Takaisin blogin pariin

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Blogista tuli pidettyä kolmisen kuukautta taukoa, mutta koko ajan oli suuri kaipuu tänne takaisin kirjoittelemaan. Etenkin, kun kävijöitä oli joka päivä reilut 200, vaikutti suuresti siihen että päätin vain etsiä sopivia hetkiä päivästäni jolloin voisin taas kirjoitella blogiin. Koko ajan halusin tänne kirjoittelemaan, mutta kuluneet kuukaudet olivat vain niin kiireisiä että asiat olivat vain pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Uskon, että tauko teki ihan hyvää, sillä nyt olen aivan uudella innolla palaamassa blogin pariin ja paljon uusia ideoita on ehtinyt tulla tässä tauon aikana mieleen. 

Mitäs meille on sitten tapahtunut tässä kolmen kuukauden aikana. Hugon kehityksessä on tapahtunut todella suuria harppauksia eteen päin, mutta pojasta ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen. Pojalle on tapahtunut niin paljon juttuja, että ne ovat parempi kirjoittaa ihan erikseen.

Heti Hugon 1 vuotissynttäreiden jälkeen aloimme pakkailla kamppeita kasaan ja tekemään muuttoa. Pitkään oli mielessä kytenyt, että haluaisimme vaihtaa maisemaa. Oulu ei tuntunut omalta kaupungilta ja halusimme jonnekin lähemmäs luontoa. Paikkakunnanvaihdos vahvistui, kun H sai tiedon töistä, että voi siirtyä toiselle paikkakunnalle tekemään työtään. Kemijärvi tuntui meille sopivalta paikalta ja aloimme selvitellä siellä vapaana olevia asuntoja.

Kemijärven kunnalta saimme sitten aika pian tiedon, että meille olisi varattu sieltä rivitaloasunto. Kunnan virkailija kertoi, että asunto on vasta remontoitu, hyvässä kunnossa kauttaaltaan ja mukavassa taloyhtiössä. Olimme innolla lähdössä kohti uutta kotia.

Huhtikuun puolessa välissä muuttoauto starttasi kohti Kemijärveä ja meillä oli kyydissä oikeastaan kaikki meidän kotoamme. Muutama pikku juttu jätettiin vielä Ouluun, jotka H hakisi myöhemmin erikseen. Pysähdyimme yhdeksi yöksi isäni luokse Rovaniemelle ja seuraavana päivänä ajelimme Kemijärvelle. 

Järkytys oli suuri, kun menimme katsomaan meille varattua kotia. Asunto oli aivan kauheassa kunnossa, aivan kuin jokin huumeluola. Paniikki iski, että mitä nyt teemme. Kerroimme kiinteistönhoitajalle, joka asuntoa meille näytti, että meille kerrottiin asunnon olevan hyväkuntoinen ja vasta remontoitu. Hän vain naureskeli "ei näitä kyllä ole koskaan remontoitu". Kävimme hänen kanssaan katsomassa vielä muutamaa muuta rivitaloasuntoa ja koko ajan niiden kunto meni vain kauheammaksi. 

Itkeskelin autossamme, mietin että joudummeko tosissaan muuttamaan johonkin näistä läävistä. Olin vihainen itselleni, kun olin mennyt luottamaan toisen sanaan, että asunto olisi oikeasti hyväkuntoinen ja remontoitu. Soitimme vihaisen puhelun Kemijärven kuntaan, että olemme nyt heidän takia ihan tyhjän päällä. Sieltä tuli vain vastaukseksi "No, nyt on joku virkailija antanut väärää tietoa. Ei meillä ole varaa pitää näitä asuntoja kunnossa."

Katsoin Hugoa ja oloni meni vain pahemmaksi. Eikö meillä ole tarjota tuolle pienelle pojalle asuinkelpoista ja turvallista kotia. Mihin ihmeeseen me nyt menemme? Päätimme käydä syömässä, vaihtamassa Hugon vaipan ja vähän hengähtämässä. Vatsa täynnä oli paljon helpompi ajatella. Soitin isälleni ja kysyin, että voisimmeko asua heidän luonaan sen ajan että löydämme uuden kodin. Se sopi isälleni oikein hyvin ja hänen autotalliinsa mahtuivat kaikki meidän tavaramme.

H lähti seuraavalla viikolla viikoksi työreissulle Kajaaniin. Me olimme Hugon kanssa sen viikon äitini luona, koska hän asuu ihan lähellä isääni. Viikko meni etsiskellessä uutta kotia ja sellainen löytyikin pian. Kemijärvelle ei ollut enää mitään mieltä mennä, joten katselin sitten asuntoja kauttaaltaan Lapista ja Pohjoispohjanmaalta. Kuusamosta sitten vihdoinkin löytyi ihana luhtitalon alakerran huoneisto meille.

