Raskausviikko 30+0!

Vauvamasu, Rv. 30+0

Niin se vain viikko taas hurahti ohitse hirveällä vauhdilla ja meillä lähti 31. raskausviikko käyntiin. Tällä viikolla vauvamme painaa noin 1600g ja on pitkä suunnilleen 36cm. Sikiö kasvaa melkeinpä 200g:n viikkovauhdilla! 

Hippu on selvästi kääntynyt pää alaspäin ja ehkä jo laskeutunut ja painunut lantioon. Minulla on vatsa tipahtanut paljon alemmas, painetta tuntuu lantiossa ja Hippu ei potki enää kuin ylävatsaan ja sivuille. Kylkiä ei enää ahdista niin paljon, kun vauva majailee paljon alempana mutta nyt on tullut kunnon keilapallo haarojen välissä- fiilis. Etenkin kävelylenkkien loppupuolella tämä iskee ja kävelenkin kotiin jalat harallaan kuin ankka vaappuen. 

Vauva liikkuu edelleen kovasti. Ei ole paljoakaan hetkiä, ettei massussa tuntuisi mitään liikettä. Sikiö potkii kovasti kylkiäni ja ylävatsaani. Välillä se ponnistaa molemmista kyljistä yhtä aikaa itseään ulos ja välillä tökkii ihan pieniä iskuja, ilmeisesti käsillään. Eilen illalla ihmeteltiin H:n kanssa yhdessä Hipun hurjaa hikkaa. Se kestikin pitkään ja tuntui ihan hassulle. Piinaava pieni napsutus kävi vatsassani, kun pieni vauvamme hikkasi. 

Muutama yö on ollut vähän hankala. Minua on alkanut nyt närästämään aika paljon ja öisin oikein rintakehää polttaa. Lisäksi vatsan sivuja polttaa ja pakottaa, eikä kunnon asentoa meinaa löytyä. Lonkat meinaavat olla kipeät öisin, mutta peitolla ja lisätyynyllä saan onneksi paranneltua asentoani.  

Toissa yönä heräsin hirveään närästykseen ja ahdistukseen. Hengästytti ja posket helotti aivan kuumana. Vatsa oli kipeä ja aivan kova. Nousin ylös ja vatsa oli niin kireä, että kumarassa jouduin kävelemään vessaan. Palasin takaisin sänkyyn ja olin hetken aivan paikoillani. Outo olo onneksi lähti pikku hiljaa pois. Lisäksi minua on vaivannut iltaisin päänsärky, joka on silmien takana. Osittain varmaan johtuu jumissa olevasta niska - hartia- seudusta, mutta minulla on migreeni ja ilmeisesti raskaus on saanut sen vähän villimmäksi. Päänsäryn kanssa olen kuitenkin pärjännyt ihan mukavasti, sitä on kehittynyt aika korkea kipukynnys tämän kipeän selän myötä. 

Rintani ovat myös kokeneet muutoksen. Niitä on kuumottanut, ne ovat turvonneet ja niistä on tullut pikkuisen jo maitoa. Nännit ovat myös suurentuneet ja nännipihan alue tummentunut ja laajentunut epämääräiseksi. Alan kyllä jo näyttämään ihan mammalta! :D

Ajattelin käydä huomenna mittauttamassa lähiapteekissa verenpaineeni, koska minulla tulee joskus päivällä outoja hetkiä kun sydän alkaa kovasti jyskyttämään ja posket helahtaa aivan tulikuumiksi. Olo menee hengästyneeksi ja ahdistuneeksi, korvissa oikein tuntuu kuinka veri kohisee. Tällaisia tulee helpommin esimerkiksi siivouksen yhteydessä, mutta on niitä tullut ihan levossakin. 

