Raskausviikko 28 täynnä!

Vauvamasu, Rv. 28

Taas ollaan viikko lähempänä Hipun tuloa, huikeaa ajatella että olemme jo viikolla 29! Tämähän loppuu, ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan... Tai sitten ei. Välillä tuntuu, että aika matelee aivan liian hitaasti, toisinaan taas havahtuu että synnytys on ihan pian käsillä! Tällä viikolla sikiö painaa noin 1100 grammaa ja on pitkä noin 33,5cm. 

Kohta meillä siis alkaa seitsemäs raskauskuukausi, mikä tuntuu myös hurjalta. Jos olisin viime kesästä asti tietoisesti odotellut pienokaisen tuloa, saattaisi tämä odotusaika tuntua valtavan pitkältä. Ajattelen jatkuvasti, että olemme tienneet Hipun olemassa olosta vajaat kolme kuukautta ja saman verran on synnytykseen aikaa. Ihan kohta meistä tulee vanhemmat!

Tämä vanhemmuuden ajattelu välillä kyllä sekottaa pään aivan täysin. Mielialat meinaavat taas hieman heittelehtiä puolelta toiselle. Välillä tunnen itseni aivan taidottomaksi ja tiedottomaksi. Tulevaisuus pelottaa, jännittää ja mietityttää. Tulee mietittyä omaa osaamista ja jaksamista. Kuinka jaksan huolehtia kodin ylläpidosta, itsestäni, parisuhteestani, jos olen aivan väsynyt? Nyt, vaikka vauva on vielä masussani, olen ajoittain todella väsynyt ja arjen perus askareet vaativat välillä todella paljon ponnisteluja. On sitten onneksi kuitenkin niitä päiviä, kun tunnen osaavani ja jaksavani ihan mitä vain. Loppu peleissä aivan varmasti me yhdessä H:n kanssa jaksetaan ja pärjätään tulevassa arjessamme. 

Toisten sanomiset vaikuttavat itseeni eri tavalla kuin ennen. Olen ollut jo pitkään todella vahva ihminen, enkä ole niin välittänyt mitä muut minulle sanovat. Olipa se sitten suoraa kritiikkiä minua kohtaan tai jotenkin minun elämään liittyvää, en ole jaksanut pahemmin niistä välittää. Nykyään jos joku sanoo jotakin, vaikka ihan vitsillä, saatan alkaa miettimään ja pohtimaan asiaa turhan monelta kantilta. Saatan jopa hetkittäin ajatella itsestäni samaa huonoa, mitä joku on minulle sanonut. Olo menee surkeaksi ja tulee vellottua itsesäälissä. Yleensä tässä vaiheessa menen lepäämään ja nollaamaan ajatukseni, enkä yritäkään tehdä tai ajatella yhtään mitään. Yhtäkkiä oloni taas muuttuu paljon paremmaksi ja äskeiset ajatukset tuntuvat itsestäni aivan tyhmiltä ja koko tilanne naurettavalta. 

Olen aina ollut myös todella pitkä pinnainen ihminen, joka jaksaa tehdä monta kertaa saman asian, toistaa monesti samoja juttuja ja kuunnella muiden jahkailuja. Nykyään ajoittain pinnani ei olekaan ihan niin pitkä. Saatan ärsyyntyä hyvkinkin pian, johon itsekin ihan havahdun. Välillä tehdessäni jotakin ja se ei onnistu ensi yrittämällä, saatan kiukustua koko hommalle. Onneksi kohta koko tilanne naurattaa ja olen palannut normaaliksi itsekseni. Kaikkea hassua se pikku Hippu vain saa minussa aikaan ;)

Mietiskelin eilen, että tänään pitääkin kirjoitella raskausviikko- päivitystä blogiin. En ole koskaan ollut mikään valittajatyyppi, joka pienemmätkin oireet ja vaivat selostaa muille ihmisille ja tekee joka ikisestä asiasta hirveän numeron. En ole sitä vieläkään, vaan lähinnä ajattelen pienistä vaivoista huolimatta, että olen todella onnellinen kun ei ole mitään tämän suurempaa. Raskaus kuitenkin tuo mukanaa kaikenlaisia oireiluja, joten olen halunnut niitä tänne blogiini kirjoitella ihan muistoksi itselleni ja tietysti teitä lukijoita varten. Minusta on ainakin välillä kiva lueskella, miten muilla samoilla viikoilla olevilla menee.

Minulla on ollut jo tosi monen viikon ajan vasemman kylkiluun alla outoa kipua, aivan kuin lihaskipua. Se kai ilmeisesti johtuu kohdun kasvamisesta, joten kipu on vain voimistunut entisestään. Kipua ei ole jatkuvasti, ainoastaan jos olen istunut pitkään. Yleensä kipua helpottaa istuma-asennon korjaaminen (ryhdin suoristaminen) ja käyn myös pitkin päivää makuuasennossa. Vasempaan kylkeen on nyt muutaman päivän ajan tullut ihan uusi tuntemus. Minun tehdessäni nopeampia, yhtäkkinäisiä liikkeita, vatsani kovettuu aivan kovaksi vasemmalta puolelta. Siihen ei liity kipua, vaan epämiellyttävää repimisen tunnetta. Tällaisia esiintyy yleensä vain aamuisin, kun nousen yöunien jälkeen sängystä ylös. Eilen aamulla pelkäsin tätä inhottavaa tunnetta niin paljon, etten keksinyt ollenkaan miten päin tulisin sängystä pois. Lopulta H veti minut käsistäni ylös ;) Välillä tämä outo tunne tulee myös jos yskäsen tai aivastan kovemmin. 

