Lapin reissu

Lyhyenkin reissun jälkeen täytyy aina vain todeta, että kotona on mukavaa! Vauvan kanssa lyhytkin reissu vaatii suunnittelua ja hirveän määrän tavaraa. Nyt ollaan pari päivää nukuttu univelkoja pois ja toivuttu reissaamisesta, joten jaksoin taas palata blogin pariin. 

Lähdettiin keskiviikkona suuntaamaan kohti Rovaniemeä minun äitini luokse. Meillä oli tarkoitus samana päivänä vielä ajella Kemijärvelle katsomaan yhtä omakotitaloa. Talon omistaja ilmoittikin matkalla, että kävisikö meille näyttö torstaille. Suunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta kävihän se. 

Enon sylissä ihmetellään...

...Sitten kohta naureskellaan

Mentiin sitten äitini luokse ja viihdyttiinkin siellä useampi tunti. Hugo leikki enon kanssa, naureskeli ja hassutteli. Mummo (äitini) hössötti hirveänä pojan kimpussa ja oli aivan onnesta soikeana, kun tulimme kylästelemään. Minulla olikin helppoa, kun Hugolla oli sylejä ja viihdyttäjiä. Aika pian syönnin ja leikkien jälkeen Hugo nukahtikin mummon sängylle. Seurasin pojan lähellä koko ajan hänen unta, ettei hän vain unissaan liikkuisi ja tipahtaisi sängyltä.

Päiväunilla mummon sängyssä

Hugon nukkuessa me aikuiset söimme terveellisesti ranskalaisia ja makkaraa. Sitten piti vielä herkutella jäätelöllä. Äitin kanssa höpöttelimme kaikkia naisten juttuja ja äiti antoi minulle pussillisen hänelle pieneksi menneitä vaatteita. Äitini pukeutuu jopa nuorekkaammin kuin minä, joten hänen vaatekaapistaan löytyy yllättävän paljon minullekin sopivia vaatteita.

Äitin luota lähdimme iltasella ajelemaan joen toiselle puolelle, jossa isäni asustelee uuden vaimonsa kanssa. Siellä sitten vietettiin iltaa; herkuteltiin, juteltiin ja maisteltiin viiniä. Tulikin herkuteltua isäni vaimon tekemillä leivoksilla niin, että massu oli aivan järkyttävän täynnä!

Tuoretta omenapiirakkaa ja vaniljavaahtoa

Herkuttelua

Paahtavan kuuma aurinko oli paistanut koko päivän, joten lähdimme käymään uimassa. Hugokin kävi vähän pulahtamassa joessa. Yllättävän rennosti ja rauhallisesti poika kuitenkin veden otti. Ilmeisesti äidin sylissä oli turvallista. Vesi oli +22 asteista ja Hugo oli siellä vain pari minuuttia. 

Uimassa lapsuuteni jokirannassa

Hugo ensimmäistä kertaa luonnonvedessä

Uimisen jälkeen pääsimme saunomaan. Isäni sauna on aivan huippuhyvä ja siellä saa kyllä niin ihanan pehmeät löylyt. Hugokin kävi istumassa sylissäni lauteilla muutaman minuutin ajan. Näytti poika nauttivan lämmöstä. Löylyä ei kuitenkaan heitetty yhtään. 

Pesin saunan jälkeen Hugon suihkussa ja annoin hänet isälleni, jotta hän pukisi vauvan ja juottaisi iltamaidon. Me H:n kanssa saimme vielä jatkaa rauhassa saunomista, kun isäni vaimonsa kanssa hoiti poikaa. Olikin mukavaa pitkästä aikaa saunoa oikein rauhassa, eikä tarvinnut koko ajan huolehtia ja kuunnella että herääkö Hugo.

Väsynyt pieni poika

Hugo olikin jo nukahtanut, kun tulimme saunasta. Aada kyttäsi koko ajan saunan oven takana, hänelläkin olisi hirveästi haluttanut saunomaan kun on tottunut aina mökillä saunomaan meidän kanssamme. Saunan jälkeen muut vielä joivat vähän viiniä, mutta minä pysyin mehulinjalla jotta voisin tarvittaessa imettää poikaa yöllä. Iltapalan jälkeen olimme jo ihan sippi, joten kävimme nukkumaan. Hugo nukkui yön ensin viisi tuntia, sitten kaksi ja vielä tunnin verran. 

