Raskausviikko 25 täynnä, sokerirasituskoe

Täällä ollaan menossa jo raskausviikolla 25+0. Aina, kun tekee tämän rv- päivityksen niin huomaa kuinka äkkiä aika menee. Tällä viikolla sikiö painaa noin 800g ja on pitkä 30cm. Vauvan silmiin ilmestyvät silmäripset tällä viikolla ja sikiö alkaa pian räpytellä silmiään. Sikiö näyttää jo pieneltä vauvalta, on tosin hennompi. Aivot kasvavat nopeasti ja pitempiä hiuksia alkaa ilmestyä. 

Vauvamasu Rv. 25

Minusta on alkanut oikeasti tuntua siltä, että Hippu ei nuku koskaan! Se on jatkuvasti liikkeessä. Lähes koko ajan tuntuu jotakin pientä liikettä ja välillä sitten potkitaan ihan hurjana, niin että koko maha hytkähtelee. Vatsassani on menossa kyllä melkoinen sirkus tällä hetkellä. On ihanaa, kun vauva liikkuu, mutta hiukan tämä sikiön virkeys vaikuttaa yöuniin. En ole enää moneen yöhön nukkunut kovinkaan sikeää unta, hyvin pinnallista vain. Heräilen useasti yössä ja aina vauva on liikkeessä. Lisäksi parhaiten nukun oikealla kyljellä, koska vasemmalla kylkiluiden alla tuntuu ajoittain edelleenkin lihaskivun tyylistä kipua. Nykyään näen kuitenkin ihan hirveästi unia. Olen aina ollut kova uneksimaan, mutta tämä on jo ihan toista. Joka yö näen useampia unia ja suurimmassa osassa on vauva mukana. Muuten olo on edelleen oikein hyvä ja normaali!

Tänään oli se paljon puhuttu sokerirasituskoe. Minua jännitti jonkin verran kokeeseen meno, kun olin lueskellut siitä muiden kokemuksia. Monilla oli tullut siitä ihan hirveän huono olo ja olivat jopa pyörtyneet. Itse olen aika pahoinvoivaa sorttia, ainakin autossa, joten jännitinnkuinka huonovointinen olen siellä. Minulle myös aiheuttaa monesti ongelmia olla pitkään syömättä ja varsinkin juomatta!

Eilen illalla söin puoli yhdeksän aikaan hyvän annoksen kaurapuuroa mustikoilla, pari leipää ja maitoa. Koitin myös tankata itseeni vettä illan aikana, jottei tulisi janon tunnetta. Aamulla herätessäni oli minulla taas tavalliseen tapaan jo pieni nälkä, mutta jaksoin kyllä hyvin sietää sitä. Jano oli kauhea, kun öisin minulla kuivaa suuta. Onneksi suuta sai kuitenkin kastella, mutta vesi piti sylkeä pois.

Menimme H:n kanssa laboratorion vastaanottoon vähän ennen klo. 8:30, jolloin minulle oli varattu aika. Vastaanottohuone oli aivan täynnä ihmisiä, ilmeisesti ennen joululomaa oli tähdätty monille aika juuri tälle päivälle. Meitä vastapäätä istuutui nainen vajaan vuoden ikäisen poikansa kanssa. Vauvaa oli juuri pistetty ja hänellä oli paljon kyyneleitä silmissä. Itkua häneltä ei tullut, mutta jotakin itkunsekaisia huokauksia ja alahuuli vapisi. Pieni oli ihan sekaisin tilanteesta ja hermostunut. Kohta se alkoikin haukottelemaan kovasti. Minulle tuli ensimmäistä kertaa jokin äidinvaisto pintaan. Minulla teki hirveästi mieli mennä lohduttamaan ja hoivaamaan vauvaa, kun se oli niin surkeana. Tunne oli jotenkin erikoinen, ei minua koskaan ennen ole näin vieraan vauvan itku tai paha mieli hetkauttanut. 

Varttitunnin odottelimme, kunnes nimeni huudettiin. Menin näytteenottohuoneeseen parin lähetteeni kanssa. Minulta otettiin sokerirasituksen yhteydessä kaksi muutakin verinäytettä, mutta en nyt muista että mitä ne olivat. Sairaanhoitaja ihmetteli, että miksi minulla on lähetteitä vain kaksi ja käski soittamaan neuvolaan ja kyselemään. Sitten hän huomasi kysyä viikkoni ja vastasin, että tänään tuli rv. 25 täyteen. Hän aivan hämmästyi ja ihmetteli, että kun ei masua näy tuon enempää. Ilmeisesti tätä yhtä näytettä ei oteta enää näillä viikoilla, joten siksi minulla ei ollut kuin kaksi lähetettä. 

