Meidän pääsiäinen

Palataan ajassa hieman taakse päin, pääsiäiseen. Meidän pääsiäisviikkoomme mahtui tavallista enemmän tapahtumaa, sillä viime päivät ovat tulleet muutoin vietettyä aika tiiviisti kotosalla oman pienen perheen kanssa. 

Pikkupupunen

Pääsiäisenä äitini ja veljeni tulivat meille katsomaan pikkuista vauvaamme ja tietysti myös meitä. Mummo ja eno toivat Hipulle lahjaksi suloisen pupu-unirievun, jonka pikkuinen otti heti omakseen. Hippu tykkää rutistaa lujasti syöttäessä harsoa, hoitopöydällä hän vetää kasvoilleen housuja ja sukkia ja nukkuessa hän hamuaa pinnasängyssä olevia leluja lähemmäs itseään. 

Hippu ja mummo

Pääsiäiskattaus

Kerrankin oli hyvä syy tehdä vähän erikoisempaa ruokaa ja ihan kattaa pöytä, kun oli muitakin syöjiä kuin vain minä ja H. Laitoimme ruuaksi perinteisesti jugurttimarinoitua lammasta, perunamuussia ja fetasalaattia. Jugurttimarinadiin tuli turkkilaista jugurttia, hunajaa, persiljaa, timjamia, rosmariinia, mustapippuria ja suolaa. Jännitin todella paljon, että millaista lihasta tulee, kun en ollut koskaan aikaisemmin lammasta valmistanut. Hyvin onneksi onnistui ja kaikki tykkäsivät ruuasta. 

Jälkiruuaksi oli mämmiä ja vaniljakastiketta. Taisi tulla myöskin herkuteltua muutamalla pikkuisella suklaamunalla.

Äitini ja veljeni olivat meillä kylässä iltamyöhään ja oli mukava viettää aikaa heidän kanssaan. Tuli taas juteltua, naurettua ja parannettua maailmaa. Äidin kanssa intouduttiin myös vaihtamaan meidän kukkiin mullat. On ihanaa, kun äiti aina jaksaa auttaa.

Sitten olimmekin pari päivää rauhassa kotosalla perheen kesken. Pääsiäisviikolla oli ihanat ilmat, joten ulkoilimme joka päivä pitkiäkin aikoja. Yhten päivänä kävimme 1,5 kilometrin päässä satamassa katselemassa veneitä. Tuntui jo niin kesäiseltä, kun aurinko paistoi lämpimästi ja jääkin oli jo sulanut jonkin verran. Vauva nukkui koko lenkin ajan tyytyväisenä vaunuissa.

Keväinen satama

Loppuviikosta kävimme neuvolassa, josta kirjoittelen teille tarkemmin myöhemmin toisessa postauksessa. Neuvolassa kaikki oli vauvalla kunnossa, joten päätimme suunnata kohti Ranuaa miehen vanhempien luokse, Hipun toiseen mummolaan. Veimme heille ihania ruusuja pääsiäisväreissä. He olivat tulleet kesäksi talolle, josta me muutimme viime syksynä tänne nykyiseen kotiimme. Heillä se on nykyään kesämökkikäytössä. Talolle palaaminen nosti tunteet pintaan, kun mieleen tuli taas kaikki viime vuoden tapahtumat. Vietinkin pitkän ajan itsekseni rannalla katsellen pauhaavaa koskea ja muistellen mennyttä. Maatilalla tuli vietettyä reilut kaksi onnellista vuotta, jotka saivat ikävän päätöksen. Hevostallissa en pystynyt edes käymään, en jotenkin halunnut nähdä tammojen tyhjiä karsinoita. Muuten kyllä oli mukava nähdä H:n vanhempia. Oli myös ihanaa päästä pitkästä aikaa saunomaan ihan oikeaan puusaunaan.

Aada nautti reissusta täysillä. Tullessamme maatilalle, ei meinannut Aada ensin tajuta kun sai vain juosta irti ja paikka tuntui ilmeisesti vähän jo vieraalle, kun tyttö oli ihan omituisen varovainen. Sitten se huomasikin missä ollaan ja lähti juoksemaan hirveää vauhtia ympäri pihapiiriä. Aada halusikin jatkuvasti ulos juoksemaan ja olikin se väsynyt illalla. Vauvakin nukkui hyviä unia reissun ajan kantokopassaan tyytyväisenä ja sai paljon sylittelyä ja huomiota mummolta ja ukilta. Yökin meni erittäin hyvin vauvan kanssa.

Pääsiäisruusuja 

Aada nautiskelee lämpimästä säästä

Vapaa ja onnellinen!

Kantokopassa on ihanaa nukkua päiväunia

Seuraavana päivänä suuntasimme vielä Rovaniemelle ja kävimme äitini luona kylässä. Olimme äidin luona viitisen tuntia ja katselimme samalla Kärpät-Tappara ottelua. Äiti touhotti vauvan ja Aadan kanssa koko illan, mikä kyllä sopi minulle oikein hyvin. Olin todella väsynyt, joten oli mukavaa kun joku muu välillä hoiti pikkuista. Ajelimme vielä illalla kotiin ja olimme kotona yhden aikaan yöllä. Väsy oli suuri, joten syötin vauvan, vaihdoin vaipan äkkiä ja köllähdimme koko porukka sänkyyn nukkumaan. 

Reissu sujui oikein mukavasti vauvan kanssa. Naureskelin H:lle kun hän pakkasti reissua varten autoamme, että meinaako hän ottaa puoli taloa matkaan yhden yön reissulle. Yllättävän paljon tarvitsee vaatetta, tarvikkeita sun muita vauvaa varten pienellekin reissulle. Ehkä jotakin ylimääräistäkin saattoi matkaan tulla, mutta onneksi meillä on iso auto ;) Vauvan kanssa tulee kyllä varmasti tulevaisuudessakin tehtyä tällaisia pikaisiakin suunnittelemattomia reissuja, kun näin hienosti sujui kaikki.

Loppukevennykseksi vielä minun "maalaisasuni". Ennen kuljin maalla Jahtijakt- metsästysasussa, mutta nyt en ollut tajunnut varautua kunnolla ulkoiluun. Kumisaappaat onneksi huomasin ottaa matkaan. Hienostihan ne sopivat farkkujen ja nahkatakin kanssa. Päässä H:n siskon neuloma pipo ja käsissä anopin ylisuuret käsineet. Tässä kuvassa on kyllä kaikki vähän suurin piirtein; asukokonaisuus, pöllähtänyt ilme ja vieläpä kuvaaja on kuvannut ihan vinoon ;) Puhuttiinkin H:n kanssa vitsillä, että laitan tämän kuvan blogiin päivän asuna. No, tässäpä tämä nyt tulee;

Päivän asu

Postaukset tulee kirjoiteltua nykyään silloin, kun vauva nukkuu ja minulla ei ole muuta tekemistä kuten siivousta, ruuanlaittoa tai nukkumista. Kello on jo yli puolen yön, joten taitaa tämä mamma lähteä unten maille!