Takaisin blogin pariin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Blogista tuli pidettyä kolmisen kuukautta taukoa, mutta koko ajan oli suuri kaipuu tänne takaisin kirjoittelemaan. Etenkin, kun kävijöitä oli joka päivä reilut 200, vaikutti suuresti siihen että päätin vain etsiä sopivia hetkiä päivästäni jolloin voisin taas kirjoitella blogiin. Koko ajan halusin tänne kirjoittelemaan, mutta kuluneet kuukaudet olivat vain niin kiireisiä että asiat olivat vain pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Uskon, että tauko teki ihan hyvää, sillä nyt olen aivan uudella innolla palaamassa blogin pariin ja paljon uusia ideoita on ehtinyt tulla tässä tauon aikana mieleen. 

Mitäs meille on sitten tapahtunut tässä kolmen kuukauden aikana. Hugon kehityksessä on tapahtunut todella suuria harppauksia eteen päin, mutta pojasta ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen. Pojalle on tapahtunut niin paljon juttuja, että ne ovat parempi kirjoittaa ihan erikseen.

Heti Hugon 1 vuotissynttäreiden jälkeen aloimme pakkailla kamppeita kasaan ja tekemään muuttoa. Pitkään oli mielessä kytenyt, että haluaisimme vaihtaa maisemaa. Oulu ei tuntunut omalta kaupungilta ja halusimme jonnekin lähemmäs luontoa. Paikkakunnanvaihdos vahvistui, kun H sai tiedon töistä, että voi siirtyä toiselle paikkakunnalle tekemään työtään. Kemijärvi tuntui meille sopivalta paikalta ja aloimme selvitellä siellä vapaana olevia asuntoja.

Kemijärven kunnalta saimme sitten aika pian tiedon, että meille olisi varattu sieltä rivitaloasunto. Kunnan virkailija kertoi, että asunto on vasta remontoitu, hyvässä kunnossa kauttaaltaan ja mukavassa taloyhtiössä. Olimme innolla lähdössä kohti uutta kotia.

Huhtikuun puolessa välissä muuttoauto starttasi kohti Kemijärveä ja meillä oli kyydissä oikeastaan kaikki meidän kotoamme. Muutama pikku juttu jätettiin vielä Ouluun, jotka H hakisi myöhemmin erikseen. Pysähdyimme yhdeksi yöksi isäni luokse Rovaniemelle ja seuraavana päivänä ajelimme Kemijärvelle. 

Järkytys oli suuri, kun menimme katsomaan meille varattua kotia. Asunto oli aivan kauheassa kunnossa, aivan kuin jokin huumeluola. Paniikki iski, että mitä nyt teemme. Kerroimme kiinteistönhoitajalle, joka asuntoa meille näytti, että meille kerrottiin asunnon olevan hyväkuntoinen ja vasta remontoitu. Hän vain naureskeli "ei näitä kyllä ole koskaan remontoitu". Kävimme hänen kanssaan katsomassa vielä muutamaa muuta rivitaloasuntoa ja koko ajan niiden kunto meni vain kauheammaksi. 

Itkeskelin autossamme, mietin että joudummeko tosissaan muuttamaan johonkin näistä läävistä. Olin vihainen itselleni, kun olin mennyt luottamaan toisen sanaan, että asunto olisi oikeasti hyväkuntoinen ja remontoitu. Soitimme vihaisen puhelun Kemijärven kuntaan, että olemme nyt heidän takia ihan tyhjän päällä. Sieltä tuli vain vastaukseksi "No, nyt on joku virkailija antanut väärää tietoa. Ei meillä ole varaa pitää näitä asuntoja kunnossa."

Katsoin Hugoa ja oloni meni vain pahemmaksi. Eikö meillä ole tarjota tuolle pienelle pojalle asuinkelpoista ja turvallista kotia. Mihin ihmeeseen me nyt menemme? Päätimme käydä syömässä, vaihtamassa Hugon vaipan ja vähän hengähtämässä. Vatsa täynnä oli paljon helpompi ajatella. Soitin isälleni ja kysyin, että voisimmeko asua heidän luonaan sen ajan että löydämme uuden kodin. Se sopi isälleni oikein hyvin ja hänen autotalliinsa mahtuivat kaikki meidän tavaramme.

