Näitä soseita meillä syödään!

Hugo on syönyt soseita jo kolmen kuukauden ikäisestä lähtien. Hugolla meni tuolloin yli 1,5litraa korviketta päivässä ja sen lisäksi hän sai äidinmaitoa. Poika huimasta maitomäärästä huolimatta tuntui olevan nälkäinen jatkuvasti. Lisäksi Hugo itkeskeli paljon ja kieriskeli huonon olonsa kanssa, jonka maidon kova juominen teki. Hugon refluksi oli tuolloin valloillaan, joten neuvolassa tekivät päätöksen että alamme varovaisesti kokeilla soseita.

Soseita kannattaa aloittaa kokeilemaan hissukseen. Pieniä määriä kerralla, uusia ruoka-aineita kannattaa maistella aina vain yhtä kerrallaan jotta mahdolliset tulevat allergiset oireet ovat helposti selvitettävissä. Meille suositeltiin ensimmäiseksi soseeksi miedon makuista perunaa. Peruna on kuitenkin todella tärkkelyspitoista ja aika tujua tavaraa noin pienelle, joten päätimme aloittaa bataatilla. Bataatti kylläkin on aika makeaa, mutta se on lempeää pienen vauvan vatsalle ja siitä saa todella sileää sosetta. Pian mukaan tuli sitten porkkana ja peruna.  Maissiakin aloimme antaa, kun poika tottui soseisiin, mutta siitä huomasimme melko pian tulevan allergisia oireita.

Soseilua

Hugo on ollut alusta saakka todella hyvä syömään. Poika on aina syönyt kovalla ruokahalulla ja sievästi. Hugoa syötettiin pikkuisena ihan sylissä pitäen, muuten siitä ei olisi tullut mitään. Hugo kuitenkin on aina jaksanut hyvin keskittyä syömiseen, eikä ole riehunut tai kiukutellut juurikaan. Joskus tulee vaiheita, kun Hugoa pitää viihdyttää jotta hän jaksaisi keskittyä syömiseen mutta yleisesti ottaen on hyvin mennyt.

Kaurapuuroa meillä alettiin syömään, kun Hugo täytti viisi kuukautta. Ensin jauhoin kaurahiutaleet sauvasurvimella aivan kaurajauhoksi ja keittelin siitä puuroa. Mukaan laitoin joko hedelmä- tai marjasosetta. Parin-kolmen viikon jälkeen Hugo pystyi jo nielemään hiutaleista keitettyä puuroa. 

Puuro on ollut alusta saakka pojan suurta herkkua. Nykyään Hugo syö aamuin illoin melkein täyden syvän lautasellisen kaurapuuroa. Eli siis saman verran kuin minäkin! Hugon mummu (äitini) katsoi silmät suurina, kun pikku isäntä veti aamusella lautasellisen kaurapuuroa nassuun. Nyt neuvolassa sanottiin, että voisimme kokeilla neljänviljanpuuroakin. 

Viiden kuukauden iässä meillä aloitettiin myös broilerinlihan syöminen. Keittelin siis broilerin filettä ja sauvasurvimella soseutin ihan pieneksi muruseksi sen ja pakastin. Myöhemmin mukaan tuli myös naudanliha. Lihaa Hugo syö kaksi kertaa päivässä noin ruokalusikallisen per annos. Kalaa olisi tarkoitus kokeilla piakkoin. 

Lihan tuleminen ruokavalioon on taannut meille paremmat yöunet. Liharuoka pitää nälkää todella hyvin, eikä siitä ole Hugolle koskaan tullut mitään vaivoja. Tietysti hiljokseen kannattaa lisätä aina uutta ruoka-ainetta!

Viiden kuukauden iässä ruokavalioon ilmestyivät myös kesäkurpitsa sekä parsakaali. Kesäkurpitsa-perunasose on Hugon mieleen! Kukkakaalta en ole uskaltanut vielä kokeilla, jos se aiheuttaa ilmavaivoja. Hiljattain Hugon ruokavalioon ilmestyi myös palsternakka ja siitä tulikin herkullinen sose. Ajattelin piakkoin ostaa vauvalle tarkoitettua riisipuurojauhetta kokeiluun, jota lisätään lämmitysvaiheessa soseeseen ja se tekee siitä ikään kuin risoton, kun mukaan laittaa vaikkapa broileria. Valkosipulia sekä yrttimausteita kokeillaan myös jossakin vaiheessa ottaa mukaan. 

Hugon ehdottomia lemppareita soseissa ovat bataatti, porkkana ja kesäkurpitsa. Puuro on kuitenkin kaikkien ykkönen! Hedelmistä kaikista herkuinta on päärynä. Marjoista tyytyväistä hyminää saa aikaan mustikka. Hugo on kuitenkin kaikkiruokainen, joten tähän asti syödyt ruoka-aineet ovat hyvin maistuneet.

Soseita, joita Hugo on syönyt;

Bataatti-Porkkana

Bataatti-Kesäkurpitsa-(Parsakaali)

Porkkana-Peruna

Peruna-Kesäkurpitsa-(Parsakaali)

Porkkana-Kesäkurpitsa

Porkkana-Palsternakka-Parsakaali

Peruna-Kesäkurpitsa-Palsternakka

Näihin olen sitten lisäillyt ruokalusikallisen broileria tai nautaa pari kertaa päivässä. Jossakin vaiheessa sitten kalaa ja possua.  Hugo syö puuroa kaksi kertaa päivässä ja kasvissoseita kolme kertaa päivässä.

Vauvanruuat kannattaa oikeasti tehdä itse. Ne ovat paljon ravinnerikkaampia, maukkaampia, edullisempia ja tiedät varmasti mitä ne sisältävät. Vauvanruuat ovat oikeasti todella helppo tehdä itse. Ensin ainekset kuoritaan, pestään ja sitten keitellään ja soseutetaan. Tässä on niin pieni "monimutkaisuus", että jotkut ainekset lisätään keittymään vähän myöhemmin kuin muut. Esimerkiksi kesäkurpitsa ja parsakaali kannattaa lisätä keitokseen vasta loppupuolella. Vauvanruokia voi pakastaa esimerkiksi jääpalamuoteissa, silikonisissa muffinssivuoissa tai pilttipurkeissa. 

Minulle oli alusta saakka itsestäänselvyys, että teen Hugon soseet itse. Reissussa meillä on välillä omatekoisten ruokien lisäksi pari purkkia kaupan soseita. Hugo kuitenkin saa allergisia reaktoita melkein jokaisesta kaupan soseesta, joten niitä pystyy hyvin rajallisesti antamaan. Lisäksi soseiden tekeminen on kivaa puuhaa ja onhan se ihanaa nähdä, kun omalle pienelle kelpaa tekemäsi ruoka! Alkuun oli myös päiviä, että Hugo söi vain kaupansoseita kun olin niin älyttömän väsynyt. Nykyisin meillä on pakasteessa koko ajan parin viikon soseet. 

Eräänä aamuna meillä oli tällainen näky keittiössä: Hugolle kahta erilaista sosetta ja koko sakille aamupuuron keittelyä!

7kk Neuvola

Meillä oli tänään 7kk neuvola tai sitten myöhäistetty 6kk neuvola. No, joka tapauksessa Hugo täyttää kahden päivän päästä 7kk. 

Tänään oli siis ensimmäinen käyntimme ihan uudessa neuvolassamme. Neuvolaan on meiltä noin 300 metriä, joten menimme sinne kävellen. Laitoimme Hugon vaunuun turvakaukalossa, sillä kävimme samalla koeajamassa pari autoa. Näihin Kunertin vaunuihin saa näppärästi kiinnitettyä turvakaukalon!

