Ensimmäinen neuvola

Neuvolakortti

Ensimmäisessä postauksessa kävin läpi uudelleen tunteet, jotka koin saadessani tietää raskaudesta. Tuosta hetkestä alkaa olla jo jonkin aikaa, joten olisi varmaan hyvä kertoa tämän hetken tuntemuksia.

Uutisen aiheuttamasta tunnemyllärryksestä ollaan päästy jo selvempiin ajatuksiin. Raskaus ja tuleva vauva on päivittäin puheissamme ja ajatuksissamme. Olemme mieheni kanssa vaihtaneet paljon ajatuksiamme, joita tämä raskaus meissä herättää. Tietysti tulee paljonkin kysymyksiä mieleen laidasta laitaan ja välillä käy mielessä, että miten pärjäämme? Aina kuitenkin päästään samaan lopputulokseen; kyllä me pärjätään.

Etenkin ensimmäisen odotuksen kohdalla varmasti jokaisella tulee käytyä läpi raskautta useammalta näkökannalta ja välillä ei uskota omiin kykyihin, välillä taas ollaan voittamattomia. Sehän on ihan luonnollista, emmehän me vielä tiedä mitä tuleva tuo tullessaan. Siitä ainakin olen ihan varma, että jotakin aivan uutta ja ihmeellistä! Itse haluan aina uskoa siihen, että kyllä elämä hoitaa ja asiat järjestyy aina parhain päin, vaikka olisi hankalampiakin jaksoja. Pitää vain pitää oma mieli avoimena ja positiivisena. 

Neuvolakorttiin tulee tietoja äidistä sekä sikiöstä läpi raskauden 

Vauvamasua ei vielä kunnolla näy, raskausoireeni ovat erittäin vähäiset, eikä vauvasta ole vielä edes ultrakuvaa. Ainoa asia oikeastaan, mikä päivittäin muistuttaa minua sisällä kasvavasta hippusesta, on outo painon tunne vatsalla. Selällään maatessa tuntuu kuin olisi kirja vatsan päällä, mahallaan maatessa taas tuntuu voimakasta painetta vatsassa. Vatsallaan makaamiset ovatkin jääneet ihan kokonaan tuon tunteen takia. 

Onkohan muilla tällaisia tuntemuksia ollut jo alkuraskaudessa?

Ensimmäinen neuvolakäynti varmastikin tuo monelle raskauden todellisemmaksi. Näin meille ainakin kävi. Oli jännittävää aamulla etsiä neuvolamme puhelinnumeroa ja soittaa varatakseni ajan ensimmäiseen neuvolakäyntiin. Puhelimeen vastasi reippaan ja iloisen kuuloinen, ystävällinen neuvolantäti. Kerroin hänelle tilanteemme ja sainkin ensimmäisen neuvola-ajan muutaman päivän päähän.

Odotin neuvolakäyntiä malttamattomana, vaikka tiesinkin, ettei ensimmäisessä neuvolassa paljon mitään tapahdu. Jotenkin se vain tuntui niin kutkuttavalta ajatukselta, olihan kyseessä elämäni ensimmäinen kerta. Menimme kävellen neuvolaan, koska se on noin kilometrin päässä meidän kodista. Minä menin neuvolaan ja mieheni lähti käyttämään beagletyttöstämme lenkillä neuvolan lähistöllä. Mieheni olisi halunnut tulla jo mukaan, mutta neuvolasta sanottiin minulle, että ensimmäisellä kerralla kirjataan tietoni nopeasti koneelle, jotta pääsen ensimmäiseen ultraan mahdollisimman pian ja saamme tiedon lasketusta ajasta. Joten miehelleni olisi jäänyt vain kuuntelijan rooli tällä kertaa.

Neuvolamme on pieni ja yksityisyyttä huokuva, ehkä jonnekkin kahdenkymmenen vuoden taakse jäänyt sisustukseltaan. Siellä minua odotti vastassa kokenut, lähellä eläkeikää oleva neuvolantäti, joka iloisesti hymyillen otti minut vastaan. Kävimme läpi vielä uudestaan tilanteeni ja kirjasimme tietojani koneelle. Neuvolantäti oli todella kova puhumaan ja hänellä olikin jo vaikka minkälaisia kokemuksia erilaisista raskauksista. Ehkäisypillerin läpi tulleet raskautumiset olivat hänelle ihan arkipäivää. Nykyään kuulemma pillereiden ehkäisyteho on niin alhainen, ettei se kaikille riitä. Hän ehtikin jo suunnitella, että synnytyksen jälkeen minulle laitettaisiin kierukka ja minun kannattaa unohtaa kaikenmaailman "höpönhöpö-pillerit" :) Lisäksi hän innostui pyörittelemään pitkään minun mahdollista laskettua aikaa. Niitä vaihtoehtoja kun on monia, koska emme tarkalleen tiedä, milloin hedelmöittyminen on tapahtunut. Hän laittoikin minulle lähetteen saman tien ultraan, joka tehdään naisten poliklinikalla 5.12. Ultrasta kerronkin sitten enemmän, kun olemme käyneet siellä!  Sitten täytimme tietoni vielä neuvolakorttiini ja neuvolantäti ohjeisti minua heti ottamaan yhteyttä häneen, kun olemme käyneet ultrassa. Ultran jälkeen menemme mieheni kanssa yhdessä neuvolaan ja silloin käymme läpi tarkemmin meidän tietomme, sairautemme, suvun sairaudet jne. Neuvolasta ja neuvolantädistä jäi kaiken kaikkiaan todella positiivinen ja lämmin fiilis. Oli mahtavaa jutella ihmisen kanssa, jota oikeasti nämä asiat kiinnostavat. Olen kuullutkin monilta ikäviä kokemuksia leipääntyneistä neuvolantädeistä, jotka hoitavat vain pakolliset asiat alta pois, meidän neuvolantätimme ei ainakaan ollut sellainen :)

Minkälaisia kokemuksia sinulla on/ oli neuvolasta ja neuvolantädeistä?

Raskaus alkaa siis tuntua päivä päivältä todellisemmalta ja nyt odotammekin innolla ensimmäistä ultraamme, että pääsemme katsomaan pikkuista Hippuamme. Toivottavasti pienellä olisi kaikki hyvin ja saisimme sieltä ihanat onnistuneet kuvat muistoksi! :)