Kotirouvailua

H se  aina meinaa minua sanoa rouvaksi, mutta siitä nimityksestä en oikein tykkää. Tai no, kyllä se jollekin sopii mutta en vain nää itseäni aivan rouvana vielä ;) Vaimoksi hän huutelee minua samalla äänellä, jos tiedätte sen tyylin jolla Uuno Turhapuro vaimoaan huuteli. Vaimo- nimitys kuulostaa paremmalle ja korviini sopivammalle ;)

Leikin tuossa sitten yksi päivä hyvää ja reipasta kotirouvaa (vaimoa!) ja leivoin meille tällaisia super herkullisia kinkku-juustosarvia! Näistä tuli aivan valtavan isoja, yli 20cm pitkiä ja todella ruokaisia! Tulikin tehtyä oikein hyvä annos, että on sitten pakkasessa jotakin hyvää jos joku sattuu meillä piipahtamaan. Tuskinpa niitä vain enää silloin on, kun aika viuhaan tahtiin ne ovat omiin masuihin menneet ;) Ohjeesta tuli kolmisenkymmentä isoa sarvea, joten ohjeen voi kyllä puolittaakin jos ei halua tehdä noin paljoa.

6dl maitoa

2 pussia kuivahiivaa

2 munaa

2tl suolaa

300g voita tai margariinia

10 dl vehnäjauhoa

6dl grahamjauhoja

täytteeksi juustoraastetta ja kinkkukuutioita

Voiteluun muna tai parikin 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää suola, muna ja jauhot. Lisää viimeisenä pehmeä rasva.

Vaivaa taikinaa käsin leivonta-alustalla.

Jaa takina kahteen osaan ja kauli taikina pyöreäksi. Leikkaa taikina sektoreiksi taikinapyörällä.

Levitä täytteet sektoriin ja rullaa kiinni leveämmästä päästä aloittaen.

Kohota sarvia vielä hetken aikaa liinan alla, voitele munalla ja paista 225'c n. 15 minuuttia.

Siinä samalla, kun heittelin peltejä uuniin ja uunista pois, valmistin Hugolle kesäkurpitsa-parsakaali-perunasosetta, josta tulikin Hugon uusi lemppariruoka! Tälle herkulle suu aukeaakin niiiin suurelle :)

Nippu parsakaalia

Yksi kesäkurpitsa

Muutama peruna

Kuori ja pilko perunat. Leikkaa veitsellä myös parsakaalen kukinnot varrestaan. Laita ne kiehuvaan veteen. 

Seuraavaksi kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Tämä kannattaa lisätä kattilaan vasta loppupuolella, koska kesäkurpitsa on niin pehmeää ettei sitä tarvitse kauaa keitellä.

Sitten, kun ainekset ovat pehmenneet, niin valutetaan ylimääräinen keitinvesi pois. Vettä ei kannata jättää kuin hiukan soseeseen, koska kesäkurpitsa on aika vetistä. Soseesta tulee helposti liian lirua, jos vettä jättää liikaa. 

Lopuksi vain surautellaan sauvasekoittimella ainekset soseeksi ja pakastetaan! Soseet on helppo pakastaa jääpalamuoteissa, silikonisissa muffinsivuoissa tai vaikkapa pilttipurkeissa. Hyvin ovat pilttipurkit ainakin meillä kestäneet pakastusta! :)

Hugokin jaksoi reippaana leikkiä lattialla sen aikaa, kun äiti kokkaili herkkuja koko perheelle!

Blogin sähköpostiosoite!

Sain vihdosta viimein tehtyä blogille oman sähköpostiosoitteen, joka näkyy oikealla sivupalkissa. Jos tahdot ottaa meihin yhteyttä yksityisemmin, antaa palautetta, muuten vain jutella tai kysyä jotakin niin rohkeasti vain sähköpostia lähettämään!