Minua hiukan jännitti, että minkälainen mahtaa olla tällainen isompi neuvola ja etenkin millainen uusi neuvolan tätimme onkaan. Ensivaikutelma neuvolasta oli kuitenkin hyvä! Neuvola on isohkolla terveysasemalla, mutta sijoitettu mukavasti hiukan erilleen kaikesta muusta. Neuvolan odotustilat olivat viihtyisät ja sieltä löytyi jopa mikro! 

Neuvolan täti osoittautui myöskin oikein mukavaksi keski-ikäiseksi naiseksi. Hän oli rauhallinen, toisin kuin meidän aikaisempi neuvolan tätimme ;) Hän kyseli paljon ja oli kiinnostunut. Hänelle oli helppo jutella ja sitä juttuahan minun suustani tunnetusti tulikin. 

Pieni väsynyt murunen lähdössä neuvolaan

Aluksi tosiaan neuvolan täti vain kyseli meiltä kaikenlaista. Hugon tietoja piti kirjailla koneelle, sillä meidän entisestä neuvolastamme eivät vielä paperit olleet tulleet uuteen neuvolaan. Neuvolan täti kommentoikin siinä tietoja kirjaillessa, että Hugo onkin kasvanut hienosti koko ajan ja painoa tullut mukavia määriä. Käytiin myös läpi synnytystä ja tuntui, etten oikein osaa kertoa siitä juuri mitään. Voiko muka näin nopeasti unohtua yksityiskohdat? :o

Kertoilin Hugon maito- sekä maissiallergiasta ja, että verikokeissa näytti ettei Hugolla olisi mitään allergioita. Kuitenkin kokonais immunoglobuliini E oli lievästi koholla, eli viittaisi johonkin allergiaan. Neuvolan täti sanoikin, että noin pienillä harvoin verikokeilla selvitetyt allergiatestit näyttävät todellista tilannetta. Neuvolan täti laittoikin tuumasta toimeen ja meni toiseen huoneeseen kysymään lääkäriltä meille aikaa. Saimme ajan ensi viikolle, jolloin käymme lääkärin kanssa läpi kotona kirjaamiani oireita kun Hugoa on silloin tällöin altistettu kotosalla lehmänmaitopohjaiselle korvikkeelle. Sen perusteella kuulemma lääkäri voi kirjoittaa meille reseptin Hugon erikoismaitoon ja saamme siitä KELA- korvauksen. Vähän kyllä epäilin tätä, kun joka paikassa lukee että virallinen altistus pitää olla tehtynä sekä Kemissä neuvolassa että sairaalalla sanoivat meille tulevasta maitoaltistuksesta ja kertoivat millainen prosessi se tulee olemaan. En vain alkanut väittämään neuvolan tätin kanssa asiasta, kun ajattelin että täällä on eri käytäntö.

Edit// Lukijani K. vahvisti epäilyni kommenttiboksin puolella: Lääkärit eivät saa kirjoittaa lausuntoa ilman virallista maitoaltistusta, joka aloitetaan lääkärin valvonnassa. Eli pelkästään vanhempien kirjaamien tietojen perusteella eivät saa kirjoittaa reseptiä erikoiskorvikkeeseen!

Sitten olikin Hugon tutkimisen vuoro. Hugo on mitattu ja punnittu viimeksi neljä viikkoa sitten, kun kävimme lastenlääkärillä allergian vuoksi. Ensin Hugo punnittiin ja poitsu painoi 8510g. Sitten pituuden vuoro ja sitä oli tällä hetkellä 71cm. Päänympärys oli 44,5cm. Hyvin oli poika taas kasvanut! 

Seuraavaksi neuvolan täti vähän pyöritteli Hugoa. Sanoikin, että on kovin terhakka poika! Hugo näytti ryömimistaidonnäytteen sekä miten hienosti hän tukee istuessaan eteen ja sivuille tarvittaessa. Neuvolan täti tarkisti myös Hugon suun, joka oli puhdas ja ikenet turvoksissa sekä tarkisti karsastuksen. Pojalla on silmät kuulemma niin suorassa, kun voi vain olla ;) Lopuksi neuvolan täti vielä kokeili kuinka hienosti Hugo seisoo ja kehuikin, että hyvin varaa painoaan jo ja askeltaa. Lisäksi tarkastettiin varalta korvat, ettei niissä vain ole tulehdusta flunssan jäljiltä. Korvat olivat terveet!

Lopuksi vielä hoidettiin minun kierukkajonoasiat kuntoon, jotta saisin sen härvelin joskus mahdollisesti. Kemissä olinkin kierukkajonossa, mutta ei sitä ehditty minulle siellä laittaa. Toivottavasti saisin sen pian! 

Lopuksi vielä neuvolakortista tietoja:

Vauvan ikä: 7kk (6kk)

Paino: 8510g (8175g)

Pituus: 71cm (68,2cm)

Päänympärys: 44,5cm (44cm)

"Ryömii, pyörii napansa ympäri. Varaa koko jalalle. Tukee vartaloon. Suorin käsivarsin. Maidolle ja maissille allerginen. Nutrilon Soija käytössä. Kasvu OK. Monipuolisesti syö jo kiinteitä. Jokeltaa, tuntee oman nimensä. Hyvin kehittynyt!"

Vauvan ensimmäinen flunssa

Nyt se sitten iski meillekin, syysflunssa. Tämä on Hugon elämän ensimmäinen flunssa eikä mitään helpointa laatuaan. Lisäksi tämä on meidän perheen yhteinen eka flunssa. Me olemme H:n kanssa sairastelleet todella vähän, joten tällainen sitkeä flunssa laittaa olon aika huonoksi. 

Minkä ikäisenä teidän lapsenne ovat sairastelleet ensimmäisen kerran?

Hugon flunssan oireet alkoivat näkyä sunnuntaina 19. päivä. Pojalla nenä vuoti kirkasta räkää ja arvasin heti, että flunssa on iskemässä. Hugo oli myös itkuinen ja todella lyhyt pinnainen. Iltasella räkää tulikin jo todella paljon ja vauvaa yskitti kovasti. Onneksi Hugolla ei ole ollut ollenkaan kuumetta, mutta limaisuus ja ikävä yskä ovat vaivanneet poikaa. Päivä- sekä yöunet ovat olleet aika rikkonaiset, kun flunssainen olo vaivaa. Melkein kaikki unet Hugo onkin nukkunut meidän välissämme. Minä sairastuinkin flunssaan sitten seuraavana päivänä.

Kipeää lasta on valtavan työläs hoitaa, kun itsellä on tukkoinen ja väsynyt olo. Eräs ilta, kun H oli kokouksessa, hoidin minä Hugoa kotona yksin. Vaipan vaihdon aikana tuntui, että pyörryn siihen paikkaan. Hugo vetäisi minua silloin myös hiuksista ja meinasin alkaa itkemään. Minulla on todella alhainen kipukynnys sairaana. Mittasin vaipanvaihdon jälkeen kuumeeni ja se oli 38,6'C. Onneksi H tuli pian kotiin ja annoinkin samantien Hugon hänelle ja menin itse levähtämään. Seuraavana päivänä sairastui sitten mies itsekin. 

Kipeä pieni vauva

Vaikka Hugo on ollut melko kiukkuinen ja itkuinen, kuvittelin hänen olevan kipeänä vielä kärttyisempi. Hugo naureskelee ja leikkii kovasti, mutta on hän normaalia väsyneempi ja nuhruinen. Iltaisin väsy tulee paljon aikaisemmin ja kovemmin kuin ennen ja silloin ollaankin aika känkkäränkkä. 

