisältävää kaurajugurttia, joka on pojan herkkua kun siihen lisää mukaan vähän mustikoita. Vatsa on maitoaltistuksen jälkeen taas rauhoittunut ja poika on oma iloinen itsensä.

23.1.14, Käydessämme lastenlääkärin vastaanotolla, Hugo punnittiin ja mitattiin pituus

Vauvan ikä: 10kk (8kk)

Paino: 9850g (9360g)

Pituus: 75,5cm (73cm)

Päänympärys: - (45,3cm)

Hugo 10kk

...Tapailee jo muutamia sanoja oman juttelukielen oheessa

...Konttaa, seisoo ja kävelee tukea vasten, kiipeilee

...Vilkuttaa ja taputtaa

...Osaa nukahtaa itsekseen

...Omistaa 6 hammasta

...Käyttää pääasiassa vaatekokoa 80

...Vaippoina Lidl Toujours 5

Lopuksi vielä video Hugosta ja Aadasta leikkimässä

Unikoulua ja maitoaltistusta

Hugo on aina ollut aika huono nukkumaan. Hän nukkuu kyllä pitkään, mutta heräilee vähä väliä. Poika ei ole myöskään osannut nukahtaa itsekseen, joten iltaisin on nukuttamissessiot venähtäneet pitkiksi ja öisin jokaiseen pieneen heräämiseen on tarvittu uudelleen nukuttaja. Päiväunetkin ovat aina olleet tosi lyhyet ja Hugo on pitkin päivää ollut väsynyt ja hieroskellut silmiään.

Aloimme olla H:n kanssa jo niin väsyneitä, kohta 10 kk jatkuneesta pätkissä nukkumisesta, että päätimme alkaa tehdä asialle jotakin. Hugo on kyllä satunnaisesti nukkunut pitempiäkin öitä, mutta pääosin yöt ovat olleet hyvin rikkonaisia. 

Otimme unikoulumuodoksi tuoliunikoulun. Eli istumme siis Hugon pinnasängyn vieressä tuolilla ja odottelemme, että poika nukahtaa. Pieneen kätinään ei reagoida, mutta jos itku yltyy hysteeriseksi, sitten tassutellaan. Silloinkaan ei nosteta poikaa pois sängystä.

Unikoulu meillä lähti sujumaan yllättävän hyvin. Päätimme, että iltarutiinimme ovat; puuron syönti, hammaspesu, iltapesu, vaipanvaihto, iltamaito, jonka jälkeen poika lasketaan pinnasänkyyn ja peitellään. Sitten luetaan iltasatu. Hyvin poika on ensimmäisestä unikouluillasta saakka kuunnellut iltasatua.

Iltasadun jälkeen laitetaan loputkin valot pois ja toivotetaan hyvät yöt ja käydään vähän paijaamassa. Sitten vain istuskellaan pinnasängyn vieressä. Ekana iltana ei kitisty ollenkaan. Vähän aikaa poika källäili pinnasängyn laitaa vasten, kunnes meni massulleen ja nukahti. Odotin noin 5 min. ja vaihdoin vähän Hugon asentoa paremmaksi ja laitoin peiton paremmin. Hugo nukahti 20 minuutissa sadun jälkeen.

Seuraavana iltana sadun jälkeen vähän kätistiin, mutta ei kunnolla itketty. Nukahtamiseen meni 15 minuuttia. Siitä seuraavat illat ovat menneet samalla kaavalla, mutta nukahtaminen on tapahtunut 10 minuutissa. 

Yöt ovat unikoulun myötä rauhoittuneet. Kuulen Hugon ääntelevän pari kertaa yössä, mutta se on hyvin vaimeaa ja nukahtaa itsekseen pian. Päiväuniinkin unikoulu on auttanut positiivisesti. Hugo nukahtaa päikkäreille itsekseen, toiset kestää 2h ja toiset 1h. Olemme saaneet nauttia 8-10h yhtäjaksoisista yöunista, kunnes tuli päivä kun meidän piti mennä maitoaltistukseen...