H lähti seuraavalla viikolla viikoksi työreissulle Kajaaniin. Me olimme Hugon kanssa sen viikon äitini luona, koska hän asuu ihan lähellä isääni. Viikko meni etsiskellessä uutta kotia ja sellainen löytyikin pian. Kemijärvelle ei ollut enää mitään mieltä mennä, joten katselin sitten asuntoja kauttaaltaan Lapista ja Pohjoispohjanmaalta. Kuusamosta sitten vihdoinkin löytyi ihana luhtitalon alakerran huoneisto meille.

H palasi työreissultaan ja lähdimme katsomaan vielä paikan päälle mahdollisesti tulevaa kotiamme. Enää en uskaltanut luottaa kuviin ja toisen sanomaan. Jännitin ihan hirveästi asuntonäyttöä, olin aivan hermona. Oli suuri helpotus, kun asunto osoittautui todella hyväkuntoiseksi, juuri meille sopivaksi. Kaksikerroksisen luhtitalon päätyasunto omalla saunalla ja Aadallekin oli sopiva paikka takapihalla. Pihapiiri vaikutti mukavalle ja rauhalliselle sekä asuinsijainti muutenkin ihanteellinen. Luontoa ja rauhaa ympärillä, mutta kuitenkin ruokakaupat ja muut tarvittavat liikkeet ihan kävelymatkan päässä. Olin niin onnellinen, että lysähdin vain istumaan uuden kotimme olohuoneen lattialle itkemään!

Uuden kodin pihalla hiekkaleikeissä

Muuttoa aloimme tehdä samantien ja kotiuduimmekin heti niin hyvin. Vihdoinkin meillä oli ihana koti hyvällä paikalla. Niin ne asiat vain järjestyivät, vaikka ehtikin jo tuntua että kaikki suunnitelmat menivät ihan pilalle. Asunto tuntui kyllä heti kodilta ja viihdyimme kaikki hyvin. Kotia ollaankin sisustettu kovasti, uutta hankittu ja vanhaa tuunattu. Kodin laittoon on mennyt paljon aikaa, mutta se on ollut kyllä tosi kivaa puuhaa. Näistä tuunaushommista teen erikseen myös postauksia ja kotipostauksiakin on varmasti tulossa myöhemmin!

Isin kanssa kasaamassa pöytää

H:lla oli kiireistä töissä ja hän lähti taas viikon työreissulle, tällä kertaa Kuopioon. Äitini tuli ensiksi laittamaan meille minun kanssani kotiamme ja sitten lähdimme Hugon kanssa hänen mukaansa Rovaniemelle. H tuli viikon jälkeen hakemaan meidät Rovaniemeltä takaisin Kuusamoon. 

                                   

Kesäkuun alussa kävimme ylioppilasjuhlissa ja vietimme aikaa Rovaniemellä. Nautimme muutamasta kesäisestä päivästä siellä. Kävimme pari viikkoa olemassa kotosalla ja sitten suuntasimmekin Juhannuksen viettoon Ranualle mökille. Siellä olivat myös Hugon mummo ja ukki. Siellä olimme viikon. Ja vain olimme. Hengähdimme, kun viime viikot olivat olleet niin hektisiä.

Hugo mökillä

Hugo nautti valtavasti mummolassa olemisesta. Vietimme pitkiä aikoja ulkona touhuskellen, ihmettelimme oravan ja kärpän poikasia, saunoimme, söimme grilliruokaa ja nukuimme pitkiä päiväunia. H kävi Ranuallakin päivisin töissä. 

Juhannuksen jälkeen olimme koko perhe viikon kotosalla. Juhlimme 1 vuotishääpäiväämme ja vietimme aikaa perheen kesken. Kunnes taas H:lla tuli työviikko eteen ja hän lähti viikoksi taas Kuopioon. Hugo oli tuon viikon vähän hämillään ja itkuisempi, häneen selvästi vaikutti se että isi on poissa kotoa. Tietysti se vaikutti myös minuun ja olin kovin väsynyt. Juttelimme H:n kanssa puhelimessa, että sopiiko tällainen työ meidän perheellemme. Hänelläkään ei ollut hyvä olla vähä väliä meistä erossa ja reissata ympäri Suomea.

