Ensimmäinen ultraäänitutkimus

Profiilikuva meidän pienestä Hipusta

Jännittävä ja mielenkiintoinen päivä takana. Viime yönä ei tullut oikein unikaan, kun tämä päivä oli niin kovasti mielessä. Ajatuksissa pyöri kaikkea sekalaista; onko siellä edes ketään? Onko vauvalla kaikki hyvin? Mitä jos jotakin poikkeavaa löytyy? Entä jos en heidän mielestä ole jotenkin sopiva äidiksi tai jos minua kohdellaan siellä huonosti ja pitävät minua nuorena tytönhupakkona. 

Heräsin aamulla hyvissä ajoin valmistautumaan, että ollaan varmasti ajoissa. Meillä oli aika naisten poliklinikalle klo. 12.30 ja olimme siellä puoli tuntia ajoissa, jotta ehdimme varmasti löytää paikka. Minä ainakin onnistun aina hienosti eksymään sairaaloissa. :) Kävin ilmoittautumassa ja annoin esitietolomakkeeni vastaanottoon. Sitten menimme mieheni kanssa odottelemaan vuoroamme. Siellä olikin yhtäaikaa useampi pariskunta odottelemassa vuoroaan, joten meidätkin otettiin vastaan paljon myöhemmin kuin aikamme oli. Mielelläni kuitenkin jonotin vuoroani, kun tiesin mitä kohta näemme. 

Sitten kuulimmekin sukunimeni ja minulla nousi heti hurja jännitys pintaan. Meitä vastassa oli nuorehko mukavan oloinen lääkäri ja hoitaja. Ensin minulta kyseltiin vähän kysymyksiä raskauteen ja sen tuntemuksiin liittyen sekä perustietoja ja sairauksia. Sitten minulle tehtiin normaali gynekologinen tutkimus, tarkastettiin myös kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanne. Kohdunsuu oli kiinni ja kohdunkaula täysmittainen. 

Minulle oli tarkoitus tehdä ultraäänitutkimus alakautta, mutta lääkärin tunnustellessa vatsaani hän meinasi, että raskaus on jo selvästi niin pitkällä että ultrataan päältä. Hän ultrasi sikiön nopeasti, otti mitat pääpiirteittäin ja sai viikoiksi 20+2! Olimme aivan hämillään, 20 viikkoa, sehän on jo puolivälissä!! Ei ihmekään, että potkut ovat tuntuneet jo hyvin. Vilkaisin nopeasti mieheeni päin, joka hymyili kuultuaan vauvan viikot. Lääkäri päätti, kun raskaus on jo näin pitkällä, että tehdään samalla rakenneultrakin. Ultraäänilaite, jolla rakenneultra tehtäsiin, oli toisessa huoneessa joten meidän täytyi palata takaisin odotusaulaan odottamaan vuoroamme. 

Menimme mieheni kanssa käytävään ja hän kertoi että hänellä on heikko olo. Hän istahti alas ja oli aivan hiestä märkä. Miehelläni on kova sairaalakammo ennestään ja nyt sitten jännittävä hetki yhdistettynä todella jumissa oleviin hartioihin, ei hänellä oikein kunnolla veri kiertänyt ja tuli siten heikko olo. Mieheni meni vessaan ja laski ranteisiinsa kylmää vettä ja pesi kasvonsa kylmällä vedellä. Sitten kävimme juomassa kanttiinissa mehut ja syömässä pullat. Miehenkin olo helpottui. Hänellä on lapsuudesta asti ollut erittäin paha sairaalakammo ja nyt sitten kaikki sairaalan hajut ja välineet toivat hänelle tuon tunteen. Ja meinasi hän, että saattoi olla niin jännittynytkin koko tilanteesta. 

Onko täällä muita sairaalakammoisia? Minkälaisia oireita se on teille aiheuttanut?

Odottelimme vuoroamme reilun tunnin, kunnes pääsimme toiseen ultraushuoneeseen. Siellä meitä odottikin neljä lääkäriä. Heillä oli aivan upouusi ultraäänilaite, joten yksi lääkäri opasti muita käyttämään sitä. Sitten aloitettiinkin tutkimus vatsani päältä. Uudella laitteella vauva näkyi erittäin hyvin. Oli todella mielenkiintoista katsella ihanaa pientä sikiötä, joka liikkui hurjasti vatsassani, imi peukaloaan, hikotteli ja sitkutteli jaloillaan. Pääsimme näkemään vauvamme upeista kuvakulmista, kun lääkärit testailivat laitteen 3D ominaisuutta. Kovasti he puhuivat toisilleen lääkärikieltä ja me mieheni kanssa kuuntelimme kiinnostuneena. Kysyin tässä välissä mieheltäni; "onko heikko olo?", eikä kuulemma ollut. 