Ruokahalu Hugolla on ollut hieman huonompi kuin aikaisemmin. Soseita hän syö noin puolet entisestä määrästä, mutta puuro kelpaa melkein yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Sen sijaan maitoa on juotu nyt kovasti. Pääasia kuitenkin on, että lapsi jotakin täytettä sinne massuun saa ja tietysti nesteytyksestä pitää huolehtia kun kyseessä on kipeä vauva!

Korvat eivät tunnu Hugolla olevan kipeät, ei hän ainakaan niitä arista vaikka vähän korvalehdestä vetäisi hellästi tai painelisi korvan takaa. Toivotaan nyt, että flunssa menisi pian ohi ja vältyttäisi siltä korvatulehdukselta. Nyt on menossa siis viides päivä flunssaisena ja Hugo on selvästi tervehtymään päin. Hän on paljon iloisempi ja reippaampi, ei ole enää niin räkäinen eikä yskäkään vaivaa pientä enää niin paljoa. 

Pienen karhunpojan flunssan hoidossa meille ovat olleet aivan ehdottoman tärkeitä pilkottu sipuli nilkkasukassa ja ilmankostutin. Pilkomme joka ilta sipulia sekä valkosipulia ja laitamme ne tuollaiseen ohueen sukkaan. Sukka sitten roikkumaan pinnasänkyyn Hugon lähelle. Kyllä vain pysyy nenä paljon paremmin auki! Oleme myös laittaneet sängyn jalkojen alle kirjoja, jotta toinen pääty nousisi kunnolla ylemmäs. Lisäksi meillä on täällä kotona koneellinen ilmastointi jonka vuoksi huoneilma on melko kuiva, joten flunssaiselle vauvalle on hyväksi kosteampi ilma ja sen saakin näppärästi tuolla ilmankostuttajalla. Se meillä onkin melkein koko ajan päällä. Olemme myös käyneet suihkussa höyryttelemässä ja sen jälkeen limaa onkin tullut aivan hirveät määrät! Mihin ihmeeseen se kaikki räkä noin pienessä ihmisessä mahtuu?

Pilkottu sipuli pitää vauvan hengitystiet flunssassa auki sekä lievittää yskää. Ilmankostutin pitää huonekosteuden sopivana!

Ollaan me haettu myös apteekista vähän apuja pojan oloon. Physiomer Baby- suihke on ollut aivan huippu tuote! Se puhdistaa ja avaa tukkoisen nenän. Se pistää liman liikkeelle, joka on sitten helppo imeä tuolla niistimellä. Hugolla on pysynyt kauan nenä auki näiden avulla! Lisäksi varalla on aina kotona suppoja, jos sattuu tarvitsemaan. Parina yönä olen pojalle supon laittanut, kun on ollut kipeän oloinen. Muuten on pärjännyt hyvin ilmankin.

 Physiomer Baby- suihkeen laittaminen on aina onnistunut näppärästä, mutta tuon imuniistimen käyttö vaatii H:n viihdyttämään Hugoa ja minä sitten olen tämän aparaatin käyttäjänä. Hugo ei tykkää ollenkaan, kun räkää imetään, mutta kun hän keskittyy iskän höpöttelyyn niin homma sujuu helpommin. Välillä Hugo on ihan tyytyväinen, kun räkää imetään mutta toisinaan hän parahtaa aika kovaan itkuun. Nämä itkukohtaukset tulevat vain väsyneenä. Eihän se varmastikaan mitenkään kivalta tunnu, mutta tärkeää onkin saada kaikki räkä mahdollisimman hyvin pois jotta voitaisiin paremmin välttyä korvatulehduksilta.

Mitkä hoitokeinot teillä ovat auttaneet flunssaisen lapsen hoidossa?

Pikkupotilaan flunssan hoitoon

Sairaan lapsen hoitaminen on aika työlästä, kun on itsekin kipeä. Nukkuminen on tosi katkonaista, paljon pitää sylitellä, heijailla ja paijailla. Ruokailussa pitää yrittää olla reipas ja viihdyttää, jotta toiselle maistuisi sapuska. Sitten on tietysti nämä "hoitotoimenpiteet", jotka pitää tehdä. Minusta on kuitenkin ihanaa hoitaa omaa pikkuistani ja äidinvaistoni ovat kyllä niin valloillaan nyt. Omaa rakasta poikaa tulee nyt huolehdittua niin paljon ja helliteltyä, jotta hänen olonsa olisi parempi. Itsellä meinaa vaan välillä olla pää niin pökkyrässä tämän oman kuumeilun takia, että jaksaminen on aika nollassa.

Viime päivinä meillä ollaan otettukin aivan rennosti. Aamuisin ollaan katseltu koko perhe muumeja ja päivisin olemme leikkineet paljon Hugon kanssa. Nyt ollaan myös luettu paljon Hugolle lastensatuja, kun hän ei ole niin vauhdikkaana menossa joka paikkaan kuin normaalisti.  Olemme myös nukkuneet ihania päiväunia samassa sängyssä, Hugo meidän välissämme, minun peiton alla :)

Onneksi nyt näyttäisi siltä, että tämä flunssa on pian selätetty ainakin Hugon osalta. Ehkä jossakin välissä minäkin ehtisin parantumaan. Ainakin teetä on mennyt nyt extrapaljon sekä kurkkupastilleja. Kipeästä kurkusta huolimatta olen yrittänyt laulaa Hugolle joka nukutuksessa, kun se on meillä ollut tapana ja selkeästi Hugolle tärkeä juttu. 

Nyt tämä mamma lähtee teekupposen kanssa peiton alle levähtämään, kun pieni Hugokin nukkuu. 

Onkos siellä muita perheitä flunssan kourissa tällä hetkellä? 

Nyt mennään ryömien!

Blogissa on vallinnut jonkin aikaa hiljaisuus, mutta siihen on ihan hyvä selitys josta kertoilenkin teille seuraavassa postauksessa. Tämän postauksen aihe on paljon positiivisempi! Olimme viime viikolla käymässä ensin Ranualla Hugon mummolassa sekä teimme muutaman metsästysreissunkin siellä. Sitten suuntasimme Rovaniemelle käymään ensin Hugon papan luona ja sitten vielä mummulassa. Tuolla reissulla Hugo oppi ryömimään.

14.10 Hugo pötkötteli aamusella mummolan matolla ja leikki omilla leluillaan. Katsahdin vähän Hugoon päin ja huomasin, että sehän oli liikkunut pitkän matkan siitä mihin hänet jätin. Seurailin jonkin aikaa pojan touhuja ja niinhän tuo vain paineli määrätietoisesti ryömien eteen päin. 

Nyt reilun viikon verran Hugo on ryöminyt ja nopeasti on taito karttunut. Poika ryömii jo hurjaa vauhtia eteen päin ja välillä oikein kiihdyttää. Hugo näyttää ihan mittarimadolta, kun ryömiskelee lattialla.

Minun mielipide on se, että on helpotus kun Hugo liikkuu. Onhan se joka paikkaan menossa koko ajan ja häntä saa olla koko ajan huhuilemassa, mutta onhan tämä helppoa! (ainakin vielä). Hugo on aina ollut todella toimelias ja utelias poika. Aikaisemmin häntä piti koko ajan kantaa jonnekin paikkaan, mutta nyt poika viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla touhuskellen, kun pystyy itse siirtymään paikasta toiseen.

Lempijjuttuja lattialla on tietysti kaikki kielletty. Yksi päivä Hugo oli menossa kovaa vauhtia omalle lelukorilleen, mutta matkalla hän huomasi vauhdista tietokoneen johdot ja oikein hinkuen ja kiljuen revitti niiden luokse. Lisäksi Aadan vesikuppi on tosi kiva ja sinne painellaan harva se päivä kauhean hihkumisen kera. 