Pieni onnellinen poika järven rannalla

Pienen sumplimisen jälkeen tilanne on nyt se, että H on meidän kanssamme enemmän kotosalla eikä enää tee reissutyötä. Ollaan kaikki nyt niin paljon onnellisempia, etenkin Hugo on aivan yhtä hymyä. Nyt on taas aikaa olla perheen kesken ja tehdä kaikkea kivaa. Ollaankin reissailtu vähän kodin lähellä ja käyneet katselemassa kauniita paikkoja. Ollaan vain istuskeltu puiston penkillä ja syöty pehmistä. Ollaan leikitty koko perhe yhdessä ja nautittu yhdessä olosta. Tällä hetkellä ollaan Ranualla mökillä ja täällä ovat myös Hugon mummo ja ukki. Tällä hetkellä me ollaan kaikki niin onnellisia, nyt on kaikki hyvin!

1v Muumisynttärit!

Hugon synttärijuhlista on kulunut jo viikko ja pikkuhiljaa ollaan niistä toivuttu ;) Tosin vielä on joitakin koristeita paikallaan ja herkkujakin löytyy vielä muutama pakkasesta. Nyt olisi kuitenkin aika kirjoitella niistä vähän teillekin ja näyttää vähän millainen päivä meillä oli. Kuvasin kyllä pitkin päivää videotakin, mutta sitä en tänne laita koska siinä näkyy muutakin juhlaväkeä.

Äitini tuli meille edellisenä päivänä ja aloimme laittaa yhdessä kotia juhlakuntoon. Laittelimme koristeita, joitakin vielä askartelimme ja teimme täytekakun sekä juustokakun yhdessä. Juhla-aamuna vielä siivoskelimme vähän, kun Hugo oli ehtinyt jo levittää kamppeita sikin sokin :) Lisäksi katoimme pöydät ja silitimme pöytäliinan sekä juhlavaatteita. Perheen miehet ottivat sillä aikaa rennosti ja nukkuivat päiväunet.

Meille sattui oikein ihana synttäripäivä sään kannalta. Aurinko paisteli sopivasti, ei ollut liian kuuma. Meillä, kun on asunnossa niin suuret ikkunat, eikä sälekaihtimia ollekaan niin tämä koti kuumuu todella paljon jos paistaa aurinko koko päivän.

Vieraita alkoi tulla klo 13.00 aikoihin ja 14.00 aikaan olikin kaikki paikalla. Vieraita meillä oli 10 + meidän porukka. Hugo ei vierastanut ketään! Ensin katseli hiukan kauempaa, mutta pian halusi jo syliin ja naureskeli vieraiden jutuille. Lahjoja alettiin heti availemaan innolla, niin että paperit ja nauhat lensivät ympäri olohuonetta. Poika oli todella innoissaan lahjoistaan :)

Sitten siirryttiinkin herkutteluhommiin. Lauloimme ensin Hugolle ja sitten äidin avustuksella Hugo puhalsi ihan ekan synttärikynttilänsä. Lisäksi poltimme hetken kastekynttilääkin. Hugo tietysti pääsi myös maistamaan kakkua hiukan ja söi hän pari keksiäkin :)

Tarjottavina meillä oli makeita: täytekakku, porkkanapiirakkaa, vadelmahillo-tomusokerikuorrute-kierrepullia sekä carneval- keksiä. Suolaisia: lohipiirakkaa, savuhärkäjuustokakkua sekä jauheliha-muna-riisi-pasteijoita. Vieraat kehuivat kovasti tarjottavia ja kyllä ne minustakin onnistuivat todella hyvin!

Loppupäivä leikittiinkin Hugon uusilla leluilla ja pojan tietysti piti näyttää vieraille kaikki uudet osaamansa jutut. Kyllä meillä oltiinkin tosi väsyneitä sitten illalla! Sänkyyn nukahdettiin heti, mutta yöllä Hugo heräsi monta kertaa huhuilemaan äitiä. Ilmeisesti oli päivän tapahtumat mielessä :)

Seuraavana päivänä tulivat vielä Hugon pappa sekä hänen puolisonsa käymään rääppiäisissä. Hyvin vielä riitti tarjottavia heillekin. Juhlien jälkeen Hugo oli hiukan tylsistynyt, kun enää ei käynyt ketään kylässä eikä ollut niin kovaa menoa ja meininkiä :)

Juhlat olivat mielestäni oikein onnistuneet; koristeet olivat sellaiset kuin ajattelinkin, tarjottavat hyviä ja etenkin, Hugo nautti ihan silmin nähden päivästään! :) Hugo sai ihania, mieleisiä lahjoja, jotka esittelen teille myöhemmin. Jossakin vaiheessa otetaan myös "viralliset" 1v- kuvat ja nekin ilmestyvät sitten aikanaan tänne blogiin!