Aada kyttäämässä saunaan pääsyä

Kantokopassa nukuttaa mukavasti

Torstaiaamuna heräilimme yhdeksän aikoihin aamupuurolle. Aloin laittautumaan ja lähdimme suuntaamaan kohti Kemijärveä isäni autolla. Isäni lähti matkaan katsomaan taloa, koska hänellä rakennusmiehenä on kokemusta taloista ja niiden rakenteista. Olimme ajaneet muutaman kilometrin, kunnes Hugo äkisti isot kakat vaippaan. Pysähdyimme huoltoasemalle pesemään pojan pepun ja vaihtamaan puhtaan vaipan. Sen jälkeen Hugo alkoikin itkeskellä, joten annoin hänelle maitoa. Maidon jälkeen vauva nukahtikin ja nukkui Kemijärvelle saakka.

Matkalla kohti Kemijärveä

Hugo nukkui tyytyväisenä melkein koko matkan 

Talosta, jota menimme sinne katsomaan, sen verran että myyjä sanoi sen olevan hyväkuntoinen ja kuvista se näyttikin hyväkuntoiselta. Siellä haisi tupakka, katto oli onnettomassa kunnossa, huoneet kaipasivat pikaisesti pintaremonttia, laattoja oli haljennut kylppäristä ja siellä haisi aivan märkä koira. Talon piti myyjän mukaan sijaita erittäin rauhallisella alueella. No, rauhallista siellä ei ainakaan ollut. Iso tie kulki aivan talon vierestä. 

Kemijärveä

Kemijärvellä kävimme vielä kahvilla ja ihastelemassa maisemia. Ihastuin kauniisiin maisemiin, järvinäkymään, vaaroihin... Oikeastaan ihan kaikkeen mitä siellä oli! Pieni paikkahan se on, mutta aivan kaikki tarvittavat palvelut saatavilla. 

Kemijärveä

Rovaniemelle tulimme toisen reitin kautta ja kävimme katsomassa päältä päin erästä rivitaloasuntoa, joka oli myynnissä. Se näytti oikein hyvälle ja sijaitsi aivan järven rannalla. Se olisi muuten meille oikein mukava asuinpaikka ja koti, mutta ensisijaisesti etsimme omakotitaloa.

Hugo alkoi puolessa välissä paluumatkaa itkeskelemään ja olemaan levoton. Tarjosin pojalle mangopilttiä ensimmäistä kertaa, mutta sille hän vain irvisteli. Kävin ostamassa eräästä kyläkaupasta porkkana-peruna- pilttiä. Ei sekään oikein kelvannut, kun Hugo on tottunut kotitekoisiin soseisiin. Muutama lusikallinen sentään upposi ja 100 milliä maitoa. Syönnin päälle olikin hyvä ottaa sitten pitkät iltapäiväunet.

Rovaniemellä käväsimme vielä ruokakaupassa hakemassa Hugolle vaippoja, maitoa ja isäni kotiin ruokaa. Poikkesin vauvanvaateosastolle ja löysin aivan ihanan muumibodyn 68 koossa. Body on pehmeää ja laadukasta kangasta ja valmistuttaja on siis Moomin characters. Ensimmäinen vaate, jonka ostin Hugolle aivan oikeasta kaupasta! Sukulaiset ovat niin hyvin hoitaneet tuon pojan vaatetuksen kuntoon, että minun ei ole tarvinnut kuin muutamia housuja ostaa kirpputorilta. Tosin ne kirppishousutkin ovat olleet uusia. 

Muumibody, kokoa 68

Ihana muumikuosi

Sitten mentiikin isäni ja hänen vaimonsa kotiin. Olimme aivan väsyneitä reissusta ja oli ihanaa istua suoraan valmiiseen pöytään. Ruokana oli uusia perunoita, yrttimarinoitua porsaan ulkofilettä sekä fetasalaattia. Jälkkäriksi isäni paistoi muurinpohjalättyjä, joita söimme omatekoisen mansikkahillon ja vaniljavaahdon kanssa. 

