Neuvola + Lääkärineuvola ja lahjaksi saatuja vaatteita

Ihan tähän alkuun esittelen teille muutaman vaatekappaleen, jotka H:n sisko tyttärensä kanssa toi meille. Ilahduin paljon vaatteista; ihania, hyödyllisiä ja päästään heti käyttämään. Näitä pikkukokoja tarvitsimmekin. 

Ihanat pienet bodyt Hipulle

Ihania suloisia vauvan vaaleita sävyjä! Bodyt ovat meille aina tervetulleita ja tulevat varmasti kovaan käyttöön ja tarpeeseen. Vaalean vihreä pitkähihainen body on Tutan ja kokoa 60. Vaaleanpunaisessa lyhythihaisessa bodyssa on kaksi pikkuista prinsessaa koristamassa rintaa. Body on ihanan pikkuriikkinen, kokoa 50 ja Name it- merkiltä. Vaaleansinistä pitkähihaista bodya koristaa vauvakirahvi ja se on kokoa 62, merkiltä Tutta. Bodyt olivat todella pehmeää kangasta, ihan erilaista kuin monet muut meidän vaatteemme.

Baby boom neuletakki 60cm

Sitten vielä pikkuiselle ihana pupuneuletakki. Neule on Baby boom- merkiltä ja on kokoa 60. Nätit vaaleat sävyt ja vaatteen pikkuinen koko; minähän olin ihan myyty ;) Tähän neuleeseen meiltä löytyykin useammat väriltään sopivat housut ja tulee varmasti käyttöön!

Seuraavaksi niitä neuvolakuulumisia. Tiistaina oli siis ihan normaali terveydenhoitajaneuvola. Vastassa oli taas tuttu ja mukava neuvolan täti. Meille oli varattu pari tuntia aikaa, kun kävimme läpi menneisyyttämme, perheen voimavaroja / kuormittavia asioita sekä päihteiden käyttöä. Päihteistä ei tullut nyt juurikaan keskustelua, kun H käyttää myös erittäin vähän alkoholia eikä kumpikaan meistä tupakoi. Sen sijaan kävimme paljon läpi lapsuuttani, koska siellä on muutamia asioita jotka ajoittain painavat mieltäni. Etenkin nyt, kun olen raskaana, tulee mietittyä lapsuuttani ja menneisyyttäni ihan eri tavalla. Oli mukava käydä asioita läpi ja saada niihin ihan uusi näkökanta. Lapsen kannalta neuvolan täti heittikin todella hyvän pointin, mikä liittyy siihen, kenelle minun ei kannata lastani antaa hoitoon tarpeen vaatiessa. Onneksi minulla on ihana äiti, joka hössöttää, huolehtii ja on aidosti kiinnostunut :) 

H:lla oli myös kuluneesta vuodesta ja hieman menneisyydestään kerrottavaa neuvolan tädille. Mukavasti heille tulikin juttua ja minusta oli niin hienoa, kun neuvolassa otetaan tuleva isäkin huomioon. Vaikka meillä onkin muutamia mieltä painavia asioita, joista olen täälläkin kertonut, meidän parisuhteemme voi erittäin hyvin ja meillä on paljon hyviä ja merkittäviä voimavaroja. Ennen kaikkea se, että meidän välillämme on paljon rakkautta, ymmärrystä ja luottamusta sekä yhteiset tulevaisuuden näkymät, auttaa niin paljon pääsemään harmittavista asioista yli. Neuvolan täti oikein erikseen mainitsi, kuinka hienosti puhumme toisistamme ja kuinka arvostamme toisiamme. Minusta itsestäni oli myös ihanaa kuulla, kuinka H puhui tulevasta lapsestamme, tiedostaen kaikki arjen muutokset ja elämän muutokset, pitäen ne ihan asiaan kuuluvina. 

Saimme myös neuvolasta lappusia ja ohjeita, jotta pääsemme hakemaan meille kuuluvia raha-avustuksia sekä äitiyspakkausta ( tai jos otamme sen rahana.. ) Lisäksi sain kotiin täytettäväksi synnytyssairaalaan menevän esitietolomakkeen, johon täyttelinkin illalla tietoja itsestäni sekä toiveita synnytystä koskien. Lähinnä kivunlievityksestä mainitsin sen, että ehdottomasti haluan kokeilla ensiksi lievempiä menetelmiä mutta jos tilanne ja tarve vaatii jotakin muuta, otan ne avoimin mielin vastaan. Haluaisin myös kokeilla lämpimän veden vaikutusta kipuihin, koska itse nautin suuresti lämpimästä kylvystä ja suihkusta ja ne saavat minut rentoutumaan.

Kirjoitin myös, että haluan synnytyksen jälkeen mahdollisimman pian kotiin, heti kun vointi sen sallii. Itse vähän tahdon ahdistua sairaalassa, joten se vaikuttaa negatiivisesti toipumiseeni. Lisäksi H:lla on melko voimakas sairaalakammo, joten toivomme perhehuonetta. Itse synnytystä kohtaan minulla ei niin ole olettamuksia tai toiveita. Synnytysasentoa pitää sitten katsoa uudemman kerran jos selkäni on kovinkin kipeä. Mahdollisesti synnytän seisaaltaan / kyykyssä tai miten se sitten sillä hetkellä parhain on. 