Sitten vaihtui lääkäreillä harjoitteluvuoro ja aloitettiin varsinainen rakenneultraus. Vauva tutkittiin erittäin perusteellisesti ja pikkutarkasti päästä varpaisiin. Katsottiin aivot läpi, rinnan ja vatsan seutu, suolisto, luut... Ihan kaikki. Kaikesta mahdollisesta otettiin raportit ja joka ikinen paikka tutkittiin läpikotaisin. Yksi lääkäreistä tulkkasi meille, mistä tutkimusta tekevä lääkäri milläkin hetkellä puhui. Vauvasta ei löytynyt mitään poikkeavaa, kaikki vastasivat rakenteellisesti raskausviikkoa 20. Muutamasta asiasta lääkäri sanoi, että " erinomaisen hyvät / todella kehittyneet viikkoihin nähden". Meille jäi vain epäselväksi, että mitä nämä olivat, koska hän puhui niistä lääkärikielellä. Lapsivettäkin oli hyvin ja vauva oli todella liikkuvaa ja reipasta sorttia. 

Itse tutkimus kesti noin puoli tuntia, mutta minua ultrattiin tunnin verran, kun lääkärit harjoittelivat laitteen käyttöä. Sitten mieheni kysyikin vielä, että "näkyykö onko tyttö vai poika?". Lääkäri katsoi vauvan pepun seudun ja varovaisesti lupaili tyttöä. Kikkeliä tai kiveksiä ei näkynyt, mutta toisaalta ne eivät välttämättä vielä näykään selvästi. Toinen lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että tyttö siellä olisi. Kieltämättä meilläkin on koko ajan ollut tyttöolo. Sukupuolella ei kuitenkaan ole meille mitään väliä, ihan mielenkiinnosta vain kyseltiin. Kaikista tärkeintä on, että Hippu-vauva voi hyvin ja minullakin on kaikki hyvin. 

Sitten meille tulostettiin ultrakuvia sikiöstä ja minua aluksi tutkinut lääkäri selosti vielä tutkimuksen tulokset niin, että mekin ymmärsimme. Lääkäri halusi vielä varata meille ajan ultraan, jossa tarkistetaan vielä että vauva vastaa viikkoja ja sitten katsellaan vielä tarkemmin sukupuolta. Seuraava ultra on 31.12.2013. 

Meillä jäi todella mukava fiilis päivästä; lääkärit olivat mukavia ja ottivat meidät hyvin huomioon, he tekivät perusteellista ja hyvää työtä sekä kertoivat meille tarkasti mitä mikäkin tarkoittaa. Tunnelma oli rento ja miehenikin unohti sairaalakammonsa, kun päästiin kunnolla näkemään vauvamme. Koekaniinina oli mukava olla, kun saimme oikein tarkan tutkimuksen ja sitä vielä oli useampi lääkäri tulkitsemassa. Olihan se muutenkin aivan ihana ja upea tunne nähdä meidän pikkuinen vauva siellä masussa potkimassa ja nukkumassa. Niin suloisesti se piti käsiään poskensa alla, kun köllötteli siellä. Laitteet ovat kyllä kehittyneet aivan huippuhyviksi, oli uskomatonta nähdä vauva niin selvästi ja kaikki sen piirteet yksityiskohtaisesti. Ultraäänitutkimus toi meille entistä todellisemmaksi sen, että me todellakin odotamme vauvaa!


Edelleenkin ihmetystä on aiheuttanut se, että olemme jo noinkin pitkällä. En olisi ollenkaan osannut arvata. Itse veikkasin, että jossakin rv. 16 tienoilla ollaan menossa. Olen kyllä kaikinpuolin päässyt helpolla tämän raskauden kanssa; alkuraskauden oireet olivat niin minimaaliset, etten osannut epäillä olevani raskaana ja tälläkin hetkellä olo on oikein hyvä. Oikeastaan vasta silloin, kun kuukautiseni jäivät kokonaan pois ja vauvan liikkeet alkoivat tuntua, tulivat ensimmäiset raskauden "oireet". Ei tosiaan ole sitten ihmekään, että olen jo tuntenut sikiön liikkeet niin selvästi, kun olemme jo puolessa välissä. 

Ultraäänikuva sikiön kasvoista

Lopuksi vielä muutamia tietoja;

Raskausviikko: 20+2
Laskettu aika: 22.4.2014
Sikiön paino: 350g
Pituus: n. 25cm

Mitkä fiilikset sinulla oli ensimmäisen ultraäänitutkimuksen jälkeen?