Sähköpostiosoite on siis: laskettuaika@hotmail.com

4kk Lääkärineuvola

Oltiin me vain järkeviä ja lähdettiin tänään lenkille, vaikka koko päivän oli satanut vettä ja uusia pilven möllyköitä oli uhkaavasti tulossa. Sisällä tollottaminen alkoi vain jo vähän tylsistyttämään, joten oli pakko lähteä lenkille heti kun vain sade lakkasi. Aadakin alkoi jo käydä suht' rasittavaksi, kun oli koko päivän ollut sisällä. No, lenkkeily oli ihan kivaa, mutta olimme kahden kilometrin päässä kotoa kun hirveä vesisade rymähti päällemme. Me olimme H:n ja Aadan kanssa ihan läpimärkiä, mutta Hugo nukkui onnellisena vaunuissa sadesuojan alla. Nyt on sitten hyvä aika tulla päivittelemään blogia, kun Hugo meni iskän kanssa suihkuun pelleilemään. 

Hugo odottelee neuvolassa omaa vuoroaan

Kävimme viikko sitten neuvolassa. Meillä oli neljän kuukauden lääkärineuvola. Olin odottanut tätä neuvolaa koko kesän, jotta pääsen sinne vähän antamaan palautetta kun selkääni ei olla vieläkään alettu tutkimaan että kuinka kauan siinä lähetteen kirjoittamisessa menee. No, lähete on nyt onneksi laitettu eteen päin fysioterapeutin arviointiin. Toinen mäkättämisen aihe oli, että minulle lupailtiin asentaa kierukka heti kun lääkärit palaavat kesälomilta. Selvisi kuitenkin, kun soittelin hoidontarpeenarviointiin, ettei minua ole laitettu koko kierukkajonoon vaikka keväällä lääkäri sanoi minut laittavansa siihen. Tuli muutama sananen sanottua, kun meinaan olla melkoinen leijonaemo näissä minipillerihuuruissa niin tahtoo asiat tulla aika kärjistetysti tämän mamman suusta ulos. No, onneksi tuli koska nyt kaikki asiat ovat hoidossa ja menevät eteen päin :)

Mutta sitten Hugoon. Aluksi neuvolan täti otti perinteisesti pituuden, painon sekä päänympäryksen. Pituus oli 64,5cm, eli kuukaudessa poju on kasvanut 4,1cm. Paino oli 7340g, sitäkin oli tullut kuukaudessa 1145g! Päänympärys  oli 42,2cm, joten pipo oli kasvanut 1,4cm. Oikein nätillä käyrällä kasvaa. Pituus menee jonkin verran plus käyrällä, mutta paino juuri nätisti käyrän mukaisesti. Kyllä on huomattukin, että poju on kasvanut valtavasti. Vaatteita on mennyt hirveästi pieneksi ja ottaa jo melko kovasti äidin voimille kantaa tuota mössykkää. 

Sitten menimmekin lääkärin luokse. Hugo naureskeli ja pelleili koko ajan lääkärille, kun kerroin hänelle miten meillä menee. Hugo selosti taukoamatta tätille, pärryytti kielellä, nauroi ja kiljui. Lääkäri tarkasti Hugon silmät, ettei niissä ole karsastusta ja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Sitten lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, niistäkään ei löytynyt mitään poikkeavaa. H saikin napsaistua hienon kuvan muistoksi Hugon railakkaasta neuvolakäynnistä. Tässä näkyykin minun uudet hiukset, tosin eivät ole juuri mitenkään laitetut...

Lääkärin tutkiessa Hugoa vain naurattaa

Seuraavaksi lääkäri tarkisti Hugon suun, ihon, refleksit ja kehitysheijasteet. Hugo pyörähtikin kesken tutkimisen massulleen ja näytti hienon taidonnäytteen, kuinka se poitsulta onnistuu. Hugo nauroikin oikein rähäkkää naurua, kun pääsi niin nopeasti massulleen. Neuvolan tätille piti näyttää vielä, kuinka hienosti lelu otetaan kädestä, vaihdetaan sitä kädestä toiseen ja kuinka sitä seurataan. 

