Katsaus vuoteen 2014

Blogi on ollut päivittäin mielessäni ja kova halu on ollut kirjoittelemaan teille tänne. Tällä hetkellä vain on aikaa niin kovin rajallisesti sekä jaksaminen ei meinaa riittää enää blogin kirjoitteluun. Meillä on taas tapahtumassa vaikka mitä jännää, joista kertoilen teillekin heti kunhan asiat varmistuvat!  Nyt kuitenkin vielä palataan hetkeksi vuoteen 2014. Kulunut vuosi oli meille varmastikin meidän elämämme tapahtumarikkain. Siihen liittyi odotusta, jännitystä, väsymystä, huolta, onnea ja etenkin rakkautta!

Vuosi 2014 meillä alkoi ultralla, jossa tarkistettiin vastaako sikiö viikkojaan. Silloin meille paljastui vauvan sukupuolikin. Meille oltiin lupailtu alkuun tyttöä, mutta ihan selvältä pojalta hän näytti tässä ultrassa, sekä meidän että lääkärin mielestä.:) Massua kasvateltiin onnellisena, hyvinvoivana ja tunnusteltiin ihania potkuja. Innostuin taas hirveästi meikeistä ja kokeilinkin monia uusia juttuja. Meikkailin päivällä aikani kuluksi, välillä jos minkälaista meikkiä. Loppukuusta meille saapuivat odotetut vauvanvaunut. Vauvan tulo alkoi koko ajan konkretisoitumaan!

Tehtävänimike masun kasvattaja. Koko kuukausi meni raskaushuuruissa ja innostuin pesemään, viikkaamaan ja järjestelemään vauvan vaatteita. Loppukuusta alkoivat tulla mukaan voimakas väsymys ja jatkuvat supistukset, joista osa oli melko kivuliaitakin. Helmikuun lopulla jouduin sairaalaan pariksi päiväksi lepäämään ja minulle annettiin tuolloin supistuksia estävää sekä vauvalle annettiin keuhkoja vahvistavaa lääkettä. 

Maaliskuun alusta meni pari viikkoa ihan vain sängyn pohjalla. Joka ikinen liike supisteli ja vatsa tuntui koko ajan niin tiukalta ja kovalta, tuntui että räjähdän! Parin viikon lepäilyn jälkeen sain luvan nousta sängystä ylös ja alkaa elämään taas niin kuin normaalisti. Oli ihanaa tehdä ihan perus kotihommia, päästä taas ulos lenkille ja nähdä vähän muutakin kuin makuuhuoneen seiniä. Supistukset vähenivät huomattavasti ja olo oli oikein hyvinvoiva. Tuolloin aloin yhtäkkiä laittamaan hirveästi kotiamme ja leipomaan sekä temään ruokaa pakkaseen.

Äitini tuli puolen kuun maissa meille kyläilemään ja toi vauvalle ison kasan ihania villavaatteita. Kävimme äitini ja H:n kanssa Ikeassa ja ulkona syömässä. Ikeasta ostimmekin vauvalle kaikkia ihania juttuja. Äitini kanssa kasaillessani pinnasänkyä, alkoi supistamaan voimakkaasti ja tuli voimakkaita sukkapuikkovihlaisuja. Ne menivät kuitenkin pian ohitse. Viikon päästä vatsa tipahtikin selvästi alas ja neuvolassa todettiin vauvan olevan kiinnittynyt. Maaliskuun viimeinen päivä, aivan yllättäen, alkoi synnytys. Illalla syntyi täydellinen pieni poikavauvamme, helpon ja nopean synnytyksen jälkeen.

Sairaalassa vietimme vauvan kanssa viisi päivää. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotosalla olivat täynnä ihmetystä. Pientä hippusta tuli ihailtua ja ihmeteltyä pitkin päivää. Minun piti aloittaa maidon pumppaaminen, kun vauva aina nukahti rinnalle eikä jaksanut imeä niin että olisi saanut vatsansa täyteen. Imetyksen oheella vauva siis sai maitoa pullosta. Loppukuusta jätimme pumppaamista vähemmälle, kun vauva voimistui ja jaksoi imeä pitempään.