23.1 Meille oli varattu aika maitoaltistukseen julkiselle puolelle. Menimme aamulla puoli yhdeksältä lääkärin vastaanotolle. Lääkäri vähän kyseli kaikenlaista ja tutki korvat, suun, keuhkot ja ihon. Siitä sitten siirryimme terveydenhoitajan huoneeseen, joka teki altistuksen.

Altistus tehtiin jugurtilla ja sitä syötiin pikku purkillinen (150ml). Jugurttia annettiin ensin ihan vähän ja puolen tunnin välein annosta nostettiin. Jugurtin syömiseen meni pari tuntia. Sen jälkeen olimme sairaalassa vielä tunnin, että oireet nähdään kunnolla.

Jo pienestä annoksesta Hugolla helahti posket ihottumalle. Tästä kuitenkin terveydenhoitaja sanoi, että normaali reaktio, ehkä voisi olla vain atooppinen ihottuma. Sitten hän löi meille käteen artikkelin, jossa joku professori kertoi kuinka allergioita ei ole edes olemassa vaan kaikki yliherkkyysreaktiot voi siedättämällä poistaa. Sitten terveydenhoitaja alkoi kertoilemaan, kuinka Hugonkin "muka maitoallergian" voi alkaa siedättämään pois, kun oireet eivät ole hengenvaaralliset. Tässä vaiheessa alkoi vähän jo ärsyttämään.

Terveydenhoitaja halusi tietää, millaisia oireita Hugolla on tullut maidosta ja kertoilin ihottuman, voimakkaan refluksin, ripulin, kovat vatsakivut ja todella itkuiset ja levottomat yöt. Hän vain tokaisi "mutta sehän kuulostaa hyvälle, ettei ole ollut hengenahdistusta." Siitä hän sitten päätti, että altistusta jatketaan vielä kotona mahdollisimman isolla annoksella, minkä poika vain kestää ja siinä tapauksessa vain lopetetaan jos henkeä alkaa ahdistamaan.

Altistuksen jälkeen Hugolla olikin kasvot ihottumalla, mutta se ei riittänyt edes lääkärille koska ihottumaa pitäisi olla koko vartalossa. Myös hän oli sitä mieltä, että altistetaan vain niin isolla määrällä, ettei se ala vaikuttaa hengitykseen. Menimme kotiin ja huomasimme illalla että pojalle oli tullut myös alaraajoihin ihottumaa. Ihottuma kuitenkin onneksi helpotti hyvällä rasvaamisella.

Aloimme altistamaan Hugoa kotona jugurtilla siten, että annoimme hänelle aamuisin kaksi teelusikallista jugurttia. Yöt alkoivat mennä levottomiksi. Enää ei nukahdettu noin vain sänkyyn, itkettiin kovasti ja oli ilmavaivoja. Nukkumispaikaksi kävi vain joten kuten isin ja äidin sänky ja siinäkin piti vähä väliä taputella pepulle. Refluksioireet palasivat myös takaisin pitkän tauon jälkeen ja Hugo veti itsensä aivan mutkalle. Ihottumaa ei enää tullut mutta suolisto alkoi reagoimaan voimakkaasti.

Maanantaina terveydenhoitaja soitti ja kyseli kuulumiset. Kerroin miten meillä on mennyt ja hän sanoi taas "hyvä, ettei henkeä ahdista, jatkakaa altistusta vielä viikon verran, soittelen sitten taas." Maanantai iltana Hugon ääni alkoi mennä todella käheäksi. Otin pojan viereeni nukkumaan ja seurailin häntä koko yön. Tiistaina ääni oli edelleen käheä, eikä Hugo oikein halunnut jutella. 

Ohjeeksi olimme saaneet, että jos maidosta tulee hengitystieinfektio, niin annosta ei nosteta vaan annetaan se määrä mitä on aikaisemminkin annettu. En antanut kuitenkaan tiistai-aamuna Hugolle kuin yhden lusikallisen jugurttia. 

