Juhlahumua: Ristiäiset ja yllätyshäät

Meillä vietettiin 29.6 kaunista kesäpäivän perhejuhlaa kotonamme. Olimme kutsuneet minun puoleltani äitini, kaksi veljeäni ja vanhemman veljeni puolison. Isäni kävi illemmalla rääppiäisissä. H:n puolelta tulivat hänen vanhempansa ja isosisko tyttärensä kanssa. Toinen H:n siskontytöistä olisi ollut sylikummina, mutta hän ei saanut työvuoroaan vaihdettua eikä päässyt paikalle. Äitini sitten halusi pitää Hippua sylissä kastetilaisuuden ajan. Hipun kummeina H:n siskontytön lisäksi olivat myös toinen veljeni ja hänen puolisonsa.

Olin huseerannut juhlia jo useamman viikon; järjestellyt kotia, suunnitellut kaikenlaista ja leiponut. Pientenkin juhlien järjestelyyn kuluu yllättävän paljon aikaa, varsinkin kun kotona asuu ihana pikkupomo joka vähä väliä tarvitsee ruokaa, huomiota ja hellyyttä. Kävin monta viikkoa ristiäisten takia ylikierroksilla ja vähän jopa stressasin niitä. Olen aina halunnut järjestää hyvät ristiäiset lapselleni ja halusin, että kaikki olisi mahdollisimman hyvin tuona päivänä. Joskus olen liiankin ankara itselleni, enkä tahdo hyväksyä että kaikki ei voi olla täydellistä. 

Tällä kertaa kuitenkin annoin omalle kovalle luonteelleni periksi ja järjestin juhlista sen tyyliset ja suuruiset kuin tilanteelta vain jaksoin. Kutsuimme siis suvuistamme läheisimmät ihmiset ja tarjottavien teon jaoimme äitini kanssa puoliksi. Äitini myös huolehti juhliin pöytäliinat ja kahviastiaston. Olen todella kiitollinen, kun minulla on niin auttavainen äiti. Kuitenkin jätin juhlista erittäin paljon pois sellaista mitä olin suunnitellut. Lopputuloksena ei varmastikaan yhtään huonommat juhlat, mutta todellakin edullisemmat sellaiset.

Meillä oli juhliin luvassa pari yllätysmomenttia; menimme H:n kanssa 18.6 naimisiin maistraatissa ja meidän koko porukalla vaihtui sukunimi aivan uuteen. Viime tammikuussa haimme nimilautakunnalta hyväksyntää uuteen sukunimeen ja saimme sen käyttöön kesäkuun alussa. Kyseisellä sukunimellä ei siis ole muita henkilöitä kuin me. Suurin osa suvuistamme ei tiennyt aikeitamme vaihtaa sukunimemme ja naimisiinmenostakaan ei ollut kaikilla tietoa. Tästä tiesivät vain äitini ja isäni. Tämä yllätys vähän kutkutteli mahan pohjassani, jännitin todella että miten vieraat ottavat asian vastaan. Ristiäisissä oli siis tarkoitus papin siunata myös avioliittomme.

Äitini ja veljeni tulivat meille lauantaina 28.6 laittamaan paikkoja valmiiksi, silittämään liinoja ja viimeistelemään tarjottavat. Meillä venähtikin valmistelut yöhön saakka ja kyllähän tuo meinasi jo vähän väsyttää. Minulla taisi muutama kyynelkin tipahtaa poskelle, kun olin jo niin tuhottoman väsynyt. Yökin meni aika heikosti, kun Hippu itkeskeli puhkeavia hampaitaan. 

29.6 Sunnuntai käynnistyi sillä, että H hoiteli Hippua, äiti huseerasi keittiön puolella ja minä väänsin hiuksiini kampausta. Muutaman kerran sitä väkerrellessäni kirosin, kun en mennytkään kampaajalle laittamaan hiuksiani. Itselle on melko vaikea tehdä kampausta, vaikka olisikin kampaaja koulutukseltaan. No, lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen. 

Sitten syötiin, rentouduttiin hetken ja me naiset aloimme meikkaamaan. Miehet (H ja veljeni) hoitivat Hippua ja säätivät kameran kanssa. H tulosteli ristiäisiin virsien sanoja. Juhlameikkiin minulla oli tarkoitus laittaa tekoripset, mutta postilakon takia ne eivät ehtineet tulla. Luomiini laitoin valkoista, laventelia ja tummaa lilaa. Huulilla oli punainen mansikan sävyinen huulikiilto. 

Meikkailun jälkeen lähdimme koko konkkaronkka hakemaan keskustan kukkakaupasta pojalle ristiäiskimppua, jonka olin jo hyvän aikaa sitten tilannut. Kimpussa oli valkoista ja sinistä krysanteemia, harsokukkaa ja vihreää reunoilla. Kimppu oli todella edullinen (12e) ja aivan ihana! 