Ensiksi minulta otettiin sormenpäästä verensokerin paastoarvo, joka oli tasan 4. Sitten otettiin kahteen jumboputkiloon verta ja yhteen pienempään putkiloon. Seuraavaksi koittikin se ihana osuus. Sain juoda kaksi mukillista sitä glukoosijuomaa. Tästä herkusta olinkin lukenut paljon kokemuksia, kuinka se joitakin oksettaa ja maistuu kuulemma ihan hirveälle. Eihän se hyvälle maistunut. Siinä oli sellainen tietty kirpeys, vähän kuin hiilihapotettuun veteen olisi nakattu hirveä määrä sokeria. Alas se kuitenkin meni, ei aiheuttanut ongelmia. Olin aivan yllättynyt, kun se ei ollutkaan niin pahaa. 

Sitten minua kehotettiin olemaan mahdollisimman paikoillani tunnin verran ja minut huudettaisiin sitten uudelleen verinäytteeseen. Odottelimme H:n kanssa labran odotusaulan ulkopuolella olevilla sohvilla, niin saimme olla rauhassa. Päässä pyöri, että kuinka sekaisin ja huonovointiseksi menen. Olo ei kuitenkaan muuttunut miksikään. Pieni nälkä oli ja jano, mutta missään vaiheessa ei tullut edes pientä kuvotusta. Olin aivan yllättynyt, että näinkö helppoa tämä onkin. H lähti käymään ruokakaupassa ja minä jäin odottelemaan vuoroani. Lueskelin neuvolasta saatuja vauvanhoito-oppaita ja seurustelin Hipun kanssa, jolla oli taas huikea aamujumppa menossa. 

Kymmeneltä tuli taas vuoroni ja minulta otettiin verinäyte samasta kädestä kuin edellinenkin. Piikitys ei ole koskaan minusta tuntunut mitenkään erityisen pahalta, mutta en ikinä halua katsoa kun se tehdään. Ihan varmuuden vuoksi, ettei sitten vain tule paha olo. Sairaanhoitaja kyseli vointiani ja päästi minut takaisin odotusaulaan, kun kuuli että pärjään siellä. Olo ei ollut tosiaan muuttunut miksikään koko aikana. Odottelin vielä tunnin ja kävin antamassa vielä yhden putkilon verta ja pääsin pois. H tuli hakemaan minua ja antoi minulle samantien vettä, juotavaa jugurttia ja kolmioleivän. Kylläpä maistuikin hyvälle, kun sai taas syödä! 

Sokerirasituskokeen jälkeen kävimme vielä viemässä huonekaluliikkeeseen meidän maton, koska siinä oli kudontavirhe. Muutaman päivän sisällä saamme uuden maton. Sitten poikkesimme vielä kirpputorilla, josta löytyi Hipulle kahdet housut. Punaiset housut ovat Finnwearin ja kooltaan 60. Ruskeat housut ovat Ciraf- merkkiset ja 80 kokoa. Molemmat housut ovat kuin uudet, napakat resorit ja hyvää paksuhkoa kangasta. Väritkään eivät ole yhtään haalistuneet. Ja näissä parasta on hinta; 1,30e yhteensä! Mikään kirpputorien ystävä en kyllä sisimmiltäni ole, mutta kyllä sieltä välillä tekee oikeasti hyviä löytöjä, etenkin vauvanvaatteissa!

Punaiset housut Finnwear, ruskeat Ciraf

Kotiin tullessamme palkitsin itseni vaniljakorvapuustilla ja menimme H:n kanssa päiväunille. Meitä väsytti ihan hirveästi, kun emme kumpikaan olleet oikein edellisenä yönä saaneet nukutuksi ja herätyskin oli jo ennen seitsemää. Sokerirasituskokeesta voisin sanoa, että siitä jäi niin positiiviset muistot kun voi ylipäänsä sellaisesta asiasta jäädä. Olo ei muuttunut koko aikana miksikään ja pistäminen ei ollut kauheaa. Vasemman käden käsitaive on kyllä vähän arka, kun kaikki kolme pistosta tehtiin samaan käteen. Kokeen tulokset kuulen sitten neuvolassa.

Minkälaisia kokemuksia teillä on sokerirasituskokeesta?