Hugo on viime aikoina oppinut todella paljon juttuja, joista kyllä kertoilen sitten enemmän 7kk postauksessa. Nyt onkin menossa taas kunnon kehityspyrähdys :)

Laitanpas teille vielä videota Hugon ryömimisestä. Video on jo useamman päivän vanha, joten tuostakin ryömiminen on kehittynyt todella paljon. Tai ainakin poika on paljon nopeampi! 

Rakkaudesta metsästykseen

 Metsästäminen on harrastus, jota on monen vaikea ymmärtää mitä hienoa siinä muka on. Maalla sitä pidetään ihan tavanomaisena harrastuksena, sitä jopa kunnioitetaan ja pidetään suuressa arvossa. Uusi sukupolvi kritisoi tätä harrastusta aika rankalla kädellä, on ennakkoluuloja ja metsästäjiä pidetään viattomien eläinten tappajina. Ehkä joku harrastaakin metsästystä kyseenalaisella tavalla, mutta suurin osa kuitenkin tekee sitä täydellä sydämellään. Minä sekä mieheni ainakin teemme, joten kertoilempa teille mitä metsästys minulle merkitsee. 

Kasvoin perheessä, jossa metsästettiin. Olin lapsena paljon isäni kanssa hirvimetsällä. Siellä olivat myös setäni, pappani ja paljon tuttavia. Minun tehtävänä oli seisoskella tyytyväisenä passissa ja lauleskella ajankuluksi lauluja. Kyllä minä muutamat makkaratkin ehdin syksyn aikana paistaa ja hauskuuttaa jutuillani vanhoja hirvimiehiä. Lisäksi huolehdin koirille juomavettä ja taluttelin niitä autoille. Hirven nylkeminen oli minulle arkipäivää, enkä nähnyt siinä mitään hirveää. Toki minulla oli koko ajan pieni sääli näitä eläimiä kohtaan, mutta samalla olin tyytyväinen kuinka hienon hirven iskäni oli ampunut. 

Teini-iässä en käynyt metsällä, mutta kun reilut neljä vuotta sitten aloimme seurustella H:n kanssa, innostuin metsästyksestä uudelleen. Hankin metsästyskortin ja ostin Browning 525 nordic hunter- päällekkäispiippuisen haulikon. Noihin aikoihin meille otettiin myös ihana beagletyttönen, Aada.

Metsällä nautiskelemassa ensimmäisistä syysaamuista

Minä harrastan lähinnä jänismetsästystä. Jonkin verran käymme metsästämässä myös kanalintuja, mutta se on jäänyt viime vuosina vähälle. Aadaa aloimme treenata pennusta saakka joka toinen päivä. Istuimme aamu kuudelta metsässä ja katselimme, kun Aada opetteli hakemaan itsenäisesti. Koiraa ei saa siis auttaa hakemaan jänistä, vaan tärkeintä on itse vain istua paikallaan ja yrittää pysyä lämpimänä. Joka kerta olimme metsässä useamman tunnin, yleensä noin neljä tuntia. Paistelimme siellä makkaraa ja nautiskelimme syksyn kirpakkaasta säästä.

Parin kuukauden harjoittelu tuotti tulosta ja Aada sai ensimmäisen kerran jäniksen nostettua ylös. Tyttö haukkui niin kaunista ajohaukkua ajaessaan pupua. Minulla vierähti kyynel poskelle, olin niin ylpeä Aadasta. Näimme jäniksen, olisimme pystyneet ampua mutta emme halunneet. Aada teki useita virheitä ajon aikana, joten halusimme harjoitella vielä. Meille oli tärkeää opettaa koira hyväksi, pitkäjänteiseksi ajajaksi, joka ei vain opi siihen että lyhyt ajo ja PAM, isäntä ampuu pupun. Koiran pitää pysyä pitempään jäniksen perässä, selvittää paluuperiä ja hukat joita jänis tekee. 

Aada ja pupunen

Ensimmäinen jänis ammuttiin Aadalle hänen ollessaan viiden kuukauden ikäinen. Olin niin ylpeä meidän tytöstä, että itkeä vollotin H:n nylkiessä jänistä. Me olimme onnistuneet, Aada oli onnistunut! Meillä oli aivan mahtava joukkuehenki metsällä ollessamme.

Aada on oppinut oikein hyväksi ja tasalaatuiseksi ajokoiraksi. Se hoitaa hommansa hyvin ja varmuudella. Aada on myös synnyttänyt ja kasvattanut maailmalle kuusi hienoa beaglea, joista jokainen ajaa jänistä! Me olemme aivan valtavan ylpeitä meidän kennelnimellämme olevista koiristamme!

Aada etsimässä jäniksen hajuja

Miksi me käymme sitten metsällä, mitä hienoa siinä on? Meille on tietysti ensisijaisen tärkeää, että Aada pääsee toteuttamaan itseään. Beagle on alkukantainen metsästyskoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Beaglen pitää päästä metsälle, vaikkei omistaja itse metsästäisikään. Beaglen luonteesta jää omistajalla puolet näkemättä, jos koira ei koskaan pääse metsälle. 

Aadan metsästysvietin toteuttamisen lisäksi on myös paljon muita syitä rakastaa tätä harrastusta. Minä nautin todella paljon varhaisista aamuista, raikkaasta, kirpakkaasta luonnon tuoksusta. Kauniista, rauhallisista maisemista ja kaikesta mitä luonto voi vain parhaimmillaan antaa. Metsällä voi rauhoittua, elää kiireettömästi, pysähtyä ajattelemaan ja olla itsekseen. On mahtavaa nähdä teeret soitimella ja kylmät väreet nousevat kun näkee ilveksen jälkiä. On kivaa tehdä H:n kanssa yhdessä nuotio ja fiilistellä tulen äärellä. Paistella makkaraa, juoda teetä ja olla vain. 

Oman koiran ajohaukun kuuleminen on jotakin aivan upeaa, sitä ei voi oikein kuvailla. Kylmät väreet nousevat joka kerta iholle, kun kuulen Aadan innostuneen ajohaukun. Suuri ylpeys nousee heti pintaan, kun tiedän tytön ajavan onnellisena pupua. Ehkä saatan nähdä vilauksen Aadan ajamasta jäniksestä ja se vasta jännittävää onkin. Joka kerta kuitenkin, kun päästämme Aadan irti juoksemaan metsään, sydäntä riipaisee ajatus jos jotakin käy eikä Aada tule enää häntä heiluen takaisin luoksemme. Metsä on täynnä vaaroja, jänikset menevät jonkin verran heikoille jäille, mitä vain voi tapahtua. Kuitenkin päästämme Aadan aina matkaansa, sillä jos reissu jää Aadan viimeiseksi, on hän silti varmasti saanut elää täysillä ja onnellisena.

Meille kummallekaan ei ole tärkeää jäniksen ampuminen. Se ei ole myöskään koiralle tärkeää, koiralle kaikista parasta on se että se saa vain ajaa. Aadalla ainakin lopahtaa innostus heti, kun näkee jäniksen ammuttuna. Me ei ammuta useinkaan metsällä riistaa. Me seuraamme tutkasta ajoa, kuinka hyvin jänis harhauttelee koiraa tehden paluuperiä. Kuinka fiksu jänis on. Onko tämä elinkelpoinen eläin? Jos jänis ei saa karkotettua koiraa, miten se saisi viikon päästä karkotettua sitä ajavan ketun? Tällaisen jäniksen voi siis ampua. Me ammumme vain jäniksiä, joiden uskomme joutuvan jonkin ajan päästä jonkun pedon suuhun tai jotka eivät vain tule selviämään talvesta. Nämä ovat yleensä nuoria yksilöitä. Jätämme  suosiolla rauhaan jänikset, jotka osaavat harhautella Aadaa, ne ovat varmasti elinkelpoisia yksilöitä ja niiden on hyvä pysyä elossa ja lisääntyä.