Kastekimppu pojalle

Sitten menimme keskustan puistoon kuvaamaan minusta, H:sta ja Hipusta yhteiskuvia. Sää oli mitä mainioin; ei juurikaan tuullut ja aurinko paistoi kauniisti. Alunperin olimme suunnitelleet, että käymme ammattilaisella kuvauttamassa itsemme, mutta mielestäni veljeni ottamat kuvat onnistuivat erittäin hyvin. Kuvista on tarkoitus teettää muutama isompikin valokuva, jotta saamme laittaa niitä sellaiseen kollaasikehykseen.  Seuraavassa kuvassa näkyykin blogissani ensimmäistä kertaa se ihana mies, joka asuu meillä!

Perhepotretti

Kuvien napsimisen jälkeen palasimme takaisin kotiimme. Pihalla olivatkin jo H:n vanhemmat odottelemassa. Söimme, hoidimme Hippua ja laitoimme äitini kanssa vielä tarjoilupöytiä kuntoon. Makeita tarjottavia olivat kermakakku, suklaakääretorttu, korvapuustit, omena-vaniljaviinerit ja keksiä. 

Kakussa koristeena oli reunalla pystypursotukset, päällä muutama ruusuke, sileä pääliosa oli värjätty vaaleansinisellä helmiäisspraylla ja siinä oli päällä vielä tossut ja valkoisia kakunkoristehelmiä. Tossut ovat sekoitemassaa ja niiden pohjaan voi kirjoittaa käytön jälkeen vauvan nimen, syntymäajan, painon ja pituuden. 

Tossut- kakunkoriste

Suolaisia tarjottavia olivat jauhelihapasteijat, savulohipiirakka, karjalanpiirakat ja munavoi ja kinkkumakaronisalaatti. Juotavina olivat kahvi, tee, mehu ja limsa. Harmittaa, kun en tarjottavista huomannut ottaa erikseen kuvaa.

Pikku hiljaa alkoivat olla vieraat paikalla ja kello läheni 15:00, jolloin meillä oli tarkoitus aloittaa kastetilaisuus. Pappia ei kuulunut ja minä meinasin jo vähän herpaantua. No, muutaman minuutin kuluttua se pappikin sieltä kirjaimellisesti pölähti paikalle. Hän vain ilmesteyi sanomatta sanaakaan olohuoneeseemme, kun ulko-ovi oli auki. Pappi vielä itse valmistautui tilaisuuteen ja me äitini kanssa puettiin Hipulle kastemekko päälle. Kastemekko on muuten ollut minulla ja isoveljilläni aikoinaan päällä.

Tilaisuus aloitettiin laulamalla Herra kädelläsi- virsi. Sitten pappi kertoi, että hän on ollut kuukauden kesälomalla ja hänellä meinaa olla vähän hommat sekaisin ja paperit huonosti järjestyksessä. Sanoi, että jos hän sanoo jotakin väärin niin voi sitten kyllä korjata. Tämä oli siis pohjustusta sille, että vieraat luulevat papin olevan väärässä kaavassa kun hän aloittaa tilaisuuden sanomalla "Hyvä hääpari". Pappi pyysi kummeja hieman siirtymään ja me siirryimme papin eteen. Kaikki vieraat olivat ihan hämmentyneinä, kun pappi alkoi siunata avioliittoamme ja puhumaan perheestä. Jälkikäteen kuulinkin useammalta vieraalta, että luulivat ihan todella että pappi on nyt väärässä kaavassa. 

Sitten, kun pappi kysyi meiltä, että tahdommeko avioliitossamme jonka olemme solmineet... Ja me vastasimme tahdon, niin vieraat olivat entistä hämmentyneempiä. He olivat juuri kuulleet meidän uuden sukunimen. Jotkut luulivat, että pappi oli vääntänyt H:n sukunimen jotenkin aivan vääräksi ja loput eivät olleet oikein vieläkään päässeet kärryille koko hommassa. Avioliittoon siunaaminen oli hyvinkin samanlainen kuin avioliittoon vihkiminen. Ainoastaan tuo tahdon- homma oli pikkuisen muutettu. 

Avioliiton siunaamisen jälkeen siirryimme itse kastetilaisuuteen. Tilaisuus meni ihan hyvin, mitä nyt vauva oli vähän itkuinen. Kastetilaisuudessa lauloimme Ystävä sä lapsien, sekä Jumala loi auringon kuun. Veljeni puoliso, joka on Hipun kummi, luki pari kohtaa raamatusta. Itse pidin kovastikin kastekaavasta, minusta oli kiva kuunnella mitä pappi puheli vaikken olekaan itse mitenkään uskonnollinen. Pappi oli osannut hienosti molemmissa kaavoissa tuoda meidän perhettämme jopa koiraa myöten esiin, eikä kaikki ollut pelkästään Raamatusta.