Huhtikuussa vietimme myös ihanan aurinkoisen pääsiäisen meillä kotona Kemissä. Vieraaksemme saapuivat äitini sekä veljeni. Siitä viikon päästä lähdimme Ranualle H:n vanhempien luo, maatilalle jossa mekin aikoinaan asuimme. Siellä Aada sai juosta vapaana ja me saimme nauttia ihanasta maaseudun rauhasta.

Ensimmäinen äitienpäiväni vietettin kotosalla syöden kakkua ja nautiskellen olostamme pienen perheemme kesken. H osti minulle äitienpäivälahjaksi Tove 100v- muumimukin. 

Toukokuu oli väsynyt kuukausi, siksi kuviakin löytyy siltä ajalta melko vähän. Vauva alkoi kärsiä voimakkaasta refluksista, mutta onneksi saimme siihen loppukuusta jo kovasti apua! Pian vauva alkoikin nukkua hiukan paremmin. Kuitenkin päiväunet olivat todella lyhyet ja niitä suostuttiin nukkumaan vain heijaavassa sylissä, sitterissä tai vaunuissa. Vähän vajaa kahden kuukauden ikäisenä vauva väläytti meille ihanan pienen hymynsä ensi kertaa!

Kesäkuu olikin meille juhlakuukausi. Pääosin kesäkuu meni ulkoillessa pitkiä vaunulenkkejä ja illalla katsellessa jalkapallon mm-kisoja. Tuolloin vauvakin kiinnostui kovasti telkkarista ja poikaa saikin olla koko ajan kääntämässä pois television ääreltä. Kesäkuussa vaaleat hiukseni muuttuivat nopealla päätöksellä punaiseksi ja tunsin heti oloni paljon virkeämmäksi. 

18.6 menimme H:n kanssa naimisiin maistraatissa ja perheemme sai käyttöönsä uuden sukunimen. Loppukuusta vietimme poikamme ristiäisiä kotonamme kymmenen hengen porukalla ja vauva sai nimekseen Hugo Julius! Ristiäispäivä oli todella aurinkoinen, ehkä jopa liiankin kuuma. Kolme kuukautta täytettyään Hugo sai ensimmäiset pistettävät rokotteet.

Hellettä hellettä hellettä! Sen ainakin muistan heinäkuusta, että se oli niiiiin hikistä aikaa! Sisällä ei voinut oikein olla, ulkonakaan ei ollut hyvä olla. Hugo itki kuumuutta, halusi syliin, halusi pois sylistä kun oli liian kuuma. Hyh, ei ole yhtään ikävä niitä helteitä. Oli kuitenkin Heinäkuussa paljon kivaakin. Kävimme koko perhe iltasella ilman viilentyessä kävelylenkeillä satamassa. Heinäkuussa tehtiin myös kaikenlaisia herkkuruokia kotosalla, jotka olisivat paljon rasvaisempia jos ne ostaisi kaupasta valmiina. Teimme reissun Rovaniemelle vanhempieni luokse, jossa Hugo pääsi uimaan ja saunomaan ensimmäistä kertaa! Minä taas kruisailin isäni kanssa hänen moottoripyörällään. Samaisella reissulla kävimme myös Kemijärvellä maakuntamatkailemassa päivän mutkin. 

Elokuussa meillä alkoi unihommat Hugon kanssa pikkuhiljaa helpottamaan. Hugo nukkui noin pari viikkoa täysiä yöunia ja me vanhemmat olimmekin virtaa täynnä. Elokuussa teimme viikon mittaisen reissun Ranualle minun mummoni luokse. Siellä vain oleskelimme ja nautimme olostamme. Saunoimme paljon rantasaunassa, kävimme uimassa, lenkkeilimme hiekkateitä pitkin ja hyysäsimme mummolan ihania lehmiä. Mummolasta siirryimmekin H:n vanhempien luo ja siellä olimme vielä pari yötä. Tutuista metsistä poimimme syksyn ensimmäiset mustikat, joita saimmekin nelisenkymmentä litraa. Olisihan tuota enemmänkin saatu. mutta tarvetta ei ollut.