Neuvolan vastaanotot ovat meillä sujuneet aina oikein mukavasti, kun Hugo on ollut aina todella nätisti, seurustellut ja malttanut odottaa. On mukavaa, kun poika ei saa hermoromahduksia tutkimuspöydällä ja aina sattumalta näyttää samalla kerralla kaikki mitä osaa. Nyt, kun näin sanon niin tietenkin ensi kerralla Hugo on ihan mahdoton, täytyy koputtaa pöytää pariinkin otteeseen!

Lopuksi vielä lääkäri tutkiskeli Hugon korvat ja juteltiin hieman Hugon rytmistä ja syömistottumuksista. Meinasi, että kaikki on oikein hyvin ja jatketaan vain samaan tahtiin kuin ennenkin. Sitten lääkäri vähän kuunteli, kun kerroin hänelle ajoittain väsyneestä ja masentuneestakin mielentilasta, kun se tekee oloni aivan vieraaksi. Välillä on sellainen olo, etten tunne itseäni ollenkaan enkä tajua mitä teen. Ihan kuin olisin jossakin horroksessa hetkittäin. Hänkin tuli siihen tulokseen, että minipillerit varmasti sen aiheuttavat mutta jos tämä vielä jatkuu pitkäänkin niin hän voi järjestää minulle jutteluapua. Saa nyt nähdä mihin tämä tilanne kehittyy.

Mutta vielä nopeasti yhteenvetoa neuvolakäynniltä, kun kohta vesipedot saapuvat ja pitää alkaa laittamaan Hugolle yöpukua päälle ja antaa vielä puuro sekä maitoa!

Vauvan ikä: 4,5kk (3,5kk)

Paino: 7340g (6195g)

Pituus: 64,5cm (60,4cm)

Päänympärys: 42,2cm (40,8cm)

"Kasvaa hyvin, kehitys norm. Sydän ja keuhkot norm. A. fem +/+, Testis +/+. Punaheijaste +/+. Ei karsasta. Jäntevyys norm. Korvat terveet ja lonkat OK."

Sadepäivän touhuja

Eräänä elokuun sadepäivänä meillä...

...Tehtiin heti aamusta herkullista porkkana-perunasosetta ja syötiin sitä oikein innolla

...Pestiin pyykkejä useampi koneellinen

......Leikittiin leluilla pitkään tyytyväisenä

...Poseerattiin kameralle pupusen kanssa

...Haukoteltiin pitkään ja makeasti

...Nukuttiin sikeät päiväunet sitterissä

...Leivottiin mokkapaloja Hugon päiväunien aikaan

...Katseltiin ulos ikkunasta sateista maisemaa

...Käytiin päiväunien jälkeen nopeasti hakemassa Halpa Hallista H:lle ja minulle softshell- takit. H:n takki maksoi hurjasti vajaat 9 euroa ja minun takkini muutamia senttejä vaille 20 euroa!

...Palattiin kotiin nälkäisinä tekemään kanaa riisipedillä

 

...Harjoiteltiin syönnin jälkeen vähän massulleen kääntymistä sekä ryömimistekniikkaa

...Lähdettiin kävelylle illalla sateen lakattua hetkeksi

 ...Ja haettiin samalla postiin saapunut hieno peltiauto Hugolle

...Kylvyn ja syönnin jälkeen Hugo kävi yöunille ja minä pääsin hemmottelemaan itseäni tehokosteuttavalla kasvonaamiolla sekä värjäämään kulmat.

...Syötiin täyttävä ja herkullinen iltapala rauhassa nautiskellen.

Sadepäivät ovat aina olleet minulle mieluisa juttu. En tietystikään tykkää, että jatkuvasti sataa ja monta päivää putkeen mutta varsinkin helteisen ja tukahduttavan kuuman kesän jälkeen nämä ovat aivan ihania! Olen aina ollut syksyihminen, joten sateiset päivät ovat kyllä mieleeni. Olen kuitenkin ehdottomasti myös ulkoilmaihminen, etten kyllä sateitakaan kauaa jaksa! Minulle kaikista parasta on, kun on puolipilvistä ja lämpötila alle +22 astetta! 