Synttärisuunnittelua

Hugon 1v syntymäpäivät lähestyvät! 31.3 on pojan virallinen syntymäpäivä, mutta 4.4 juhlimme synttäreitä sukulaisten kesken kotonamme. Virallisena syntymäpäivänä Hugo saa jonkun pikkuisen herkun ja puhaltaa jo "harjoitukseksi" kynttilän sekä annamme hänelle pienen lahjan. Lauantaina sitten koristellaan koti juhlavaksi, poika saa synttärilahjat ja herkutellaan oikein kunnolla tärkeiden ihmisten kanssa. 

Juhlamenu on suunniteltu jo monta kuukautta sitten ja leivottukin on jo jotakin pakkaseen. Niistä kerron sitten enemmän varsinaisessa synttäripostauksessa kuvin ja sanoin. Olen ajatellut, että Hugo saa pikkuisen herkutella omilla synttäreillään, niin meillä on aina ollut tapana. Jokaisen sukulaisen lapsi on saanut maistaa synttärikakkuaan ja jotakin pientä herkkua. Hugo ei mikään älytön sokerin ystävä ole, eikä hän ala nirsoilemaan "oikean" ruuan kanssa, vaikka joskus saisikin pienen maistiaisen makeammasta. 

Vieraita meille on tulossa reilut 10, jos kaikki vain pääsee tulemaan paikalle. Lapsivieraita ei ole ollenkaan, koska H:n puolelta Hugon serkutkin ovat jo päälle parikymppisiä ja minun puolen suku on jäänyt vähän vieraammaksi meille. Äitini on lupautunut auttamaan minua juhlien järjestämisen kanssa, mikä helpottaa kovasti. Pienen touhuveijarin kanssa on aikamoista sirkusta yrittää leipoa, silittää liinoja, kattaa nätisti ja koristella. Hugo on niin innokas auttamaan ;)

Juhlien teema oli alusta saakka selvää; muumisynttärit! Tottakai pienen muumifanin täytyy saada muumisynttärit. Muumia ei ihan hirveästi ole kuitenkaan hamstrattu synttäreille, vaan sitä näkyy sopivasti vaaleansinisen / sinisen teemavärin kanssa. 

Muumi- kutsukortit

 Kutsukortit olen lähettänyt jo hyvän aikaa sitten. Olihan noissa jonkin verran hommaa, kun omin kätösin niitä väänsin aina illalla, pojan mentyä jo nukkumaan. En vain osaa koskaan ostaa kortteja kaupasta, vaan minun on pakko tehdä ne itse. Sitä paitsi, itsetehty kutsukortti oli hyvä keino saada useat kutsutut lupautumaan tulemaan paikalle ;) 

Juhlakoristeita ja muita pikkujuttuja olen tilannut Juhlahumua- verkkokaupasta. Sieltä tilasin pompomit, pahvilautaset, servetit, coctailtikut lipuilla, viirinauhan ja kakkukynttilöitä. Kakkukuvan ostin ihan Citymarketista. Ajattelin ensin laittaa myös muumi-ilmapalloja, mutta en keksinyt niille mitään sopivaa paikkaa. Lisäksi olen tehnyt itse muutamia koristeita synttäreille ja Hugon jokaiselta kuukaudelta tulee kuva esille. Eiköhän näistäkin koristeista saada tämä meidän pikkuinen kotimme juhlavaan asuun. Näitä muita juttuja näätte sitten myös tulevassa synttäripostauksessa :)

Muumit olivat meille sopiva teema myös senkin vuoksi, että meiltä löytyy mukavasti muumimukeja. Nämä ovatkin sopivan kokoiset kahvitteluun ja teen juomiseen. Ja kun itsekin olen tällainen muumifani, niin onhan nämä kiva saada esille!