Tiistaina aamulla Hugolla tuli ihan hirveä ripuli, jota oli valehtelematta niskatukassa saakka. Illalla poika oli itkuinen ja hän halusi olla paljon sylissä. Ääni alkoi palautua normaaliksi, mutta masu vaivasi kovasti ja annoin hänelle maitohappobakteereja. Vielä tiistai iltana Hugolla tuli samanlainen ripuli ja taas koko poika oli yltä päältä kakassa. Alkoi jo ärsyttämään koko altistaminen. Onneksi lämpimän kylvyn ja iltapuuron jälkeen Hugo rauhottui nukkumaan, mutta yö oli levoton.

Keskiviikkona en antanut taaskaan kuin yhden teelusikallisen jugurttia ja vatsa alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan. Keskiviikkopäivä oli taas hiukan normaalia itkuisempi ja illalla oli vaikea päästä uneen, samoten yö oli levoton. Kuitenkaan ei ihan hirveitä oireita ollut. Onneksi koko tämän altistuksen ajan päivät ovat menneet suht' hyvin ja Hugo on ollut ihan iloinen (vaikkakin hiukan itkuisempi kuin normaalisti) ja leikkisä, etenkin nyt kun maitomäärää on pienennetty paljon!

Tänään torstaina annoin taas sen yhden teelusikallisen ja seurailen nyt tässä, mihin tilanne kehittyy. Saa nähdä mitä maanantaina terveydenhoitaja sanoo, kun kerron Hugon oireista. Mietityttää vain, kun lääkärikin puhui että he kirjoittavat erikoiskorvikkeeseen reseptin sitten, jos maito aiheuttaa hengityksen ahtautumista. Eihän se nyt noin voi mennä! Eihän me voida alkaa juottamaan Hugolle tavallista korviketta, kun hän on aivan ripulilla, vatsa kipeänä, refluksin kourissa, nukkuu huonosti ja itkeskelee. Annankin jugurttia enää ihan vähän vain tavan vuoksi ja jos reseptiä ei ensi viikolla ala tippumaan niin sitten mennään yksityiselle. Tai sitten vain ostan tuota erikoiskorviketta ilman sitä reseptiä, kun kyllähän nyt tyhmäkin näkee ettei poika maitoa kestä. Joka tapauksessa olen ajatellut, että annan päivittäin Hugolle jotakin maitotuotetta hyvin vähän, sen mitä hän kestää, että elimistö pikkuhiljaa siihen tottuisi.

Hohoi kaikki maitoallergisten lasten vanhemmat, minkälaisten oireiden perusteella te saitte reseptin erikoiskorvikkeeseen? Kuulostaako tämä meidän homma jotenkin oudolle teidän mielestänne vai meneekö se oikeasti näin?

Katsaus vuoteen 2014

Blogi on ollut päivittäin mielessäni ja kova halu on ollut kirjoittelemaan teille tänne. Tällä hetkellä vain on aikaa niin kovin rajallisesti sekä jaksaminen ei meinaa riittää enää blogin kirjoitteluun. Meillä on taas tapahtumassa vaikka mitä jännää, joista kertoilen teillekin heti kunhan asiat varmistuvat!  Nyt kuitenkin vielä palataan hetkeksi vuoteen 2014. Kulunut vuosi oli meille varmastikin meidän elämämme tapahtumarikkain. Siihen liittyi odotusta, jännitystä, väsymystä, huolta, onnea ja etenkin rakkautta!

Vuosi 2014 meillä alkoi ultralla, jossa tarkistettiin vastaako sikiö viikkojaan. Silloin meille paljastui vauvan sukupuolikin. Meille oltiin lupailtu alkuun tyttöä, mutta ihan selvältä pojalta hän näytti tässä ultrassa, sekä meidän että lääkärin mielestä.:) Massua kasvateltiin onnellisena, hyvinvoivana ja tunnusteltiin ihania potkuja. Innostuin taas hirveästi meikeistä ja kokeilinkin monia uusia juttuja. Meikkailin päivällä aikani kuluksi, välillä jos minkälaista meikkiä. Loppukuusta meille saapuivat odotetut vauvanvaunut. Vauvan tulo alkoi koko ajan konkretisoitumaan!

