Äitiyden oikea ikä?

Tuli sellainen olo, että haluaisin kirjoitella teille tällaisesta aiheesta ja esittää omat näkemykseni äitiyden "oikeaa" ikää kohtaan. Tiedä sitten kuinka paljon minulla löytyy sanottavaa tähän aiheeseen, mutta kokeillaan!

Yleisesti ottaen neuvolassa sekä ultrissa käydessäni minua kohtaan ollaan aika asiallisia ja minut otetaan vastaan aikuisena ihmisenä. Puhutellaan äitinä ja otetaan mukavasti huomioon. Kuitenkin on muutamia tilanteita, joissa henkilökunnan puheet ovat vähän ottaneet korvaan. Aikoinaan, kun soittelin neuvolaan, minulle sanottiin "voi lapsiraukka". Tiedän, että se on sanonta, mutta hieman ihmettelin... Mikä lapsi minä oikein olen ja vielä raukka sellainen? Kuitenkin heti tämän jälkeen neuvolantäti kohteli minua kuin aikuista naista ja tulevaa äitiä. H:n läsnäolo neuvolassa on myös muuttanut henkilökunnan asennetta astetta enemmän aikuismaiseen suhtautumiseen, koska H on jo yli kolmekymppinen. Ultrassa käydessä minua ajoittain puhutellaan "nuorena tyttönä" tai "nuorena äitinä". Tyttö minä voin hyvinkin olla, en oikein aina tunnista itseäni kun minua puhutellaan naisena, mutta eiköhän tuota ikää ole jo ihan tarpeeksi ettei tarvisi erikseen sitä nuoruutta mainita. Mitä sitten tulee siihen, että olen nuori äiti, niin ennen vanhaan olisin ollut jo ihan vanha piika alkamaan ensimmäisen lapsen tekoon. Tietysti tähän on vaikuttanut se, että nykyään ensisynnyttäjien keski-ikä huitelee lähes kolmessa kymmenessä. Sairaalan lääkärit ja hoitajat ovat kuitenkin muistaneet monesti ylistää kuinka hyvässä iässä odotan esikoistani ja kuinka minulla on hyvä olla nyt raskaana ja synnyttää ensimmäisen kerran, juuri tässä iässä.

Mikä sitten on äitiyden oikea ikä? Mikä on se ikä, kun sinua ei puhutella enää teiniäitinä, nuorena äitinä tai sitten ei tule mainintaa siitä, että on liian vanhana hankkimassa esikoistaan. Päästään taas näihin olettamuksiin ja ihmisten lokeroimiseen. Nykyään on ihmeellinen tyyli, että kaikkien pitäisi tehdä normien mukaan, ettei tulisi leimatuksi mitenkään erilaiseksi. Nykyään pitää olla omakotitalo (+hirveät velat), työ klo. 8.00-16.00 ja hieno edustusauto, jotta olisi tarjota lapselleen hyvä tulevaisuus. Ikää pitäisi olla 25-30, jotta olisi "sopivan ikäinen" äidiksi. Mitä ennen sitten oli? Naiset synnyttivät esikoisensa 16-19 vuotiaina, ei heillä ollut tarjota lapselleen kuin maalaisjärkensä. Miehet sekä naiset tekivät kovasti töitä omalla maatilallaan tai jollekin muulle työntekijänä, mutta ei silloin kyselty että minkälainen taloudellinen turva sinulla olisi tarjota lapsellesi? 

Nykyään oletetaan, että ei nuorilla ole tarjota lapselleen vielä kaikkea tätä turvaa. Ei minullakaan ole vakituista työpaikkaa, eikä omakotitaloa. Mutta ei minulla ole niitä velkojakaan, päin vastoin, säästöjä kyllä on. Kuitenkin meillä on tarjota turvallinen, sopivan kokoinen asunto joka omaa ihanan pihapiirin. Ennen kaikkea meillä on tarjota lapsellemme aikaa, rakkautta, turvaa ja tukea. 

Televisiossa pyörii Teiniäidit- sarja, joka joltakin osin vähän lietsoo stereotypioiden muodostumista nuoria äitejä kohtaan. Täytyy kuitenkin muistaa se, että ohjelma haki vartavasten henkilöitä, joiden elämä olisi jollain tapaa "poikkeavaa" ja näin ollen mielenkiintoista seurattavaa. Mitä itse olen seuraillut eri-ikäisiä äitejä,  niin kyllä näitä "ongelmia" löytyy ihan yhtälailla nuorten äitien kuin varttuneempien äitien keskuudesta. Esimerkiksi nuorten äitien lapsia ei huostaanoteta yhtään sen enempää kuin muidenkaan äitien. 