Oijoi, nyt vain pitäisi malttaa vielä viikko, että pääsee juhlimaan meidän pikkuisen nuppusen synttäreitä. Olen odottanutkin sitä päivää niin kauan ja suunnitellut kovasti tulevia juhlia Hugon mummun kanssa. Tykkään todella paljon järjestää juhlia ja etenkin nyt, kun kyseessä on oman rakkaan pojan ekat synttärit, on tämä vain niin kivaa puuhaa! Olen minä pikkuisen kyyneleitäkin tirautellut, kun olen ajatellut lähestyviä syntymäpäiviä. Jotenkin menen todella herkäksi, kun mietin vuoden takaisia juttuja, sitä että poikani on jo niin "iso"...Olen vain niin onnellinen ja ylpeä tuosta pienestä miehestä. Toivottavasti Hugon synttäripäivästä tulee ihana ja poika saa viettää iloisen ja onnellisen päivän <3

Katsaus vuoteen 2014

Blogi on ollut päivittäin mielessäni ja kova halu on ollut kirjoittelemaan teille tänne. Tällä hetkellä vain on aikaa niin kovin rajallisesti sekä jaksaminen ei meinaa riittää enää blogin kirjoitteluun. Meillä on taas tapahtumassa vaikka mitä jännää, joista kertoilen teillekin heti kunhan asiat varmistuvat!  Nyt kuitenkin vielä palataan hetkeksi vuoteen 2014. Kulunut vuosi oli meille varmastikin meidän elämämme tapahtumarikkain. Siihen liittyi odotusta, jännitystä, väsymystä, huolta, onnea ja etenkin rakkautta!

Vuosi 2014 meillä alkoi ultralla, jossa tarkistettiin vastaako sikiö viikkojaan. Silloin meille paljastui vauvan sukupuolikin. Meille oltiin lupailtu alkuun tyttöä, mutta ihan selvältä pojalta hän näytti tässä ultrassa, sekä meidän että lääkärin mielestä.:) Massua kasvateltiin onnellisena, hyvinvoivana ja tunnusteltiin ihania potkuja. Innostuin taas hirveästi meikeistä ja kokeilinkin monia uusia juttuja. Meikkailin päivällä aikani kuluksi, välillä jos minkälaista meikkiä. Loppukuusta meille saapuivat odotetut vauvanvaunut. Vauvan tulo alkoi koko ajan konkretisoitumaan!

Tehtävänimike masun kasvattaja. Koko kuukausi meni raskaushuuruissa ja innostuin pesemään, viikkaamaan ja järjestelemään vauvan vaatteita. Loppukuusta alkoivat tulla mukaan voimakas väsymys ja jatkuvat supistukset, joista osa oli melko kivuliaitakin. Helmikuun lopulla jouduin sairaalaan pariksi päiväksi lepäämään ja minulle annettiin tuolloin supistuksia estävää sekä vauvalle annettiin keuhkoja vahvistavaa lääkettä. 

Maaliskuun alusta meni pari viikkoa ihan vain sängyn pohjalla. Joka ikinen liike supisteli ja vatsa tuntui koko ajan niin tiukalta ja kovalta, tuntui että räjähdän! Parin viikon lepäilyn jälkeen sain luvan nousta sängystä ylös ja alkaa elämään taas niin kuin normaalisti. Oli ihanaa tehdä ihan perus kotihommia, päästä taas ulos lenkille ja nähdä vähän muutakin kuin makuuhuoneen seiniä. Supistukset vähenivät huomattavasti ja olo oli oikein hyvinvoiva. Tuolloin aloin yhtäkkiä laittamaan hirveästi kotiamme ja leipomaan sekä temään ruokaa pakkaseen.

Äitini tuli puolen kuun maissa meille kyläilemään ja toi vauvalle ison kasan ihania villavaatteita. Kävimme äitini ja H:n kanssa Ikeassa ja ulkona syömässä. Ikeasta ostimmekin vauvalle kaikkia ihania juttuja. Äitini kanssa kasaillessani pinnasänkyä, alkoi supistamaan voimakkaasti ja tuli voimakkaita sukkapuikkovihlaisuja. Ne menivät kuitenkin pian ohitse. Viikon päästä vatsa tipahtikin selvästi alas ja neuvolassa todettiin vauvan olevan kiinnittynyt. Maaliskuun viimeinen päivä, aivan yllättäen, alkoi synnytys. Illalla syntyi täydellinen pieni poikavauvamme, helpon ja nopean synnytyksen jälkeen.

Sairaalassa vietimme vauvan kanssa viisi päivää. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotosalla olivat täynnä ihmetystä. Pientä hippusta tuli ihailtua ja ihmeteltyä pitkin päivää. Minun piti aloittaa maidon pumppaaminen, kun vauva aina nukahti rinnalle eikä jaksanut imeä niin että olisi saanut vatsansa täyteen. Imetyksen oheella vauva siis sai maitoa pullosta. Loppukuusta jätimme pumppaamista vähemmälle, kun vauva voimistui ja jaksoi imeä pitempään.

