Kuulumisia

Nyt tuleekin sitten sekalainen sepustus meidän viime aikojen kuulumisistamme. Kolmisen viikkoa olin kokonaan kirjoittamatta tänne blogiin ja siinä välissä ehti tapahtua joitakin asioita, mitä en ollut täällä jakamassa.

Hugo sairasti ensimmäisen flunssansa reilu kuukausi sitten. Flunssa oli erittäin sitkeää laatua, mutta ei onneksi tullut korvatulehdusta. Silloin myös minä ja H sairastuimme, olimme koko porukka petipotilaana. Siitä 1,5 viikkoa ja sama uudelleen. Ensin sairastui H, sitten Hugo ja lopuksi minä. Tällä kertaa Hugo selätti flunssan aika pian, samoten H, mutta minua se vaivaa vieläkin. Tästä syystä minulla ei kertakaikkiaan ole ollut voimia kirjoitella blogiin tai ylipäänsä juurikaan viettää aikaa tietokoneella. Onneksi flunssa on jo menossa kovaa vauhtia ohitse ja olen pari viime viikkoa voinut jo aika hyvin. Tympeä nuha vain on jäänyt vaivaamaan.

Pari viikkoa sitten H lähti eräälle viikon kestävälle kurssille Kokkolaan ja minä jäin kotiin Hugon kanssa. Hugo oli todella levoton ja itkuinen, kun isi ei ollut kotona. Samoten Aada oli levoton ja kävi vähä väliä ovella tarkistamssa, josko rapusta tulleet äänet olisivat iskän ääniä. Olin vielä tuolloin aika flunssainen, joten äitini tuli sitten meille tänne seuraksi ja auttamaan minua Hugon kanssa. Viikko meni nopeasti, vietimme äitin ja Hugon kanssa kivoja shoppailureissuja, söimme herkullista ruokaa, käytimme Aadaa pitkillä lenkeillä ja juttelimme äitini kanssa useita tunteja illalla olohuoneen sohvalla, Hugon jo nukkuessa.

H palasi kotiin kurssilta ja olihan meillä ollutkin häntä kova ikävä! Aada juoksi vinkuen ovelle, kun H tuli kotiin ja hyppi häntä vasten aivan hurjana. Hugo ryömi kovaa vauhtia olohuoneesta eteiseen, kun kuuli iskän äänen. Hugo oikein kiljui ja hihkui, kun näki isin. Minulla vierähtikin kyynel poskelle, kun katselin meidän onnellista pientä poikaamme.

Leivoin H:lle kunnon suklaakakun ja ostin lahjankin. Lahja oli etukäteisjoululahja ja sieltä paljastuikin Philipsin tasokas partakone (Linkki!). H oli todella otettu huomionosoituksista ja tyytyväinen, kun olin tutkaillut ja ottanut selvää, mikä partakone olisi hyvä hänen kovalle, monia kasvusuuntia omaavalle parralle. 

H palasi takaisin työelämään viime maanantaina. Kyseinen kurssi oli siis kouluttamista ja perehdyttämistä työhön. H:n työ on yrittäjäluonteista, joten työpäivät ovat hyvin erilaisia, työaika vaihtelee ja töitä tuodaan hiukan kotiinkin. Työssä on myös paljon hyviä puolia, esimerkiksi liukuva työaika ja sehän sopiikin lapsiperheelle oikein mainiosti. 

Tämä on siis ensimmäinen viikko, kun olen Hugon kanssa ihan kahdestaan kotona. Onhan meillä ollutkin vauhdikasta, tuntuu ettei minulla mitenkään kädet riitä pyörittämään tätä koko hommaa. Olen kuitenkin nauttinut kovasti tästä, kun voin koko päivän vain omistautua Hugolle ja touhottaa hänen kanssaan. Sitten, kun Hugo nukkuu päikkäreitä niin vähän siivoskelen kotia ja laitan ruokaa. Olen ollut reipas nyt koko kuluneen viikon, olen saanut paljon aikaiseksi vaikka kotihommat ovat siirtyneet täysin minun hoidettaviksi ja suuri osa myös Hugon hoitamisesta. Voin nyt todella hyvin ja olen onnellinen, että jaksan näin hyvin. Muutama kuukausi sitten kävin mielentilani kanssa niin pohjalla, että on ihanaa kun nyt menee näin. Toivottavasti tämä arki jatkuukin tällaisenaan!