Jos käy niin, että ammumme jäniksen, olen siitä tietysti jo kovin ylpeä että saimme sen ammuttua. Liikkuvan kohteen ampuminen ei ole mitenkään helppoa, vaan se vaatii tarkkuutta ja pitkiä hermoja. Räiskimään ei pidä ryhtyä, siinä voi vaarantaa pahimmassa tapauksessa metsästyskavereiden hengen. Meistä ei kumpikaan hirveästi tykkää nylkeä eläintä, mutta kun sen teemme, teemme sen riistaa kunnioittavalla tavalla. Olemme ylpeitä metsästäen hankkimasta ravinnosta, sillä se jos mikä on puhdasta, luontoa kuormittamatta hankittua ruokaa ja aivan älyttömän hyvää! Riistaa voi syödä hyvällä omalla tunnolla, sillä eläin on varmasti saanut elää elämänsä vapaana tehden juuri lajilleen ominaisia asioita.

Vauvankin kanssa on helppo käydä metsällä!

Metsästys on Suomessa tarkoin säädeltyä ja valvottua. Lain rikkomisesta voidaan tuomita rangaistuksiin. Laki määrittelee tarkoin, kuka saa metsästää, millä keinoin saa metsästää, mitä riistaa saa metsästää ja milloin. Metsästyksen tarkoituksena on poistaa pääsääntöisesti vain nuoria yksilöitä, jottei kanta pääse metsästyksen vuoksi pienentymään. 

Metsästyksellä myös säädellään, ettei kanta pääse liian suureksi ja näin poistetaan sieltä heikoimmat yksilöt. Jos esimerkiksi metsäjäniksiä on paljon, alkaa ravinto käydä vähiin ja vastustuskyky tauteja ja sairauksia vasten huononee. Tällöin jäniksiä menehtyy ja jäniskanta vähenee, kunnes taudit on selätetty ja ruokaa taas on riittävästi. Metsästyksellä voidaan siis tasoittaa tällaista kannan heilahtelua. Lajia, jonka kanta on huimassa kasvussa, metsästetään enemmän ja ne joiden kanta on taas hupenemassa, metsästetään vähän tai ei ollenkaan. 

Meille metsästys on mielenravintoa. Me nautimme siitä valtavasti, vietämme metsässä paljon mukavia hetkiä perheen kesken ja annamme koirallemme mahdollisuuden toteuttaa itseään. Itse riistan ampuminen on meille ihan toissijainen asia, mutta kun sen teemme, teemme sen riistanhoidollisista syistä. Metsästyksen lisäksi hoidamme riistaa ruokkimalla sitä talvisin. Ruokimme pääasiassa jäniksiä heinällä ja viemme niille suolakiviä metsään. Meille tämä harrastus on aika kokonaisvaltainen ja se sisältää niin paljon erilaisia asioita, että emme voisi ikinä kuvitellakaan lopettavamme harrastamista. Aikeissamme on myös opettaa Hugolle metsästyksen salat, hän saa sitten tietysti itse päättä haluaako olla metsällä vaiko ei. Ainakin toistaiseksi poika on nukkunut metsäreissuilla onnellisen sikeästi vaunuissa :)

Onkos siellä lukijoissa muita metsästystä harrastavia?

Meidän metsästävä perhe

Hugo 6kk

Meidän pieni vauvamme on jo puolivuotias! Saman verran aikaa eteen päin niin Hugo täyttää jo vuoden!! Huhhui, no eipä mennä asioiden edelle. On tässä puolen vuoden täyttyessä mammalla sulattelemista. En voi millään käsittää kuinka nopeasti aika on mennyt! 

Muuton takia meillä 6kk neuvola on vasta tämän kuun lopussa, mutta Hugon käydessä lastenlääkärillä, otimme siellä mitat pojusta. 

Ikä: 6kk (5kk)

Paino: 8175g (7660g)

Pituus: 68.2cm (67cm)

Kulunut kuukausi ei ole ollut mitenkään huimaa kehityksen kautta. Toki Hugo pyörähtelee nokkelammin jo lattialla ja jokeltelee paljon. Kuitenkin kehitys on alkanut tasaantua eikä poika muutu joka päivä aivan mahdottomasti, kuten ennen ;) Tässä kuussa on kuitenkin tapahtunut aivan ihania kehitysvaiheita.

Eka kertaa keinumassa

 Vähän reilu viiden kuukauden ikäisenä Hugo oppi antamaan suukon ja halin. Meillä suukotellaan ja halitaan aivan valtavasti. Hugo ottaa meitä (ja muita!) kaulalta tai poskista kiinni, vetää lähelleen, rutistaa kovasti ja kuolaa koko suukottelun kohteen naaman. Myöhemmin Hugo oppi myös sanomaan halaessaan "AAAA". Hugo on oppinut myös sanomaan "MAMMAMMAMMAA" "TÄTÄTTÄTTÄTTÄÄ". Mammammaata hoetaan ainakin nälkäisenä kovasti :)

Hugo onkin ruuan perään aivan hurja. Kun hän näkee, että hänelle tehdään ruokaa, maiskuttelee poika kovasti suutaan. Lisäksi hän hihkuu ja kiljahtelee innoissaan sekä heiluttelee käsiään ja jalkojaan vimmatusti. Ruokaa meillä uppoaakin viisi kertaa päivässä. Hugo syö aamupuuroa 2dl. Soseita päivän aikana yhteensä 6dl ja illalla vielä 2dl kaurapuuroa. Broileria hän syö päivittäin neljä-viisi teelusikallista jonkin soseen kanssa. Lisäksi Hugo on itse mutustellut leipää ja keitettyä makaronia. Leipää syödessään Hugo sanoo "MMMMM NAAMM"

Liikkumaan Hugo on aika ketterä jo. Hän pyörähtelee vauhdikkaasti lattialla massullaan ollessaan, kierii ja yrittää kovasti jo ryömiä / kontata. Peppu nousee pystyyn ja kämmenillä läpsytellään kovasti, mutta vielä ei olla kunnolla päästy eteen päin. Hugo tykkää hirveästi siitä, että häntä pidetään käsistä kiinni ja hän saisi kävellä köpötellä eteen päin. 

Hugo viihtyy nykyään paljon itsekseen lattialla. Hän on hirveän utelias poika ja tutkiikin joka paikan ja esineen. Aadan kanssa he leikkivät nykyään todella paljon ja heistä onkin kehkeytynyt aivan huippu parivaljakko. Aada tykkää nykyisin leikityttää paljonkin Hugoa, kun on huomannut että poika on kasvanut pienestä itkevästä nyytistä ihan omaksi persoonakseen. 

Hugo nousee hyvin puoli-istuvasta asennosta istumaan. Poika istuu jämerästi selkä suorassa, mutta välillä meinaa vielä horjahdella sivuille. Istuessaan Hugo tarttuu johonkin tukeen ja yrittää ponnistaa seisomaan. Lisäksi massullaan ollessa hän on paljon kämmennojassa nykyään. 