Tehtävänimike masun kasvattaja. Koko kuukausi meni raskaushuuruissa ja innostuin pesemään, viikkaamaan ja järjestelemään vauvan vaatteita. Loppukuusta alkoivat tulla mukaan voimakas väsymys ja jatkuvat supistukset, joista osa oli melko kivuliaitakin. Helmikuun lopulla jouduin sairaalaan pariksi päiväksi lepäämään ja minulle annettiin tuolloin supistuksia estävää sekä vauvalle annettiin keuhkoja vahvistavaa lääkettä. 

Maaliskuun alusta meni pari viikkoa ihan vain sängyn pohjalla. Joka ikinen liike supisteli ja vatsa tuntui koko ajan niin tiukalta ja kovalta, tuntui että räjähdän! Parin viikon lepäilyn jälkeen sain luvan nousta sängystä ylös ja alkaa elämään taas niin kuin normaalisti. Oli ihanaa tehdä ihan perus kotihommia, päästä taas ulos lenkille ja nähdä vähän muutakin kuin makuuhuoneen seiniä. Supistukset vähenivät huomattavasti ja olo oli oikein hyvinvoiva. Tuolloin aloin yhtäkkiä laittamaan hirveästi kotiamme ja leipomaan sekä temään ruokaa pakkaseen.

Äitini tuli puolen kuun maissa meille kyläilemään ja toi vauvalle ison kasan ihania villavaatteita. Kävimme äitini ja H:n kanssa Ikeassa ja ulkona syömässä. Ikeasta ostimmekin vauvalle kaikkia ihania juttuja. Äitini kanssa kasaillessani pinnasänkyä, alkoi supistamaan voimakkaasti ja tuli voimakkaita sukkapuikkovihlaisuja. Ne menivät kuitenkin pian ohitse. Viikon päästä vatsa tipahtikin selvästi alas ja neuvolassa todettiin vauvan olevan kiinnittynyt. Maaliskuun viimeinen päivä, aivan yllättäen, alkoi synnytys. Illalla syntyi täydellinen pieni poikavauvamme, helpon ja nopean synnytyksen jälkeen.

Sairaalassa vietimme vauvan kanssa viisi päivää. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotosalla olivat täynnä ihmetystä. Pientä hippusta tuli ihailtua ja ihmeteltyä pitkin päivää. Minun piti aloittaa maidon pumppaaminen, kun vauva aina nukahti rinnalle eikä jaksanut imeä niin että olisi saanut vatsansa täyteen. Imetyksen oheella vauva siis sai maitoa pullosta. Loppukuusta jätimme pumppaamista vähemmälle, kun vauva voimistui ja jaksoi imeä pitempään.

Huhtikuussa vietimme myös ihanan aurinkoisen pääsiäisen meillä kotona Kemissä. Vieraaksemme saapuivat äitini sekä veljeni. Siitä viikon päästä lähdimme Ranualle H:n vanhempien luo, maatilalle jossa mekin aikoinaan asuimme. Siellä Aada sai juosta vapaana ja me saimme nauttia ihanasta maaseudun rauhasta.

Ensimmäinen äitienpäiväni vietettin kotosalla syöden kakkua ja nautiskellen olostamme pienen perheemme kesken. H osti minulle äitienpäivälahjaksi Tove 100v- muumimukin. 