Huhtikuussa vietimme myös ihanan aurinkoisen pääsiäisen meillä kotona Kemissä. Vieraaksemme saapuivat äitini sekä veljeni. Siitä viikon päästä lähdimme Ranualle H:n vanhempien luo, maatilalle jossa mekin aikoinaan asuimme. Siellä Aada sai juosta vapaana ja me saimme nauttia ihanasta maaseudun rauhasta.

Ensimmäinen äitienpäiväni vietettin kotosalla syöden kakkua ja nautiskellen olostamme pienen perheemme kesken. H osti minulle äitienpäivälahjaksi Tove 100v- muumimukin. 

Toukokuu oli väsynyt kuukausi, siksi kuviakin löytyy siltä ajalta melko vähän. Vauva alkoi kärsiä voimakkaasta refluksista, mutta onneksi saimme siihen loppukuusta jo kovasti apua! Pian vauva alkoikin nukkua hiukan paremmin. Kuitenkin päiväunet olivat todella lyhyet ja niitä suostuttiin nukkumaan vain heijaavassa sylissä, sitterissä tai vaunuissa. Vähän vajaa kahden kuukauden ikäisenä vauva väläytti meille ihanan pienen hymynsä ensi kertaa!

Kesäkuu olikin meille juhlakuukausi. Pääosin kesäkuu meni ulkoillessa pitkiä vaunulenkkejä ja illalla katsellessa jalkapallon mm-kisoja. Tuolloin vauvakin kiinnostui kovasti telkkarista ja poikaa saikin olla koko ajan kääntämässä pois television ääreltä. Kesäkuussa vaaleat hiukseni muuttuivat nopealla päätöksellä punaiseksi ja tunsin heti oloni paljon virkeämmäksi. 

18.6 menimme H:n kanssa naimisiin maistraatissa ja perheemme sai käyttöönsä uuden sukunimen. Loppukuusta vietimme poikamme ristiäisiä kotonamme kymmenen hengen porukalla ja vauva sai nimekseen Hugo Julius! Ristiäispäivä oli todella aurinkoinen, ehkä jopa liiankin kuuma. Kolme kuukautta täytettyään Hugo sai ensimmäiset pistettävät rokotteet.

Hellettä hellettä hellettä! Sen ainakin muistan heinäkuusta, että se oli niiiiin hikistä aikaa! Sisällä ei voinut oikein olla, ulkonakaan ei ollut hyvä olla. Hugo itki kuumuutta, halusi syliin, halusi pois sylistä kun oli liian kuuma. Hyh, ei ole yhtään ikävä niitä helteitä. Oli kuitenkin Heinäkuussa paljon kivaakin. Kävimme koko perhe iltasella ilman viilentyessä kävelylenkeillä satamassa. Heinäkuussa tehtiin myös kaikenlaisia herkkuruokia kotosalla, jotka olisivat paljon rasvaisempia jos ne ostaisi kaupasta valmiina. Teimme reissun Rovaniemelle vanhempieni luokse, jossa Hugo pääsi uimaan ja saunomaan ensimmäistä kertaa! Minä taas kruisailin isäni kanssa hänen moottoripyörällään. Samaisella reissulla kävimme myös Kemijärvellä maakuntamatkailemassa päivän mutkin. 

Elokuussa meillä alkoi unihommat Hugon kanssa pikkuhiljaa helpottamaan. Hugo nukkui noin pari viikkoa täysiä yöunia ja me vanhemmat olimmekin virtaa täynnä. Elokuussa teimme viikon mittaisen reissun Ranualle minun mummoni luokse. Siellä vain oleskelimme ja nautimme olostamme. Saunoimme paljon rantasaunassa, kävimme uimassa, lenkkeilimme hiekkateitä pitkin ja hyysäsimme mummolan ihania lehmiä. Mummolasta siirryimmekin H:n vanhempien luo ja siellä olimme vielä pari yötä. Tutuista metsistä poimimme syksyn ensimmäiset mustikat, joita saimmekin nelisenkymmentä litraa. Olisihan tuota enemmänkin saatu. mutta tarvetta ei ollut.