Hugo on myös melkoinen möykkääjäisäntä. Hän tykkää hakata etenkin helistintä lattiaan ja pöytään. Poika kiljahtelee kovaäänisesti riemuissaan, kun kuuluu niin kova kopse. Lisäksi Hugo nauraa todella kovaäänistä räkäistä naurua. Tykkää hän myös muuten vain mölistä ja ölistä kovaa. Ilmeisesti iskän ja äiskän huomio on kiva saada ;)

Hugo on nukkunut kuluneen kuukauden ajan oikein hyvin entiseen nähden. Pari viikkoa poika nukkui joka yö 7-9 tuntia putkeen ja päivisin kolmet 1-2 tunnin päikkärit pinnasängyssä tai vaunuissa. Se oli meille aivan luksusta. Muuton jälkeen Hugo alkoi nukkumaan vähän huonommin. Päivisin nukutaan vain pieniä torkkuja pinnasängyssä, mutta iskän vieressä voidaan nukkua päikkäreitä joka kolme tuntia putkeen! Yöt eivät kuitenkaa ole palanneet niin rosoisiksi kuin aikaisemmin olivat, eli nykyään nukutaan 4-5h putkeen, juodaan maito ja nukutaan vielä pari tuntia. Siihen vain niin tottui jo, että poika nukkuu huikean pitkiä yöunia, joten meinaa äiskää vähän väsyttää ;)

Uniin on myös vaikuttanut hampaiden tulo. Hugolla puhkesi alas oikealle kulmahammas vajaa pari viikkoa sitten. Ientä tuntuu aristavan vieläkin ja lisäksi alaykköset ovat aivan puhkeamaisillaan. Korviakin Hugo haroo jatkuvasti, ilmeisesti kipu säteilee sinne. Korvatulehdusta ei kuitenkaan ollut lääkärin mukaan ja Hugo ei tee tätä haromista väsyneenä sen enempää kuin muulloinkaan. Onneksi hampaiden tulosta huolimatta Hugo ei ole ollut kuin parina päivänä pikkuisen itkuisempi. Muuten ollut oma iloinen ja reipas itsensä. 

Hugo on ihana poika. Äiti ja isi ovat aivan rakastuneet häneen. Me suukotellaan, paijataan, leikitään pitkään, ulkoillaan paljon koko porukalla ja syötetään hänet rauhallisesti mukavissa merkeissä. Hugo on todella iloinen, impulsiivinen, kova ääninen, voimakastahtoinen ja rakastava. Hän haluaa näyttää rakkautensa aika rajusti, juurikin suukotellen ja kovasti halien. On ihanaa olla äiti!

Hugo 6kk

...Käyttää vaatekokoa 68/74

...Vaippoina Lidl Toujours koko 4

...Liikkuu kierien ja pyörien, harjoittelee ryömimistä

...Istuu jo melko tukevasti

...Yrittää nousta itse seisomaan ottaen tukea jostakin

...Leikkii mielellään leluillaan ja hakkaa niitä lattiaan

...Osaa heiluttaa helistintä

...Sanoo "Nam, Mammammamma, Tätttättää"

...Halailee ja suukottelee paljon

...Omaa hyvän ruokahalun

...Tykkää etenkin saunomisesta ja keinumisesta

...Omistaa yhden kulmahampaan alhaalla!

Pieni poika haaveilee

Postauksen kuvat ovat otettu tänään, kun kävimme Hugon kanssa ensimmäistä kertaa keinumassa. Voi sitä riemun ja naurun räkätyksen määrää, kun sai keinua. Tämä poju ei kyllä vauhtia pelkää, päinvastoin! :) 

Kuulumisia sekasorron keskeltä

Miten voikaan ihminen olla näin väsynyt? Muutosta on aikaa kohta kaksi viikkoa ja siltikään emme ole saaneet kotiamme järkättyä. Siis on meillä täällä kaikki suh't siististi, mutta vielä on useampi laatikko Hugon tulevassa huoneessa purkamatta. En vain jotenkin ole jaksanut niitä alkaa purkamaan. Hirveällä draivilla vedimme muuton läpi, että saimme kuskattua kaikki tavaramme Kemistä tänne Ouluun. Samalla innolla purkasimme keittiötarvikkeet kaappeihin ja laitoimme vaatteemme vaatekaappeihin. Telkkari ja tietokoneet laitettiin paikoilleen ja lops, siihen lopahti innostus. Joka päivä on ollut jotakin muuta touhua ja Hugon kanssa ollaan seurusteltu extra paljon, kun pojalla on seurankipeä kausi menossa. Päivät täyttyvät ihan vain arkisista jutuista ja illalla olen jo niin väsynyt, etten jaksa tehdä kuin jotakin mukavia asioita. Kyllähän minä kodin laitosta nautin, mutta minua on vaivannut pitempään sellainen krooninen väsymys josta en ole vieläkään päässyt yli.

Pitäis-pitäis- lista on vain päiväpäivältä kasvanut. Hirveästi pitäisi tehdä juttuja, mutta ei vain ehdi, jaksa tai kehtaa. Yritän olla ajattelematta näitä asioita, koska jos niitä stressaa niin aika menee vain niitä miettiessä mutta ei silti jaksa alkaa tekemään niitä. Itse olen sellainen ihminen, että minulla pitää olla juuri oikea fiilis jotta asioita alkaa tapahtua. Ja silloin niitä alkaakin tapahtua ja vauhdilla. 

Minulla oli 1.10 syntymäpäivä, täytin 23v! Synttäreitäni vietimme ihan kotosalla kuitenkin edellisenä iltana, sillä seuraavana päivänä meillä oli se Hugon lastenlääkäriaika. H oli leiponut minulle täytekakun ja vielä ihan lahjankin hankkinut. Meillä ei juuri koskaan anneta lahjoja, joten oli hurjan ihanaa saada pikkuinen paketti. Sieltä paketista paljastuikin aivan mahtava juttu, nimittäin tablet- tietokone. Tämä on siis ASUS Fonepad 7 LTE.Olen haaveillut ja jahkaillut tällaisen ostosta jo pitkään, mutta olen niin tipahtanut tästä tekniikan maailmasta etten ole vain saanut aikaiseksi. Tämä oli siis aivan huippu hyvä ja tarpeellinen lahja! Tällä on mukava pikaisesti käydä tarkistamassa netistä jokin juttu tai sitten vaikkapa lueskella toisten blogeja!

Rakkaudella tehty syntymäpäiväkakku

 ASUS Fonepad 7 LTE

Me ollaan viihdytty ihan hyvin Oulussa. Alue, jossa asumme on sopivan matkan päässä keskustasta, rauhallinen, lapsi- ja koiraystävällinen alue. Keskustaan ei tarvitse lähteä juurikaan asioimaan, sillä kodin ympäriltä löytyy mukavasti kauppoja ja muita paikkoja. Lähikauppamme on aivan valtavan suuri Citymarket, josta löytyy kaikki tarvittava ja vähän enemmänkin. Täällä on oikein mukavia lenkkeilymaastoja ja muuten oululaisista poiketen oikein ystävällistä ja hymyilevää sakkia. Jotenkin yleensä kaupungissa on niin jäätävä meininki ja kaikki painaa täysillä menemään naama totisena. 

Pieniä miinuksia jos pitää kaivella, on suoraan yläpuolellamme asuva perhe. Siellä asuu melkoisen kovaääniset lapset, mutta vielä kovaäänisempi äiti! Välillä mekkalaa kuuluu tasaisesti koko päivän ja välillä kuuluu äidin huutamaa p*rkelettä niin kovaa, että Hugokin herää säikähtäen uniltaan. Mistähän lapset ovat oppineet huutamaan? Mikä "huvittavinta" niin tämä äippä huutaa jatkuvasti lapsilleen "älä huuda" ja kun lapset hiljenevät, jatkaa tämä äiti huutoaan. Perheen koirakin on melkoisen haukkuvaa sorttia, mutta no... Eiköhän tämä tästä! Sitä meininkiä on vain aika harmittavaa kuunnella. Itse en vain koskaan voisi huutaa tuolla tavalla Hugolle ja vielä kiroilla. 