Toukokuu oli väsynyt kuukausi, siksi kuviakin löytyy siltä ajalta melko vähän. Vauva alkoi kärsiä voimakkaasta refluksista, mutta onneksi saimme siihen loppukuusta jo kovasti apua! Pian vauva alkoikin nukkua hiukan paremmin. Kuitenkin päiväunet olivat todella lyhyet ja niitä suostuttiin nukkumaan vain heijaavassa sylissä, sitterissä tai vaunuissa. Vähän vajaa kahden kuukauden ikäisenä vauva väläytti meille ihanan pienen hymynsä ensi kertaa!

Kesäkuu olikin meille juhlakuukausi. Pääosin kesäkuu meni ulkoillessa pitkiä vaunulenkkejä ja illalla katsellessa jalkapallon mm-kisoja. Tuolloin vauvakin kiinnostui kovasti telkkarista ja poikaa saikin olla koko ajan kääntämässä pois television ääreltä. Kesäkuussa vaaleat hiukseni muuttuivat nopealla päätöksellä punaiseksi ja tunsin heti oloni paljon virkeämmäksi. 

18.6 menimme H:n kanssa naimisiin maistraatissa ja perheemme sai käyttöönsä uuden sukunimen. Loppukuusta vietimme poikamme ristiäisiä kotonamme kymmenen hengen porukalla ja vauva sai nimekseen Hugo Julius! Ristiäispäivä oli todella aurinkoinen, ehkä jopa liiankin kuuma. Kolme kuukautta täytettyään Hugo sai ensimmäiset pistettävät rokotteet.

Hellettä hellettä hellettä! Sen ainakin muistan heinäkuusta, että se oli niiiiin hikistä aikaa! Sisällä ei voinut oikein olla, ulkonakaan ei ollut hyvä olla. Hugo itki kuumuutta, halusi syliin, halusi pois sylistä kun oli liian kuuma. Hyh, ei ole yhtään ikävä niitä helteitä. Oli kuitenkin Heinäkuussa paljon kivaakin. Kävimme koko perhe iltasella ilman viilentyessä kävelylenkeillä satamassa. Heinäkuussa tehtiin myös kaikenlaisia herkkuruokia kotosalla, jotka olisivat paljon rasvaisempia jos ne ostaisi kaupasta valmiina. Teimme reissun Rovaniemelle vanhempieni luokse, jossa Hugo pääsi uimaan ja saunomaan ensimmäistä kertaa! Minä taas kruisailin isäni kanssa hänen moottoripyörällään. Samaisella reissulla kävimme myös Kemijärvellä maakuntamatkailemassa päivän mutkin. 

Elokuussa meillä alkoi unihommat Hugon kanssa pikkuhiljaa helpottamaan. Hugo nukkui noin pari viikkoa täysiä yöunia ja me vanhemmat olimmekin virtaa täynnä. Elokuussa teimme viikon mittaisen reissun Ranualle minun mummoni luokse. Siellä vain oleskelimme ja nautimme olostamme. Saunoimme paljon rantasaunassa, kävimme uimassa, lenkkeilimme hiekkateitä pitkin ja hyysäsimme mummolan ihania lehmiä. Mummolasta siirryimmekin H:n vanhempien luo ja siellä olimme vielä pari yötä. Tutuista metsistä poimimme syksyn ensimmäiset mustikat, joita saimmekin nelisenkymmentä litraa. Olisihan tuota enemmänkin saatu. mutta tarvetta ei ollut.

Syyskussa alkoivat taas yöheräämiset parin tunnin välein sekä päiväunet menivät rikkonaisiksi. Syykuun alku meni aivan sumussa ja olin hiukan masentunutkin. Mikään ei tuntunut onnistuvan, olin itkuinen, väsynyt ja hermostuin helposti. Väsymystä piti sitten helpottaa herkkuruuilla. Loppukuusta aloimme kokeilla lääkärin suosituksesta soijamaitoa, joka helpottikin ihan heti! Poika muuttui ihan toiseksi vauvaksi, oli iloinen ja nukkui paljon paremmin. Kuitenkin hän heräsi 1-2 kertaa yössä, mutta se ei haitannut minua yhtään. Pääsin todella nauttimaan vauva-arjesta. Syyskuussa alkoi myös jäniksen metsästys ja me lähdimme koko porukka metsästysreissulle viikoksi Ranualle. Siellä teimme myös herkullista pihlajanmarjahyytelöä.

