Raskausviikko 35+1

Vauvamasu, Rv. 35+1

Viikot kuluvat hirveän nopeasti, jatkuvasti tulee havahduttua siihen että ihan kohta Hippu on täällä. Onneksi lähes kaikki tarvittava on hankittuna, joten pääsemme varmasti hyvin alkuun. H ihmettelikin, että miksi hankin kaiken mahdollisen jo etukäteen. Ihan vain sen takia, että ei tarvitse sitten pienen vauvan kanssa kierrellä kauppoja taikka patistaa miestä käymään ostamassa pikkujuttuja. Meillä noita hoitotarvikkeita on vielä melko minimaalisesti, koska haluan nyt ensin nähdä että mitä kaikkea sitä oikeasti tarvitsee. 

Eilen tulikin täyteen RV. 35 ja kuulostaa hurjalta lukemalta ajatella, että olemme menossa raskausviikolla kolmekymmentäkuusi! Tällä viikolla sikiön paino on noin 2500g ja pituus noin 42,5cm. Hippu on oleskellut jo hyvin kauan pää alaspäin ja potkuja tulee edelleen todella paljon. Muutamana yönä on jäänyt yöunet todella vähiin, kun pikkuinen on heittänyt hirveitä jumppasarjoja ja todella kovasti! Välillä potkut käyvät ihan kipeästikin. Onneksi kuitenkin liikkuu paljon, niin minun ei tarvitse huolehtia että onko vauvalla kaikki hyvin. Kuitenkin olen sikiön vilkkaudesta huolimatta huomannut, että sillä on jo melko säännölliset ja pitkähkötkin unijaksot.

Itselläni olo on koko ajan vain parempaan suuntaan menossa. Enää ei tule supistuksia yhtenään ja kipeät supistukset ovat jääneet kokonaan pois. Edelleenkään en ala mahdottoman paljon rehkimään ja tekemään, olen ajatellut ottaa tämän loppuraskauden rennosti ja kerätä voimia vauvan tuloa varten. Silloin varmasti saadaan valvoa koko porukalla. On minulla kuitenkin ihan tarpeeksi tekemistä, kun pitäisi tehdä muutamia muita hankintoja joten nettiä on tullut selailtua viime päivinä todella paljon ja ostoslistaa kirjoiteltua. 

Viime päivinä on tullut aika inhottavan tuntoisia kipuja alavatsaan, kohdunsuulle ja nivustaipeisiin. Kipu tulee varoittamatta, todella kovana, aivan kuin sähköiskun saisin ja se vetää välillä jalatkin ihan voimattomaksi. Sitten kipu on poissa. Ilmeisesti nämä ovat jonkinnäköisiä liitoskipuja vai olenko ihan väärässä? Tällaisia tuntemuksia minulla ei ole aikaisemmin ollut, mutta voisin kuvitella että tältä tuntuu kun joku tökkisi puukolla. Yölläkin näitä "kipupiikkejä" tulee yhtäkkiä ja välillä olen ihan ääneen sanonut "AI", tosin olen yrittänyt sanoa sen hiljaa ettei mies turhaa säikähdä ja herää. 

Onko muilla ollut tällaisia voimakkaita vihlaisuja?

Olen nauttinut viime päivinä ihan täysillä, kun on aurinko paistanut niin ihanasti ja on ollut keväinen ilma. Ollaan ulkoiltu koko perhe aika paljon, tosin minä olen kävellä töpötellyt melko hissukseni. Ihanaa on käydä taas lenkillä, kun olo on paljon parempi. Kyllä se levon merkitys on aika suuri tässä vaiheessa raskautta. Ainakin minun kohdallani. 

Tänään meillä oli taas vaihteeksi neuvolakäynti. Nyt niitä tuleekin hurjan usein, kun seuraava käynti on jo ensi viikon maanantaina. Onhan se kyllä hyvä, että on tällainen mahdollisuus ja tilannetta seurataan koko ajan. Onneksi neuvola on vajaan kilometrin päässä meiltä, joten siellä käyminen on helppoa. Meidän neuvolan tätikin on niin mukava tapaus, että ihan mielellään käymme H:n kanssa siellä juttelemassa. 

Tänään taas tehtiin ihan normaalit tarkastukset, mutta hemoglobiinia ei tarvinnut ottaa kun viime kerralla se oli hyvä. Verenpaineet olivat ihan normaalit, mutta alapaine minulla on aina korkeampi neuvolassa mitattuna kuin kotona. Jostain syystä se tilanne vain jännittää minua niin kovasti, on aina jännittänyt. Pissa oli puhdas ja painoa oli viime perjantaista tippunut 700g. Neuvolan täti ei tästä mitenkään suuttunut, kun viimeksi painoa oli tullut niin hyvin. Ilmeisesti äitini kyläily täällä sai aikaan pienen painonnousun. Tuli vähän herkuteltua silloin. Nyt kun olemme palanneet takaisin normaaliin arkisyömisiin, niin paino alkaa palautua takaisin ja painon nousu menee taas sillä vanhalla kaavalla kuin aina ennenkin. 

Seuraavaksi taas tutkiskeltiin ja tunnusteltiin sikiön asentoa ja hän on siellä edelleen raivotarjonnassa. Neuvolan täti sanoikin, että minun lantiossani on todella hyvin tilaa vauvalla olla ku ei nosta päätään ollenkaan ylemmäs. Onhan se huojentavaa kuulla, että lantiossa on tilaa ja se antaa periksi. Uskoisin, että normaalille alatiesynnytykselle ei ole mitään estettä niin kuin lääkärikin jo viimeksi sen totesi. Neuvolan täti sanoi vielä, että Hippu tykkää olla melko pitkänä massussani, ei siis köllöttele mitenkään kumpaankaan kylkeen päin. Siinä mielessä onkin hyvä, että vauva on jo niin alhaalla lantiossani, muuten saattaisi olla tukala olo ja vaikea hengittää. Kohdunpohjan korkeus vielä mitattiin ja se oli 31. Tällä hetkellä mennään hieman keskikäyrän alapuolella, mutta se johtuu vain siitä että Hippu on painunut lantiooni. 

Neuvolan jälkeen käytiin vielä apteekista ostamassa minulle lisää kalaöljykapseleita ja hoitamassa normaalit kauppa-asiat. Kirpputorikierroskin tehtiin pikaisesti ja olisihan siellä ollut taas paljon edullisia vaatteita vauvalle. Olen kuitenkin päättänyt, että kun meillä jo kaikki tarvittava alkuun pääsemiseksi löytyy niin en hanki mitään vielä enempää. Täytyy ensin katsella, että millaisia vaatteita tykätään pitää ja mitkä vaatteet ovat Hipulle helpoin pukea. 

Kaiken kaikkiaan loppuraskaus tuntuu tällä hetkellä sujuvan oikein hyvin ja vointini on kaiken kaikkiaan melko normaali. Ei ainakaan vielä ahdista ja tunnu siltä, että syntyisipä vauva jo. Tietysti me jo malttamattomina häntä odotellaan, mutta parempi Hipun on vielä pysytellä masuni suojissa muutaman viikon. Eilen illalla jo mietiskelin, että kuinkahan sitä tuleekin ikävä tätä pallomasua ja niitä ihania potkuja :') 

Lopuksi vielä muutamia lukemia:

Rv. 35+1 (34+3)

Paino: 63,8kg (64,5kg)

Pissa: Puhdas (Puhdas)

Verenpaine: 122/76 (122/73)

Hemoglobiini: - (126)

Kohdunpohjan korkeus: 31cm (30cm)

Vauvan liikkeet: ++

Vauvan syke: 140