Myös kaiken maailman asioiden levittäminen ja penkominen on Hugosta hauskaa. Lehdet lähtevät arkkupöydältä aika viuhaan tahtiin, samoten tyhjenee alakaapit. Tänään varsinkin pojalla on ollut ihan hirveä virtapiikki, kun hän on touhottanut koko päivän menemään.  Innolla odotan milloin multa lentää kukkapurkeista. Milloin tuosta pojusta tulikin noin "iso"?

Me olemme Hugon kanssa vähän rytmittäneet myös meidän päiväämme, nyt kun H:llakin on tietynlainen rytminsä töiden vuoksi. Me olemme Hugon kanssa alkaneet käydä pitkiä kävelylenkkejä, jotta Aadakin saa ulkoilla oikein kunnolla. Hugo istua pönöttää vaunuissa nenä menosuuntaan ja nauttii aivan selvästi ulkoilusta. Hän höpöttelee omia juttujaan melkeinpä taukoamatta, kiljahtelee, ulisee, naureskelee ja muuten vain pölöttää. Ihmisiä ja autoja seuraillaan, toisia lapsia ja koiria ihmetellään. Meillä oli myös tapana käydä päivittäin pihallamme keinumassa, mutta keinut laitettiin pari päivää sitten talviteloille joten täytyy etsiskellä jokin puisto missä on vauvakeinu paikallaan.

Hugon kehityksestä kertoilinkin teille viime postauksessa. Poikahan on todella nopea nykyisin, ihan joka paikassa ja tuntuu että vieläpä yhtä aikaa! Hän ehtii tehdä hirveän paljon asioita sillä välin, kun äitin silmä välttää. Hän on joka paikassa, missä äitikin. Tänään kuvailin muumiastioita, joita olen viime aikoina ostanut. Pitihän sen Hugon siihenkin tulla mukaan ;)

Fazer sekä Muumipeikko unelmoi- keräilylautaset ovat vitriinissä turvassa, mutta Seikkailukulhon sekä lautasen ostin tänään Iittalan Outlet- myymälästä Hugolle kymmenellä eurolla! Aivan huippu löytö. Nyt saa poika syödä puuronsa ja soseensa hienoista astioista ;) Ei vaan, jotenkin koin hyväksi tuon mallisen kulhon, kun joskus jossain kylässä syötin sellaisesta pojalle puuroa. Huokean hinnan vuoksi tuli sitten napattua tuo lautanenkin mukaan. Mukia ei ollutkaan enää saatavilla, tuo Seikkailusarja kun on jo poistunut tuotannosta.

Hugo on kehittynyt liikkumisensa kanssa aivan hirveän paljon muutamassa päivässä. Nykyään noustaan jo ihan mitä vain vasten. Aadan peti on ollut aina lemppari paikka, mitä vasten nousta mutta tänään noustiin jo ihan ikiomaa pinnatuoliakin vasten kun olin kuvailemassa kuvituskuvia blogiin. Jonkin aikaa Hugo siinä tönötti tuolia vasten, mutta sitten alkoi ilmeisesti pelottamaan kun itku pääsi ja haluttiin jo äitin syliin. 

Kotia olen tässä sisustanut pikkuhiljaa. En ole jaksanut sen kanssa pitää mitään kiirettä, vaan aina vähäsen olen jotakin laittanut. Tavarat ovat löytäneet jo hyvän aikaa sitten paikkansa ja muutamia uusiakin hankintoja on tullut tehtyä. Ajattelin tehdä teille kotipostausta heti, kun saan vähän tuunailtua keittiön pöytää ja mahdollisesti myös olohuoneen tv- tasoa uuteen ilmeeseen. 

Joulukin hiipii pikkuhiljaa meidän kotiimme ja olen laittanut jo muutamia pieniä somisteita esille. Kuitenkin haluan vielä pitää ne hyvin minimaalisina, ettei vain ehdi kyllästyä niihin. Ei minun olekaan tarkoitus montaa joulujuttua laittaa esille, kun tämä koti on niin pieni että saattaisi helposti tulla liian sekava yleisilme. Yritän ujuttaa joulukoristeet sopimaan hyvin meidän muuhun sisustukseen. 

Eipä meille sen kummoisempia kuulu, tällaista perus arkea joka tuntuu oikein mukavalta tällä hetkellä. Pahoittelen postauksen sekalaisuutta ja epäloogista järjestystä, en vain oikein keksinyt että miten muutenkaan olisin nämä tänne kirjoitellut. Niin ja tämäkin postaus on nopsaan näpytelty Hugon päiväunien aikana ;)