Sadepäivissä on se jokin juttu, joka saa minut reippaalle tuulelle ja touhuamaan kaikenlaista. Silloin innostun siivoamaan, leipomaan, tekemään hyvää ruokaa, askartelemaan, vaihtamaan kotona järjestystä ja hemmottelemaan itseäni. Hugon myötä nykyään meillä sadepäivinä hassutellaan, suukotellaan, leikitään, halitaan ja paijaillaan extra pitempään kuin normaalina päivinä. Sadepäivinä meillä tehdään kaikki aina pitkän kaavan kautta ja asioihin käytetään todella aikaa. Silloin saatamme yhtäkkiä keksiä lähteä käymään ostoksilla ja poikkeamme siellä todella nopeasti. On vain ihanaa olla perheen kesken ja tehdä kaikenlaista kotona. On mukavaa taas helteisen kesän jälkeen juoda illalla teetä villasukat jalassa! Ihanaa, kun tulee syksy!

ARVONNAN VOITTAJAT!

Muumimukin ja sydänkorun arvonta päättyi eilen ja suoritin arvonnan tänään perinteisellä "osallistujien nimet lappuihin ja laput hattuun"- menetelmällä.

Muumimukiarvonnassa arpaonni suosi HENNAA, Hiomattomat Timantit- blogista.

OIKEIN PALJON ONNEA HENNA!!

Koruarvonnassa arpaonni suosi anonyymilukijaa nimimerkillä KAISA.

SUURET ONNITTELUT KAISALLE!!

Arvonnan voittajiin olen ottanut yhteyttä sähköpostitse. Odotan vastauksena osoitetietojanne 16.8.2014 asti. Jos en saa tuohon päivämäärään mennessä osoitetietoja, niin joudun arpomaan palkinnon uudelleen!

Suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Täytyykin alkaa tässä kohta miettimään uutta arvontaa tai kilpailua, kun haluaisin useamman ihanan lukijani palkita jollakin kivalla jutulla! Kiitokset kaikille jotka lukevat blogiani, tätä on ilo kirjoitella ja päivitellä kun saa kuulla välillä teistä kommenttien muodossa!

Vauva ilman tuttia

Meidän pikku ukkeli ei syö tuttia, ei ole juurikaan ikinä syönyt! Olen ostanut useammalta eri merkiltä tutteja ja kokeillut, mutta Hugo ei vain tykkää. Joskus on kyllä ollut sellaisia hankalia tilanteita, että on tullut ajatelleeksi "Voi kumpa pojalle kelpaisi tutti". Se olisi niin helppo. Mutta toisaalta, eipähän tarvitse olla laittamassa uudelleen sitä tuttia yöllä suuhun, kun se tippuu eikä varsinkaan myöhemmin olla häntä vierottamassa siitä. Tässä ainoat kuvat, kun Hugo on ollut tutti suussa. Yhdellä kädellä on laskettavissa kerrat, kun pojalla on ollut tutti suussa!

Kylvyn jälkeen

Hugo 3 viikkoa neuvolassa

Kaikki aina kyselevät Hugon itkiessä, että "Eikö se syö tuttia ollenkaan?", "Eikö sillä ole tuttia?" tai "Miksi ette anna sille tuttia?". He jotka ovat jo kysyneet tämän kysymyksen ja saaneet siihen vastauksen "Ei Hugolle kelpaa tutti, yritetty on", kysyvät joskus myöhemmin "No jokos se on ruvennut syömään tuttia?". Näihin kysymyksiin saa olla vastaamassa jatkuvasti. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että eivät kaikki vauvat tuttia syö. Sitten aletaankin epäilemään, että ollaanko me edes yritetty. Ollaan me yritetty, mutta kun ei pakottaakkaan voi. Sitä paitsi, kyllä me keksitään keinoja rauhoittaa poikamme ja tehdä hänen olo mukavaksi ja turvalliseksi.