Kävimme myös läpi taannoisten veriseulontojen ja tutkimusten tuloksia. Mitään sukupuolitauteja ei löytynyt, mikä olikin jo tiedossa itselläni. Olihan se kuitenkin hyvä, että tarkistettiin! Sokerirasituksen tuloksetkin kuulin. Paastosokeri oli 4,8 ( vaikka minulle kyllä sokerirasituksen tekevä hoitaja sanoi sen olevan tasan 4 ). Ensimmäisen tunnin jälkeen sokeriarvo oli 5,9 ja kahden tunnin oli 6,6. Hyvät tulokset siis olivat! :) 

Sitten neuvolan täti kävi tarkistamassa pissanäytteeni, joka oli puhdas. Hän mittasi hemoglobiinin, joka oli noussut! Viimeksi se oli 114 ja nyt 121. Verenpaine myös otettiin ja se oli ihan normaali. Yleensä verenpaineeni on aina korkeampi, jonkun toisen mitatessa sitä. Jotenkin jännitän sitä niin kovasti, kun taas kotona mitattu paine on aina alhaisempi vaikka laite on aivan sama kuin neuvolassa :) Verenpaine oli 112/76.  Seuraavaksi olikin vielä painon punnitseminen. Jotenkin jännitin tätä, kun viime neuvolakäynnistä oli jo 1,5 kuukautta ja olihan tuossa tuo joulukin välissä. Masukin on kasvanut viime kerrasta kovasti, joten odotin että painoakin oli tullut. Vaaka kuitenkin näytti 62 kiloa, eli kilo oli tullut viime kerrasta. Ennen raskautta painoni oli päivällä mitatessa 59-60, eli pari-kolme kiloa on tullut tähän mennessä. 

Eilen oli sitten se lääkärineuvola ja tarkoituksena oli tutkia tätä kipeää selkääni. Lääkäri oli todella hiljainen ja vaitonainen, mikä häiritsi hieman minua. Itse, kun puhua pölpötän aika suoraan asiat niin tulee välillä vähän hankala olo sitten keskustella erilaisen ihmisen kanssa. Hän pyysi minua kävelemään varpaillani, kantapäilläni, seisomaan yhdellä jalalla jne. Hän kopsutteli selkärankaani pitkin ja kyseli aristuskohtia. Alaselkähän se kovastikin aristi sekä häntäluu. Sitten hän pyysi minua menemään makuulleen hoitopöydälle. Hän taivutteli jalkojani ja teki erilaisia kiertoliikkeitä. Minun piti aina sanoa, kun alkoi sattua ja mihin kohtaan sattuu. Vähän oli hankalaa paikallistaa kipua, kun se on aina ollut aika epämääräinen. Tutkimus oli itsessään aika yhtä tyhjän kanssa, mutta nyt ainakin minulla on siellä lähete heti valmiina jatkotutkimuksiin ja fysikaalisiin hoitoihin heti raskauden jälkeen, mikä on hyvä juttu!

Seuraavaksi alettiinkin tutkia vauvaa ja tehtiin myös gynekologinen tutkimus. Kohdunsuu oli kiinni ja mittaa 3cm. Kuunneltiin vauvan sydänäänet ja sikiön syke oli 150. Kovastihan siellä oli sydänäänet voimistuneet ja selkiytyneet. Vauva myös innostui potkimaan vähän anturaa, jolla sydänääniä kuunnellaan. Minulta mitattiin myös kohdunpohjan korkeus, joka oli 27cm. Minulle ei ole koskaan mainittu tästä kohdunpohjan korkeudestani, mutta olen huomannut että se menee koko ajan vähän keskikäyrän yläpuolella. Mistähän tällainen mahdollisesti voisi johtua? Minulla on edelleen aika pieni ja siro vatsa, Hippu on aina ollut tutkimuksissa normaalipainoinen ja pituinen eikä lapsivettäkään ole normaalia määrää enemmän. 

Paljon teidän SF- mitta on ollut rv. 27 tietämillä?  Millä käyrillä yleensäkin raskaudessanne kohdunpohjan korkeutenne on mennyt?

Sitten lääkäri vain kyseli yleisisti vointiani ja sikiön rytmistä. Neuvolan tätini palasi paikalle ja hänen kanssa kävimme vielä pikaisesti läpi sairaalaan menevän esitietolomakkeen kohdat. Seuraava neuvola meillä on viiden viikon kuluttua, 25.2.

Lopuksi vielä muutami lukemia neuvolasta:

Rv. 27+1 (21+2)
Paino: 62kg (61kg)

Pissa: Puhdas (Puhdas)

Verenpaine: 112 / 76 (113 / 74)

Hemoglobiini: 121 (114)

Kohdunpohjan korkeus: 27cm (19cm)

Vauvan liikkeet: ++

Vauvan syke: 150