Hieman minusta...

Tervetuloa blogini pariin ensimmäiset lukijat, mukava saada heti alkuun lukijoita, tietääpähän ettei täällä ihan vain itselleen höpise ;) Vaikkakin tämä blogi on minulle sellainen julkinen päiväkirja, johon tulee kirjoiteltua kaikkea mahdollista mitä mielessä vain on. Tallentuuhan tänne aikojen saatossa asioita ja kuvia, joita on sitten myöhemmin mukava lueskella ja katsella, palautella mieltä takaisin menneisiin aikoihin.

Tämän postauksen aiheena on itseni esittely. Luulisi, että itsestään kertominen on helppoa hommaa, tietäähän itse parhaiten kuka oikein on. Jostain syystä minulle nämä esittelyt ovat aina olleet jotenkin hankalia toteuttaa. No, kokeillaan nyt kuitenkin :)

Odottavan aika on pitkä; pienoinen vauvamasu

Minä olen Iina, 22-vuotias nuori nainen Lapista. Asun rivitalokolmiossa yhdessä avopuolisoni ja 2-vuotiaan Aada-beaglemme kanssa. Koulutukseltani olen parturi-kampaaja, mutta ammatti on jäänyt vuosien varrella harrastusmuotoiseksi. Myyjän työtä päivittäistavarakaupoissa olen tehnyt viime vuosina. Olen aina viihtynyt hyvin ihmisten parissa; tykkään keskustella ihmisten kanssa ja auttaa heitä, joten palveluammatti on ollut minulle luonteva vaihtoehto. Olemme mieheni kanssa jo reilun parin vuoden ajan suunnitelleet omaa yritystä, ehkä sellainen mahdollisesti toteutuukin jonakin päivänä.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 3,5 vuotta. Olen asunut koko ikäni maalla, sitten muutimme mieheni kanssa Ouluun puoleksi vuodeksi. Oulussa keskustassa asuessa alkoi jotenkin kaupungin hälinä ja liiallinen sosiaalinen paine ahdistaa, joten muutimme mieheni kotitilalle asumaan. Asuimme aivan korvessa; lähimpään kauppaan oli 50 kilometriä, toiseen naapuriin oli matkaa 5 kilometriä ja toiseen 15 kilometriä. Talvella piti aurata itse kolmen kilomertin tieosuus. 

Maatilalla asuminen oli unelmieni täyttymys; meillä oli paljon omaa tilaa olla ja hengittää, joki meni aivan talon takana, metsästysmaat alkoivat omalta pihalta ja maalla oli muutenkin leppoisa, meille sopiva meininki. Viime keväänä myös toteutin pitkäaikaisen haaveeni; ostimme kaksi suomenhevostammaa. Lisäksi meille tuli kanoja ja kukko. Kävimme mieheni kanssa keväällä myös Kennelliiton koirankasvattajakurssin ja saimme kennelnimen; Aatelisen. Otimme beagleneidillemme Amor-nimisen urosbeaglen kaveriksi. Amor tuli meille sen takia, että Aada saa seuraa siitä ja meillä olisi kaksi koiraa metsästyskäyttöön. Jalostuksellisesti myös urosbeagle oli mitä mainioin, joten päätimme astuttaa Aadan Amorilla. Pian meillä olikin kotona kuusi ihanaa pientä koiranpentua. Pennut varattiinkin nopeasti ja ne kaikki löysivät ihanat kodit. Kaikilla pennuilla riistavietti tuntuu olevan kohdillaan. Sitten tapahtuikin asioita, joiden takia jouduimme luopumaan kaikesta. Näistä asioista kerron kuitenkin vähän tarkemmin jossakin toisessa postauksessa myöhemmin. Nykyinen kotimme löytyikin ihan kuin tilauksesta ja täällä on ainakin tällä hetkellä hyvä olla ja mukava asua. Asumme 10 kilomeriä kaupungista ja onhan täällä asuminen tietyllä tapaa huolettomampaa kuin maalla. Kuitenkin veri vetää edelleen takaisin maalle, ehkä jonakin päivänä palaamme maaseudun rauhaan takaisin.

Luonteeltani olen eloisa ja puhelias, kiltti ja sovitteleva, lempeä ja herkkä. Toisinaan olen kovapäinen, ehkä joskus jopa vähän jääräpäinen ja liiankin periksiantamaton. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan ole minussa niin hallitsevia, vaan tulevat esille vain tietyissä tilanteissa. Rohkaistunut olen kovastikin vuosien varrella, nuorena kun olin todella ujo ja arka ihmisten seurassa ja uusia asioita kohdatessa. Joskus saatan olla melkoinen sählääjä ja koheltaja, mutta pääasiassa osaan pitää asiat hyvin hallinnassa. Pidän aina mieleni avoimena ja koitan ottaa uudet asiat positiivisella asenteella vastaan, ilman ennakkoluuloja. Pyrin elämään elämääni päivä kerrallaan, murehtimatta menneitä ja liikaa suunnittelematta tulevaa. Teen monia ratkaisuja tunteella, mutta isojen asioiden kohdalla käytän järkipuoltakin sopivassa suhteessa.

