Kuulumisia sekasorron keskeltä

Miten voikaan ihminen olla näin väsynyt? Muutosta on aikaa kohta kaksi viikkoa ja siltikään emme ole saaneet kotiamme järkättyä. Siis on meillä täällä kaikki suh't siististi, mutta vielä on useampi laatikko Hugon tulevassa huoneessa purkamatta. En vain jotenkin ole jaksanut niitä alkaa purkamaan. Hirveällä draivilla vedimme muuton läpi, että saimme kuskattua kaikki tavaramme Kemistä tänne Ouluun. Samalla innolla purkasimme keittiötarvikkeet kaappeihin ja laitoimme vaatteemme vaatekaappeihin. Telkkari ja tietokoneet laitettiin paikoilleen ja lops, siihen lopahti innostus. Joka päivä on ollut jotakin muuta touhua ja Hugon kanssa ollaan seurusteltu extra paljon, kun pojalla on seurankipeä kausi menossa. Päivät täyttyvät ihan vain arkisista jutuista ja illalla olen jo niin väsynyt, etten jaksa tehdä kuin jotakin mukavia asioita. Kyllähän minä kodin laitosta nautin, mutta minua on vaivannut pitempään sellainen krooninen väsymys josta en ole vieläkään päässyt yli.

Pitäis-pitäis- lista on vain päiväpäivältä kasvanut. Hirveästi pitäisi tehdä juttuja, mutta ei vain ehdi, jaksa tai kehtaa. Yritän olla ajattelematta näitä asioita, koska jos niitä stressaa niin aika menee vain niitä miettiessä mutta ei silti jaksa alkaa tekemään niitä. Itse olen sellainen ihminen, että minulla pitää olla juuri oikea fiilis jotta asioita alkaa tapahtua. Ja silloin niitä alkaakin tapahtua ja vauhdilla. 

Minulla oli 1.10 syntymäpäivä, täytin 23v! Synttäreitäni vietimme ihan kotosalla kuitenkin edellisenä iltana, sillä seuraavana päivänä meillä oli se Hugon lastenlääkäriaika. H oli leiponut minulle täytekakun ja vielä ihan lahjankin hankkinut. Meillä ei juuri koskaan anneta lahjoja, joten oli hurjan ihanaa saada pikkuinen paketti. Sieltä paketista paljastuikin aivan mahtava juttu, nimittäin tablet- tietokone. Tämä on siis ASUS Fonepad 7 LTE.Olen haaveillut ja jahkaillut tällaisen ostosta jo pitkään, mutta olen niin tipahtanut tästä tekniikan maailmasta etten ole vain saanut aikaiseksi. Tämä oli siis aivan huippu hyvä ja tarpeellinen lahja! Tällä on mukava pikaisesti käydä tarkistamassa netistä jokin juttu tai sitten vaikkapa lueskella toisten blogeja!

Rakkaudella tehty syntymäpäiväkakku

 ASUS Fonepad 7 LTE

Me ollaan viihdytty ihan hyvin Oulussa. Alue, jossa asumme on sopivan matkan päässä keskustasta, rauhallinen, lapsi- ja koiraystävällinen alue. Keskustaan ei tarvitse lähteä juurikaan asioimaan, sillä kodin ympäriltä löytyy mukavasti kauppoja ja muita paikkoja. Lähikauppamme on aivan valtavan suuri Citymarket, josta löytyy kaikki tarvittava ja vähän enemmänkin. Täällä on oikein mukavia lenkkeilymaastoja ja muuten oululaisista poiketen oikein ystävällistä ja hymyilevää sakkia. Jotenkin yleensä kaupungissa on niin jäätävä meininki ja kaikki painaa täysillä menemään naama totisena. 

Pieniä miinuksia jos pitää kaivella, on suoraan yläpuolellamme asuva perhe. Siellä asuu melkoisen kovaääniset lapset, mutta vielä kovaäänisempi äiti! Välillä mekkalaa kuuluu tasaisesti koko päivän ja välillä kuuluu äidin huutamaa p*rkelettä niin kovaa, että Hugokin herää säikähtäen uniltaan. Mistähän lapset ovat oppineet huutamaan? Mikä "huvittavinta" niin tämä äippä huutaa jatkuvasti lapsilleen "älä huuda" ja kun lapset hiljenevät, jatkaa tämä äiti huutoaan. Perheen koirakin on melkoisen haukkuvaa sorttia, mutta no... Eiköhän tämä tästä! Sitä meininkiä on vain aika harmittavaa kuunnella. Itse en vain koskaan voisi huutaa tuolla tavalla Hugolle ja vielä kiroilla. 

Hugo ja Aada ovat myöskin sopeutuneet hyvin uuteen kotiin. Molemmat olivat vähän ihmeissään parina ensimmäisenä päivänä. Hugo nukkui aika levottomasti ja Aada kierteli ympäri asuntoa ihmetellen. Nykyään Hugo on täällä aivan kuin olisi aina ollutkin ja Aada on sopeutunut hienosti kerrostaloelämään. Enää ei hissi ja portaat pelota! Alkuun meinasi vähän olla huvittavan näköistä Aadan hissiin meno, kun se ei oikein ymmärtänyt että miten siellä ollaan. Portaissa se jarrutteli ja vitkasteli, vaikka onhan meillä mökilläkin portaat, vielä jyrkemmät mutta jokin noissa pelotti. Nykyään portaat mennään hyvin ylös sekä alas, mutta aina seinän puolelta. Kaiteen puolella alkaa beaglen jalat tutissa!

Pieni muuttomies

Tulevaisuus meillä täällä on vielä hiukan auki, mutta kovasti ollaan suunniteltu kaikenlaista. Vielä ei olla kuitenkaan mitään lyöty lukkoon, mutta kaiken näköistä projektia on ilmassa. Meillä on täällä käynyt eräs ihminen vähän juttelemassa, josko hänellä olisi ollut meille tarjota mielenkiintosta projektia. Huomenna on tulossa toinen henkilö kertomaan yhdestä toisesta jutusta. Kovasti me haluaisimme alkaa jotakin yritystä perustamaan tai jotakin elinkeinoa harjoittamaan. Saas nähdä mitä me tässä vielä keksitään!;)

Loppuun laitan teille vielä videon meidän parhaista kaveruksista, Hugosta ja Aadasta. Vaikka rakastankin syksyä aivan valtavasti, on harmittavaa kun silloin on jo niin pimeää että kuvista ja videoista ei tahdo tulla kovin laadukkaita... Ainakaan minun kuvauskalustollani!