Nyt alkaa huomata, että kuinka loppuraskauden puolella sitä mennään. Vauhti on hidastunut entisestään ja kaupungilla ei jaksa enää kävellä kovin pitkiä shoppailureissuja. Tänään olimme H:n kanssa kaupungilla kiertelemässä autokauppoja ja kirpputoreja, kun automme oli korjaamolla "pikahuollossa". Siihen piti vain asentaa korjattu webasto takaisin paikalle. Kuljimme reilu pari tuntia kaupungilla ja minulla alkoi loppu vaiheessa tosissaan painamaan alavatsaan. Vatsa kovettui taas ja tuli kivuttomia supistuksia. Olo alkoi käydä raskaaksi ja piti istuskella pitkäänkin, ennen kun jaksoi lähteä jatkamaan matkaa. Sitten soitti auton korjaaja, että webaston uusi vesipumppu on entistä pumppua isompi ja hänen pitää tehdä siihen jokin väkerrys, että sen saa paikalleen. Autoa ei saada tänään ja meidän pitää päästä kotiin aika piakkoin, kun olin jo niin väsynyt. Onneksi H:n siskontyttö heitti meidät kotiin ja huomenna saamme auton. Kuitenkin, kun kuulin tämän, nousi hirveä stressi taas päälle että automme olisi taas korjaamolla sen kolme viikkoa kuin viimeksi. Minulla tuli koko kotimatkan ajan autossa istuessani kivuttomia supistuksia ja poskeni helottivat ihan tulikuumina. Kotiin päästessämme, olo helpottui mutta tulin todella väsyneeksi. Nukuin sitten kolmen tunnin päiväunet ja nyt olo on taas aivan normaali. Huomaa kyllä, että nyt ei kestä paljoa stressata mistään kun heti tulee tällaisia tilanteita. Meillä tosiaan ehti olla se auto viimeksi korjaamolla kolme viikkoa ja saimme sen viime viikolla takaisin. Autossa ei ollut kuin pikku vika, mutta silti siinä kesti noin kauan. En uskalla edes ajatella kuinka kauan menisi, jos olisi jokin isompi vika kyseessä. Nyt kuitenkin haluan automme pian takaisin kotiin, koska ei voi koskaan tietää milloin tulee äkkinäinen hätä ja on pakko päästä nopeasti sairaalalle. 

Minulla on viime päivinä tullut jatkuvasti mieleen, että ei tosiaan ole enää pitkä aika kun Hippu- vauvamme syntyy. Välillä iskee vasten kasvoja hirveä aikapula ja tuntuu, ettemme ehdi hankkia ja laittaa kaikkea valmiiksi ennen kuin Hippu syntyy. Aika on mennyt niin äkkiä, juuri kun olen alkanut tottua raskauteen, pitäisi minun alkaa totuttelemaan äitiyteen. Melkoisen mullistava elämänvaihe :) Lisäksi iltaisin lähestyvä synnytys mietityttää, välillä jopa vähän pelottaa ja kauhistuttaa. Pelko ei ole kovin paha, eikä mitenkään varsinaista pelkoa. Ehkä sitä voisi sanoa enemmänkin epävarmuudeksi. En halua kuulla kenenkään synnytyskokemuksia, koska niistä tulee vain jotenkin ahdistunut olo. Jokainen synnytys on erilainen, omanlaisensa, joten ei sitä auta kuin mennä vain avoimin mielin kokemaan, millainen se on meidän kohdalla :) Onneksi H on mukavasti ollut koko ajan tukenani ja kuunnellut huoliani ja mietteitäni. Olisi hirveää jos joutuisi yksin olemaan tässä myllerryksen keskellä. 

Aada on alkanut entistä enemmän suojelemaan minua. Se kulkee ihan joka paikkaan perässäni ja jos laitan oven kiinni ja jätän Aadan huoneen ulkopuolelle, se alkaa vinkumaan oven takana ja yrittää saada sitä auki. Aada haluaa nykyään myös jatkuvasti syliini ja laittaa päänsä masuni päälle. Erikoista, kuinka koira vaistoaa tällaiset asiat. 

Tällaista kuuluu meidän raskausviikkoon, aika lailla tasaisesti ollaan menty koko raskauden läpi. Olossa ja voinnissa ei ole ollut suuria heittelyjä ja muutenkin olen tuntenut oloni melko normaaliksi. Voi, kun tämä olisi yhtä helppoa loppuun saakka. Mutta vaikkei olisi, niin olen kyllä todella onnellinen että tähän astinen raskausaika on ollut äärettömän helppo!