Onko muilla ollut tällaista epämiellyttävää tunnetta? Ovatko nämä mahdollisesti niitä kivuttomia supistuksia? 

Toinen uusi asia, joka minua on "vaivannut" viikon verran, on lantion lonksuminen. Lantioni paukkuu, naksuu, lonksuu ja rutisee vähä väliä. Tämä minulle tuli viikko sitten, kun neuvolassa minua tutkittiin. Ihmettelin, kun aloin vain paukkua ja tuntui kuin lantioni olisi ollut irti. Seuraavana päivänä suihkussakin jouduin liikkumaan varovaisesti, ettei tätä inhottavaa naksahdusta tulisi. Tähänkään ei liity varsinaisesti kipua, vaan ainoastaan todella epämiellyttävää tunnetta. Ilmeisesti lantioni nivelsiteet ovat alkaneet pehmentyä ja lantioni alkanut valmistautua synnytystä varten. Tämä inhottava lonksuminen on kuitenkin vaikuttanut minuun siinä määrin, että välillä välttelen lihastreenien tekoa. 

Toissapäivänä tunsin myös ensimmäistä kertaa arkuutta ja pientä kipua rinnoissani. Minulla ei siis alkuraskaudessakaan kertaakaan tuntunut rinnat mitenkään aroilta. Heti tulikin tarve saada isommat rintaliivit. Eilen illalla H huomasi, että rintani ovat ihan erilaiset kuin ennen. En ollut hänellä maininnut niiden arkuudesta mitään, vaan hän huomasi itse niiden muuttuneen. Katselin sitten itsekin tarkemmin ja ovathan ne todella kasvaneet ja pyöristyneet. Nännipihat ovat myös laajentuneet ja tummentuneet. Rintoja on myös kuumottanut muutaman päivän ajan ja ne ovat muutenkin tuntuneet jotenkin "vierailta". 

Vatsakin on luonnollisesti taas kasvanut ja pyöristynyt hieman. Välillä tuntuu olo aivan vieraalle uudessa kehossa, mutta toisaalta tämä masu on jo suuri osa minua. Jos tämä nyt yhtäkkiä minulta tästä lähtisi pois, niin saattaisi tuntua hieman oudolle. Keho luonnollisestikin muuttuu raskauden aikana ja täytyy olla vain ylpeä siitä, mitä se sisällään kantaa ja mihin kaikkeen se pystyy. 

Hippu potkii edelleen vielä kovemmin kuin viikko sitten. Olenkohan minä lopussa jo aivan pulassa pikkuisen potkujen kanssa? Vatsassani tuntuu lähes jatkuvasti jokin outo pieni myllerrys, aivan kuin jokin elohiiri siellä olisi koko ajan. Sitten tulee normaaleja pikkuisia potkuja ja välillä taas hurjan kovia. Muutamana aamuna Hipulla on ollut ihan uusi juttu meneillään. Se ponnistaa itseään yhtäaikaa molemmista kyljistäni ulospäin. Tämä tuntuu todella hurjalta, kun pieni venyttelee niin kovasti. Lisäksi on tullut muutama ihan uudenlainen potku, aivan kuin jokin jousi olisi pingotettuna vatsani sisällä ja se yhtäkkiä päästetään irti. Vauva on myöskin todella seurallinen; hän vastailee isin ja äitin tökkäyksiin todella useasti. Muutama ilta sitten Hippu potki suoraan H:n korvaan, kun hän jutteli masulle ja kuunteli, että kuuluuko sieltä mitään.

Tällaisia juttuja meillä on tällä hetkellä menossa raskauden suhteen. Kaikestä näistä huolimatta menee raskaus edelleen todella mukavasti ja huolettomasti. Niin kuin sanoin, haluan vain kertoilla tänne kaikki pienimmätkin jutut muistoksi ja vertailukohteeksi :) 

Postaustahti on hieman löystynyt, joten yritän sitä alkaa taas vähän kirimään. Meillä oli viime viikko aika hektinen ja oli kaikenlaista muuta tekemistä, eikä sitten jäänyt enää oikein virtaa koneella istumiseen. Eilen leivoin mokkapaloja ja kaurakeksejä... Kekseistä tuli todella hyviä, pitääkin joskus jakaa se ohje täällä teillekin! Ensimmäistä kertaa tein itse niitä, enkä kyllä taida enää kaupasta ostella kaurakeksejä ;) 

Minun isäni tulee tänään illalla kylään kiinnittämään minulle yhden seinähyllykön keittiöön, kokoamaan H:n kaverina parit huonekalut ja muutenkin seurustelemaan meidän kanssa. Mukavaa, kun meillä on käynyt nykyään enemmän vieraita, ilmeisesti ihmisiä kiinnostaa tämä minun raskaus ;)