Raskausviikko 34+0: Perhevalmennus vol. 2

Vauvamasu, Rv. 34+0

Täällä pyöräytettiin  eilen käyntiin 35. raskausviikko! Taas on Hippu viikon verran vanhempi ja vahvempi. Painoa sikiöltä näillä viikoilla löytyy noin 2300g ja pituutta noin 41cm. Hurjaa ajatella, että Hippu painaa ja on pituudeltaan kohta saman verran kuin mitä minä olin syntyessäni. 34 viikon täyttymistä odottelinkin kuin kuuta nousevaa ja se onkin ikään kuin raskauteni yksi tärkeimmistä etapeista. Kaksi viikkoa sitten jännitin sairaalassa, että pääsemmekö näin pitkälle. Jos Hippu olisi päättänyt syntyä alle 34 viikkoisena, olisimme joutuneet synnyttämään Oulun Yliopistollisessa sairaalassa enkä sitä halunnut. Nyt jos vauva päättää syntyä, saan synnyttää täällä Kemissä. 

Supistukset ovat rauhoittuneet, mutta edelleen kivuttomia supistuksia tulee pitkin päivää jonkin verran, joskus ihan levossakin. Autossa istuminen on aivan hirveää. Joudun istumaan ihan ihmeellisessä asennossa tököttäen enkä pysty liikahtamaan mihinkään, ettei vain tulisi supistuksia. Ne sitten ovat ikävän tuntoisia automatkalla. Kotityöt ovat lähinnä pölyjen pyyhkimistä ja kevyttä ruuanlaittoa, H hoitaa imuroimisen ja raskaiden asioiden nostelun. Onneksi hän on ollut mukavasti apuna, eikä minun ole tarvinnut huolehtia ja hoitaa asioita joita en nyt kykene tekemään. Vaikka supistukset ovatkin vähentyneet, johtuu se ihan täysin siitä että lepään nykyään todella paljon. Heti jos teen jotakin niin kuin ennen, muuttuu olotila paljon tukalammaksi ja vatsaa kiristää todella paljon. 

Kyllähän se hieman meinaa mielen päälle ottaa, kun ei oikein kykene enää tekemään niin kuin ennen ja kovasti haluttaisi kuitenkin touhuta vielä. Onneksi kuitenkin pikku jutuistakin tulee hyvä mieli ja aina kyllä keksii jotakin pientä näperreltävää. En vain jotenkin olisi uskonut, että menen näin pian tällaiseen tilaan. No, koskaan ei voi etukäteen tietää.

Muuten oloni on oikein hyvä, saan nukutuksikin ihan hyvin. Mitään paikkaa ei varsinaisesti kolota, mitä nyt pieniä liitoskipuja on ja selkä välillä kipuilee. Henkinen puolikin alkaa olla taas aika hyvin koottuna, enkä enää itkeskele tai turhaudu joka asiasta. Voisi sanoa pikku jutuista huolimatta, että voin aika hyvin. 

Hippu potkii edelleen hirveän paljon ja todella lujasti! Potkusarjoja tulee edelleen alkuillasta ja yöllä, mutta päivällä se nukkuu mukavan pitkiäkin aikoja ja on muutenkin liikkeissään paljon rauhallisempi. Hikkaamista on ollut viime päivinä aika paljon, vauva riepu. 

Maidontulo rinnoista on vähentynyt onneksi sitten sairaalareissun jälkeen, mutta on minulla nyt muutamana aamuna aivan hulahtanut rinnoista maitoa joten varmaan se pitää hankkia sitten jotkut hyvät liivit yöksikin ja niihin suojat. Mitenhän opin nukkumaan rintaliivit päällä.. Toivottavasti ne eivät sitten heikennä yöunia. Ei vain ole kiva, että yöpaita ja lakana on ihan märkiä tahroja täynnä aamulla herätessä. Toivottavasti tätä maitoa tulee sitten hyvin, kun pienokainen syntyy. 

Eilen meillä oli myös meille toinen perhevalmennus. Siellä käsiteltiin vauvan hoitoon liittyviä asioita. Perhevalmennuksen vetäjänä oli meidän oma neuvolan täti, mikä oli kyllä mukavaa. Ehdittiin paljon jutella hänen kanssaan, ennen kuin valmennus alkoi. Valmennuksesta jäi edelliskertaa paljon enemmän käteen, vaikkakin hyvin pintapuolisesti käytiin vauvan hoitoon liittyvät asiat läpi. Uskoisin, että siitä kuitenkin on hyötyä siinä vaiheessa kun ensimmäisiä kertoja hoidamme vauvaa. Jos silloin kuulisin nuo asiat ensimmäisen kerran, saattaisi ne unohtua heti jännityksen takia. 

Minua on hieman mietittytänytkin se, miten osaan hoitaa vauvaa. No, tietysti jokainen vanhempi osaa lastaan hoitaa, sehän on ihan selvä mutta tietynlaista epävarmuutta on kyllä havaittavissa omalla kohdallani. Eihän se lastenhoito mitään rakettitiedettä ole, mutta itselläni ei ole kovinkaan paljoa kokemuksia pienistä vauvoista. Olen minä serkkujani hoitanut joskus heidän äitinsä kanssa, mutta en ole koskaan ollut vastuussa pienestä vauvasta. Yritän kuitenkin luottaa siihen, että sairaalassa saamme hyvät eväät alkuun ja opimme sitten itse vauvamme kanssa, mikä on hänelle ja meille parasta ja sopivin tapa. 

Eilen loppui myös vuodelepo ja saan nyt pikkuisen sitten tehdä enemmän oman vointini mukaan. Lähdemme tänään käymään Ikeassa shoppailemassa mm. vauvalle pinnasänky ja muita juttuja ja kotiinkin pitäisi muutama asia löytää. Lisäksi minun pitää käydä parissa vaatekaupassa ja on muitakin asioita mitä pitäisi hoitaa. Minun äitini tuleekin parin tunnin päästä ja lähdemme sitten kolmestaan kauppoja kiertelemään. Tarkoituksena olisi ottaa oikein rennosti shoppailureissu ja ihan minun vointini ja jaksamiseni mukaan. Käydään myös syömässä jossakin kivassa paikassa, joten siellä onkin sitten hyvä väli vähän levähtää. Eniten jännitän automatkaa, kun minulla on ollut viime automatkat melko hankala olla. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja jaksan koko ostosreissun ilman sen suurempia supisteluja. Illalla täytyy sitten levähtää kunnolla ettei vain tulisi enää niitä kipeitä supistuksia. 

Perjantaina meillä olisikin taas neuvolakäynti ja voisin siitä sitten tehdä postauksen ja samalla esitellä teille H:n siskon hankkimat muutamat vaatteet Hipulle. Kunertin vauvanvaunujakin olen nyt päässyt loskasäässä kokeilemaan, joten niistäkin on tulossa sitä esittelyä ja arvostelua ihan lähipäivinä kunhan vain saisin sen aikaseksi teille rustata!