Hugo ja Aada ovat myöskin sopeutuneet hyvin uuteen kotiin. Molemmat olivat vähän ihmeissään parina ensimmäisenä päivänä. Hugo nukkui aika levottomasti ja Aada kierteli ympäri asuntoa ihmetellen. Nykyään Hugo on täällä aivan kuin olisi aina ollutkin ja Aada on sopeutunut hienosti kerrostaloelämään. Enää ei hissi ja portaat pelota! Alkuun meinasi vähän olla huvittavan näköistä Aadan hissiin meno, kun se ei oikein ymmärtänyt että miten siellä ollaan. Portaissa se jarrutteli ja vitkasteli, vaikka onhan meillä mökilläkin portaat, vielä jyrkemmät mutta jokin noissa pelotti. Nykyään portaat mennään hyvin ylös sekä alas, mutta aina seinän puolelta. Kaiteen puolella alkaa beaglen jalat tutissa!

Pieni muuttomies

Tulevaisuus meillä täällä on vielä hiukan auki, mutta kovasti ollaan suunniteltu kaikenlaista. Vielä ei olla kuitenkaan mitään lyöty lukkoon, mutta kaiken näköistä projektia on ilmassa. Meillä on täällä käynyt eräs ihminen vähän juttelemassa, josko hänellä olisi ollut meille tarjota mielenkiintosta projektia. Huomenna on tulossa toinen henkilö kertomaan yhdestä toisesta jutusta. Kovasti me haluaisimme alkaa jotakin yritystä perustamaan tai jotakin elinkeinoa harjoittamaan. Saas nähdä mitä me tässä vielä keksitään!;)

Loppuun laitan teille vielä videon meidän parhaista kaveruksista, Hugosta ja Aadasta. Vaikka rakastankin syksyä aivan valtavasti, on harmittavaa kun silloin on jo niin pimeää että kuvista ja videoista ei tahdo tulla kovin laadukkaita... Ainakaan minun kuvauskalustollani!

Allergiaepäilystä

Hugolla on viime päivät olleet hiukan kiukkuisia, koska puhkeavat hampaat tuntuvat vaivaavan. Eka hammas on puhjennut ja se on oikea alakulmuri, siis kulmahammas! Tai no, valkoinen ja kova se on eli hampaaksi uskoisin ;) Sitä Hugo nyt ronklaa koko ajan ja voi, että kuinka pieni mies on onnellinen kun sitä viileällä hivellään. Päiväunet meillä ovat olleet ihan höpöhöpöjä hampaan takia. Hugo nukkuu onnellisena sylissä, mutta kun laskee sänkyyn niin poika räväyttää muka virkeänä silmät auki. Sitten, kun hänet laskee leikkimään, alkaa hirveä itku, silmien hierominen ja haukottelu. Yöt ovat myös melko katkonaisia olleet, mutta eiköhän tämä tästä.

 Sain juuri nukutettua Hugon päiväunille ja H:kin meni levähtämään, joten minulla on nyt hyvä aika istahtaa teekupposen kera tähän koneelle viettämään vähän omaa aikaani. Ajattelin kirjoitella teille vähän tuosta Hugon allergiaepäilystä ja avata tilannetta, missä mennään.

Hugo on ollut pikkuisesta nyytistä saakka melko itkuinen vauva. Yöunet ovat aina olleet katkonaisia sekä päiväunia ei ole juuri nukuttu. Masuvaivoja on ollut paljon sekä refluksia. Pari kuukautta sitten masuvaivat vain pahenivat sekä kakka muuttui aivan metsänvihreäksi ja haisi hiivalle. Päätimme vaihtaa Baby Semp- korvikkeen Tutteliin. Tuttelista helahti aivan heti posket punaiseksi ja atooppisen oloiseksi. Poskia selvästi kutitti ja ne vaivasivat kovasti Hugoa. Iho punoitti ja oli kuiva myös taipeista ja pepusta. Normaalisti Hugolla on aina ollut todella hyvä iho. Vähän aikaa kokeilimme, josko tämä olisi vain uuden valmisteen aiheuttamaa, mutta ei se sitä ollut. Oireet jatkuivat vain. Päätimme pian, että vaihdamme takaisin Baby Sempiin.

Ihon lehahteluja alkoi sitten tulla Baby Sempistäkin sekä nämä suolistoperäiset vaivat pysyivät myös. Neuvolan ohjeistuksesta kokeilimme herkkämasuisille sopivaa Nutrilon Omneota. Omneo aiheutti myös samoja vaivoja kuin edellisetkin korvikkeet. 

Seuraavaksi siirryimme käyttämään Nutrilon Soijaa, jota neuvolalääkäri suositteli ja poikamme muuttui aivan toiseksi ihmiseksi! Hugo oli iloinen, nauravainen ja nukkui todella hyvin. Päiväunia nukuttiin pinnasängyssä ilman heilutteluja ja keinutteluja useamman tunnin. Yöunet nukuttiin koko yö putkeen 7-9 tuntia. Kakka normalisoitui ja masuvaivat paranivat. Ajoittain iho kuitenkin vielä lehahteli ja ihmettelimme, mistä tämä voisi johtua. 

Nutrilon Soija- erityisravintovalmiste

Keittelin eräs ilta Hugolle maissipuuroa, koska hän rakastaa valtavasti maissia. Ensimmäisen lusikan jälkeen posket helahtivat aivan punaisiksi! Eli ehkäpä maissi aiheuttaa ihon lehahtelun ja maissi ja maito yhdessä saa ihoreaktion vain pahemmaksi. Ehkä Hugo on allerginen molemmille, maissille sekä maidolle, koska monet korvikkeet sisältävät maissia jossakin muodossa. Myös tämä Nutrilon soija sisältää maissia, mutta lääkäri sanoi että monelle maissiallergiselle tämä kuitenkin sopii. 

Maissiallergia on siinä mielessä hiukan hankala juttu, että maissia on melkeinpä joka paikassa jossakin muodossa. Maissille allergisia on niin vähän, että maissia on ollut helppo käyttää useassa tuotteessa. Monissa tuotteissa se on sakeuttajana, D-vitamiini lisätään maitoon maissin kautta, keinotekoinen C-vitamiini, eli askorbiinihappo valmistetaan maissista ja jopa sitruunahappo valmistetaan useimmiten maissista. Maissi esiintyy monesti siis lisäaineen muodossa. Suuri osa sokereista prosessoidaan maissista ja jopa jotkut hammastahnat ja ihovoiteet sisältävät massia!

Onneksi nämä molemmat ovat sellaisia allergioita, että useimmiten poistuvat kahteen ikävuoteen mennessä. Kuitenkin halusimme saada selvyyden asiasta ja mennä allergiatutkimuksiin. Haluamme tietää, että onko pojallamme varmasti nämä allergiat ja onko mahdollisesti vielä jotakin muita allergioita. Lisäksi haluan saada tarkat ohjeistukset, miten tämän allergia-asian kanssa toimitaan jatkossa. 

Viikko sitten meillä oli aika lastenlääkärille. Ensin Hugo punnittiin ja mitattiin pituus. Laitan nämä mitat Hugon 6kk postaukseen! Sitten lääkäri kyseli Hugon ruokavaliosta ja yleisesti terveydestä.  Lääkäri kehui Hugoa todella terhakkaaksi ja reippaaksi pikkumieheksi. 