Syyskussa alkoivat taas yöheräämiset parin tunnin välein sekä päiväunet menivät rikkonaisiksi. Syykuun alku meni aivan sumussa ja olin hiukan masentunutkin. Mikään ei tuntunut onnistuvan, olin itkuinen, väsynyt ja hermostuin helposti. Väsymystä piti sitten helpottaa herkkuruuilla. Loppukuusta aloimme kokeilla lääkärin suosituksesta soijamaitoa, joka helpottikin ihan heti! Poika muuttui ihan toiseksi vauvaksi, oli iloinen ja nukkui paljon paremmin. Kuitenkin hän heräsi 1-2 kertaa yössä, mutta se ei haitannut minua yhtään. Pääsin todella nauttimaan vauva-arjesta. Syyskuussa alkoi myös jäniksen metsästys ja me lähdimme koko porukka metsästysreissulle viikoksi Ranualle. Siellä teimme myös herkullista pihlajanmarjahyytelöä.

Kuun vaihteessa muutimme viikonlopun aikana Kemistä Ouluun. Aloin pikkuhiljaa laittaa uutta kotiamme ja olin niin onnellinen maiseman vaihdosta. Hugo siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, kun heräsi jokaiseen kääntymiseemme yöllä. Siirtyminen omaan huoneeseen sujui hyvin. Hugo nukkui 7-10h yössä heräämättä ja me olimme virtaa täynnä. Päivät olivat niin helppoja, kun Hugo oli iloinen ja hyvinvoiva. 

Lokakuun lopulla sairastuimme koko perhe sitkeään flunssaan, joka oli Hugolle ensimmäinen. Se olikin raskas viikko, kun kaikki olimme todella kipeitä ja väsyneitä. Flunssan myötä yöunet menivät taas rikkonaisiksi. Lokakuussa satoi maahan ensilumi.

Marraskuussa vietimme H:n ensimmäistä isänpäivää, joka oli oikein ihana ja onnistunut päivä. 7 kk ikäinen Hugo oppi istumaan horjahtamatta mihinkään suuntaan ja siitä lähtien lattialla köllöttely onkin ollut tylsää puuhaa. Pari viikkoa oli kulunut edellisestä flunssasta, joten olihan se aikakin saada uusi flunssa meidän kotiimme. Olimme taas koko perhe petipotilaina viikon verran. Loppukuusta H lähti koulutukseen Kokkolaan ja äitini tuli meille minun ja Hugon seuraksi viikoksi. Viikon aikana sisustimme äitini kanssa kotiamme, maalasimme pinnatuoleja, shoppailimme ja herkuttelimme. Viikon koulutuksen jälkeen H aloitti työt ja minä jäin Hugon kanssa kahdestaan kotiin. Marraskuussa innostuin kokeilemaan kaikkea uutta, mm. itsetehtyä maapähkinävoita sekä kotitekoista mysliä.

H oli päivät töissä ja me ulkoilimme Hugon ja Aadan kanssa paljon. Kävimme keinumassa ja leikkimässä ulkosalla, josta poika nautti kovasti. Päivät menivät nopeasti ja meillä meni hyvin kotosalla. Hugo teki jos mitä pikkupiruutta ja minä juoksin pää kolmantena jalkana pikku termiitin perässä. Aadan pedistä löysinkin pojan harva se päivä! Minä loihdin H:lle kaikenlaisia herkkuruokia, joten hänellä oli mukava tulla pitkän työpäivän jälkeen suoraan ruokapöytään. 

Joulukuussa pieni mies sai myös ikioman syöttötuolinsa ja siinä viihdyttiinkin alusta asti hyvin. Kahdeksan kuukauden iässä pojalle putkahtelikin ensimmäisiä hampaita ja niitä alettiinkin heti alusta alkaen pesemään aamuin illoin. 

Sitten tulikin se kauan odotettu Jouluaatto, Hugon ensimmäinen Joulu! Vietimme Joulun Rovaniemellä minun vanhempieni luona. Joulu oli ihana, tunnelmallinen ja me saimme rentoutua oikein kunnolla. Hugo oli ollut kilttinä lahjamäärän perusteella ja me H:n kanssa ei niin kilttejä. Uutta vuotta vietimme kotosalla perheen kesken syöden hyvin, katsellen raketteja sekä valoimme tinoja. Hugo katseli ikkunasta raketteja suu ammollaan ja höpisi jotakin omiaan. Hugon tinasta tuli ihan linnun näköinen. Lintu on suuren onnen merkki ja se tarkoittaa myös matkustamista.

Sellainen oli meidän vuotemme 2014! Saa nähdä mitä vuosi 2015 tuo tullessaan!