Mitä keinoja sitten on rauhoittaa vauva, muuta kuin se tutti? Eräs tuttavani työnsi tolkuttoman kauan vauvalleen tuttia suuhun, vaikka pieni itki nälkäänsä. Eli tissiä tai tuttipulloa, sillä kokeilla helpottaako pienen olo. Tietysti tarkistaa myös muut jutut, että ei esimerkiksi ole kakkaa vaipassa, sylin kaipuuta tai vaikkapa röyhtäyksen tarvetta. 

Hugo itkee melko vähän, mutta kun hän itkee niin sitten todella itketään. Pitkään, kovaa ja kiihtyneesti. Hugo useimmiten itkee väsymystään tällälailla raivoisasti. Nälkää hän ilmaisee vain nurisemalla ja pienesti kitisemällä. Hugo on aina ollut vähän huono nukahtamaan, joten olemme saaneet kovasti tehdä työtä sen eteen. 

Kaikista paras lohdutuskeino tähän väsyitkuun on vain kantaa Hugoa sylissä, rinnan lähellä ympäri kotia. Siihen poika rauhoittuu monesti helposti. Kantoreppuunkin Hugo nukahtaa todella nopeasti! Nyt kuitenkin on ollut kuumia ilmoja ja Hugo on ollut aika itkuinen ja kiukkuinen, kun sylissä vain tulee kuumempi joten olemme keinuttaneet hänet uneen sitterissä. Hugo nukkuu mielellään sitterissä päiväunet ja unet venähtävät joskus pitkiksikin, kun jos uni meinaa katketa, voi muutaman kerran sitteriä hyssyttää. Monet ovat katsoneet ihmeissään, kun olemme hyssyttäneet Hugoa sitterissä. He ovat sanoneet, että "Ei noin kovasti saa, sillehän tulee paha olo". Jos Hugoa keinuttaa sitterissä hennosti, ei sillä ole mitään tehoa. Kun sitteriä keinuttaa kovemmin, näkee oikein kuinka Hugo nauttii ja hän nukahtaakin alta aikayksikön. Hugo on aina tykännyt kovemmista vauhdeista. Vaunujakin pitää joskus heilutella edes takaisin aika hurjaa vauhtia. 

Hugo viihtyi jo ihan pienenä sitterissä

Hugon nukahtaessa sitteriin, nostamme hänet yleensä puolen tunnin unien jälkeen pinnasänkyyn nukkumaan. Olemme huomanneet, että kun poika on nukkunut puolisen tuntia, on hän sen verran sikeässä unessa ettei herää kun nostetaan sänkyyn. On kuitenkin monia kertoja, kun hän nukkuu päiväunensa kokonaan sitterissä. Päiväunien ollessa katkonaiset, on parempi antaa pojan nukkua sitterissä. Yöunille käydessä ei kuitenkaan tarvita sitterin keinutusta, niille nukahdetaan jo viimeisessä vaipanvaihdossa. Sitteri on muutenkin ollut todella isossa käytössä meillä. Hugo viihtyy siinä ihan vain katsellen meitä tai Aadaa. Siinä on myös kiva heilutella leluja tai isin kanssa ottaa päivällä kunnon vauhdit ja nauraa ja kiljua riemusta.

Muutama viikko sitten huomasin, että yöunilla Hugo oli aina vetänyt peiton tai pupurievun lähelleen, melkein kasvoihin kiinni. Olen sitten antanut pojalle nykyään joko pupurievun viereen tai harson, kun hän alkaa tekemään unta. Hugo rauhoittuu nypläämään harsoa ja vetää sen lähelle kasvojaan. Monesti ei tarvitse edes sitteriä keinutella, kun vain antaa rievun vauvalle unikaveriksi. Olen huomannut, että sekä päivä -että yöunet ovat pidentyneet rievun antamisen myötä. Ilmeisesti vauva kokee olonsa turvalliseksi ja saa läheisyyttä rievusta. Olen myös pitänyt riepua itseni lähellä, jotta siinä olisi äidin tuoksua. 

