Olipa kerran kylpyhetki

Hugo rakastaa valtavasti kylpyä. Kyllä hän tykkää suihkussakin olla ja hän usein nauraakin suihkulle jo ennen kuin olemme menneet edes sen alle pesulle. Mutta kylpeminen on kuitenkin se meidän pojan juttu. Kylpeä hän voisi koko ajan ja vaikka kuinka pitkän aikaa tahansa. Vaikka kylvyssä oltaisiinkin kauan, tulee aina itku kun sieltä pois joutuu. Suihkun jälkeen ei tulekaan itkua. Hugo selvästi nauttii kylvystä suuresti ja hänen iho kestää sen hyvin, joten meillä kylvetäänkin nykyään usein.

Kylpyvermeet valmiina odottamassa pikkukylpijää

Kylpypuuhat meillä eivät ole todellakaan mitään ihanan rentouttavia, rauhallisia hetkiä. Meillä riehutaan, kiljutaan, nauretaan, polskitaan ja räiskitään. Hugo on aivan mahdoton ollessaan kylvyssä. Hän hinkuu ja huokailee, potkii vettä villinä ja pyörii vaikka miten päin. Tässä touhussa vaaditaan kylvettäjältä oikeasti voimaa. Hugon mummo oli aivan ihmeissään, kun hän kylvetti poikaa. Ei kuulemma ollut koskaan nähnyt noin villiä pientä kylpijää. Olihan se mummollakin väsyneet kädet touhun jälkeen. 

Hugo innokkaana kylpemässä

Kylvyssä nähdään tätä innostunutta, jännittynyttä ja terävää katsetta. Isi meillä on maailman paras kylvettäjä, koska hän ei ole ylivarovainen vaan hössöttää ja sählää pojan kanssa minkä kerkeää. Äiti on aivan liian lälly, äiti ei osaa.

Kylvyssä hassutellaan, naureskellaan ja polskitaan hurjasti

Vaikka H meillä yleensä kylvettää Hugon, en malta olla pois vierestä katsomasta kun poika niin onnellinen siellä on. Tätä naurua ja iloa on niin ihana seurata. 

Kyllä meillä kuitenkin kylvyssä myös peseydytään, vaikka tuntuuhan se olevan enemmänkin leikkipaikka. H on todella huolellinen Hugon pesusta ja käykin joka paikan perusteellisesti läpi. Kylvyn loppupuolella lorautetaan pikkuisen kylpyöljyä veteen, jotta pojan iho saa hiukan kosteutusta. Muuten en kyllä hoidakaan Hugon ihoa öljyn lisäksi kuin talkilla. Ei ole koskaan tarvinnut, koska iho on aina ollut hyvä.

Kylvyn jälkeen tosiaan tuleekin se suruhetki. Heti, kun pojan nostaa pois kylvystä, alkaa surullinen itku. Itku loppuu, kun saamme kaikki vaatteet päälle. Joskus itkua ei tule, kun isi jaksaa kovasti pelleillä pojalle, äidin pukiessa häntä. 

Onnellinen vauva iltaunilla

Sitten meillä syödään ja jonkun aikaa leikitään leluilla. Vaikka meidän kylpyhetket ovat tällaista resuamista, ei Hugo siltikään siitä koko loppuillaksi piristy. Yleensä leikkihetken jälkeen juotu maito nukuttaa vauvan uneen. Puhdas iho, puhtaat vaatteet, täysi masu ja ylimääräinen energia purettuna polskutteluun nukuttaa pojan hetkessä uneen.

Hugo selvästikin nauttii vedestä. Ihan pienenä vauvana hän köllötteli onnellisena kylvyssä, piti silmiä kiinni ja maiskutteli suullaan. Nykyään kylpeminen on villiä ilottelua ja leikkimistä. Tämän vuoksi olenkin ajatellut alkaa käymään jossakin vaiheessa Hugon kanssa vauvauinnissa.

Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvauinnista, jotka olette käyneet?

Olen ottanut useasti videoita, kun Hugo on kylpenyt. Niitä olisi mahtava näyttää teillekin, koska niistä näkee hyvin tämän kylpemisen riemun. Kylpyvideot vain paljastavat aivan liikaa pojan kroppaa, joten niitä en kyllä halua nettiin laittaa. Pitää joskus laittaa Hugolle uimapöksyt kylpyyn päälle, jotta saisi julkaisuunkin sopivaa videota ;)

Asuuko jonkun muunkin kotona tällainen vesipeto, vai onko teidän kylpyhetket rentoutumista ja köllöttelyä lämpimässä vedessä?