Ruuan jälkeen nautiskelimme H:n ja Hugon kanssa ihanasta säästä pihakeinussa. Hugo katseli ihmeissään ympärille, kun oli niin paljon nähtävää. Poika oli todella nätisti pitkän aikaa, kun tuntui olevan ulkona hänellekin virikkeitä. 

Suihkulähde ja kukkapenkkiä

Äiti ja poika pihakeinussa

Aadallakin oli reissussa pikkuisen hienompi koppi, entä kotona

Illalla yhdeksän aikoihin isäni huomasi, että lähdetään käymään hänen moottoripyörällään ajelemassa. No, ei muuta kuin kamppeet niskaan ja menoksi! Kävimme noin neljänkymmenen kilometrin lenkin. Ajelimme eräässä kauniissa maalaiskylässä, kävimme katselemassa hevosia sekä ylämaankarjaa. Kaupungin kautta sitten ajelimme takaisin isäni luokse ja kävimme tulomatkalla tankilla.

Iskän kanssa motskariajelulle lähdössä

Motskariajelun jälkeen olin jo niin väsynyt, etten jaksanut enää käydä edes suihkussa. Tein pikaiset iltatoimet ja syötin Hugon. Kävimme kymmenen jälkeen H:n ja Hugon kanssa nukkumaan. 

Perjantaina heräilimme taas yhdeksän aikoihin aamupuurolle. Isäni hössötti Hugon kanssa ja nauratti poikaa, joten sain syödä puuroni ihan rauhassa. Isäni ehdotti, että voisimme H:n kanssa käydä aamu-uinnilla ihan rauhassa ja hän voisi sillä aikaa olla Hugon kanssa. Mehän tartuimme tarjoukseen ja lähdimme uimaan. Oli kivaa uida pitkään ja nautiskella lämpimästä jokivedestä, joka kuitenkin raikasti mukavasti helteen keskellä. 

Uimme noin puolisen tuntia ja isäni kodille palatessamme, leikki Hugo tyytyväisenä pappansa kanssa leluilla. Olivat kuulemma pärjänneet hienosti. Isästäni näki kuinka hänestä oli mukavaa olla tyttärenpojan kanssa aivan kaksistaan. Oli mukava huomata isässäni tällaisen lämpimän ja välittävän puolen.

Kahden aikoihin päivällä aloimme pakkailemaan tavaroitamme ja tekemään kotimatkaa. Ajelimme toista reittiä kotiin ja emme pitäneet mitään kiirettä, vaan katselimme maisemia kun Hugokin nukkui tyytyväisenä. Päästessämme kaupunkiin poikkesimme Scanburgerilta hakemassa ateriat kotiin, ettei tarvinnut alkaa laittamaan enää ruokaa. Kyllä se grilliruoka ihan hyvälle maistui pitkästä aikaa, vaikka onhan tietysti se itsetehty aina parempaa. Hugokin nukkui tyytyväisenä, niin sain nautiskella ateriastani ihan rauhassa.

Grilliruokaa Scanburgerilta

Ruuan jälkeen alkoikin väsyttämään, mutta Hugo heräili. Otin pojan vierelleni sänkyyn ja annoin hänen olla rinnallani. Hugo nukahtikin rinnalle melkein heti uudelleen ja nukuimme parin tunnin myöhäiset päiväunet.

Reissu oli oikein mukava ja onnistunut. Hugo ja Aada pärjäsivät hienosti ja olivat oikein nätisti. Oli ihanaa saada pitkästä aikaa syödä rauhassa, olla hetki ilman että pitäisi koko ajan kantaa vauvaa sekä saada H:n kanssa vähän yhteistä laatuaikaa. Pienenkin hetken, kun olin Hugosta erossa, oli tullut jo ikävä ja poikaa piti suukotella ja halailla. On se oma perhe vaan niin rakas <3