Seuraavaksi lääkäri tarkasti Hugon ihon, joka on nyt ollut oikein hyvässä kunnossa kun emme ole antaneet hänelle ollenkaan maitopohjaista korviketta emmekä maissia. Lisäksi lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, joissa oli puhtaat äänet. Korvat ja suu tarkastettiin myös ja kaikki olivat kunnossa.

Lääkäri epäili myös vahvasti maito -sekä maissiallergiaa tai sitten vain maissiallergiaa, mutta joidenkin äidinmaidonkorvikkeiden maissi sitten aiheuttaa oireita. Hän lähetti meidät verikokeeseen, jossa selvitetään allergiat: koira, kaura, maito, munankeltuainen, munanvalkuainen, ohra, ruis, vehnä ja maissi. Lisäksi otetaan täydellinen verenkuva, CRP, lasko ja kokonaisimmunoglobuliini E. Katselin kauhuissani listaa, johon nämä kaikki verikokeet oli merkitty ja mietin kuinkahan monta putkiloa pienestä mahdetaan verta ottaa.

Pian pääsimmekin verikokeeseen ja siellä meitä odotti kaksi hoitajaa. Toisen oli siis tarkoitus pistää ja toinen pitää Hugoa sylissään. Verikokeessa on tärkeää pitää hyvin vauva paikoillaan, ettei neula pääse liikkumaan. Tästä syystä hoitaja piti Hugoa sylissään ja minä vielä hänen jaloistaan kiinni. Tässä vaiheessa, kun hoitaja etsi suonta Hugon käsivarresta, pojalla vain nauratti.

Sitten käsituntumalla hoitaja löysi suonen ja alkoi ottaa verinäytettä. Heti Hugon ilme muuttui säikähtäneeksi ja alkoi valtavan kova itku. Poika ei rimpuillut ollenkaan, itki vain todella kovaa ja hätäisesti. Hugo katsoi minua todella surkeana ja apua pyytävänä. Minusta tuntui hirveän pahalta katsoa pientä, kun en pystynyt häntä mitenkää auttaa. Yritin vain jutella hänelle rauhoittavalla äänellä ja kannustavasti. 

Verikokeen ottaminen kesti melko pitkään, kun verta tuli niin hitaasti. Hugo vain itki ja roikotti päätään. Hän oli aivan hikinen ja väsynyt. Minulla itketti myöskin, enkä pystynyt katsomaan koko hommaa. Pidin vain Hugoa jaloista kiinni ja yritin lohduttaa häntä. Sitten verikoe oli saatu otettua ja hoitaja nyppäsi neulan pois. Hän ei huomannut ottaa kiristysremmiä irti Hugon käsivarresta ja siinä lennähti verta aikamoisella kaarella hoitajan päälle. Minulla meinasi tässä vaiheessa päästä niin ruma sana, kun ihan selvästi hoitaja sekoili tekemississään. Yrittää siinä sitten itse olla rauhallinen, kun henkilökunta on itsekin ihan hermona. 

Otin Hugon pian syliini ja pidin hänestä tiukasti kiinni ja puhelin rauhoittavasti. Hugo rutisti minua kaulasta voimakkaasti ja nyyhkytti. Pian hän kuitenkin läväytti isille leveän hymyn ja ikävä tapahtuma oli unohtunut.

Näyteputkiloita otettiin kuusi kappaletta, joista kaksi epäonnistui koska veri oli ehtinyt hyytyä niissä. Vielä jouduttiin siis ottamaan kaksi putkiloa uudestaan, toisesta käsivarresta. Tuntui hirveän pahalle antaa Hugo takaisin hoitajan syliin, vaikka tiesin että tämä on nopeasti otettu ja se on VAIN verikoe. Se vain tuntui niin valtavan pahalle katsoa omaa pientä, kun sillä on hätä. Onneksi verikoe saatiin todella nopeasti otettua, kun toisesta kädestä alkoikin tulla verta hyvin ja Hugokaan ei itkenyt enää kuin vähän. Otin taas Hugon syliini pian ja lohdutin poikaa. Hugo vain pienesti nyyhkytteli ja rauhottui hyvin pian. 

Verikokeen jälkeen menimme autoon ja annoin Hugolle ison annoksen maitoa. Kahdeksan putelia, kun piti ottaa verta vauvalta, on tärkeää juottaa hänelle nestettä heti kokeen jälkeen. Hugo vielä pikkuisen itkeskeli, mutta nukahti hyvin pian tuttipullo suussaan. Kotimatka meni mukavasti Hugon nukkuessa ja piipahdimme myös Kärkkäisellä ostamassa Hugolle lelu, josko se piristäisi pienen miehen mieltä kunhan herää.

Hugo heräsi kotosalla tyytyväisenä ja söi ison annoksen ruokaa. Annoimme uuden lelun hänelle ja poika oli silmin nähden onnellinen uudesta härpäkkeestä. Hän jutteli sille, paukutti sitä lattiaan ja tutkiskeli. Paha mieli oli unohtunut. Iltaunilla Hugo heräsi pariin otteeseen hätäisesti itkemään, eli ehkä ikävä tapahtuma oli tullut mieleen. Yö oli kuitenkin rauhallinen ja Hugo nukkui hyvin. Itseäni vielä nukkumaan mennessä vaivasi tapahtuma. En tiedä miksi otin sen niin raskaasti, mutta jotenkin tuntui vain niin valtavan pahalle katsoa lohduttomasti itkevää rakasta vauvaa. Yhtä pahaa tunnetta en ole koskaan aikaisemmin tuntenut. Se oli VAIN verikoe, mutta jostain syystä se tuntui aivan hirveälle. No, onneksi se on nyt ohi!

Onnellisena uudesta lelusta

Nyt siis odotellaan verikokeiden tuloksia. Ne kuulemma tulevat parin viikon sisään näytteenotosta. Aivan 100% varmoja nämä allergiatestit eivät ole vielä kehittyvillä vauvoilla, mutta jos näissä ei ole mitään niin sitten mennään maitoaltistukseen. Eli altistamalla katsotaan tuleeko oireita. Altistus lopetetaan heti, kun oireet ilmenevät. Sama voidaan tehdä maissille ja ihan mille tahansa ruoka-aineelle, jonka epäillään aiheuttavan allergiaa. 

Hugo on siis voinut nyt oikein hyvin, kun ruokavaliosta on jätetty pois tavallinen maitopohjainen korvike sekä maissi. Hugo juo siis Nutrilon Soija- maitoa sekä syö ainoastaan kotitekoisia soseita ja kaurapuuroa. Meillä myös syödään oikein hyvällä 

ruokahalulla broileria! 

Kotitekoiset soseet ovat maukkaita ja ravintorikkaita

Toivottavasti tämä allergia-asia selkiytyy ja mekin saamme mielenrauhan. Asia on stressannut kovasti, kun emme ole varmuudella tienneet mikä poikaamme allergisoi ja voiko jokin muukin vielä aiheuttaa allergiaa. Minua on stressannut valtavasti se, että annanhan pojallemme sopivaa ruokaa sekä etten vain aiheuta pienelle tietämättäni huonoa oloa. Ahdistavaa ja stressaavaa aikaa oli, kun emme varmaksi tienneet mikä voisi aiheuttaa vauvallemme kurjan olon ja ihottuman. Koko ajan vain mietimme "no voisiko se olla tuo?" "Ei se ole se, ehkä se on tämä?" Varsinkin, kun osa oireista tuli viiveellä. Onneksi nyt on mennyt oikein hyvin ja Hugo on silminnähden onnellinen ja hyvin kehittyvät pikkuinen poika! <3

Onko teidän lapsenne allerginen jollekin?