Tilaisuuden jälkeen osa vieraista tuli meitä onnittelemaan. Vieraiden silmissä näkyi onnea, kyyneleitä, hämmennystä ja joidenkin ehkä jopa pettymystä. Uskoisin, että nämä pettyneetkin henkilöt olivat itse avioliitosta onnellisia, mutta eivät olleet tyytyväisiä kun vaihdoimme sukunimemme. No, sen vaihtamista emme sen koommin ala kenellekään selittelemään. Toivoisimme vain, että jokainen hyväksyisi meidän tapamme elää elämäämme onnellisina. Seuraavana päivänä tulikin sitte muutaman sukulaisen osalta haukut fiksusti Facebookin keskustelun kautta, joista sitten hiukan kyllä meni mieli matalaksi. Eräskin päättyi siten, että H:n sukulainen toivotti hauskaa loppuelämää. Hipun takiahan tämä harmittaakin valtavasti, kun toivoisimme hänellä olevan suvussa aidosti välittäviä ihmisiä jotka eivät olisi niin pikkumaisia ja ymmärtäisivät antaa jokaisen olla ja elää niin kuin haluaa. Etenkin, kun meidän osalta mikään ei ole ketään kohtaan henkilökohtaista, vaan nämä ovat vain valintojamme.

Kastekuva

No, mutta takaisin juhliin...Sitten olikin vuorossa syöntiä ja herkuttelua. Ihan aluksi me leikattiin H:n kanssa kakku ja H ehti polkaisemaan ennen minua! Minä söin nopeasti oman kakkupalasen ja siirryin sitten hoitamaan Hippua. Syötin Hipun ja kävin vaihtamassa hänelle mukavammat vaatteet. Hippukin seurusteli iloisena ja reippaana kaikkien kanssa. Vieraista tuntui olevan mukavaa, kun Hippu jutteli heille kovasti ja nauroi iloisena. Ristiäisissä Hippu ensimmäisen kerran tarttui esineeseen, joka oli H:n siskon värikäs huivi. Sitä huivia poika näpersikin sitten koko illan.

Tärähtänyt pariskunta leikkaamassa kakkua

Päivä jatkui oikeastaan vain herkuttelulla ja seurustelulla. Isoveljeni ja hänen puolisonsa kummien roolissa kävivät heittämässä kasteveden ja sen jälkeen alkoikin pikku hiljaa vieraita lähtemään kotia kohti. Viimeiset lähtivät kahdeksan aikoihin illalla ja sitten tulikin isäni kylään. Vietimme sitten H:n ja isäni kanssa rääppiäisiä. Oli mukava nähdä isääni välillä sillälailla, että hän on meillä kylässä yksin. Saatiin rauhassa jutella muutamista mieltä askarruttavista asioista.

Pikkujuhlija komeassa juhlapuvussaan

Yhdentoista aikoihin illalla olimme jo koko porukka niin väsyneitä, että kävimme yöunille. Isäni jäi meille yöksi. Hippu nukkui yöllä kuuden tunnin yöunet, se olikin ennätys! Taisi poika olla helpottunut, kun vihdoin sai nimen. Nimenanto viivästyikin näin pitkälle sukunimen hyväksymisen takia. 

Sitten vielä lahjoista mitä Hippu ja me saimme; Vaalean sinisen ja aivan haaleanvaaleansinisen mariskoolin, kaksi settiä Savonia- aterimia (hieman erilaiset sisällöltään keskenään), body, housut, kaksi pipoa, kello, muumi ateriasetti, ihana kummikehys ja meille vielä suklaata, kaulakoru ja H:lle snapsilasi. Äidiltäni lahjaksi tuli se suuri apu, kun hän järjesti kanssani juhlia. Tykkään hirveästi tuosta papin antamasta lasten raamatusta. Se on aivan mahtavan värikäs ja siinä on paksut sivut, jotta pienenkin on helppo sitä selata. Mekin saimme vihkiraamatun, mikä oli kiva asia!

Lahjapöytä

Sitten vielä se päivän tärkein asia, joka teitäkin varmasti kiinnostaa. Poikamme sai nimekseen Hugo Julius! Etunimi lausutaan siis "Huuko". Nimi ei kulje kummankaan suvussa, se vain kuulosti kivalle ja meidän Hugolle sopivalta! Poikamme on iloinen vekkuli ja todella vilkas, aivan kuin se ysärin pelihahmo Hugo-peikko :) Hugolla on myös samat nimikirjaimet kuin H:lla

Sellaiset ristiäiset meillä oli. Minun ja H:n mielestämme oikein onnistuneet ja mukavat juhlat. Ilmeisesti vieraatkin viihtyivät hyvin ja tykkäsivät tarjottavista. Mukavat tällaiset pienet juhlat, niin ehtii vähän juttelemaan kaikkien vieraiden kanssa. Kaksi suurta perhejuhlaa yhteen nivottuna sopi oikein hyvin meille, kun emme kumpikaan oikein välitä isoista juhlista :)

Toivottavasti muistin kertoa kaiken oleellisen juhlista, mutta kysyä saa jos jokin jäi mietityttämään! :)