Pupuriepu unikaverina

Ehkä olisi helpompaa jos se tutti kelpaisi, mutta olemme onneksi keksineet hyviä lohdutuskeinoja muutenkin. Eräs kätilö sanoi minulle sairaalassa aika jyrkästi, että tutti on huonon vanhemmuuden merkki. Pitäisi kuulemma olla sen verran kekseliäisyyttä lohduttaa vauvaansa sekä kuulemma monet vauvan tarpeet jäävät täyttämättä, kun vain laitetaan tuttia suuhun. Itse olen kyllä eri mieltä. Onhan toki myös ihmisiä, jotka työntävät sitä tuttia vauvalle joka hätään mutta vauvalla on kyllä luontainen imemisen tarve ja se oikeasti lohduttaa vauvaa. Minusta on ihan oikea homma antaa vauvalle tutti, jos hän vain sen kelpuuttaa. Kaikki keinot ovat kyllä sallittuja, kunhan pienellä on vain hyvä olla!

Harso ja sitteri, varma apu nukahtamiseen!

Kelpuuttavatko teidän vauvanne tuttia? Mitä muita toimivia lohdutuskeinoja olette keksineet?

Vielä on aikaa osallistua!

Muumimukin sekä korun arvontaan on vielä aikaa osallistua vuorokauden verran! Nyt kaikki loputkin osallistumaan ja kokeilemaan onneaan!

Muistakaa lukea arvonnan säännöt!

Linkki arvontaan!

Ranualla rähjääntymässä

Kotiuduimme eilen Ranuan reissulta ja olo on väsynyt, mutta silti onnellinen. Reissu onnistui kaikin puolin mahtavasti ja oli kivaa nautiskella kesästä järven rannalla. Reissuun lähdimme viime perjantaina ja palasimme kotiin eilen tiistaina.

Perjantai-aamuna otimme suunnaksi Ranuan ja Simojärven. Auto oli pakattu tupaten täyteen, sillä tarkoituksenamme oli olla reissussa useampi yö. Hugolle tarvitsimme kaikenlaista tarviketta mukaan sekä useammat vaatteet. Lisäksi itsellemme otimme perusvaatteiden lisäksi kumikengät ja eräkamppeet. Otimme myös peitot, tyynyt ja liinavaatteet mukaan. Aadallekin piti olla pakattuna omat tarvikkeet. Ennen reissua poikkesimme kaupungilla teetättämässä valokuvan Hugosta mummolleni ja ostimme siihen kehykset. Samaisesta valokuvasta teetimme myös vähän pienempiä kuvia, niitä annamme Hugon isovanhemmille sekä kummeille.

Kuvia Hugosta

Mummolaan meiltä on matkaa reilut parisataa kilometria. Jouduimme pysähtymään matkalla pari kertaa, kun Hugolle piti antaa maitoa sekä Aadaa käyttää pissalla. Muuten matka meni ihan hyvin. Hugo pariin otteeseen vähän kitisi turvakaukalossaan, mutta pääasiassa nukkui.

Mummolani sijaitsee Simojärven rannalla, Ranuan kunnassa. Mummolassani asuu siis mummoni ja navetan toisella puolella asuu setäni perheensä kanssa. Mummolassa on navetta, jossa on reilut neljäkymmentä lypsävää lehmää, sekä pari sonnia, hiehoja ja vasikoita. Nytkin oli navetassa kaksi parin päivän ikäistä vasikkaa. Lisäksi mummolassa on aina ollut suomenpystykorva.

Mummola

Aitta

Hiehoja laiduntamassa

Huli- suomenpystykorva

Mummoni on reilu 80- vuotias ja silti hän jaksaa hössöttää ja olla koko ajan menossa. Taas normaaliin tapaan mummo laittoi kaikki mahdolliset herkut pöytään ja hyysäsi meitä koko ajan. Muutaman kerran sanoinkin mummolle, että ei meidän takia tarvitse hössöttää. 

