Itsenäisyyspäivän viettoa

Aadaa väsyttää

Meidän Itsenäisyyspäivän aamu näytti juurikin tuolta, mitä kuva Aadasta havainnollistaa. Olo oli laiska ja vetämätön, nukuttiin yhteentoista. Oli mukava köllötellä sängyssä, eikä kiireestä ollut tietoakaan. Hippukin muistutteli pariin otteeseen itsestään pienoisilla potkuillaan.

Aamu alkoi normaaliin tapaan isolla annoksella puuroa mustikoiden kera. Toisilla päivä ei lähde käyntiin ilman aamukahvia, mutta minä kun en kahvia juo, niin päiväni ei lähde käyntiin ilman kaurapuuroa. Ja onhan se terveellistäkin, etenkin kun siihen yhdistää vielä marjoja eikä lisää ollenkaan sokeria. Puuron jälkeen käväsin koneella lukemassa muutaman blogin postaukset läpi ja alettiin miehen kanssa huhuilemaan Aadaa alakertaan, josko lähdettäis lenkille. Aada laskeutui unisena alas yläkerran portaita. 

Tuntematon metsäreitti

Kävimme pitkän ja mieltä raikastavan lenkin lumisessa ja hiukan kirpakkaassa pakkassäässä. Huomasimme matkan varrella metsäreitin, jota päätimme käydä katsomassa. Emme tunne tältä seudulta vielä montakaan paikkaa, joten aina on vähän sattuman kauppaa mistä itsensä löytää, kun lähtee uusille reiteille seikkailemaan. Miehen kanssa kyllä uskaltaa, mutta yksin en lähtisi, olen niin hyvä eksyttämään itseni. Aada oli onnessaan metsäreitillä, kun sieltä löytyi paljon jäniksen jälkiä. Aada ei olekaan päässyt kuukauteen metsälle, kun muutimme tänne uudelle seudulle. Edellisessä kodissa kävimme sen kanssa joka toinen päivä metsällä ja silloin Aada juoksikin 20 kilomertiä reissua kohden. Olihan se silloin huikeassa kunnossa. Sitten Aada huomasikin hiiren ja nappasi sen suuhunsa. Tyttö vain meni ottamaan kaverista liian kovasti kiinni, ettei siitä ollut enää leikkiseuraa. 

Metsäreitti oli todella liukas paikoin ja otti koville nousta vähän jyrkempiä nousuja, joten miehenkin piti hidastaa kulkuaan. Raskaus on tuonut ainakin sellaisen piirteen, etten enää ole kestävyydeltäni niin hyvässä kunnossa kuin ennen vaan hengästyn nykyään nopeasti. Hippukin alkoi jossakin vaiheessa potkimaan aivan hurjana alavatsaani ja se painoi todella oudosti. Vähän aikaa sitten levähdettiin, niin sain taas koottua itseni ja jatkettiin matkaa. Innostuttiin niin kovasti mukavasta ja rauhallisesta metsäreitistä, että kävelimme vahingossa meidän kotimme ohi ja tultiin jonkun takapihalle. Vähin äänin siirryimme siitä sitten tielle ja vähän aikaa ihmettelimme missä olimme. Pikku hiljaa alkoi talotkin näyttää tutuilta ja löysimme kotiin.

Minä ja Aada-beagle

Kotiin tullessamme alkoi kellokin olla jo lähellä neljää ja nälkäkin alkoi jo olla, joten aloin tekemään ruokaa. Aada piti minulle koko ruuan laiton ajan hienosti seuraa. Se tapitti suurilla silmillään kuola valuen jokaista liikettäni ja yritti kerjätä itselleen herkkupaloja. Joskus minulla saattaakin "vahingossa" tipahtaa Aadalle jotakin hyvää. 

