Raskausviikko 26 täynnä!

Vauvamasu rv. 26+0

Täällä pyöräytettiin käyntiin 27. raskausviikko. Taas täytyy sanoa; mihin ihmeeseen tämä aika menee? Saan olla koko ajan päivittämässä tänne, kun uusi viikko käynnistyy. Tuntuu hurjalta, tämä vain menee niin vauhdilla eteen päin. Tottakai on päiviä, kun en millään malttaisi odottaa Hipun syntymää, mutta kaiken kaikkiaan, kun ajattelee niin menee tämä aika kyllä hyvinkin nopeasti. Ainakin, kun jälkikäteen miettii ;) 

Tällä viikolla sikiö painaa noin 900g ja on pitkä noin 31cm. Kohta kilon painoinen pötkylä! Minkähänlaisia oireita sitä "kuuluisi" tässä vaiheessa olla? Minulla on oikeastaan ainoana vaivana ollut viime päivinä tai paremminkin öinä se, että hyvää ja mukavaa asentoa maatessa tuntuu olevan hankala löytää. Kyljestä vatsan ihoa hieman kiristää kylkimakuuasennossa, joten tuen vatsaani ylimääräisellä tyynyllä. Lisäksi välillä pidän toista tyynyä jalkojeni välissä. Näin saan mukavan asennon nukkumiseen. Selkä vihottelee säännöllisesti, mutta sehän on vihotellut jo kaksi vuotta. Viikon päästä meillä onkin lääkärineuvola ja minun selkä tutkitaan silloin! 

Olen alkanut nähdä unia ihan hirveästi. Aina olen kyllä uneksinut kovasti, mutta tämä on ihan toisenlaista. Näen unia joka yö, useamman unen yössä. Niissä on ihan hirveästi tapahtumia ja yleensä alkavat oikein iloisesti ja mukavasti. Sitten tapahtuu jotakin ja yhtäkkiä unesta tulee todella surullinen. Eivät ne ehkä aivan painajaisia ole, mutta jokseenkin pahoja unia. Ainakin ne vähän tuntuvat lannistavan mieltä. Joskus yöllä heräilen siihen, että silmänurkkani ovat kyynelissä, pulssi hakkaa kovasti ja hengitys on nopeaa. Vauvoista näen myös paljon unia; joko näen tästä odotuksesta unta, synnytyksestä tai ihan vain elämästä vauvan kanssa. Ne unet ovat yleensä positiivisia ja mukavia. 

Mielialat hiukan heittelehtivät. Välillä olen onnesta soikeana, iloinen ja reipas. Välillä taas saatan tollottaa tunninkin, ilman että mietin mitään. Vähän saattaa olla mieli apeana tai jokin tuntuu hankalalta. En kuitenkaan raivoa tai itke. Sellaista outoa möllötystä on vain ilmassa :) Lisäksi viime päivinä on tullut pohdittua paljon omaa vanhemmuuttaan, millainen äiti haluan lapselleni olla? Minkälainen äiti minusta ylipäänsä tulee? Onko minusta edes äidiksi? Synnytys on myös usein mielessä ja on alkanut jotenkin konkretisoitumaan. Synnytys ei pelota, mietityttää vain. En välitä lukea pahemmin mitään synnytykseen liittyvää, muuta kuin perusasiat läpi. En halua suunnitella synnytystäni, se olisi ihan turhaa. Eiköhän me siitä selvitä näinkin ;)

Kasvava vatsa tulee välillä hieman tielle. Sitähän ei nyt ainakaan tuossa kuvassa niin huomaa, mutta on se hiukan taas kasvanut. Pienihän tuo on, mutta kyllä se hieman hankaloittaa olemista. Omia äärirajoja ei meinaa enää hahmottaa, olen menossa joka paikkaan vatsa edellä ;) En mahdu enää niin ketterästi joka paikasta kuin ennen ja masu vaikeuttaa jo vähän pukemista. Tänään ensimmäisen kerran kenkien pukeminen tuntui hankalalta. Ähisin ja puhisin pitkävartisten saappaiden kanssa, kunnes luovutin ja menin istumaan lattialle. Siinä sitten yritin väkertää niitä jalkaani. Noita saappaita on todella hankala saada jalkaan muissa asennoissa kuin seisaaltaan. No, sain minä ne lopulta koipiini ;) Edelleen kuitenkin menee kaikki vaatteet, joita olen ennenkin käyttänyt. Äitiysvaatteita en tule hankkimaan, muuta kuin yhdet äitiysfarkut. Tietysti imetysliivejä täytyy sitten hankkia jossakin vaiheessa. 

Hippu on hurjan kova potkimaan edelleen... Se tuntuu olevan vähä väliä liikkeessä. Välillä tuntuu kymmenenkin kertaa pieniä hipaisuja ja myörimisen liikkeitä, kunnes sitten tulee muutama mojova isku. Valtavan kovat voimat on pikkuisella! On jännittävää tuntea jo niin selvästi, missä kohtaa pikkuinen köllöttelee ja mihin se on siirtymässä. Rytmiä vauvalle on kuitenkin jo vähän tullut. Aamulla potkitaan todella hentoisesti 10-11 välillä. Kahden aikoihin päivällä aloitetaan hurjat potkusarjat ja sitten on taas useamman tunnin rauhallisempaa. Illalla kahdeksan aikoihin alkaa taas kovat potkut, jotka kestävät joskus pitkänkin ajan. Sitten taas rauhoitutaan. Yöllä 00-02 aikoihin on kaikista kovimmat jumpat menossa ja silloin välillä tuntuu, että voisi vauva jo vähän rauhoittua.. Mutta sitten jos Hippu on liian kauan potkimatta, olen heti huolestunut kun ei mitään kuulu. 

Olo on kaikin puolin kuitenkin edelleen oikein hyvä ja mainio. Ei tämä raskaus ole ollut ollenkaan niin hankalaa, mitä kuvittelin sen olevan. Jokainen on kuitenkin yksilö ja jokainen kokee sen eri tavalla. Jokainen raskaus on erilainen; sama äiti voi yhdessä raskaudessa voida erittäin huonosti, kun taas toinen raskaus on helpompi ja huomaamaton. Näitä pikkuisia vaivoja minulla on ollut, joita edellä mainitsin mutta ne eivät haittaa arkipäivääni eivätkä estä minua harrastamasta liikuntaa. Nyt vain täytyy toivoa, että tämä raskaus sujuisi näin mukavasti loppuun saakka :)

Minkälaisia oireita tai tuntemuksia sinulla on ollut näillä viikoilla?