Ensimmäisenä iltana emme jaksaneet tehdä juuri mitään, olimme vain ja rentouduimme. Setäni kävi illalla lämmittämässä rantasaunan ja siellä kylvimme koko porukka, paistoimme makkaraa ja uimme. Hugo ihmetteli kauan aikaa takkatulta.

Rantasauna

Takkahuone

Sauna

Iskän ja äiskän yhteistä laatuaikaa

Hugo ihmettelee takkatulta

Yön Hugo nukkui vuodevaatelaatikossa, kuten minäkin olen aina lapsena nukkunut mummolassa. Uni maittoi pienellä pojalla hienosti; puoli yhdeltätoista hän meni nukkumaan ja heräsi ensimmäisen kerran vasta puoli kuudelta! Hugo vetelikin ennätysunia koko reissun ajan. Joka yö nukkui 6-7,5h!

Vuodevaatelaatikossa nukkumassa

Lauantaina käväsimme Hillamarkkinoilla, jotka järjestetään joka vuosi Ranualla. Sieltä ei ostettu muuta kuin perinteisesti metrilakuja. Hillamarkkinat ovat meille aina olleet vain tuttujen näkemistä varten. Tällä kertaa nähtiin aika vähän tuttuja, muutama pariskunta vain, paljon oli ulkopaikkakuntalaisia liikenteessä. Hugo oli myös mukana markkinoilla ja nukkui melkein koko ajan vaunuissa. Välillä kyllä piti maitoa tankata, että jaksoi taas markkinahumua.

Metrilakuja markkinoilta

Markkinoiden jälkeen palasimme takaisin mummolaan. Ruuaksi mummo oli tehnyt uusia perunoita sekä savustanut lohta! Jälkkäriksi oli ternimaidosta tehtyä uunijuustoa, joka onkin minun suurta herkkua! Se onkin aivan mahtavaa lämpimänä, kanelin, sokerin ja maidon kanssa. Lapsuus tuli niin mieleen, kun mummolan ruokapöydässä herkuteltiin uunijuustolla ja mummon paistamilla rieskoilla.

Syönnin jälkeen lähdettiin vähän sulattelemaan ruokia tielle. Kävelimme pienen matkan, Hugo oli Tulan kantorepussa. Hugo tykkää olla kantorepussa, kun siitä näkee niin hyvin ympärille ja saa olla äidin lähellä. Hugo nukahtaakin kantoreppuun melko pian. Käytiin myös laittamassa kuntovihkoon meidän nimet ;)

Aada kuntovihkolla

Illalla isäni ja hänen puolisonsa katsoivat Hugoa, kun minä ja H lähdimme rantasaunalle saunomaan, uimaan ja paistamaan makkaraa. Oli ihanaa vain olla rauhassa saunassa, ilman kiirettä. Saunan ikkunasta oli mukava katsella järvelle ja nautiskella olosta. Uimassa käytiin vain pyörähtämässä, kun oli iskenyt taas nälkä ja piti päästä makkaraa paistamaan!

Saunan jälkeen olikin jo kova ikävä Hugoa ja meidän piti päästä hoitamaan pikkumiestä. Hugo naureskeli niin onnellisena, kun näki meidät. Hugolle vielä annettiin iltapala ja sitten kömmittiinkin koko porukka nukkumaan.

Sunnuntaina puuron jälkeen suuntasimme suoraan aamunavettaan, sillä pitihän Hugonkin päästä näkemään lehmät läheltä! Navetassa tuli taas ihania lapsuusmuistoja mieleen, kun olen pikkutyttönä ollut kova hoitamaan lehmiä. Olen myös auttanut teini-ikäisenä mummoa ja pappaa navettahommissa. Hugo ei pelännyt lehmiä yhtään, hän vain katseli niitä kiinnostuneena ja halusi koskea niihin. 