Syyskussa alkoivat taas yöheräämiset parin tunnin välein sekä päiväunet menivät rikkonaisiksi. Syykuun alku meni aivan sumussa ja olin hiukan masentunutkin. Mikään ei tuntunut onnistuvan, olin itkuinen, väsynyt ja hermostuin helposti. Väsymystä piti sitten helpottaa herkkuruuilla. Loppukuusta aloimme kokeilla lääkärin suosituksesta soijamaitoa, joka helpottikin ihan heti! Poika muuttui ihan toiseksi vauvaksi, oli iloinen ja nukkui paljon paremmin. Kuitenkin hän heräsi 1-2 kertaa yössä, mutta se ei haitannut minua yhtään. Pääsin todella nauttimaan vauva-arjesta. Syyskuussa alkoi myös jäniksen metsästys ja me lähdimme koko porukka metsästysreissulle viikoksi Ranualle. Siellä teimme myös herkullista pihlajanmarjahyytelöä.

Kuun vaihteessa muutimme viikonlopun aikana Kemistä Ouluun. Aloin pikkuhiljaa laittaa uutta kotiamme ja olin niin onnellinen maiseman vaihdosta. Hugo siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, kun heräsi jokaiseen kääntymiseemme yöllä. Siirtyminen omaan huoneeseen sujui hyvin. Hugo nukkui 7-10h yössä heräämättä ja me olimme virtaa täynnä. Päivät olivat niin helppoja, kun Hugo oli iloinen ja hyvinvoiva. 

Lokakuun lopulla sairastuimme koko perhe sitkeään flunssaan, joka oli Hugolle ensimmäinen. Se olikin raskas viikko, kun kaikki olimme todella kipeitä ja väsyneitä. Flunssan myötä yöunet menivät taas rikkonaisiksi. Lokakuussa satoi maahan ensilumi.

Marraskuussa vietimme H:n ensimmäistä isänpäivää, joka oli oikein ihana ja onnistunut päivä. 7 kk ikäinen Hugo oppi istumaan horjahtamatta mihinkään suuntaan ja siitä lähtien lattialla köllöttely onkin ollut tylsää puuhaa. Pari viikkoa oli kulunut edellisestä flunssasta, joten olihan se aikakin saada uusi flunssa meidän kotiimme. Olimme taas koko perhe petipotilaina viikon verran. Loppukuusta H lähti koulutukseen Kokkolaan ja äitini tuli meille minun ja Hugon seuraksi viikoksi. Viikon aikana sisustimme äitini kanssa kotiamme, maalasimme pinnatuoleja, shoppailimme ja herkuttelimme. Viikon koulutuksen jälkeen H aloitti työt ja minä jäin Hugon kanssa kahdestaan kotiin. Marraskuussa innostuin kokeilemaan kaikkea uutta, mm. itsetehtyä maapähkinävoita sekä kotitekoista mysliä.

H oli päivät töissä ja me ulkoilimme Hugon ja Aadan kanssa paljon. Kävimme keinumassa ja leikkimässä ulkosalla, josta poika nautti kovasti. Päivät menivät nopeasti ja meillä meni hyvin kotosalla. Hugo teki jos mitä pikkupiruutta ja minä juoksin pää kolmantena jalkana pikku termiitin perässä. Aadan pedistä löysinkin pojan harva se päivä! Minä loihdin H:lle kaikenlaisia herkkuruokia, joten hänellä oli mukava tulla pitkän työpäivän jälkeen suoraan ruokapöytään. 

Joulukuussa pieni mies sai myös ikioman syöttötuolinsa ja siinä viihdyttiinkin alusta asti hyvin. Kahdeksan kuukauden iässä pojalle putkahtelikin ensimmäisiä hampaita ja niitä alettiinkin heti alusta alkaen pesemään aamuin illoin. 

Sitten tulikin se kauan odotettu Jouluaatto, Hugon ensimmäinen Joulu! Vietimme Joulun Rovaniemellä minun vanhempieni luona. Joulu oli ihana, tunnelmallinen ja me saimme rentoutua oikein kunnolla. Hugo oli ollut kilttinä lahjamäärän perusteella ja me H:n kanssa ei niin kilttejä. Uutta vuotta vietimme kotosalla perheen kesken syöden hyvin, katsellen raketteja sekä valoimme tinoja. Hugo katseli ikkunasta raketteja suu ammollaan ja höpisi jotakin omiaan. Hugon tinasta tuli ihan linnun näköinen. Lintu on suuren onnen merkki ja se tarkoittaa myös matkustamista.