Kuun vaihteessa muutimme viikonlopun aikana Kemistä Ouluun. Aloin pikkuhiljaa laittaa uutta kotiamme ja olin niin onnellinen maiseman vaihdosta. Hugo siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, kun heräsi jokaiseen kääntymiseemme yöllä. Siirtyminen omaan huoneeseen sujui hyvin. Hugo nukkui 7-10h yössä heräämättä ja me olimme virtaa täynnä. Päivät olivat niin helppoja, kun Hugo oli iloinen ja hyvinvoiva. 

Lokakuun lopulla sairastuimme koko perhe sitkeään flunssaan, joka oli Hugolle ensimmäinen. Se olikin raskas viikko, kun kaikki olimme todella kipeitä ja väsyneitä. Flunssan myötä yöunet menivät taas rikkonaisiksi. Lokakuussa satoi maahan ensilumi.

Marraskuussa vietimme H:n ensimmäistä isänpäivää, joka oli oikein ihana ja onnistunut päivä. 7 kk ikäinen Hugo oppi istumaan horjahtamatta mihinkään suuntaan ja siitä lähtien lattialla köllöttely onkin ollut tylsää puuhaa. Pari viikkoa oli kulunut edellisestä flunssasta, joten olihan se aikakin saada uusi flunssa meidän kotiimme. Olimme taas koko perhe petipotilaina viikon verran. Loppukuusta H lähti koulutukseen Kokkolaan ja äitini tuli meille minun ja Hugon seuraksi viikoksi. Viikon aikana sisustimme äitini kanssa kotiamme, maalasimme pinnatuoleja, shoppailimme ja herkuttelimme. Viikon koulutuksen jälkeen H aloitti työt ja minä jäin Hugon kanssa kahdestaan kotiin. Marraskuussa innostuin kokeilemaan kaikkea uutta, mm. itsetehtyä maapähkinävoita sekä kotitekoista mysliä.

H oli päivät töissä ja me ulkoilimme Hugon ja Aadan kanssa paljon. Kävimme keinumassa ja leikkimässä ulkosalla, josta poika nautti kovasti. Päivät menivät nopeasti ja meillä meni hyvin kotosalla. Hugo teki jos mitä pikkupiruutta ja minä juoksin pää kolmantena jalkana pikku termiitin perässä. Aadan pedistä löysinkin pojan harva se päivä! Minä loihdin H:lle kaikenlaisia herkkuruokia, joten hänellä oli mukava tulla pitkän työpäivän jälkeen suoraan ruokapöytään. 

Joulukuussa pieni mies sai myös ikioman syöttötuolinsa ja siinä viihdyttiinkin alusta asti hyvin. Kahdeksan kuukauden iässä pojalle putkahtelikin ensimmäisiä hampaita ja niitä alettiinkin heti alusta alkaen pesemään aamuin illoin. 

Sitten tulikin se kauan odotettu Jouluaatto, Hugon ensimmäinen Joulu! Vietimme Joulun Rovaniemellä minun vanhempieni luona. Joulu oli ihana, tunnelmallinen ja me saimme rentoutua oikein kunnolla. Hugo oli ollut kilttinä lahjamäärän perusteella ja me H:n kanssa ei niin kilttejä. Uutta vuotta vietimme kotosalla perheen kesken syöden hyvin, katsellen raketteja sekä valoimme tinoja. Hugo katseli ikkunasta raketteja suu ammollaan ja höpisi jotakin omiaan. Hugon tinasta tuli ihan linnun näköinen. Lintu on suuren onnen merkki ja se tarkoittaa myös matkustamista.

Sellainen oli meidän vuotemme 2014! Saa nähdä mitä vuosi 2015 tuo tullessaan!