Olen ollut koko ikäni todella eläinrakas. Kinusin lapsena vanhemmiltani aina jotakin uutta lemmikkiä, tosin hoidin kyllä sitten vastuullisesti joka ikisen lemmikin yhdessä äitini kanssa. Meillä on ollut kaneja, kissoja, koiria, rottia, marsuja, kilpikonnia, lisko, lintuja jne. Haaveena onkin vielä joku päivä omistaa koiran lisäksi hevosia, lampaita, kanoja, sikoja... Maatilan eläimet ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Lapsena hoidin innolla mummolassa lehmiä. Suurin haaveeni liittyykin tähän omaan pieneen maatilaan ja maalaistaloon, omavaraistalouteen ja ns. vanhanaikaiseen elämään.

Aada, meidän ihana pieni lellivauva

Harrastuksia minulla ei ole. Onpas vain tylsää, kun ei ole mitään harrastusta. No ei vain, minulla ei ole harrastuksia, koska kaikki asiat joita tykkään tehdä ovat minulle enemmänkin elämäntapa. Minulle ei tule koskaan sellaista stressiä tai pakkotunnetta, että nyt pitää lähteä harrastamaan, kun en ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Mielenkiinnonkohteeni säilyvät aina samoina, joskin eri kausina jokin asia saattaa kiinnostaa toista enemmän. Olen todella kiinnostunut kosmetiikasta ja meikkaamisesta, seuraan aktiivisesti trendejä ja kosmetiikkablogeja. Minulta löytyy itseltänikin ihan kattava varasto kosmetiikkaa, mutta en kuitenkaan ole ihminen joka meikkaisi joka päivä. Meikkaan aina silloin, kun saan inspiraation ja silloin teen meikin huolellisesti ja ajatuksen kanssa. Meikkaaminen on kuin minulle yksi taiteenlaji. Tietysti on myös päiviä, että teen pikaisesti meikkipohjan ja silmämeikin. Pitäähän tuota miesraukkaa sen verran armahtaa, ettei se joutuisi aina tuntitolkulla odottelemaan että olisin valmis lähtöön. Lisäksi innostun aika ajoin sisustamisesta. Silloin, kun saan inspiraation, seuraan sisustusblogeja ja suunnittelen oman asunnon sisustusta päässäni jatkuvasti. Sisustuksessa tykkään maalaisromanttisesta tyylistä yhdistettynä toimiviin nykyajan ratkaisuihin. Ratsastusta olen harrastanut reilut kymmenen vuotta epäsäännöllisesti, mutta omistaessani kaksi viriiliä suomenhevostammaa, sai kyllä ratsastaa niin paljon kuin jaksoi.

Aada ja syksyn ensimmäinen jänis

Minusta löytyy myös sisältäni erähenkisyyttä valtavasti. Nautin suunnattomasti veneilystä ja kalastuksesta, miehen kanssa metsästämme yhdessä (tosin Aada ne jänikset ajaa) ja alkusyksy menee aina marjastaessa ja sienestäessä. Löytyy meiltä oma asuntovaunukin, joka mahdollistaa yöpymiset monessa eri paikassa, jonne ei muuten voisi jäädä pitemmäksi aikaa. Haaveenamme onkin päästä viettämään koko kesä Inarille tai vaikkapa Pohjois-Norjaan. 

Onko täällä muita erähenkisiä mammoja?

Elämänarvoistani tärkein ja minulle merkittävin on perhe. Minulle perheeni on aina kaikki kaikessa, haluan että siihen kuuluvilla on hyvä ja turvallinen olla. Arvostan suuresti omaa vapaata aikaa, mahdollisuutta elää vapaasti, olla pois oravanpyörästä ja tehdä asioita joista nautin, ilman että joku on määräämässä etten voisi elää näin. Minut saa onnelliseksi elämän yksinkertaiset asiat. En tavoittele mitään maallista mammonaa, vaan osaan nauttia luonnon tarjoamista kokemuksista ja mahdollisuuksista. Raha on minulle aina ollut vain pakollinen paha, nykyaikainen selviytymiskeino. Voisin hyvinkin elää elämääni kuin ennen vanhaan, en kaipaa nyky-yhteiskunnasta juuri mitään. Omilla valinnoillani koetan pikkuhiljaa saada elämäni lähemmäs toivomaani, mutta tällä hetkellä näin on hyvä olla. 

Suomenhevosemme laiduntavat vapaana pihamaalla