Sellainen oli meidän vuotemme 2014! Saa nähdä mitä vuosi 2015 tuo tullessaan!

Meidän Joulu

Tänään juhlistetaan illalla Uutta Vuotta 2015, mutta ennen sitä palataan vielä hetkeksi joulutunnelmiin niin voi sitten hyvillä mielin jättää vuoden 2014 taakseen.

Joulun vietimme Rovaniemellä, minun isäni sekä äitini luona. He ovat eronneet jo hyvän aikaa sitten, mutta asuvat kuitenkin aika lähellä toisiaan joten molempien luona on helppo käydä. Olimme reissussa tiistaista perjantaihin.

Joulumme koostui suurelta osin herkuttelusta, rentoutumisesta, Hugon kanssa leikkimisestä sekä saunomisesta. Tietysti illalla oli meno päällä, kun availimme Hugon kanssa hänen lahjojaan ja hössötimme niiden parissa. Laitanpas teille kunnon kuvapläjäyksen Joulusta, jos ne kertoisivat vähän enemmän.

Aamulla nukuttiin pitkään, peitto korvilla.

Perinteisesti aamuisella syötiin riisipuuroa ja rusinasoppaa. Kaipailin vähän sekametelisoppaa, mutta tällä kertaa oli rusinoista tehtyä.

Lumiukkoa olen katsonut joka Joulu pienestä tyttösestä lähtien, joten tätä ei voi jättää välistä!

Joulupukin kuumalinjaa ja leikkimistä äitin vanhoilla leluilla.

Kuusen koristelua. Hugo sai ihan oman koristeen kuuseen, lasisen sydämen, jonka Hugo saa joka Joulu ripustaa itse kuuseen kun vietämme Joulun Rovaniemellä.

Kuusen koristelun jälkeen kävimme saunassa.

Sitten siirryttiin mummulaan suoraan valmiiseen Joulupöytään. Tänä Jouluna sainkin syödä graavilohta ja kyllähän sitä upposikin!

Mummun tekemiä jouluherkkuja.

Hugon kummit (veljeni puolisonsa kanssa) tulivat mummulaan ja Hugo pääsi avaamaan heiltä saamansa lahjan.

Mummulan seinältä bongattua.

Kinkun sulattelutreenit.

Sitten hoidettiin sievästi mummun kissaa, Launoa.

Mummun pikkukissat, Lalli ja Launo.

Sitten takaisin papan luo odottelemaan Joulupukkia

Pukkia vähän piti jännittää.

Koko perhe tonttuilufiiliksissä.

"Vaauuuutsi, mikä tää on?"

Illalla, Hugon mentyä nukkumaan, rentouduimme, jöimme glögiä ja söimme piparia. Jostain isäni sitten kaivoi esille valkkaripullon ja herkuttelimme vielä erillaisilla juustoilla.

Joulupäivänä hassuteltiin mummun kanssa...

...Ja leikittiin uusilla leluilla.

Vielä poika intoutui leipomaan pipareitakin.

Lopuksi vielä Hugon lahjoja:

BRIO:n kirahvi- vetolelu, kummeilta saatu.

HAPE Taaperon menopeli, mummulta saatu

Pari bodya, neuletakki, farkut ja jarrusukkia, mummulta saatu.

PLASTO Taaperokärry, papalta saatu.

MUUMI potta sekä koroke, papalta saatu.

AINU-PUPU, kummilta saatu (IHANA! Tällaista olenkin toivonut Hugolle lahjaksi hänen syntymästään asti)

 FICHER PRICE MAATILA sekä MAATILAN MONET SALAISUUDET- kirja, isiltä ja äitiltä saatu.

Sinne se kauan odotettu Joulu taas mennä hujahti. Oli kyllä ihana Joulu, aivan odotusten mukainen, ellei parempikin. Hugon ensimmäisestä Joulusta jäi paljon ihania muistoja sekä todella paljon kuvia ja videoita! Tässä teillekin nähtäväksi yksi video, kun iskä ja Hugo rallittelee Hugon taaperokärryllä Jouluaattoiltana! Tämä osottautuikin hauskaksi puuhaksi, Hugo olisi istunut tuossa kärryssä vaikka seuraavaan päivään. Jos kukaan ei jaksanut Hugoa tuossa työnnellä, alkoi hirveä itku ja vaatiminen :)