Ihanan herkullinen lohiateria

Laitoin meille ruuaksi peruna-porkkanamuusia, Italian yrtit -tuorejuustolla kuorrutettua lohta ja hedelmäistä salaattia. Laitoin kalaan mausteeksi suolaa, sitruunapippuria ja paljon tilliä. Ennen uuniin laittoa vielä levitin tuorejuustoa kalan päälle kunnon kerroksen. Raskaana olevien kannattaa syödä tuorejuustoa vain jos se on oikein kunnolla kuumennettu. Nämäkin ovat vähän kakspiippuisia juttuja, kun toiset kieltävät ja toiset sanovat että voi hyvinkin syödä. Itse pelasin kuitenkin varman päälle ja laitoin tuorejuuston lohen kanssa uuniin. Minimoidaan siten mahdollinen listeria vaara. Fetajuustoa olisi myös haluttanut kovasti laittaa salaattiin, mutta tein tällaisen terveellisemmän vaihtoehdon; perus salaattiainesten lisäksi joukkoon sujahti ananasta ja klementtiinin palasia. Ruoka oli todella hyvää ja sitä upposikin isot annokset.

Ruuan jälkeen on tullutkin seurattua linnanjuhlia niin kuin kaikkina edellisinä vuosinakin. Hiukan on oudoksuttanut tavallisesta poikkeava kaava ja etenkin tuo juhlapaikka, mutta muuten olen kyllä päässyt entisiin tunnelmiin. Parturi-kampaajana tulee kiinnitettyä huomio ennen kaikkea vieraiden kampauksiin, niiden kauneuteen ja erikoisuuteen. Tänä vuonnakin on tullut bongattua useampia upeita kampauksia. Puvut ovat tänä vuonna olleet mielestäni melkeinpä mielenkiintoisempia kuin viime vuosina ja miesten puvuista etenkin Duudsonien puvut iskivät silmääni. Niissä oli oikein kunnon pohojalaanen meininki.

Sotaveteraanien lisäksi hevosihmisenä kunnioitan Suomen sodassa urheina ja uljaina palvelleita suomenhevosia. Ne hevoset seisovat monien sodan onnistumisien takana. Hevosia käytettiin sodassa mm. kaluston, ampumatarvikkeiden, ruuan, kenttäkeittiöiden ja raskasaseyksiköissä aseiden kujetusta varten. Hevoset vetivät myös raskaita tykkejä; yhden tykin vetämiseen tarvittiin kahdeksan hevosta. Lisäksi hevoset olivat suurena apuna lähetille sekä niillä kuljetettiin kaatuneita ja loukkaantuneita. Suomen sodassa menehtyi 7200 hevosta, joista 4000 vihollistulessa. Tänään minulla on on ollutkin mielessä moneen otteeseen meidän entiset suomehevosemme, niitä on todella kova ikävä. 

Meillä ei itsenäisyyspäivinä ole koskaan ollut mitään erityisiä perinteitä viettää juhlaa. Lapsena juhlapäivinä tärkeintä oli kaikki ohjelma mitä meidän iloksi järjestettiin, mutta nykyään hyvä ruoka on ottanut suuren vallan. Tänäänkin on tullut mutusteltua kaiken näköistä herkkua, että kohta ihan oikeasti poksahdan. Itesenäisyyspäivänä me vain olemme ja rentoudumme, fiilistelemme juhlahumussa kynttilöitä poltellen. Me olemme kuitenkin itse aivan rennoissa kotivaatteissa ja nautimme toistemme seurasta. Minulle on erityisen tärkeää viettää juhlapäivät rakkaitteni seurassa. 

Kynttilät luovat juuri oikean tunnelman

Nyt jatkamme vielä iltaa rentoutuen ja katsellen linnan juhlien kulkua ja nautiskellen glögiä sekä pipareita ja mieheni tekemiä torttuja. Vielä olisi tarkoitus käydä pieni iltalenkki ja tunnelmoida pimeässä talvi-illassa. Tänä Itsenäisyyspäivänä minulla juhlajuomina on ollutkin limsa ja glögi, mikä ei kyllä haittaa ollenkaan. En muutenkaan alkoholista ole koskaan pahemmin välittänyt. Tämä onkin viimeinen Itsenäisyyspäivä mieheni kanssa kahdestaan, ensi vuonna meitä onkin sitten kolme <3

Tunnelmallista Itsenäisyyspäivän iltaa jokaiselle!

Miten teillä on tapana viettää Itsenäisyyspäivää, kuuluuko siihen joitakin perinteitä?