Hugo halusi silittää lehmää

Kaksi vauvaa

Käytiin vielä rannalla hakemassa meidän uimapuvut ja pyyhkeet rantasaunalta. Vielä oli pakko hetkeksi pysähtyä järven rannalle ihastelemaan maisemia. On se järvi vain niin kaunis ja rauhoittava näky!

Simojärveä

Hugo laiturilla ihmettelemässä

Päivällä aloimmekin tehdä lähtöä kohti H:n vanhempien luokse. Menimme siis sinne maatilalle, josta lähdimme vuosi sitten pois. Paluu sinne taas nosti muistot mieleen ja hevostallissa meinasivat kyyneleet nousta silmiin. Samalla paikka tuntui niin tutulle ja rakkaalle, samalla niin vieraalle ja kylmälle. Todella ristiriitaiset tunteet oli!

Lähdimme H:n ja Hugon kanssa käymään läheisessä metsässä mustikassa. Mustikoita olikin aika mukavasti ja ehdimme poimia niitä kymmenen litraa, ennen kuin Hugo hermostui koko touhuun. Siihen asti poika nukkui tyytyväisenä kopassaan. Seuraavana päivänä kävimme vielä poimimassa ja saimme 20 litraa mustikoita. Vielä olisi tarkoitus vähän poimia, jotta riittää talveksi.

Sunnuntai- päivän mustikkasaalis

Maanantaina oikeastaan vain rentouduttiin ja nautittiin olostamme sen jälkeen, kun olimme mustikat poimineet. Kävimme pienellä lenkillä Hugon ja H:n kanssa. Hugo taas oli tyytyväisenä kantorepussaan ja nukahtikin siihen pian. Aada oli onnessaan, kun sai juosta irti vapaana. Aada saikin jänisajon aikaiseksi, mutta kielsimme häntä heti alkuunsa ajamasta, kun pupu oli niin pikkuinen. Hyvin Aada totteli ja lopetti ajon kesken. Jäi se kyllä haukkumaan pupun perään, mutta ei enää lähtenyt ajamaan.

Hugo Tulan kantorepussa

Aada sekoilee pellolla

Lenkkeilyn jälkeen pieni mies söi ison annoksen sosetta ja joi maitoa ja nukahti äitin syliin saman tien. Laitoin Hugon nukkumaan ulos vaunuihin ja siellä hän posottikin parin tunnin iltaunet tyytyväisenä.

Ulkona vaunuissa nukkumassa

Ulkona nukkumisen jälkeen Hugo jaksoi vain pikaisesti syödä iltapuurot, puoliunisena joi iltamaidon ja nukkui jo vaipan vaihdon aikaan. Puoli yhdeltätoista hän oli jo pedissään nukkumassa ja heräsi kuudelta aamulla ensimmäisen kerran.

Tiistai- aamuna vain söimme puuron ja pakkasimme kamppeet autoon sekä hoidimme Hugon lähtövalmiiksi. Suuntasimme sitten kotia kohti ja minä ajoin pitkästä aikaa autolla! Raskauden aikana en juuri ollenkaan ajanut autolla, koska autokyyti sai aikaan kovia supistuksia. Olihan se pitkästä aikaa vähän jännää, mutta hyvin se loppujen lopuksi meni!

Reissu oli tosiaan aivan mahtava, oli ihanaa olla järven rannalla, uida, saunoa ja nautiskella olosta. Oli kivaa jutella pitkästä aikaa kunnolla mummon kanssa ja Hugokin sai paljon sylitystä ja juttelua. H:n vanhemmat oikein innostuivat höpöttämään Hugon kanssa ja sehän poikaa nauratti! Mutta onhan se vain mukava taas olla kotona omassa rauhassa!

Nyt lähdenkin käymään kampaajan penkissä rentoutumassa. Saattekin sitten pian nähdä, mitä jännää saatiin aikaiseksi ;)