Onhan kyllä tosi, että elämää nähneet ja kokeneemmat naiset osaavat suhtautua moniin asioihin aivan eri tavalla kuin nuoremmat. He myös useimmiten osaavat hoitaa asiansa paremmin ja kantaa vastuun. Näin ei kuitenkaan ole jokaisen kohdalla; aivan yhtälailla löytyy nuorista äideistä kuin muistakin äideistä niitä jotka pärjää ns. elämässä paremmin tai heikommin. Tässä asiassa mielestäni ikää on aivan turhaa katsoa. Yhtälailla myös vahinkoraskauksia tapahtuu vanhemmillekin naisille kuin nuorille, eikä vahinkoraskaus tarkoita automaattisesti sitä että lapsi ei olisi tervetullut ja rakastettu. Voihan toivottu ja haluttu lapsikin jäädä heikommalle huomiolle. Itse ainakin koen hyväksi, että meidän vauva tuli meille pienoisena yllätyksenä. Emme ainakaan ole asettamassa häntä kohtaan mitään erityisiä tavoitteita tai oleta hänen olevan mitään erikoista. 

Miksi naiset sitten siirtävät  lapsen hankintaa myöhemmälle iälle? Yleisimpiä syitä tähän ovat naisten lisääntynyt kouluttautuminen, pätkätöiden aiheuttama epävarmuus taloudesta, epävarmuus lapsen kanssa pärjäämisestä tai sopivan kumppanin puute. Nämä on sellaisia asioita, joihin kenenkään ei kannata puuttua. Jokaisen omia valintoja täytyy kunnioittaa ja jättää omat kommentit sikseen. 

Miksi naiset ylipäänsä hankkivat lapsia? Nuorena lapsen saaneet kertova, että he ovat aina halunneet lapsia. Useammalle heistä yllätysraskauskin on ollut positiivinen asia, kun alun alkaen on oma näkemys asiaan ollut avoin ja itsestäänselvä. Varttuneempien naisten kohdalla syyt olivat moninaisempia. Kyse saattoi olla juurikin tästä "oikeasta ajasta" tulla äidiksi, sopivan kumppanin löytymisestä tai "hallitsemattoman" vauvakuumeen puhkeamisesta. 

Omasta mielestäni äitiyden oikea ikä ei ole numero. Se on ikä, jolloin sinusta itsestäsi tuntuu, että sinun elämässäsi on "paikka" vauvalle. Jos lapsen hankinnan ajoittamiseen käytetään pelkkiä järkisyitä, ei oikeaa aikaa tule koskaan. Ikinä ei ole aivan kaikki kohdallaan. Uskoisin, että suurin asia, joka vaikuttaa oikean ajan tunnistamiseen on tunne. Silloin, kun sinulla on kykeneväisyyttä huolehtia itsestäsi ja kantaa elämästäsi vastuu, on sinulla hyvät edellytykset pärjätä vanhempana. Silloin, kun sinulla on ajatusmaailma "terveellä" pohjalla lapsen hankkimisen suhteen, on oikea aika. Tällä tarkoitan sitä, kun jotkut sanovat hankkivansa lapsen koska on ihanaa, kun joku on niin riippuvainen sinusta. Jotkut taas voivat hankkia lapsen siitä syystä, että saavat lapsensa kautta elää lapsuutensa ja nuoruutensa uudestaan. Taloudellinen puoli on mielestäni hyvä olla hallinnassa, mutta ei sinun tarvitse kylpeä rahoissasi ja olla jotakin aivan erityistä, että voisit tulla hyväksi vanhemmaksi. Sinulla täytyy olla vain tarjota lapsellesi hyvä ja turvallinen paikka kasvuun ja kehitykseen, paljon rakkautta, välittämistä, huolenpitoa ja ennen kaikkea aikaa. Eri-ikäisillä äideillä on varmasti jokaisella tarjota lapselleen, jotakin vähän erilaista. Nuoret ovat monissa asioissa avoimempia ja suvaitsevaisempiakin. Varttuneemmat, "aikuiset naiset" omaavat yleensä elämänkokemusta ja tervettä näkemystä asioihin. Lisäksi heillä on monesti taloudellinen puoli paremmin hallinnassa. Tässäkään asiassa tosin ei kannata alkaa yleistämään. Jokainen pärjää varmasti äitinä, jos sitä vain haluaa. Kukaan ei ole koskaan valmis äiti, jokainen kehittyy lapsensa kanssa.

Yksi asia kuitenkin hiukan määrittelee ns. äitiyden oikeaa ikää. Biologia on joltain osin määrännyt ajan, jolloin on mahdollista tulla äidiksi ns. luonnonmukaisin keinoin. Nykyteknologialla ollaan kuitenkin päästy siihen, että biologinen puoli joutuu hiukan väistymään tieltä. Yleisesti ottaen kuitenkin äitiä sekä lasta ajatellen olisi helpompaa olla raskaana ja synnyttää siinä iässä, kun naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan. 

Tällä tekstillä halusin tuoda esille omaa näkökantaani asioihin. Ehkä tekstissäni hieman enemmän toin esille nuoria äitejä ja heidän asemaansa. Varmaankin juuri siksi, kun heistä nykyään niin paljon puhutaan ja heitä kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Kuitenkaan en puolustele varsinaisesti ketään, enkä minkään ikäisiä äitejä; jokainen on varmasti paras äiti lapselleen, oli ikä mikä tahansa!