H palasi työreissultaan ja lähdimme katsomaan vielä paikan päälle mahdollisesti tulevaa kotiamme. Enää en uskaltanut luottaa kuviin ja toisen sanomaan. Jännitin ihan hirveästi asuntonäyttöä, olin aivan hermona. Oli suuri helpotus, kun asunto osoittautui todella hyväkuntoiseksi, juuri meille sopivaksi. Kaksikerroksisen luhtitalon päätyasunto omalla saunalla ja Aadallekin oli sopiva paikka takapihalla. Pihapiiri vaikutti mukavalle ja rauhalliselle sekä asuinsijainti muutenkin ihanteellinen. Luontoa ja rauhaa ympärillä, mutta kuitenkin ruokakaupat ja muut tarvittavat liikkeet ihan kävelymatkan päässä. Olin niin onnellinen, että lysähdin vain istumaan uuden kotimme olohuoneen lattialle itkemään!

Uuden kodin pihalla hiekkaleikeissä

Muuttoa aloimme tehdä samantien ja kotiuduimmekin heti niin hyvin. Vihdoinkin meillä oli ihana koti hyvällä paikalla. Niin ne asiat vain järjestyivät, vaikka ehtikin jo tuntua että kaikki suunnitelmat menivät ihan pilalle. Asunto tuntui kyllä heti kodilta ja viihdyimme kaikki hyvin. Kotia ollaankin sisustettu kovasti, uutta hankittu ja vanhaa tuunattu. Kodin laittoon on mennyt paljon aikaa, mutta se on ollut kyllä tosi kivaa puuhaa. Näistä tuunaushommista teen erikseen myös postauksia ja kotipostauksiakin on varmasti tulossa myöhemmin!

Isin kanssa kasaamassa pöytää

H:lla oli kiireistä töissä ja hän lähti taas viikon työreissulle, tällä kertaa Kuopioon. Äitini tuli ensiksi laittamaan meille minun kanssani kotiamme ja sitten lähdimme Hugon kanssa hänen mukaansa Rovaniemelle. H tuli viikon jälkeen hakemaan meidät Rovaniemeltä takaisin Kuusamoon. 

                                   

Kesäkuun alussa kävimme ylioppilasjuhlissa ja vietimme aikaa Rovaniemellä. Nautimme muutamasta kesäisestä päivästä siellä. Kävimme pari viikkoa olemassa kotosalla ja sitten suuntasimmekin Juhannuksen viettoon Ranualle mökille. Siellä olivat myös Hugon mummo ja ukki. Siellä olimme viikon. Ja vain olimme. Hengähdimme, kun viime viikot olivat olleet niin hektisiä.

Hugo mökillä

Hugo nautti valtavasti mummolassa olemisesta. Vietimme pitkiä aikoja ulkona touhuskellen, ihmettelimme oravan ja kärpän poikasia, saunoimme, söimme grilliruokaa ja nukuimme pitkiä päiväunia. H kävi Ranuallakin päivisin töissä. 

Juhannuksen jälkeen olimme koko perhe viikon kotosalla. Juhlimme 1 vuotishääpäiväämme ja vietimme aikaa perheen kesken. Kunnes taas H:lla tuli työviikko eteen ja hän lähti viikoksi taas Kuopioon. Hugo oli tuon viikon vähän hämillään ja itkuisempi, häneen selvästi vaikutti se että isi on poissa kotoa. Tietysti se vaikutti myös minuun ja olin kovin väsynyt. Juttelimme H:n kanssa puhelimessa, että sopiiko tällainen työ meidän perheellemme. Hänelläkään ei ollut hyvä olla vähä väliä meistä erossa ja reissata ympäri Suomea.

Pieni onnellinen poika järven rannalla

Pienen sumplimisen jälkeen tilanne on nyt se, että H on meidän kanssamme enemmän kotosalla eikä enää tee reissutyötä. Ollaan kaikki nyt niin paljon onnellisempia, etenkin Hugo on aivan yhtä hymyä. Nyt on taas aikaa olla perheen kesken ja tehdä kaikkea kivaa. Ollaankin reissailtu vähän kodin lähellä ja käyneet katselemassa kauniita paikkoja. Ollaan vain istuskeltu puiston penkillä ja syöty pehmistä. Ollaan leikitty koko perhe yhdessä ja nautittu yhdessä olosta. Tällä hetkellä ollaan Ranualla mökillä ja täällä ovat myös Hugon mummo ja ukki. Tällä hetkellä me ollaan kaikki niin onnellisia, nyt on kaikki hyvin!